Vietettiin uusi vuosi ystävien luona ja jestas mitä herkkuja ystävät olivat loihtineet uuden vuoden herkkupöytään. Juustofondue ja pienet alkupalat taisivat jäädä kuvaamatta vielä, kaikkea oli runsain mitoin. Annin uunissa lohipiirakka on muuten ihan mieletön herkku, suosittelen testaamaan ja ihan pakko joku kerta koittaa leipaista tätä piirakkaa kotona myös.

Pelattiin erilaisia lautapelejä, syötiin niin, että hyvä kun mekko taipui ja ihastelimme vuoden vaihtumista ja ilotulitusta lämpimässä paljussa. Sanoisin, että olipahan täydellinen uusi vuosi, kiitos rakkaille ystäville.

Jäin miettimään lupauksia, sillä nuorena tuli tehtyä paljon uuden vuoden lupauksia ja monet liittyi aina kuntoiluun tai laihduttamiseen.

Nykyään en laihduta vaan etsin enemmän tasapainoa ja hyvää oloa. Etenkin vihdoin kun kolesteroliarvot leikkasi kiinni, olen useamman viikon ollut vähemmällä sokerilla ja kiinnittänyt huomiota alituiseen herkkujen mässäämiseen. Sokerin vähentäminen on tuonut uudenlaista energiaa, mieli ollut parempi, muutama kilo on huomaamatta lähtenyt, mutta huom. vain muutama, ei mitään sellaista jota silmin huomaisi.

Ajatuksena olisi saada matala-asteinen tulehdus pois, hiljainen tulehdus löytyi myös verikokeista huonojen kolesteroliarvojen lisäksi ja jos hiljaisen tulehduksen saisi pois, kolesteroliarvot saattavat samalla laskea tai sitten ei. Seuraan tilannetta ja jos jotain, niin oma terveys on alkanut näin 55 vuotiaana kiinnostaa. Vuosia sainkin elää kuin pellossa, eli ei ole ihme, että yhtäkkiä ikä ottaa kiinni.

Toinen pieni lupaus, jonka itselleni olen tehnyt, että laitan turhaa tavaraa kiertoon, lahjoitukseen, myyntiin tai jopa jotain roskiin. Onnistuin tässä muutama vuosi sitten hyvin, kun iski vaihdevuosien myötä kriisi ikääntymisestä ja siitä, että jos kupsahdan, ettei lapsille jää niin paljon hommaa. Tuolloin vaihdevuodet aiheuttivat paljon ahdistuksen tunteita, ja puhdistava siivousprosessi juonsi tulevaisuuden peloista.

Nyt tunnelma on rauhallisempi, hiljaa hyvä tulee ja ilman paniikkia. Hyvä käydä kotia läpi, mikä on turhaa ja mikä ei turhaa. Miehen mielestä varmasti paljon useampi asia on turhaa kuin omasta mielestä. 🙂

Kolmas ja oikeastaan enemmän toive, olisi taas saada blogiin eloa. On tietty rajallinen määrä mitä jaksaa olla somessa ja koska panostaminen Instagramin puolelle on ollut mittavampaa, niin blogi on jäänyt hengettömäksi ja retuperälle.

Vaihdevuosien myötä ja ikuisen sokerihumalan, ei aivoissa ole myöskään tapahtunut juuri mitään vaan pää on ollut varsin tyhjä ja myöskään tästä syystä ei ole ollut samalla tavalla paukkuja antaa blogille. Mitä annat, kun päässä ei liiku mitään.

Yksi syy on myös se, että Instagram on monella tapaa positiivisempi ympäristö, eikä tarvitse sietää vainoamista tai suoranaista julmuutta kommenttien muodossa.

Moni asia on vaikuttanut, että blogi on ollut taustalla, hengissä, mutta taustalla. Ehkä olisi kivaa kirjoitella blogia taas, mutta saa nähdä miten käy. Iän myötä olen oppinut sen, että vannomatta paras ja armollisuutta itselle. Elämässä on toki pakkoja, mutta blogi tai kivat harrastukset eivät saa olla hampaat irvessä touhua vaan vapaaehtoista ja mukavaa ajanvietettä.

Blogi täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja heti kun tätä mietin, iski vatsassa pieni ahdistuksen nipistys, jota piti hetken kuulostella. Aika on rajallista ja eräänlaisissa merkkipaaluissa ja lasten kasvamisen myötä sen oikein huomaa. Elämä tuntuu joskus pullonkaulalta eli ikääntyessä elämä menee vain huonompaan suuntaa vaikka pitäisi elää tässä hetkessä. Siinä olen muutaman viime vuoden ajan ollut huono, olen murehtinut paljon, enkä ole löytänyt apukeinoja olla murehtimatta.

Sitten muistin erään seikan, kirjoittaminen auttaa jäsentämään tunteita, joten siinäkin on yksi syy roihauttaa blogi uusiin liekkeihin ja kirjoittaa terapeuttisesti tuntojaan ulos. Joten toivottavasti tänä vuonna enemmän säpinää täällä.

Minkälaisia mietteitä teillä on uudelle vuodelle 2024 ja minkälainen oli teillä vuosi 2023?

Sydämellistä uutta vuotta kaikille. <3