Vietettiin uusi vuosi ystävien luona ja jestas mitä herkkuja ystävät olivat loihtineet uuden vuoden herkkupöytään. Juustofondue ja pienet alkupalat taisivat jäädä kuvaamatta vielä, kaikkea oli runsain mitoin. Annin uunissa lohipiirakka on muuten ihan mieletön herkku, suosittelen testaamaan ja ihan pakko joku kerta koittaa leipaista tätä piirakkaa kotona myös.
Pelattiin erilaisia lautapelejä, syötiin niin, että hyvä kun mekko taipui ja ihastelimme vuoden vaihtumista ja ilotulitusta lämpimässä paljussa. Sanoisin, että olipahan täydellinen uusi vuosi, kiitos rakkaille ystäville.
Jäin miettimään lupauksia, sillä nuorena tuli tehtyä paljon uuden vuoden lupauksia ja monet liittyi aina kuntoiluun tai laihduttamiseen.
Nykyään en laihduta vaan etsin enemmän tasapainoa ja hyvää oloa. Etenkin vihdoin kun kolesteroliarvot leikkasi kiinni, olen useamman viikon ollut vähemmällä sokerilla ja kiinnittänyt huomiota alituiseen herkkujen mässäämiseen. Sokerin vähentäminen on tuonut uudenlaista energiaa, mieli ollut parempi, muutama kilo on huomaamatta lähtenyt, mutta huom. vain muutama, ei mitään sellaista jota silmin huomaisi.
Ajatuksena olisi saada matala-asteinen tulehdus pois, hiljainen tulehdus löytyi myös verikokeista huonojen kolesteroliarvojen lisäksi ja jos hiljaisen tulehduksen saisi pois, kolesteroliarvot saattavat samalla laskea tai sitten ei. Seuraan tilannetta ja jos jotain, niin oma terveys on alkanut näin 55 vuotiaana kiinnostaa. Vuosia sainkin elää kuin pellossa, eli ei ole ihme, että yhtäkkiä ikä ottaa kiinni.
Toinen pieni lupaus, jonka itselleni olen tehnyt, että laitan turhaa tavaraa kiertoon, lahjoitukseen, myyntiin tai jopa jotain roskiin. Onnistuin tässä muutama vuosi sitten hyvin, kun iski vaihdevuosien myötä kriisi ikääntymisestä ja siitä, että jos kupsahdan, ettei lapsille jää niin paljon hommaa. Tuolloin vaihdevuodet aiheuttivat paljon ahdistuksen tunteita, ja puhdistava siivousprosessi juonsi tulevaisuuden peloista.
Nyt tunnelma on rauhallisempi, hiljaa hyvä tulee ja ilman paniikkia. Hyvä käydä kotia läpi, mikä on turhaa ja mikä ei turhaa. Miehen mielestä varmasti paljon useampi asia on turhaa kuin omasta mielestä. 🙂
Kolmas ja oikeastaan enemmän toive, olisi taas saada blogiin eloa. On tietty rajallinen määrä mitä jaksaa olla somessa ja koska panostaminen Instagramin puolelle on ollut mittavampaa, niin blogi on jäänyt hengettömäksi ja retuperälle.
Vaihdevuosien myötä ja ikuisen sokerihumalan, ei aivoissa ole myöskään tapahtunut juuri mitään vaan pää on ollut varsin tyhjä ja myöskään tästä syystä ei ole ollut samalla tavalla paukkuja antaa blogille. Mitä annat, kun päässä ei liiku mitään.
Yksi syy on myös se, että Instagram on monella tapaa positiivisempi ympäristö, eikä tarvitse sietää vainoamista tai suoranaista julmuutta kommenttien muodossa.
Moni asia on vaikuttanut, että blogi on ollut taustalla, hengissä, mutta taustalla. Ehkä olisi kivaa kirjoitella blogia taas, mutta saa nähdä miten käy. Iän myötä olen oppinut sen, että vannomatta paras ja armollisuutta itselle. Elämässä on toki pakkoja, mutta blogi tai kivat harrastukset eivät saa olla hampaat irvessä touhua vaan vapaaehtoista ja mukavaa ajanvietettä.
Blogi täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja heti kun tätä mietin, iski vatsassa pieni ahdistuksen nipistys, jota piti hetken kuulostella. Aika on rajallista ja eräänlaisissa merkkipaaluissa ja lasten kasvamisen myötä sen oikein huomaa. Elämä tuntuu joskus pullonkaulalta eli ikääntyessä elämä menee vain huonompaan suuntaa vaikka pitäisi elää tässä hetkessä. Siinä olen muutaman viime vuoden ajan ollut huono, olen murehtinut paljon, enkä ole löytänyt apukeinoja olla murehtimatta.
Sitten muistin erään seikan, kirjoittaminen auttaa jäsentämään tunteita, joten siinäkin on yksi syy roihauttaa blogi uusiin liekkeihin ja kirjoittaa terapeuttisesti tuntojaan ulos. Joten toivottavasti tänä vuonna enemmän säpinää täällä.
Minkälaisia mietteitä teillä on uudelle vuodelle 2024 ja minkälainen oli teillä vuosi 2023?
Sydämellistä uutta vuotta kaikille. <3
Ihania kuvia ja miten tunnelmallinen uusi vuosi.
Minä koen huonoa omaatuntoa blogistani, haluaisin olla aktiivinen kirjoittaja ja kommentoija, mutta en jaksa enää. Olen aktiivinen Tik Tokissa ja Instassa, jotenkin blogi on jäänyt arjen jalkoihin. Ehkä sen kanssa voisi petrata.
Ihanaa uutta vuotta 2024 sinulle rakas ystävä ❤️
Näin se on, että aika ei riitä kaikkeen ja hermostuttaa ajatuskin, että jokaiseen kanavaan pitäisi jatkaa.
En tiedä ovatko blogit vaipumassa unholaan, mutta sitä mietin, että kirjoittaminen on terapeuttista. Että josko vielä yrittäisi. 😍
Sydämellistä uutta vuotta Outi💖
Olet niin aktiivinen Instagramissa, että enemmän ihmettelisin jos blogiakin jaksaisit sen ohella päivittää. Tai ainakin pistäisi epäilemään, että sulla on vuorokaudessa enemmän tunteja kuin 24 :).
Mulla oli kokonaiset 4 kuvaa Instassa koko vuonna, eikä tekstejä täällä paljon sen enempää, mutta silti tämä itselleni sopivan rauhallinen, pienen mittakaavan blogiyhteisö on tärkeä henkireikä. Tykkään siitä, että voin lukea ja kirjoittaa kaikessa rauhassa riittävän isoilla näytöllä ja näppäimillä ja että omaan tuttuun lukuluetteloon ilmestyy tekstejä sitä mukaa kuin niitä kirjoitetaan, eikä mitkään algoritmit sotke pakkaa.
Instasta sen sijaan on kadonnut pitkälti se, miksi sinne alunperin päädyin lähinnä kauniiden luontokuvien perässä. Niitä harvemmin enää feediin osuu, kun en itse saa tai osaa sitä päättää, mitä mulle näytetään.
Nykyään myös skippailen joidenkin ennen ihan järkevinä pitämieni ja peräti läheiseksi tuntemieni ihmisten stooreja niitä edes avaamatta, koska ennakoin että todennäköinen sisältö on joko jotain ihmeellisiä totuuden julistuksia tai vaihtoehtoisesti jatkuvaa valitusta jostain ihan turhanpäiväisestä asiasta (johon syyllinen aina tuntuu olevan joku muu kuin valittaja itse). En vaan enää jaksa ikuisia elämäntapavalittajia, enkä mitään lapsellisia juupas-eipäs-kiistoja tai muitten yläpuolelle asettumisia.
Eilen aloitin kirjoittelemaan omaa postaustani, jossa oli tarkoitus pohdiskella mitä tältä alkaneelta vuodelta toivoisin tai mitä kenties itse aion muuttaa, mutta se jäi kesken. Tarkoitus oli nyt jatkaa, mutta jumitin näköjään tänne, koska koin tärkeäksi jättää viestin, kun pitkästä aikaa kirjoittelit.
Liikuntaa ei mahdu mun päiviin enää yhtään enempää. Olen toista vuotta monipuolistanut valikoimaa entisestään ja olen kaiken sen ansiosta paremmassa kunnossa kuin vuosiin, joten sillä saralla ei löydy aihetta Uudenvuoden lupauksiin, päinvastoin pitäisi ehkä vähän himmailla. Eikä ole herkkujakaan karsittavaksi, kun en niistä muutenkaan haitaksi asti piittaa. Syön jos huvittaa, mutta useimmiten ei huvita. Paitsi että joulun aikaan olen syönyt jotain 100% enemmän suklaata kuin yleensä eli konvehdin päivässä :). Se on mulle paljon, vaikka moni luulee, että esitän jotain pyhimystä. En esitä, en vaan ole rasvaisen suklaan perään.
Sensijaan sellaista kyllä mietin, että taidan jatkaa aloittamallani tiellä ja entistä enemmän valikoida millaisten ihmisten (ja/tai somesisältöjen) kanssa haluan tätä kallisarvoista elämääni viettää. Jos jatkuvasti tuntuu, että joku ottaa enemmän kuin antaa, on vaan tehtävä kipeitäkin valintoja. Aiemmin saatoin olla kohtelias ja roikkua ihan vaan ”vanhojen aikojen muistoksi” , mutta nykyään ymmärrän jättäytyä sivuun silloin, kun siltä alkaa tuntua.Negatiivinen energia kuluttaa ja syö sielua, ja mieluummin suuntaan energiani sellaiseen, mistä tulee kokonaishyvä olo.
Kaikkea parasta tähän hyytävän kauniissa kelissä alkaneeseen vuoteen KK-helmi Tiia <3
Kiteytit osuvasti ne syyt, miksi itsekin olen jättäytynyt Instasta ja jatkan vain blogin parissa. Kiitos, Annukka!
Totta ja Insta on ollut kiva alusta, jonne voi päivittää ajatuksiaan myös, mutta pienemmällä vaivalla. Blogipostauksen tekoon menee enemmän aikaa.
Instan algoritmi on tiedät kyllä mistä ja tykkäsin silloin, kun Instaan liityin pidin siitä, että kaikki näkyi aikajanalla eli oli kiva seurata vaikka miten tuttujen aamu lähtenyt käyntiin tai vaikka ilta. Nyt kaikki tulee sillisalaattina ja sekavana. Tämä sekavuus hermostuttaa ja TikTok vasta hermostuttaakin.
Eli blogeissa on oma tunnelmansa ja olen kaivannut blogien ääreen. Mikä yhteisöllinen meininki silloin 10 vuotta sitten olikaan ja kesti monta vuotta. Saman yhteisöllisyyden näen kyllä nyt kommenttikentässä ja onpa ihanaa huomata, että te ihanat ihmiset jaksatte kommentoida tänne. <3
Sama tuota negatiivisuutta ei jaksa, eikä sitä miten ihmiset alentavat vaikka omilla mielipiteillään toisiaan tai miten jotkut valittavat koko ajan. Mutta onneksi tätä olen bongannut aika vähän. Insta on edelleen suht positiivinen ympäristö vaikka sinne mahtuu kyllä ihan kaikkea. Ehkä algoritmi pitää mut positiivisuuden kuplassa?
Ei kaikki välitä herkuista tai suklaasta ja olisi mahtavaa, jos en itse myöskään välittäisi. OIen syönyt joulun aikaan muutaman konvehdin iltaisin ja miehen kanssa just sovittiin, että mitään ei osteta kotiin lisää. Jos on jälkiruokaa syön sen, mutta kotona en valmista. Ihan kivasti tämä sokerin vähentäminen on mennyt ja olen oikeastaan ihmetellyt miten se näin kivasti on mennyt, että olen päässyt siitä, että koko ajan tekee herkkuja mieli.
Allekirjoitan tuon viimeisen sarakkeen myös täysin ja ymmärrän ajatuksen sen takana, on vaikeaa irrottautua, kun se kohteliaisuus asuu meissä.
En kestä sua ihana Annukka ja mikä helmi itse olet. Sydämellistä uutta vuotta ja suuri kiitos, että kommentoit tänne ja ajatuksella, olet kultaa. <3
Hei Tiia, oikein antoisaa ja onnellista uutta vuotta!
Kivoja blogeja on nykyisin niin vähän, harmittaa kun niin moni on lopettanut. Kiva kun ainakin sinä jatkat.
Ymmärrän hyvin ikääntymiseen liittyvät ajatukset ja huolet. Olen kokenut suuria muutoksia elämässä viimeisen parin vuoden aikana
Tänä alkavana vuotena on myös suurten päätösten aika. Yritän olla turhia huolehtimatta, mutta onhan se inhimillistä vähän huolehtia. Yleisesti ottaen olen kuitenkin aika rauhallisin mielin. Elämässä yleensä jokin ohjaus tai johdatus tulee kun ollaan risteyskohdassa.
Omaa vointia mietin myöskin. Ikääntyminen tuo onneksi armollisuutta itseä ja muitakin kohtaan. Yhä vähemmän miettii mitä muut ajattelevat. Tällä hetkellä on tärkeintä, että on hyvä olla omissa nahoissani. Ulkoinen seuraa sisäistä. Kun on tasapainoinen ja hyvä olla, kyllä se säteilee koko olemukseen.
Kaikkea hyvää elämääsi. Jatkathan kirjoittelua!
Ihanaa uutta vuota Mme Dragonfly ja ihanaa, että tulit tänne blogiin kommentoimaan. <3
Ihan totta ja kaipaan kovasti sitä blogien yhteisöllisyyttä aikojen alussa. Oli paljon erilaisia blogeja ja mahtava meininki.
Ikävää kuulla näistä muutoksista, toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin? Tuntuu, että siellä ollaan isojen äärellä painittu ja painitaan edelleen.
Ihan totta tuo, miksi murehtia niin paljon tulevaa, koska tulevaisuus voi näyttäytyä erilaisena kuin murheissa ja vie valtavasti energiaa, puhumattakaan siitä, että kaikkeen ei voi varautua koskaan.
Tuo armollisuus on tuttua ja mitä enemmän ulkoinen rapistuu, sen vähemmän ulkoinen kiinnostaa ja nimenomaan sisäinen hyvä olo on metsästämisen arvoista.
Ihan totta myös tuo, että hyvinvoiva ihminen säteilee, hyvä sydän säteilee ja se vasta on kaunista katsoa.
Kuin myös kaikkea hyvää ja toivottavasti ei suuria murheita siellä.
Kiitos paljon sparrauksesta vielä. <3
Kiitos kivasta vastauksesta.
Täällä kaikki hyvin. Päätöksiä tarvitaan tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi. Monta hyvää vaihtoehtoa, niistä pitäisi osata valita se paras.
Elämä on yhtä seikkailua, on kivoja juttuja ja myös epävarmuuksia. Jotkut asiat selviät vasta ajan kanssa.
Ihailen positiivisuuttasi ja sitä, että jaksat aina vastata jokaiselle kommentoijalle ystävälliseen tapaasi!
Mukavaa iltaa sinne!
Upeita kaunottaria ja wau mitkä tarjoilut. Olisipa ihanaa, jos jaksat ja ehdit kirjoitella enemmön blogiin. Sinun blogiisi palaan aina uudelleen. Instagramista olen huomannut, että teillä on suloinen ja niin kuvauksellinen pikku-Haru! Kaikkea hyvää uuteen vuoteen sinulle ja perheellesi💕! Sari
Tarjoilut oli kyllä wow ja wow. Sanottiin kyllä, kun ystävät tulee meille pääsisäisenä, että samaan ei pystytä. 🙂
Ihana kuulla, että jaksatte vierailla täällä ja vielä kommentoida. Antaa todellakin intoa taas kirjoitella myös blogiin.
Haru kiittää kovasti ja on tuonut valtavasti iloa koko perheelle ja puhumattakaan Rommi-kissalle.
Sydämellistä uutta vuotta Sari. <3
Oi, mitkä uudenvuoden herkut! Nam!
Minä tykkään edelleen enemmän blogeista kuin Instasta ja syksyn kiireissä vähensin enemmän instaa kuin blogia. Blogien kautta voi palata vanhoihin juttuihin, oli ne sitten reseptejä, matkoja tai retkiä. Insta on enemmän sellainen hetkessä ohitse juttu. Joskus aikoinaan sain paljonkin matkailuvinkkejä sieltä, mutta nyt ei ole tullut inspiraatiotakaan sitä kautta. Mä oon varmaan tälläinen teksiin jymähtänyt dinosaurus 😀
Hyvää alkanutta vuotta!
Oli kyllä sellaiset herkut, että oksat pois ja sanottiin pois lähtiessä, että pääsisäisenä meillä ei kyllä pystytä samaan. 🙂
Samaa mieltä, blogeissa on oma tunnelmansa. Kuin myös etsin niin reseptit kuin matkavinkit blogeista.
Ihan totta, että Insta sykkii nopealla tahdilla, kun blogi elää ja on.
Sydämellistä uutta vuotta Rva Kepponen, toivottaq toinen dinosaurus. <3
Hyvää uutta vuotta sinulle! En yhtään ihmettele, että jaksaisit pitää blogia niin kuin ennen, koska kirjoitat niin paljon Instaan. Armollisuutta ja hyvinvointia ei kannata laiminlyödä. Ihanat juhlat teillä oli ja niin paljon herkkuja!
Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista Marja. Ihan totta, pitää tehdä niillä eväillä ja energioilla mitä on ja mikä tuntuu parhaimmalta. ”
Oikein sydämellistä uutta vuotta sinulle. <3
Olisi tosi kiva, jos blogisi jatkuisi ja kirkkaampana kuin koskaan 🌠😍.
Olen Instasta eri mieltä: kaikissa somessa kiusataan ja ollaan ilkeitä, se oli vain käynyt niin, että sun tapauksessa ivaa tuli juuri blogin kautta. Se olisi hyvin voinut olla FB tai Instagram. Minulle on kommentoitu ilkeästi jokaisessa kanavassa (erityisesti FB:ssa olen saanut kokea tylyjä kommentteja ja kauhun hetkejä), mutta otin sen linjan, että jätän nuo kommentoijat omaan arvoonsa. Ei se ole minun vika, eikä koskaan ollut. Viime vuonna olen myös saanut tappouhkauksia tekstiviestitse, jos en maksa sen ja sen summan tälle tilille (en ole kenellekään velkaa), joten jouduin vaihtamaan puhelinnumeroa sen takia. Joten se ei todellakaan ole viestintäkanavista kiinni.
Mitä kolesteroliin tulee, olen ihan samassa tilanteessa. Lääkäri käski vähentää herkkuja ja tarkistaa ruokavaliota, että kolesteroliarvot laskisi. Ongelmana on se, etten syö herkkuja juuri lainkaan. Mulla menee ehkä yksi tummasuklaalevy kuukaudessa. Enkä syö mitään rasvaista tai epäterveellistä. Koita sitten vähentää ja tarkistaa 😅. Uskon, että kolesteroli on paljolti perintötekijöistä kiinni. Omalla äidillänikin koelesteroli oli korkea viimeiset 20-30 vuotta. On hän edelleen elossa ja terve (86v). Toisaalta, sokerin vähentäminen ei koskaan ole pahaksi: ihmisen elimistö ei sitä tarvitse, se osaa tuottaa sokereita ihan itse tarvittaessa.
Kaikkea hyvää sinulle uuteen vuoteen 2024!
Oi kiitos paljon Nadine. Ehkä jatkuu, mutat tuosta kirkkaudesta en ole niin varma. Joku merkillinen muutos aivoissa tapahtui vai leikkasiko ikä kiinni, että aivotoiminta on selkeästi tahmeampaa ja ei tunnu enää niin kirkkaalta. Enää eivät ajatukset tanssi sanoiksi näppiksellä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. <3
On todella ikävää ja hurjaa kuulla, että olet monella alustalla saanut ilkeyttä osaksesi ja kun kirjoitat niin asiallisesti ja viisaasti. Mutta eihän se mitään tarkoita, kun jonkun saa kimppuunsa, niin ei se katso aihetta, eikä koskaan voi tällaisen ihmisen kanssa edes väitellä, heillä kun on joku tietty kuva meistä ja siinä pitäytyvät.
Ihan totta, että olen saanut huomattavasti vähemmän ilkeyttä osakseni Instassa kuin blogissa, mutta Instassa on vaan helppoa estää nämä ilkeilijät, kun blogissa en pysty estämään lainkaan eli hommma jatkuu saman ihmisen osalta loputtomiin. Vauvaan tiedän päässeeni ja tänä syksynä taas pari kertaa, mutta noin muuten en tiedä missä kaikkialla meikäläistä riepotellaan vai riepotellaanko edes.
Täällä nousu kolesterolit vuodessa. Kaikki arvot olivat täydellisiä ja nyt kaikki paljon punaisella. Mitä tapahtui vuodessa, no ehkä se ikääntyminen sitten, että enää ei voi elää kuin pellossa.
Olen pitkäikäisestä suvusta, mutta jos en saa kolesterolia laskuun, otan sitten lääkkeet avuksi. Mutta yritetään nyt ensin tätä ja sokerin vähentäminen on muutenkin tuonut pelkkää positiviista ja nimenomaan mielelle.
Kaikkea hyvää myös sinulle Nadine ja toivottavasti vuonna 2024 ilkeät kommentit jää osaltasi unholaan. <3
Oikein hyvää uutta vuotta Tiia! Onpas teillä ollut mahtavat uudenvuodenkekkerit!
Sulla on jo hieno blogihistoria taustalla ja kiva jos jaksat jatkaa. Blogeissa on mukavaa just se, että täällä pystyy helpommin palaamaan asioissa taaksepäin ja tempo on rauhallisempi kuin vaikkapa IG:ssä. Mutta ymmärrään ja tiedän, että kaikkeen ei pysty ja ehdi yhtä aikaa, eikä tarvitsekaan. Yksi asia kerrallaan 🙂 Armollisuutta sekä blogirintamalla että hyvinvoinnissa!