Kun addiktio vie naista!
Pari päivää on ollut taas sushi mielessä, ääh valehtelen, koko ajan on ollut siis sushi mielessä. Tänään oli tarkoitus mennä sushille, mutta aikataulullisesti oli järkevämpää haukata pizzaa samassa rakennuksessa, jossa jo toistamiseen katsastin Bridgetin, no oikeasti Colinin. 😉
Siinä sitten pizzaa jyrsiessä tuli aika surullinen olo ja tunne, pizza vaan ei ole sushi. En vaan saanut pizzasta hyvän olon tunnetta otsaan asti, mieli ei laukannut pizzapalojen kukkakedoilla, vaan ajattelin joka haukulla sushia. Miten Wasabi ja Soija sulaisivat suuhun ja saisivat aikaan herkullisen hurmoksen.
Sekunnin omaisesti tosin välähti, että on se onni, että kyseessä on vaan pepperonipizza, eikä soijalla kyllästetty sushi, sillä hekumoinnista saa aina kärsiä karmaisevilla silmäpussukoilla, soija on keski-ikäiselle tai oikeastaan varhaisvanhukselle paha aine!
Oivalsin myös, että olen addikti, sushiaddikti ja tätä sushivaihetta on jatkunut väsyttävän kauan. Kun sushi vie naista, eikä nainen sushia, alkaa sushin syöminenkin tuntua jo työltä. Hieman sellaiselta, että joka paikassa tulee kartoittaa sushimestat, vähän kuten virtsavaivoihini vessat ja tuo vessojen kartoittaminen on ollut jo aika uuvuttavaa, siihen sitten sushipaikkojen kartturointi vielä päälle, uuh ja syvä huokaus.
On minulla monenlaisia vaiheita ollut, on ollut suolakurkkuvaihe, tummaleipä ja Hoo Koon Blöö vaihe, mutta ne oli ulkomailla, niitä ei vähän niin, kuin lasketa, koska ihmisen mieli ei ole vakaa silloin, kun räytyy koti-ikävästä.
Myöskin on vavisuttanut halvavaihe, Lidlin lakukypärä vaihe ja sitä onkin kestänyt jo vuoden! Lakukypärissä loistavaa on, että alhainen verenpaine on noussut normaaleihin lukemiin kohisten.
On myöskin ollut Pepsi Max vaihe ja jos mennään oikein koviin aineisiin, niin on ollut myös käsilaukkuvaihe, Disneymukivaihe ja Muumivaihe ja parasta aikaa himppasen taitaa olla hajuvesivaihe päällä.
Sushia olen viime aikoina syönyt niin paljon, että oikein hävettää! Hävettää mennä sushipaikkaankin jo, etteivät tuumi, taas tuo sushihullu tulee ja syö kaikki meidän sushit, siksi yritän hieman sushitella eri paikoissa sillä lailla ovelana. Nolottaa enää somettaa edes lounassusheista, koska sitten moni muukin saisi tietää, että olen ihan sairaan hulluna sushiin, niin hulluna, ettei se kenties ole enää ihan peruspersoonan normi-intohimoa ruokaan.
Miksi muuten sushi on paljon ”seksikkäämpi” kuvattava instaan, kuin pizza, ihan pimeetä. Pizzahan on tavallaan värikkäämpääkin, kun on se tomaattikastike. Jotain hifistelyn makua tässäkin, sushi on niin kuin somempaa, kun on sillä lailla pipertäen tehty ja kun kaikki eivät pidä sushista, niin sitä on sitten jotenkin cool syödä, hei olen sushinainen tyyliin. Tosin edelleen haarukoin ja veitsilöin sushit, jotta saan oikein jämäkän otteen suupalasta, eikä lennä tikkusilla olan yli. Kyllä maailma on outo paikka, yhtä outo kuin meikäläisen sushimaha.
Mikä on sinun addiktion lähde, sushi, pizza, limukka, suklaa, punaviini, lakritsi tai rohkenetko paljastaa kovemmat aineet, paitojen shoppailu, korut, kosmetiikka, kaikki käy, sillä meillä naisillahan on vähän lupa olla tälläisiä. 😉
