Avainsana: porvooneläinsuojeluyhdistys

Kissakuume

Nyt hiljakseen alkaa olla sellainen tunne, että jo vallan ratkean liitoksistani tämän kissakuumeen kanssa. Asialle lisää löylyä toi, kun Porvoon Eläinsuojeluyhdisys julkaisi Facebookissa, että 50 kissaa etsii kotia. Tänään sitten tyttöjen kanssa hieman varkain kävimme tutustumassa kissoihin, vaikka mies lähti eilen Norjaan kalastamaan. En vaan enää pysynyt nahoissani. Minkäänlaisia valintoja ei kuitenkaan tehdä ennen kuin koko perhe on koossa valitsemassa ja päätös on yhteneväinen. Yllä olevan kuvan kissanpentu on jo varattu ja pennuthan menevätkin kuin kuumille kiville, mutta myös pari aikuisempaa kissaa sulatti meidän sydämet.
Meidän edesmenneen mustan pantterin Onnin serkkukin löytyi eläinsuojeluyhdistyksestä ja kyseessä on noin vuoden ikäinen kollikissa, joka odottaa vielä n. kahden viikon ajan, että omistaja tulisi noutamaan hänet kotiinsa. Kisu oli niin hyväkuntoinen, että on jonkun kissa, mutta mahtaako omistaja löytää kissaansa ja miten kissan käy. Tähän tapaukseen ihastui meidän Krista, mutta oli viime kädessä kuitenkin sitä mieltä, että kenties pentukissa kuitenkin, koska toista Onnia ei vaan ole.

Tämä 5-vuotias leikattu poikakissa Karri nimeltään vei aivan täysin minun ja Sofian sydämet. Karri oli niin hellyydenkipeä ja kiltti. Kehräsi ja puski tuhatta ja sataa ja oli tuhansia paijauksia vailla. Karrista joku saisi itselleen aivan mielettömän upean kissan. Karri tosiaan on tuplat meidän Oskua isompi ja itselle tuli tunne, että kokonsa puolesta jo veisi Oskulta kuninkuuden ja sehän ei vallan käy, sillä Osku on nyt meidän perheen pomo ja aito 14-vuotias vanha herra, jota tulee kohdella kunnioituksella. Toisaalta Karri pehmeän luonteensa puolesta voisi sopia meidän Oskulle kaveriksi.
Kyseinen päivä on merkattu koko perheen kalentereihin, jolloin menemme katsastamaan kaikki pennut ja kenties joku pieni ujompi tapaus voisi saada meiltä kodin. Ellei sitten Onnin serkun mustan kissan omistajaa löydy lainkaan ja tuo upea musta kissa vie meidän sydämiä, mustissa kissoissa on sitä jotakin. Elämme siis jännittäviä aikoja ja tällä hetkellä kisut tulevat jopa uniinkin. 

Liityin muuten Porvoon Eläinsuojeluyhdistuksen kannatusjäseneksi ja lupasin seuraavalla kerralla viedä räsymattoja, kuluneita pyyhkeitä ja peittoja löytötalolle. Heillä on kaikesta mahdollisesta pulaa ja arvostan niin, miten siellä neljä mukavaa naista hääri vapaaehtoistöissä. 
Huh pään täyttää nyt kissat ja myös se, että minkälaiseen kisuun meidän Osku voisi tykästyä. Vaikeaahan se kissan sielunelämään on eläytyä, mutta ainakaan kovin villiä kisua meille ei kannata ottaa. Tarina jatkuu ja kirjoittelen täällä sitten hyvän ajan päästä miten meidän käy. Leppoisaa lauantai-iltaa ja ottakaahan yhtä rennosti, kuin kisut konsanaan. 🙂