Kissakuume

Nyt hiljakseen alkaa olla sellainen tunne, että jo vallan ratkean liitoksistani tämän kissakuumeen kanssa. Asialle lisää löylyä toi, kun Porvoon Eläinsuojeluyhdisys julkaisi Facebookissa, että 50 kissaa etsii kotia. Tänään sitten tyttöjen kanssa hieman varkain kävimme tutustumassa kissoihin, vaikka mies lähti eilen Norjaan kalastamaan. En vaan enää pysynyt nahoissani. Minkäänlaisia valintoja ei kuitenkaan tehdä ennen kuin koko perhe on koossa valitsemassa ja päätös on yhteneväinen. Yllä olevan kuvan kissanpentu on jo varattu ja pennuthan menevätkin kuin kuumille kiville, mutta myös pari aikuisempaa kissaa sulatti meidän sydämet.
Meidän edesmenneen mustan pantterin Onnin serkkukin löytyi eläinsuojeluyhdistyksestä ja kyseessä on noin vuoden ikäinen kollikissa, joka odottaa vielä n. kahden viikon ajan, että omistaja tulisi noutamaan hänet kotiinsa. Kisu oli niin hyväkuntoinen, että on jonkun kissa, mutta mahtaako omistaja löytää kissaansa ja miten kissan käy. Tähän tapaukseen ihastui meidän Krista, mutta oli viime kädessä kuitenkin sitä mieltä, että kenties pentukissa kuitenkin, koska toista Onnia ei vaan ole.

Tämä 5-vuotias leikattu poikakissa Karri nimeltään vei aivan täysin minun ja Sofian sydämet. Karri oli niin hellyydenkipeä ja kiltti. Kehräsi ja puski tuhatta ja sataa ja oli tuhansia paijauksia vailla. Karrista joku saisi itselleen aivan mielettömän upean kissan. Karri tosiaan on tuplat meidän Oskua isompi ja itselle tuli tunne, että kokonsa puolesta jo veisi Oskulta kuninkuuden ja sehän ei vallan käy, sillä Osku on nyt meidän perheen pomo ja aito 14-vuotias vanha herra, jota tulee kohdella kunnioituksella. Toisaalta Karri pehmeän luonteensa puolesta voisi sopia meidän Oskulle kaveriksi.
Kyseinen päivä on merkattu koko perheen kalentereihin, jolloin menemme katsastamaan kaikki pennut ja kenties joku pieni ujompi tapaus voisi saada meiltä kodin. Ellei sitten Onnin serkun mustan kissan omistajaa löydy lainkaan ja tuo upea musta kissa vie meidän sydämiä, mustissa kissoissa on sitä jotakin. Elämme siis jännittäviä aikoja ja tällä hetkellä kisut tulevat jopa uniinkin. 

Liityin muuten Porvoon Eläinsuojeluyhdistuksen kannatusjäseneksi ja lupasin seuraavalla kerralla viedä räsymattoja, kuluneita pyyhkeitä ja peittoja löytötalolle. Heillä on kaikesta mahdollisesta pulaa ja arvostan niin, miten siellä neljä mukavaa naista hääri vapaaehtoistöissä. 
Huh pään täyttää nyt kissat ja myös se, että minkälaiseen kisuun meidän Osku voisi tykästyä. Vaikeaahan se kissan sielunelämään on eläytyä, mutta ainakaan kovin villiä kisua meille ei kannata ottaa. Tarina jatkuu ja kirjoittelen täällä sitten hyvän ajan päästä miten meidän käy. Leppoisaa lauantai-iltaa ja ottakaahan yhtä rennosti, kuin kisut konsanaan. 🙂

Related Posts

Sakko tuli, voi Porvoo, voi epäoikeudenmukaisuus!

Piti kirjoittaa tänään kirjahaasteesta, mutta posti toi äsken päätöksen saamaani sakkoon, josta voit lukea täältä. Oikaisuvaatimus hylättiin vaikka oli kirjallinen todiste siitä, että autoni oli parkkeerattu oikein matkahuollon asiakkaille ja kuitti todisti, että olin matkahuollon asiakas. Sakon ja paketin maksamisen välihän oli 6-minuuttia ja missään […]

Kun kiusaamisesta tulee rikos ja arvonnan voittajat!

Mikään ei voi lannistaa mieltä, kun seurana on tälläinen maailman kuvattavin söpöliini kissakaveri, jonka kuvia tämä blogipostaus on pullollaan pehmentämässä tässä postauksessa myös käsittelemiäni ikäviä asioita.  Aurinkokin vielä paistaa ja oli aivan huikea kirjailijakohtaaminen tällä viikolla, siitä lisää myöhemmin. Kiva työkeikka ja työpäivä eilen ja […]



78 thoughts on “Kissakuume”

  • Tuollaiseen kuumeeseen ei auta muu kuin hankkia lääkettä, eli kissa.
    Tuo ensimmäisen kuvan sinisilmä on kyllä aika ihana.
    Meillä on aikoinaan ollut kaksikin kissaa ja rakkaitahan ne olivat, mutta nyt ei hankita enää mitään eläintä, kun halutaan päästä matkustamaan silloin kun siltä tuntuu ilman että pitää aina miettiä kuka hoitaa eläimiä.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

  • Aivan ihania kissoja 💖💖💖 Ja erityisesti tuo musta pantteri, en kestä miten ihana 🐈💞 Todellakin, mustissa kissoissa on sitä jotain 😍 Puhumattakaan pennuista, joissa kaikissa on sitä jotain, aina 😘

    • Niin on kaikissa on sitä jotain ja olisi sydämessä mustan kissan mentävä kolo, mutta olisiko se sitten Onnin korvike, voihh.. Ihanaa sunnuntaita Ninski 💙

  • Varmasti löytyy teille sieltä sopiva tapaus. Mulla on myös kissakuume aika ajoin, ihan kuin neljässä koirassa ei olisi tarpeeksi. 😉 Minäkin näin jo yhdessä vaiheessa untakin kissanpennuista, ehkä sitten joskus… Ihanaa viikonloppua Tiia! <3

  • Suloisia kissoja kaikki! 😍
    Jos mies ei olisi allerginen niin ottaisin meille heti kissan!
    Kissat on niin ihania!❤️
    Mukava, kun saadaan kuulla minkä kissan valitsitte.
    Hyvää illan jatkoa sinne!

  • Voi, miten ihana postaus Tiia! Minä ottaisin heti tuon ylimmän kuvan kissan. <3
    Kivaa jännitystä teillä! Mukavaa (ja ehkä jopa helteistä?!!!) kesän jatkoa! 🙂
    Maisa

  • Oi, miten suloisia kissoja!
    Meillä keskimmäinen on kissoille todella allerginen(astma, joten ihailen kissoja vain näin kuvien kautta.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    • Oi mikä kissakuumeen aiheuttaja, ystävän kissanpennut <3 Ehkä ne oppisi, yleensä se on kissa, joka saattaa näyttää koirille, tosin pentu on vielä puolustuskyvytön <3

      Ihanaa viikkoa <3

  • Tuo on mukava kuume:) ja voi miten olivatkin suloisia, onnellinen on se kisu joka teiltä saa kodin..Rakkautta ja huolenpitoa varmasti riittää♥ Ihanaa vkonloppua sinne♥

  • Oi, aivan ihania kissoja ja ansaitsevat rakastavan kodin ihan jokainen! Me otettiin kohta kuusi vuotta sitten musta kissa, joka on nimeltään myös Onni. Reilut neljä vuotta sitten otimme Onnin mustan kaksosveljen Manoliton, kun siskoni perhe joutui hänestä allergian vuoksi luopumaan. Aivan ihania on nuo kissakaksoset ja tosi hyvät kaverukset keskenään. Välillä pitää kissojenkin matsailla keskenään niinkuin veljesten kuuluukin. Toivotaan, että Osku saa parhaan mahdollisen kissakaverin! Ihanaa kesän jatkoa! Sari

    • Oi, että kaksi upeaa mustaa kisua ja toinen vielä Onni <3 Eli väärin totesin, kyllä sitä todellakin maailman mahtuu muitakin upeita mustia Onni kisuja <3

      Samaa minäkin toivon, Osku on kyllä käyttäytynyt omituisesti Onnin menehdyttyä, ei ole ihan oma itsensä, jotenkin suruinen hahmo. Mutta voiko kukaan tai mikään korvata Oskulle Onnia <3

      Upeaa viikkoa ja terkkuja kissakavereille <3

  • Täällä myös yksi kissakuumeesta kärsivä! 😀 Onhan mulla jo yksi kissa, joka on jo 13-vuotias, mutta kun näin kaverini luona hetki sitten kissanpentuja, mun alko niin tehdä mieli kissanpentua 😀 Tässä on myös ongelmana se, että mun pikkusisko on allerginen kissoille (meidän nykyinen kissa on muuten ulkokissa, mutta välillä se menee talvella isoäidin luokse sisälle, kun meille se ei voi tulla sisälle) ja pennut ei oikein vielä pärjää pihalla :/ Viimeistään sitten hankin kissanpennun, kun muutan omaan asuntoon pois vanhempien luota!

    http://sofiaidaannneli.blogspot.fi/

    • Kissanpennuista aina alkaa kunnon kissakuume <3 Saman muuten tein minä aikoinaan, heti kun muutin kotoa, hankin ihanan mustavalkoisen kissanpennun, joka sai nimekseen Minja <3 Viimeistään Sofia silloin <3 Oman tyttären nimi on muuten Sofia myöskin.

      Ihanaa kissakuumeilua ja onneksi teillä on yksi kisu kuitenkin <3

  • Eläinsuojeluyhdistykset tekevät tärkeää työtä <3. Tuntuu surulliselta, että niitä kotia odottavia on niin monta ja samalla lohdulliselta, että hyvää kotia tarjoaviakin on.
    Itselläni on kissa-allergia, vaikka koira/koiria minulla on ollut yli 30 vuotta. Muuten meilläkin varmasti asustaisi kissa tai todennäköisesti kaksi :).

  • Voihan kisu, tuo yläkuvan pentu on kyllä niin suloinen ♥ Olen ehdottomasti kissaihminen. Meillä oli aina kotona kissoja ja on meillä nytkin yksi, mutta se on ihan ulkokissa. Tytöllä oli seitsemän vuotta sitten ihan oma pikkunen pentu. Kaikki ei kuitenkaan mennyt hyvin. Pentu sairastui ja tyttö nukkui sen vieressä veskin lattialla. Lopulta pieni sydän ei enää jaksanut ja kisun voimaat loppuivat eläinlääkärin pöydälle. Matka lääkäriin oli ilmeisesti sille liikaa ja liian pelottavaa (autossa). Olihn sekin taas kokemus. 11v. tyttö ja eläinlääkärin pöydälle kuollut kissa. Toivottavasti te löydätte ihanan, uuden kisulin ♥

    • Oi eih mikä suuri suru, jäi varmasti tytön mieleen ikuisesti. 💛💛💛

      Kiitos niin paljon ja toivottavasti Oskulle löytyy juuri se oikea. 💛💛💛

  • Olen jo muutenkin arvostanut sinua ja nyt arvostukseni kasvoi. Ihminen, joka huolehtii, tavalla tai toisella, hylätyistä eläimistä on silmissäni sankari. Odotan mielenkiinnolla tarinan jatkoa. Kerran menin Lahden Löytöeläintalon kirppikselle ostamaan pojille pihahaalareita. Niitä en saanut, mutta olin hankkinut käytetyn kissan löytöeläintalosta. Vuosia myöhemmin huomasimme, että perheessämme olisi tilaa kahdelle kissanpennulle. Löytöeläintalosta tuli kolme aikuista tarkastamaan, sopiiko kotimme kissoille. Hyvä niin. Saimme pennut. Samalla viikolla soi puhelin. Meille vieras sosiaalityöntekijä soitti, että keskussairaalassa olisi meille kuuden päivän vanha vauva. Kukaan ei tarkastanut kotiamme vauvaa varten. Kukaan ei haastatellut meitä, ei tsekannut sopivuuttamme tehtävään. Sairaalassa ei edes tarkistettu henkilöllisyyttämme, kun kävimme hakemassa lapsen.

    • Kirsti <3 kiitos <3 Olen muuten siinä samaa mieltä, että ihminen joka on eläinrakas, miellän helposti sydämelliseksi. Jos ihminen ei lainkaan pidä eläimistä, se on outoa, vaikka toki voi olla, että on vaikka jokin pelkokokemus tai vanhemmat kasvattaneet niin, siltikin rakkaus eläimiin on minulle tärkeä ominaisuus läheisissä.

      Onpa muuten todella mielenkiintoinen tarina, suuri luottamus ihmisiin vauvojen suhteen, mutta mitä tulee eläimiin, niin suuri epäluottamus. Kun kävin eläinsuojeluyhdistyksessä, tuli eräällä vapaaehtoistyöntekijällä kyyneleet silmiin ihmisten julmuudesta. Kaksi kisua oli, joita oli pidetty huonosti ja nälässä. Siltikin tuo vauvatarina on sellainen, että ei enää Suomessa vallitse kyseistä luottamusta missään. Mutta on tuo silti aika jännä keissi, ettei edes sairaalassa.

      Ihanaa viikkoa sinulle ja meidän kissatarina jatkuu täällä varmasti vielä. <3 Yritän tihrustaa sinun profiilikuvaa ja onko sylissä vallan Koala?

  • Ai, että mikä ihanuus tuo Karri ♥. Minä varmaan hakisin Karrin heti kotiin, jos en olisi päättänyt keväällä, kun yksi kissoistani kuoli, että nyt nämä kaksi kissaa saa riittää, niin kauan kuin elävät. Mutta onhan tuo Karri komea….. 🙂

  • Voi mitä söpöyksiä kaikki <3 Teillä taitaa olla perheenlisäystä syksyllä siis tiedossa <3

  • Tunnen tuon kuumeen oikein hyvin! Se ei helpolla paranekaan, kissojen paijaus, rapsutus ja silittely vain voimaannuttaa kuumetta – kissat ovat ihania ja upeaa että niillä on tuollainen turvatalo ja rakastavia vapaaehtoisia heitä hoitamassa! Toivottavasti teille löytyy se oma rakas ihanuus! Suloinen tuo ensimmäisen kuvan pentu, ihania kaikki kisut!

    • Niin on ihania kaikki kisut ja tuo Karri oli hieman sellainen samanlainen komea, kuin teidän upeudet. Meidän Osku on aina ollut kovin pienikokoinen, mutta Onni painoi parhaina aikoinaan 8kg ja oli kyllä niin uljas ilmestys. En vaan voi elää ilman kissoja, kissoissa on sitä jotakin ja kissan kehräys rauhoittaa ja tulee hyvä uni. <3

      Ihanaa viikkoa Saila <3

  • Oi kun elätte ihania ja odottavia aikoja – ihan varmasti löytyy se teiltä rakastavan kodin saava karvatassu. Mahtava juttu tuo kannatusjäseneksi liittyminen, itsekin olen satunnaisesti käynyt viemässä kissanruokaa, vanhoja pyyhkeitä ja vilttejä kissataloihin! Apuahan siellä tarvitaan koko ajan, hienoa työtä tekevät, että esim. Karri on päässyt taas elämään kiinni. Ihanan leppoisaa sunnuntaita!

    • Ihan niin juuri, että ovat saaneet Karrin elämään kiinni ja säilyttämään ihmisen luottamuksen. Kaikki apu on varmasti tervetullutta, oli se mitä tahansa.

      Ihanaa viikkoa Heli <3

  • Mustissa kissoissa on sitä jotakin, niinn on ihmiskunta ajatellut kautta historian. Ihanaa, että joku koditon on saamassa hyvän kodin.

  • Minullakin tulee välillä kissakuume ja tuleekin selattua Facebookissa paikallisen kodittomien kissojen sivuja. Olisi kiva antaa rescue-kissalle koti, mutta yksi rajoittava tekijä on tuo oma sisustusassari. Hän kun ei ole tottunut kissoihin, niin en tiedä yhtään mikä reaktio olisi…
    Ihanaa sunnutaita<3

    • Niin sitä ei tiedä miten se sisustusassari suhtautuisi. Meillä se on tietty eri, kun Samu on jo tottunut kisuihin ja tullut kisujen jälkeen. <3 Mutta eihän sitä koskaan tiedä, eläimet voi yllättää. Edesmennyt kisuni Minja tuli todella hyvin kaikkien koirien kanssa juttuun, mutta auta armias, kun otin Minjalle kamuksi Sennin, niin vuosi siinä meni, ennen kuin kissoista tuli ystäviä ja muuten minäkin olin pannassa pitkään ja oltiin niin loukkaantuneita. 😉

      Ihanaa viikkoa <3

  • Siinäpä tuleekin vaikeuksia valita kissa, joka sopeutuu Oskun kanssa. Toisaalta Osku on jo niin vanha, että voi hyvinkin hyväksyä väistyvän kunkun aseman. Meillähän Armas tuli ihan pentuna, mutta tytöt eivät koskaan hyväksyneet sitä porukkaansa. Ei noitten kissojen sielunelämää aina ymmärrä 😉 Minä en uskalla mennä mihinkään paikkaan, missä olisi kissoja tarjolla. En pysty kuitenkaan lähtemään kotia syli tyhjänä ja kyllä kolme kissaa piisaa tällä hetkellä .

    • Kisujen sielunelämää ei kyllä ymmärrä ja vaikka Osku on aina ollut lempeä ja hyväksyvä, niin voihan olla, ette ikänsä puolesta enää tykkääkään. On ollut Samulleki hieman ärrinä nyt Onnin kuoleman jälkeen.

      Juu sinua ei voisi päästää tuonne ja voin kertoa, että kaksi aikuista meinasi jo lähteä kainalossa mukaan.

      Ihanaa viikkoa Sude ja kisuille myös <3

    • Kisut on ihania, mutta onneksi rajansa kaikella, sillä varmaan voisin ottaakin niitä vielä vaikka kuinka monta, onneksi on järkevä mies. 🙂 Kiitos Kati <3

  • Voi ei! Miten ihania! Meillä on myös kissakuume ja tätä en voi edes ajatella näyttäväni perheelle, saavat lisää vettä myllyyn:) Mun on pakko olla se aikuinen toppuuttaja, koska ne allergiat…Jään siis odottamaan ihania kisukuvia jatkossa!

  • Ihania kisuja. Kissanpennut on niin söpöjä. Itse olen allerginen kissoille, mutta kiva niitä on katsella, mutta kovasti ei silitellä voi. Onnea kisun valintaan sitten, kun se on ajankohtainen. 🙂
    Mukavaa päivää Tiia! <3

  • Aah! Hajoan. Ihania kissoja. Itse haluaisin toisen kissan Herra Karvajalan rinnalle, mutta ei voi. Herra Karvajalka ei selvästikään siedä muita kissoja, ja toisaalta nykyisin menee kolme tuntia päivässä Herra Karvajalan ulkoilutuksiin, niin mitä se olisi kahden kanssa. Työkaveri kertoi, ettei kahden kissan ulkoilutus onnistu samanaikaisesti. Mielenkiinnolla kyllä seuraan teidän kissatarinaanne. On ne ihanan söpöjä ja pehmoisia <3

    • Voi eih, mutta jos ei Herra Karvajalka tykkää, niin ei sitten tykkää ja se hänelle suotakoon. Mutta on ne kisut söpöjä, voi auta armias, kun tekisi mieli ottaa monta. 😉

      Kivaa viikkoa Mannilainen <3

  • Ihania kisuja kaikki, mutta teille kyllä mielestäni täytyisi ottaa jo aikuinen kissa, koska toinen jo iäkäs kotona. Pentukissa on kuitenkin, niin villi, että voi olla ettei vanhempi kissa jaksa sen kolttosia enää vaan haluaisi olla rauhassa.

    • Tuokin on niin totta, mutta sitten mietin olisiko aikuinen Oskulle uhka. Osku oli se joka aina pesi Onnin ja joka peitteli Onnin jätökset hiekkalaatikossa, sellainen hellä huolenpitäjä ja lempeä, niin olen tuuminut, josko heltyisi pennulle enemmän. Mutta tuo on totta, jos pentu on kovin villi, niin mitä siitä tulee. Kun haluaisin juuri sellaisen rauhallisen yksilön, mutta mistä niistäkään loppupeleissä tietää.

      Ihanaa viikkoa Piitu <3

  • Jos voisin ottaa meille kissan, ottaisin sen ehdottomast löytöeläintalosta ❤ Mies kun vaan on allerginen, niin kissaa ei meille tule. Toivon mukaan löydätte uuden perheenjäsenen ❤

    • Voi kurjuus ja kiitos Salka, luulen että tulee olemaan tarjonnan paljous, mutta että löytyy juuri se oikea Oskulle, se on nyt se haastavin, kun ei ihminen oikein voi eikä osaa ajatella kissan puolesta.

      Ihanaa viikkoa <3

  • Meillä Loki:n noutoon enää 5 yötä ❤ Jännittää ihan hirmusti, en muista millon olisin viimeksi öitä laskenut!!

  • Oih, en selviäisi tuollaisesta paikasta ilman, että kissa lähtisi varmaankin kassissa mukaan;) Kaikki näyttää niin viehättäviltä. Ja Karri on todella sympaattinen! Toivottavasti löydätte teidänlaisen kissan!!

    • Paha oli paikka ja en tiedä rohkenenko enää mennä ns. vaan katsomaan. Menemmekö sitten, kun on hetki milloin pentuja pääsee valitsemaan, mutta sitten tuntu pahalta, kun kaikki häärii pentujen kimpussa ja ihana Karri pötköttää kopissaan. Karri vaan voisi olla Oskulle uhka, kun oli Oskua kaksi kerta isompi, mutta voi miten se Karri jäikin sydämeen kaivelemaan.

      Kaunista viikkoa <3

  • Voi mitä kisuja 🙂 Meillä on suku ja perhe ollut aina niin allerginen kaikille elukoille, että en ole uskaltanut meille ottaa. Kavereiden luona kylässä sitten on saanut paijata kaikkia ihanuuksia. On nuo vaan niin suloisia.

  • Oih söpöjä, ja kyllä aikuisetkin kissat sen kodin tarvitsee, mutta pennut tietty vie voiton…ja niistä kasvaa niitä aikuisia <3
    Meille ei voi kissaa tulla, koska allergia…ihan fyysinen ja sitten yhdellä se psyykkinen kissa-allergia 😉
    Miedän karva-lauma jo aika iso, mutta aina sillointällöin tulee hetki, jolloin ajattelen, että vielä ois tilaa yhdelle….<3
    Mahtavaa viikonalkua!

    • Niin niistä kasvaa ja kissat on ihan yhtä ihania kuin aikuisina, mutta onhan se totta, että kun ihan pennusta kasvattaa, niin ehkä sitä sitten kiintyy enemmän tai mene ja tiedä, riippuu varmaan kissan ja kissan omistajien välisestä suhteesta. <3

      Hih niinpä, ehkä teidän sydämissä onkin koiran mentävä aukko, sitä miettiessä. 😉

      Upeaa uutta viikkoa Satu <3

  • En ole rohjennut vierailemaan Hämeenlinnan löytöeläinkodissa, koska sieltä tuskin pystyisin tyhjin käsin pois lähtemään. Tällä hetkellä ei ole toisen kissan hankinta ajankohtainen, koska meidän 11v Moona on sen verran temperamenttinen ja lellitty kisukaveri, että se ei ihan hevillä kaveria varmastikaan hyväksyisi.

    Jään innolla odottelemaan teidän perheen kissajuttuja.. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud