Mielipiteeni Pride-viikosta
Olen nyt muutaman päivän aikana törmännyt kovin vastakkaisiin mielipiteisiin, koskien Pride-viikkoa ja vaikka varmasti kaikki kirjoittamani on jo moneen kertaan sanottu, olen sitä mieltä, ettei Pridestä ja todellisesta tasa-arvon saavuttamisesta voi puhua liikaa.
Joitain on ärsyttänyt liika kohu ja Priden ympärille tänä vuonna merkittävästi lisääntynyt ”kaupallisuus.” Yrityksetkin ovat lähteneet näyttävämmin tukemaan Pride-viikkoa. Monet ovat tuominneet tämän yrityksiltä ultokultaiseksi markkinointikikaksi, mutta uskoisin aika 100% varmasti, että se myynti minkä yritykset Pride-viikon aikana suvaisevaisempien ihmisten piirissä tavoittavat, sen myös konservatiivisempien ihmisten piirissä menettävät. Voisin kuvitella, että tulotason kannalta yritysten saldo on varsin vakio. Lisäksi kaiken hyvän ympärille syntyy aina ulkokultaisuutta ja lieveilmiöitä, mutta ulkokultaisuuden vähäisyys on kuitenkin suuremman hyvän edessä milteipä prosentuaalisesti minimaalista.
 |
| Kuva Hartwall |
Tärkeintä onkin yritysten välittämä sanoma, ottaa kantaa siihen, että he haluavat julkisesti esittää olevansa turvallinen ja tasa-arvoinen työpaikka kaikille ihmisille. Työpaikka, jonne on jokaisen hyvä mennä, työpaikka, jossa jokainen voi ajatella olevansa samanarvoinen työntekijä, työpaikka, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä syrjintää, eikä tuntea pelkoa.
Oma toiveeni on, että vuoden 2019 Pride-viikolla uusia yrityksiä astuu remmiin ja viikko tulee herättämään vielä suurempaa ja näyttävämpää huomiota. Miksi näin sitten ajattelen, miksi huomiota pitää herättää niin paljon? Siksi, koska maailma, eikä Suomikaan maana ole vieläkään vähemmistöjen osalta tasa-arvoinen. Helsingissä voi toki varmasti jo moni vähemmistön edustaja suht turvallisin mielin kulkea vaikka rakkaansa kanssa käsikädessä, mutta fakta on siltikin, että vieläkin he saavat osakseen syrjintää, haukkuja ja paheksuvia katseita.
Ympäri maailmaa on ihmisiä, jotka saattavat harkita itsemurhaa ja jopa toteuttavat aikeensa, koska tiedostavat, ettei heitä koskaan hyväksyttäisi erilaisuutensa vuoksi. Ihmisiä edelleen vainotaan ja tuomitaan vankilaan seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Miltä tuntuisi, jos joutuisi salamaan jotain erittäin tärkeää osaa identiteetistään, jonka pitäisi olla aivan normaali ja tavallinen asia, oikeus rakastaa ketä haluaa tai olla juuri sellainen miksi kokee olevansa syntynyt.
Siksi Pride-viikko on sekä ansaittu, että ansaitsee kaiken mahdollisen metelin ja huomion. Hyvin on vielä lähivuosien muistoissa, minkälaista ihmisten elämä oli vielä, kun asiasta vaiettiin. Koen, että tasa-arvon edistämisen suhteen olemme vasta lapsenkengissä, mutta tästä se lähtee, mitä enemmän yrityksiä lähtee Priden kasvoiksi, mitä enemmän asiasta puhutaan ja kirjoitetaan ja mitä enemmän ihmisiä osallistuu Pride-viikon marssille.
En lähde nyt tuomitsijoita/kritisoijia sen enempää analysoimaan, mutta miksi Priden kaupallistaminen ärsyttää niin kovin, kun tässä maailmassa ihan kaikki muutenkin on kaupallistettu? Eli jos ärsytyskynnystä ei ylitä kaikki mahdollinen muu kaupallisuus, jota luodaan vaikka esim. urheilukisojen ym. ympärille yhtä lailla, kannattaa kenties syväluodata omia tuntemuksiaan, olenko sittenkään niin suvaitsevainen, kuin luulen olevani? On helppoa sanoa olevansa suvaitsevainen, mutta todellinen muutos kaipaa konkreettisia tekoja, sitä mm. Pride-marssille osallistuminen on. Toivon, että ensi vuonna omat menoni laskeutuvat niin, että Pride-marssille osallistuminen onnistuu.
En ole myöskään huolissani lapsistani, he saavat osallistua marssiin niin halutessaan, siinä missä minäkin, sillä lapsille kaikki on sisäsyntyisesti luonnollista, kunnes aikuiset omalla esimerkillään juurruttavat lapsiinsa omia ennakkoluulojaan. Omille lapsille kaikenlainen ihmisyys on tavallista, eivätkä he edes kyseenalaista erilaisuutta, kuten vielä omassa lapsuuteni piireissä kyseenalaistettiin.
Kritisoijia ei kuitenkaan pidä lähteä itse ”vihaamaan”, vaan pitää ehkä jotenkin oivaltaa, etteivät kaikki muutu rinta rinnan tässä muutoksessa samaan aikaan. Viha luo vihaa ja paljon suvaitsevaisuutta tarvitaan myös ymmärtämättömiä tai erilaisia mielipiteitä esittäviä kohtaan.
Eli osa on esim. sitä mieltä, että vähemmistöille voidaan vielä suoda tasa-arvoiset oikeudet tai, että nämä oikeudet ovat jo varsin hyvin toteutuneet eli kunhan tämä vähemmistö vaan pysyy ”oikeuksiensa” kanssa piilossa?
Totuus on, että tasa-arvoisista oikeuksistakin ollaan vielä kaukana, esim. nykyinen trans-laki on vielä kaukana tasa-arvoisesta, lisää mölyä, meteliä, mainostamista ja marssimista tarvitaan kipeästi.
Totuus on, että tasa-arvoisista oikeuksistakin ollaan vielä kaukana, esim. nykyinen trans-laki on vielä kaukana tasa-arvoisesta, lisää mölyä, meteliä, mainostamista ja marssimista tarvitaan kipeästi.
Oli aika, kun naiset marssivat äänioikeuksista, oli aika, kun maailmalla marssittiin värillisten oikeuksista, marssia pitää näyttävästi niin kauan, kuin maailma muuttuu aidosti tasa-arvoiseksi ja vähemmistöistä tulee tavallinen asia, olla osa ihmiskuntaa ilman vähemmistö-nimikettä.
Pridessä ei todellakaan ole kyse pelkästään juhlimisesta, vaan juurikin maailman muuttamisesta. Uskon, että näkyvyys voi muuttaa monen ennakkoluuloisen kykyä omaksumaan laajemmin suvaitsevaisuutta.
Näinhän on todistetusti jo käynyt vaikkapa suhteessa naisten äänioikeuden saavuttamiseen, kuinka moni enää kummastelee aikaa, jolloin naiset eivät saaneet äänestää. Tästäkin on vain vähän yli 100-vuotta aikaa, kun me naiset saimme Suomessa äänioikeuden ja esimerkiksi vasta vuonna 1986 nainen sai halutessaan säilyttää oman sukunimensä astuessaan avioliittoon.
Hiljaa hyvä tulee on aivan turha klisee, rytinällä merkittäviä tuloksia saadaan aikaan, eikä hissuttelemalla. Vielä 5-vuotta sitten Prideen osallistui 9000 ihmistä, vuosi sitten 35 000 ja eilen lähes 100 000, sanoisin että kyllä niin yritysten, kuin ihmisten osallistuminen Pride-marssiin on enemmän, kuin merkityksellistä.
Pride-viikon punainen lanka ei ole olla vain yksi viikko, marssi tai juhla, vaan viikko joka muuttaa ihmisten asenteita lähimmäisen rakkauden, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon saralla vuoden jokaisena päivänä.
*Pride-kuvista kiitokset Pinkit korkokengät Maijulle ja Tädit tubettaa kannattavat yhdenvertaisuutta kaikilla osa-alueilla, ikään, kokoon, rotuun, sukupuoleen, uskonnolliseen näkemykseen, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
*Pride-kuvista kiitokset Pinkit korkokengät Maijulle ja Tädit tubettaa kannattavat yhdenvertaisuutta kaikilla osa-alueilla, ikään, kokoon, rotuun, sukupuoleen, uskonnolliseen näkemykseen, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
