Läski saapuu hiipien…
No niin tässä sitä taas ollaan ajautuneena vanhoille urille…. Syöty mitä kaapeista löytyy ja kaikenlaistahan sieltä joulun aikana on löytynyt ja paljonkin… Ajattelematta popsiminen on varsin helppoa, ei tarvitse muuta, kuin laittaa aivot narikkaan ja popsia mitä eteen sattuu ja vähän enemmänkin… Vanhoilla rutiineilla tämä on onnistunut vallan mainiosti.
 |
| Sushi, sushi, koko ajan mielessä sushi! |
Aloittaessa elämäntaparempan, vaatii se kaikki popsimatta jättäminen paljon ajatustyötä. Kieltäytymisen ja terveellisen ruuan välissä kilvoittelu on jokapäiväistä, kunnes jossain kohti loikka tapahtuu terveellisen puolelle. Onnistuin laihduttamaan noin 12kg tai jotain, en enää muista, mutta taisin luovuttaa liian aikaisin… Ensin olin jyrkkä ja tiukka ja pian tuudittauduin kaksi kokoa pienemmissä farkuissani illuusioon, että tämä uusi olotila on ikuista. Tavoitteita olisi ollut suurempiinkin painonpudotuksiin, mutta kaksi kokoa pienemmät pökät olivat jo niin itsetuntoa kohottava voima, että unohdin onnessani koko laihdutushomman ja hiljakseen hiipien olen palannut vanhoihin huonoihin tapoihini..
 |
| Se mitä näissä kahvikuvissa ei näy, että siellä on saattanut piilosilla odottaa keksipaketti jos toinenkin… |
Ensin satunnaisesti ja nyt joululoman alkaessa totaaliromahduksella. En edelleenkään toki syö puolikasta ranskanleipää, enkä osta suklaata, mutta olen kehitellyt taiten niin monia muita korvikkeita huijaten itseäni samalla, että asia on kontrollissa… Jopa suklaatakin olen hieman syönyt, mutta on se vaan merkillistä, että tuo läpi elämäni maistunut nautintoaine ei enää maistu niin hyvältä. Tilalle on tullut sushikasat ja leivokset, sipsit, jos niitä kotona on ollut, muka lapsille ostettuna ja itse olen syönyt eniten. Kaikki on tapahtunut aivan vaivihkaa enkä uskalla edes yrittää solahtaa tai anteeksi pykistää itseäni farkkuihini, en kumpiinkaan, en niihin vanhoihin isoihin, enkä niihin kaksi kokoa pienempiin… Vai onko ne vanhat enää edes isot…. 🙁 Omg pelästyin juuri peputtomaksi tätä ajatusta…
 |
| Jouluna asiat todella lähtivät riistäytymään käsistä… |
Joululoman aikana käytettävät velourit antavat niin paljon myöten ja anteeksi, vaikka kyseiset pöksyt pitäisi kieltää lailla. Liian mukavia housuja käyttäessä itsepetoksen vaara on suurimmillaan, se suorastaan erityisesti vaanii lämpöisissä velourpöksyissä. Syöt mitä tahansa kuminauha antaa myöten ja jo vain lihoamisprosessi tapahtuu täysin tiedostamatta mukavissa olosuhteissa, mukavissa pöksyissä..
Olen hieman tai oikeastaan aika surullinen tästä heikkoudesta, joka on taas vallannut kroppani, kuin jokin parasiitti ja minä olen vain heikko astia joka lepattaa tahdottomana mukana…
 |
| Hah siinä ne on, ne salakavalat velourit! |
Tämä tarina on niin tuttu, sillä näin on käynyt ennenkin jo monen monta kertaa. Elämäntaparemontin aloittaessa ei ole paluuta menneeseen, se on kuin todistajansuojeluohjelma, jossa taakse ei enää ole katsomista, ei paluuta turvallisten herkkujen ääreen… Joka päivä on kuitenkin muistettava, että vaara vaanii siellä jossakin…
En usko uuden vuoden lupauksiin, joten elämäntaparemonttiin palaamiseen totean nyt väsähtäneesti, että ”sitku”…. Sitku sana tuo ainakin jonkinlaista toivoa mahdollisuudesta, että voin jälleen kerran onnistua, siinä missä olen onnistunut niin monet kerrat aiemminkin… Nyt on hieman itsesäälikäs olo ja en ole vielä päättänyt tämän päivän osalta, puraisenko porkkanaa vai haukkaanko kokonaista keksipakettia varovaisesti vähän sieltä kulmasta, mutta näihin hermostuneisiin tunnelmiin on pakko kohta jotain haukkaista…
Tuliko jouluna kiloja, onko tullut tehtyä uuden vuoden lupauksia, nyt täällä hiukan masentaa, miten siellä?
