No niin tässä sitä taas ollaan ajautuneena vanhoille urille…. Syöty mitä kaapeista löytyy ja kaikenlaistahan sieltä joulun aikana on löytynyt ja paljonkin… Ajattelematta popsiminen on varsin helppoa, ei tarvitse muuta, kuin laittaa aivot narikkaan ja popsia mitä eteen sattuu ja vähän enemmänkin… Vanhoilla rutiineilla tämä on onnistunut vallan mainiosti.
 |
| Sushi, sushi, koko ajan mielessä sushi! |
Aloittaessa elämäntaparempan, vaatii se kaikki popsimatta jättäminen paljon ajatustyötä. Kieltäytymisen ja terveellisen ruuan välissä kilvoittelu on jokapäiväistä, kunnes jossain kohti loikka tapahtuu terveellisen puolelle. Onnistuin laihduttamaan noin 12kg tai jotain, en enää muista, mutta taisin luovuttaa liian aikaisin… Ensin olin jyrkkä ja tiukka ja pian tuudittauduin kaksi kokoa pienemmissä farkuissani illuusioon, että tämä uusi olotila on ikuista. Tavoitteita olisi ollut suurempiinkin painonpudotuksiin, mutta kaksi kokoa pienemmät pökät olivat jo niin itsetuntoa kohottava voima, että unohdin onnessani koko laihdutushomman ja hiljakseen hiipien olen palannut vanhoihin huonoihin tapoihini..
 |
| Se mitä näissä kahvikuvissa ei näy, että siellä on saattanut piilosilla odottaa keksipaketti jos toinenkin… |
Ensin satunnaisesti ja nyt joululoman alkaessa totaaliromahduksella. En edelleenkään toki syö puolikasta ranskanleipää, enkä osta suklaata, mutta olen kehitellyt taiten niin monia muita korvikkeita huijaten itseäni samalla, että asia on kontrollissa… Jopa suklaatakin olen hieman syönyt, mutta on se vaan merkillistä, että tuo läpi elämäni maistunut nautintoaine ei enää maistu niin hyvältä. Tilalle on tullut sushikasat ja leivokset, sipsit, jos niitä kotona on ollut, muka lapsille ostettuna ja itse olen syönyt eniten. Kaikki on tapahtunut aivan vaivihkaa enkä uskalla edes yrittää solahtaa tai anteeksi pykistää itseäni farkkuihini, en kumpiinkaan, en niihin vanhoihin isoihin, enkä niihin kaksi kokoa pienempiin… Vai onko ne vanhat enää edes isot…. 🙁 Omg pelästyin juuri peputtomaksi tätä ajatusta…
 |
| Jouluna asiat todella lähtivät riistäytymään käsistä… |
Joululoman aikana käytettävät velourit antavat niin paljon myöten ja anteeksi, vaikka kyseiset pöksyt pitäisi kieltää lailla. Liian mukavia housuja käyttäessä itsepetoksen vaara on suurimmillaan, se suorastaan erityisesti vaanii lämpöisissä velourpöksyissä. Syöt mitä tahansa kuminauha antaa myöten ja jo vain lihoamisprosessi tapahtuu täysin tiedostamatta mukavissa olosuhteissa, mukavissa pöksyissä..
Olen hieman tai oikeastaan aika surullinen tästä heikkoudesta, joka on taas vallannut kroppani, kuin jokin parasiitti ja minä olen vain heikko astia joka lepattaa tahdottomana mukana…
 |
| Hah siinä ne on, ne salakavalat velourit! |
Tämä tarina on niin tuttu, sillä näin on käynyt ennenkin jo monen monta kertaa. Elämäntaparemontin aloittaessa ei ole paluuta menneeseen, se on kuin todistajansuojeluohjelma, jossa taakse ei enää ole katsomista, ei paluuta turvallisten herkkujen ääreen… Joka päivä on kuitenkin muistettava, että vaara vaanii siellä jossakin…
En usko uuden vuoden lupauksiin, joten elämäntaparemonttiin palaamiseen totean nyt väsähtäneesti, että ”sitku”…. Sitku sana tuo ainakin jonkinlaista toivoa mahdollisuudesta, että voin jälleen kerran onnistua, siinä missä olen onnistunut niin monet kerrat aiemminkin… Nyt on hieman itsesäälikäs olo ja en ole vielä päättänyt tämän päivän osalta, puraisenko porkkanaa vai haukkaanko kokonaista keksipakettia varovaisesti vähän sieltä kulmasta, mutta näihin hermostuneisiin tunnelmiin on pakko kohta jotain haukkaista…
Tuliko jouluna kiloja, onko tullut tehtyä uuden vuoden lupauksia, nyt täällä hiukan masentaa, miten siellä?
Hyvin samanlaisia mietteitä täälläkin, haluaisin niin päästä eroon muutamasta kilosta, mutta koko ajan tuntuu, että lisää vain tulee. Kun ikää tulee lisää on painon pudottaminenkin haastavampaa. En varsinaisesti ole kovasti makean perään, mutta suolaisen ruuan ystävä sitäkin enemmän, en saa vaan annoskokoa pysymään pienenä. 😉
No onneksi nuo juhlat on takanapäin ja arki alkakoot. Mukavaa viikonloppua! <3
Täälläkin himottaa koko ajan suolainen, onkohan se jokin lähestyvän viidenkympin villitys…. Uijui… Juu ei se läski lähde kirveelläkään, kun ikää pukkaa tai koko ajan ainakin pitää ajatella mitä suuhun tuikkii. Aina ei jaksa ajatella, on muita asioita, kuten vaikka tämä hytiseminen tässä kylmyydessä, siinä sitten kivasti lämmittää sipsi jos toinenkin…
Oikein mukavaa viikonloppua ja toivottavasti arki tuo järjen tähän mutusteluun!
Voihan läski, minkä se meille tekee! En minäkään tuppaudu sellaiseen seuraan, jonne en ole tervetullut. Miksi siis läski tuppaa minun luo???! Onkohan sillä joku pätemisentarve tai Puuttuuko siltä itsesuojeluvaisto? Tämä on niin väärin! 😀
Niin kehtaa tulla kutsumatta ja joka päivä! Merkillinen vieras… Sillä on pätemisentarve ja haluaa jotenkin meidät samaan vyyhtiin vetäistä, ei tunne armoa ei! Mä en jaksa….
Kuuletko pihahduksen kun huokaisen täältä "zemppiä"…
Kuulin. 😉 kuin myös.
Mä en tiedä yhtään mistä sä puhut, en todellakaan!!!
No ei vais, kotihousuissa viihdyn minäkin. Täytyisi varmaan ottaa tavaksi pitää kotonakin jotain jämäköitä housuja, jotka eivät anna mahdollisuutta syödä kuin vain sen, mitä hengen pitimikseen tarvitsee.
En normaalisti osta kotiin ihan muuten vain keksiä tms, mutta jotenkin sitä mussutettavaa aina lötyyy. Toki tykkään leipomisesta ja jonkunhan ne leipomukset on syötävä. Nyt vielä parit synttärikemut tähän joulun ja uudenvuoden perään, niin terve, ei ole ruokailutottumuksista tietoakaan. Ja koska en tehnyt uudenvuoden lupauksia, asetin itselleni vain tavoitteita, voisin tuon terveellisemmän ruokavalion lisätä tavoitteisiini.
Mutta… toisaalta olen sitä mieltä, että tässä kohtaa elämää pitää olla itselleen armollinen, ja suoda niitä nautintoja, kuten esim. herkuttelu. Jaa, että joku tolkku pitäis pitää? No, laitetaan sekin sinne tavoitelistaan, tolkun etsiminen ja mahdollisesti löytyminen ja jopa pitäminen 😀
Ihanaa viikonloppua Tiia <3
Juu mutta kun jämäköissä housuissa on niin kurjaa olla… Rakastan pehmoisia asuja… Juu en minäkään osta, mutta olen ostanut lapsille ja haukkaissut sieltä täältä itsekin… Sitten oli joulu ja uusi vuosi ja moni muukin juttu ja tapahtuma…
Harmi ettei ole miljonääri, palkkaisin kokin, joka tekisi joka päivä smoothieita, terveysjuomia, pähkinöitä, hedelmiä kaikkea hyvää, mutta terveellistä. Osaisin varmaan tehdä itsekin, mutta se ajattelutyö, se on niin työlästä. oLen siten laihdutuksellisesti laiska!
Toisaalta ja toisaalta, juuri tuota taistelua käyn mielessäni joka päivä ja sitten sitä sitku asiaa. 😉 Voi meitä. <3
Kultainen keskitie, sitä etsiessä. <3
Ihanaa viikonloppua Tuija <3
Laiskaksi tunnustaudun itsekin. Kokki, se mun pitää saada myös, vaikken oliskaan miljonääri 🙂
Oma kokki olisi paras, sellainen terveyskokki! Oikein ankara ja auktoriteettinen..
Tiedän, tiedän… Tänään on ollut sellainen google&tuumailu-päivä ja näitä ruoka-asioita on tullut paljon pohdittua. Jotain pitää muuttua ja isosti, ettei ne vanhat pahat tavat pääse ottamaan niskalenkkiä. Pitää jatkaa tuumailua. Tsemppiä Tiia jääkaappipeikon selätykseen <3
Sepä siinä on kun pitää googlettaa, pitää tuumailla ja joskus niillä aivoilla on muutakin hommaa ja paljon.. Joskus aivot ovat lomalla ja nämä asiat sitten tekevät tepposia ja addiktiot on taas valmiina. Oikeasti meinaan ehdottaa, kun haetaan kohta auto sieltä akkulataamosta, että josko ukkeli sushit. 😉
Kiitos tuo peikko on maailman vaikein selätettävä! Ihana viikonloppua, herkullista ja terveellistä. <3
Ihan oon nyt läskinä. Tänään repes farkut perseestä ku niiasin. Maha on kuin lidlin lanseerauksessa ja silmäpussitkin LÄSKIÄ! Ärsyttää. Mut, oli hyvät 54 konvehtirasiaa ja mitä muuta söinkään.
No ne 54 rasiaa oli kyllä taatusti sen arvoiset!!! Niiden eteen on kuules nähty vaivaa ja työtä. Juu unohdin mainita, että silmäpussitkin ovat lihoneet, anna mun kaikki kestää, joka paikkaan se läski tuppaa tunkeakin!!!
Mun maha on joka paikassa tiellä, voisin pitää sitä tarjottimena ja siihen ne sushit ja kasoittain! Voi kääk meitä, yritetäänkö Taru yhdessä. Toivotan sulle nyt kait epäherkullista viikonloppua…
Voi apua ja anteeksi, että jo tähän kohtaan kommentoin… Pakko vaan sanoa, että tuo Tarun kommentti on niin hyvä! Silmäpussit läskiä? Sitäkö se onkin, kun mullakin ne TAAS pullottaa :D??!?
Hih kyllä vaan nekin pullistuu, kuten kaikki muukin, eiks vaan 😉
Näköjään :(…
🙁 <3
Ikuista kilojen kanssa kamppailua mullakin. Ja tosiaan viidenkympin lähestyessä ei niistä enää niin helpolla pääsekään eroon. Mutkun kaikki maistuu niin hyvälle, oli sitten makeeta tai suolaista, kunhan on epäterveellistä.
Joku sanoi joskus, ettei se ole niin tarkkaa mitä laittaa suuhunsa joulun ja uudenvuoden välillä. Vaan se, mitä laittaa uudenvuoden ja joulun välillä; se on paljon tarkempaa. Niinhän se on, mutta tätä ohjetta noudatinkin sitten ihan surutta joulun aikaan. Ja sen kyllä huomaa kiristävästä housunvyötäröstä.
Mutta ei kannata ottaa liian vakavasti, tätä se elämä on 😉 Ihanaa talvista viikonloppua sinulle ja perheellesi <3
Siru juu joulun ja uuden vuoden vika on se, että joutuu vieroituskuurille ja nyt hermostuttaa jo ajatuksesta ja vähän niistä vieroitusoireista…. Toimi aiemmin ihan ok, että pari kertaa viikossa herkuttelin ihan kunnolla, pöksykoko pysyi samana, mutta tämä tälläinen pidempi juhlapötkö ei toimi nyt kyllä, juu vatsaa kiristää, mutta että reisistäkin.. Oi en kestä… Kuinka monta kuukautta vaaditaan parin viikon turmion sulatukseen. Kun ikää on 47-vuotta niin uskaltaisinpa ennustaa, että noin kuusi kuukautta….
Tätä tämä elämä on ja oikein ihanaa talvista viikonloppua ja kiitos siitä tiedosta, etten ole yksin. <3
Onneksi ei ole kun +3 kg ja turvotusta selvästi. Tänään pääsin viikon tauon jälkeen jumpalle , siitä se lähtee. Olen kans tuon imelän kans repsahtanut mutta onneksi on kuutenkinnpysynyt kurissa. Ens viikolla viidennpäivän munapaasto ja siitä se sit taas lähtee. Tsemppiä meille kaikille!
-Päivi-
Oot mun esikuva!!! Teet korjausliikkeen heti tilanteessa, jossa ei ole lainkaan liian myöhäistä! Kiitos Päivi ja zemppiä sinnekin <3
Ihana teksti<3 Trikoissa/kalsareissa/lököcollareissa täälläkin vedellään…
Just laitoin blogiini TOSI laihdutusruokaa 😉
Salilla en ole käynyt 3 vkoon, kun EI VAIN HUVITA. Jos mulla ois PT, niin saisin kyllä 'kyytä'… Ei ole mitään muuta syytä, edes tekosyytä ja elän sen kanssa ihan suvereenisti 🙂 Ehdin sinne salille vielä…ihan varmasti, olen tällainen ON-OFF tyyppi 🙂
Ooh ne keksit bongasin instassa!!! Mistään ei tule mitään, jos ei huvita, tarvii olla kipinää ja nyt just ei ole täälläkään.. Sitä odotellessa terkuin toinen on off tapaus <3
En tehnyt lupauksia, jotenkin ne vaan stressaa. Asetin tavoitteita ja aion työstää elämää kohti unelmiani. Muutenkin olen ottanut tavaksi pysähtyä pohtimaan asioita muulloinkin, kuin vuoden vaihtuessa. Monta vuotta tein toki lupauslistoja ja aloitin uuden elämän. 😀
Tsemppiä Tiia, huomenna taas uusi päivä! :)Repsahduksia ja sattuu ja ne minun mielestä kuuluu elämään. Odotan parempia lenkkeilykelejä, sillä vaikka joulukiloja ei tullut, tuli herkuttelusta tunkkainen olo ja viikkojen aikana kuntokin on laskenut. Kivaa viikonloppua! <3
Parempi olla lupaamatta, tai ei toimi täällä ainakaan.. Mielessäni hiljakseen muhitan.. Vaikka ei olisi tullut kiloja, herkuttelusta tulee väsähtänyt mälsä olo.. Liika on liikaa.
Kivaa viikonloppua Niina <3
Kesäkuun jälkeen tuohon joulukuun alkuun onnistuin pudottamaan 13kg ja olin niiiin tyytyväinen.
Ja sama jojoilu minullakin ongelma.
Nyt on +2-3kg onneksi "vain" tullut mut liikaa sekin! Housut kiristää, tunikat ja mekot pötköttää mahan kohdalta.. Ja vaikka kuinka tiedän ettei enää pitäisi niin Budabest it ne vaan suuhun eilen illalla sujahti…
Just sama homma prikuulleen ja en ota selvää veloureilla, vaikka olisi tullut vielä enemmänkkin. Vaa'alle en rohkene..
Aah Budapest, ajatuskin <3
Täällä sama homma enkä ole edes uskaltanut mennä käymään vaakassa 😀 Mutta onneksi tästä ei voi muuta kun nousta ylöspäin <3
Siis ei paino :DDDDD vaan pikku askelin taas uusiin tapoihin ja terveellisempään elämään 🙂
Vaakaan en rohkene itseäni läjäyttää, en millään.. Hih naurattaa, vaikka tiedän mitä meinaat, niin sitä apuva just pelkään, että tästä ei voi muuta kuin nousta ylöspäin. 😉
Hiljaa hyvä tulee. <3
Aivan samoja aatoksia läpi käydään täälläkin. Mulla vielä lisää itsesyytöstä se, että en pääse rakastamilleni pitkille juoksulenkeille kipeästi oireilevan polveni kanssa. Olen tässä kuumeisesti yrittänyt miettiä jotain muuta tuon juoksun tilalle.
Voi kurjaa Teija, kurjinta on, jos ei voi harrastaa sitä mitä rakastaa. <3 Kovasti zemppiä sinne <3
Voi onnea! Anteeksi taas, mutta on ihanaa, kun on kohtalotovereita! Tähän on ihan pakko laittaa sydän, alkoi niin hyvältä tuntua <3. Sama vika, sama juu. Tässä maha pystyssä matkaan bussilla ja ei, en ole raskaana vaan PAINAVANA, kroppa huutaa suklaata ja karkkia ja kaikkea hyvää. Vaikka sitten sushia! Nyt heti, kuola valuu puserolle jo…
Heli ei haittaa vaan ymmärrän, ihan parasta, en sitä että toivoisin muille kiloja, mutta tuki vaan on ihan parasta ihmisiltä, jotka tietää mistä puhuvat. <3 Huoaah oon ollut raskaana tai muuten vaan lihava läpi elämän, siis vatsan alueelta. Vatsa pläjähti kun murkkuus iski! Ihan järkyttävää, kävin taas tänään heti tämän postauksen jälkeen sushilla, koska hitsi vieköön tämän takia alkoi tekemään sushia niin mieli. Voi elämän kevät, ei tästä tule yhtikäs mitään, ei!
Iloa viikonloppuun kuitenkin ja hei arvaas, olen menossa huomenna Lahteen ja taas sushille, omg…
Mä söin vaan lohta ja salaattia. Mut sitten punaviinilasillisen seurana hupsahti massuun kauhea määrä kovaa vuohenjuustoa. Nyyh! Mutta hyvää oli. Hmmm… Pitäisiköhän huomenna sushia… Ja tänään kyllä olis karkkipäiväkin…
Joo, mä olen myös koko ajan silleen muutaman kilon yli-iso. Mulla se vaan tulee tasaisesti koko kroppaan. Vatsa sit turpoaa, kun sen ahtaa täyteen herkkuja :/. Mut nyt mä otan itseäni niskasta kii ja otan kuntopyöräni käyttöön. Ja lähden hölkkälenkeille ja käytän kahvakuuliani ja mitä kaikkia apulaitteita kotoa löytyykään. Viimeistään maanantaina aloitan, tai toivottavasti huomenna.
Ja kivaa viikonloppua sullekin <3!
Häntä pystyyn Tiia <3 Kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. Pitkät juhlapyhät pitäisi lailla kieltää. Kun herkkuja on tarjolla kaikkialla, on niin vaikea välttyä kiusaukselta. Täällä vuosi on aloitettu uutta intoa puhkuen. Uudenvuodenlupauksessani julistin läskisodan alkaneeksi, sillä tiellä nyt kuljetaan. Tuloksena -1,5 kg, joka ei tosi ole mikään huikea pudotus, mutta suunta on sentään oikea.
Aurinkoista viikonvaihdetta <3
Kaikki juhlat pitäis kieltää ja kuminauhahousut kaikissa muodoissa ja trikoomekot ym. Jos olisi koko ajan korsetti, niin eipähän sinne vatsaan mitään mahtuisi… Sulla oli siellä blogissa niin ihanat vermeetkin ja näytit muutenkin himskatin hyvältä. Upeeta, yritän seurata esimerkkiä. <3
Kuulasta viikonloppua Teija <3
Samoja taisteluja käydään täälläkin. Ja voit uskoa, että tässä iässä se laihtuminen vasta vaikeaa onkin! Sori, jos tämä ei kannusta. Minä haluaisin kymmenen kiloa pois painostani. Se, että lihoo kilon vuodessa ei kuulostaa niin pahalta, mutta kahdessakymmenessä vuodessa se tekee kaksikymmentä kiloa ja juuri sen verran enemmän painan minä nyt kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Apua!
Uskon, sillä ainakin täällä se on mennyt, 10-vuotta ja 10kg! Ei haittaa vaan purkaa saa, sitä täällä itsekin tohotan ja jotenkin epätoivoissani ilmoille huutelen, ettei tästä taida ikinä tulla enää mitään! Ihan sama meno täällä noiden kilojen kanssa, ihan sama… Millä Kristiina sinua lohdutan, en osaa, olen itsekin ihan eksyksissä lihapullaviidakossa… Hjälp!
Zemppiä kuitenkin ja kirpsakkaa viikonloppua.. auttaisikohan avantouinti, sulattaisikohan se?
No avantoon minua ei kyllä saa, mutta sauna voisi toimia yhtä hyvin kuin jääkylmä vesi.
Kyllähän joulun aikaan tuli syötyä enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi kuitenkin saimme pidettyä ne normaalit paastopäivämme ihan tavallisesti, joka auttoi asiaa jonkun verran. Nyt täytyy vain niinä välipäivinäkin syödä kevyemmin.
Sushi sinänsä on hyvää ja terveellistä, vähän vähemmän vain riispalleroita ja uppopaistetut versiot pois
Upeeta, että piditte ne paastopäivät, niin varmaan pysyitte entisissä lukemissa. Juu ne riisipallerot ja uppopaistetut, söin tänään yhden sellaisen uppopaistetun, ensi kerralla en aio syödä yhtäkään, ei ole edes niin hyviä kuin sushi itse. Apua, niin siis kävin taas tämän postauksen jälkeen sushilla… 😉
Vuosia on ollut sama ongelma. Rakastan ruokaa ja herkkujakin ja paino on sen mukaisesti ollut lähes jatkuvasti hienoisessa nousussa ja nyt alan olla jälleen kaikkien aikoijen huippulukemassa. Ihan pakko on tehdä asialle jotain. Vain selkäranka puuttuu. Olen yrittänyt kasvattaa sitä tässä tammikuun alusta alkaneella totaalikieltäytymisellä herkuista, vaaleasta leivästä ja pastasta. Koville ottaa.
Minä olen varma, että pienellä tsempillä saat taas ruoka-asiat kuntoon. Niin hyvin pärjäsit edellisellä kerralla! Ja ajattelepas, jos et olisi silloin karistanut kiloja, niin nyt olisi tullut joulukilot vielä niidenkin päälle.
Ihanasti kirjoitat tuossa lopussa, niin lämpimästi ja zemppihenkisesti, se auttoi kyllä ja toi valoa tähän hommaan. Ymmärrän juuri tuon selkärangan puuttumisen, se on täällä uupunut siitä lähtien, kun pienenä löysin suklaan… On se niin vaikeaa ja syöminen taas niin helppoa!
Zemppiä! <3
Siehän kirjoitat kuin minun kynästä.
Ennen olin timmissä kunnossa enkä syöny mitään herkkuja. Nykyään peilistä katsominen itkettää ja kropassa on kahvaa siellä täällä. Mitä kummaa minä olen mennyt tekemään. Nyt olen erossa herkuista ja leipäkin on vähentynyt reilusti mutta monta haittaevästä vielä omassa ruokavaliossani on. Ja sitä repsahdusta peläten.
Hieno sana tuo haittaeväs, siltä juuri tuntuu, ruokaympyrä ei ole nyt lainkaan mallillaan. Juu unhoittanut olen jo ne aidosti hoikat ajat, mutta jotta olisi edes joltisenlainen, ettei ns.pursua, se olisi erikiva. Voi meitä naisia ja meidän ulokkeita! Zemppiä <3
Tuli ja on tullut mukavan tasaisesti koko viime vuoden. En ole kuin kerran eläissäni painanut näin paljon, silloin kuin olin viimeisilläni raskaana. Hieman huikoo ja hiukan harmittaa, välillä en tiedä kumpaa enemmän. En tehnyt lupauksia, mutta olen puristanut viisi päivää terveellisemmin ja nälässä. Tämäkään ei oikein lämmitä 😀 Taisi olla minunkin kirjoitus aika masentava, joten nostetaan hieman tunnelmaa! Oikein riehakasta viikonloppua <3
No aika sama vika, kuin viimeisillään raskaan ja niissä mitoissa olin kun aloitin viime helmikuussa sen rempan ja ehkä olen nytkin, en vain rohkene vaakaan mennä… Nälässä oleminen se ottaa pattiin ja varmasti kun kirjoitat vielä ruokablogia, niin on enemmän vielä tuskaa. Ruokahan on mielessä koko ajan.
Oikein riehakasta viikonloppua sinnekin, voi Peggy meitä. <3
Mutkun ja sitkun ovat varmaan ne laihduttajan pahimmat viholliset….tai se itsensä huijaaminen. "Otan vielä yhden kohvehdin tästä suklaarasiasta" – oli joo ajatus mutta ei aikaakaan kun huomaat, että HUPSISTA rasiasta ei ole jäljellä enää kuin kuoret. Sitten sitä pohditaan "Mihin ihmeeseen ne kaikki suklaat ovat hävinneet kun otin vain YHDEN?"
Toisaalta joulu on kerran vuodessa ja nyt on lomat/vapaat/lyhyet viikon loppu ja härkäviikot alkavat. Ei ole enää niitä konvehtirasioita, jotka huutavat "Syö minut, ota vielä yksi." tai notkuvia herkkupöytiä mätiä, lohta, laatikoita, kinkkua täynnä kotona tai kyläpaikoissa.
Uskon itse siihen, että vaikka ei olisi tehnyt mitään superlupauksia uuden vuoden kunniaksi on myös helpompi ottaa itseään niska kiinni ja lisätä vähän liikuntaa vähentäen samalla sen mässyttelyn pois. Kyllä se siitä Tiia – älä ole liian ankara itsellesi 🙂 Tseppiä <3
Niin on juuri ne sanat, mutkun he ja sitkun tarvitsen kipinän, on se laihduttaminen sen verran rankkaa hommaa tai oikeastaan se sellainen elämäntapojen muuttaminen…
Toisaalta juuri näin, mutta valitettavasti se joulu jäi täällä päälle… Miten heikko sitä onkaan, että heti addiktoituu kaikelle, siis ihan kaikelle…
Juu en tee lupauksia, se ei sovi vaan mietin hiljakseen itsekseni ja yleensä kyllä se sieltä…
Yritän olla olematta ankara, vaikka juuri nyt en tykkää itsestäni lainkaan.
Kiitos Marjo <3 Ihanaa viikonloppua <3
Mulle kävi just samalla tavalla sen jälkeen, kun laihdutin muutama vuosi sitten sen -17kg. Kuvittelin niin mukavan hoikan olotilan olevan ikuista, myin vanhat isot vaatteeni jopa pois ja salakavalasti ruokailutottumukset palasivat entisiin ja kilot alkoivat tula takaisin. Mä en nyt vaan enää oikein tiedä, mitkä kilot on tulleet ihan syömällä ja mitkä kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Mutta tosiasia on se, että kiloja on tullut ja nyt ne vanhat isot vaatteet olis aika kova sana.
Ihan sama ja tämä on käynyt jo muutaman kerran, enkä ikinä opi. Mutta nyt opin sen, etten hävittänyt niitä isompia vaatteita, mutta oliko se nyt sitten lupa jotenkin palata niihin vai mikä? Höh, en tiedä… Sinulla on tuo kilpirauhasongelma ja sehän lihottaa, vaikka joisit vain vettä, etkä söisi mitään ja se se vasta on kurjaa ja epäreilua.
On kyllä raskasta aina uusia tuota vaatekaappia tässä ikuisessa jojottelun kierteessä..
Voi meitä, hurjasti zemppiä Krisse <3
Tuttua, tuttua! Meillekin joku on kantanut kaikenlaisia herkkuja – niin suolaisia kuin makeitakin – kaappeihin houkuttelemaan. Nyt sitten yritän pysyä tiukkana, tosin se jää välillä vain yritykseksi (nytkin siemailen samalla glögiä, jossa kasa rusinoita ja aika monta mantelia!!). Tsemppiä meille jokaiselle samassa veneessä olijoille, kyllä se siitä taas lähtee, kunhan alkuun päästään.
Niin se glögikin ja siellä kaikki rusinat ja mantelit, monesti sitä juomia nauttii aivanh huomaamatta, niin kuin ne ei muka lihottaisi.. Höh.. mitään ei voi syödä eikä juoda, näin se vaan on, kun ikää on tietty määrä lasissa!
Tzemppiö Belladonna ja kivaa viikonloppua <3
Läskiä siellä, läskiä täällä ja läskiä joka puolella. Mulla on sellainen MÄ EN JAKSA fiilis koko ajan ja siks en tee mitään. Tälläkin hetkellä ahdan suuhuni tv-mix pussista karkkia.
Outi kuulostaa niin tutulta, en mäkään jaksa, aina ei jaksa, ei millään… Ostin taas niitä kypäriä ja kävin sushilla…
Kaikki kiloni itse kannan ja olen Aika monta kertaa päättänyt aloittaa laihiksen tai syödä edes terveellisesti ja sit tapahtuu repsahdus ja jää jotenkin päälle…mä oon niin toivoton!Ja suklaalakkokin kokeiltu 😉
Se on totta, että kaikki kilot itse kannetaan ja jos jotain häiritseekin, niin sitten itseä. Älä vällää, et ole yksin, hirmuisesti zemppiä Happystarhome <3
Älä ole Tiia itsellesi liian ankara, ainakaan siis henkisesti. Se on sellainen kenkku juttu joka sitten masentaa jos on livennyt ja ihminen kun voi joskus livetä lupauksistaan. Olepa nyt armollinen itsellesi ja lurpi se kahvisi parin keksin kera ja sano ääneen että "olipa hyvää". Voin taata että tulee parempi mieli 🙂
Ihana sinä, minähän lurpin ja asiaa hieman lisää tuumailen, josko se taas tästä. Joku kumma tarve iskeä suuhun kaikkea, kun on pimeää ja soffa kutsuu.
Ihana sinä, kivaa viikonloppua <3
Voi, kyllähän ne herkut aina maistuu ja kun rupee niitä itseltään kieltämään, niin ne himottaa vielä enenmmän. Enkä ymmärrä mikä siinä oikein on! Tyttäret rupes herkkulakkoon, mutten minä semmosia lakkoja ymmärrä. Toisaalta syön välillä tosi paljon herkkuja ja toisinaan kun on kiire tai kivaa tekemistä, en syö niitä lainkaan. Mutta mulla ja tytöilla alkaa taas zumba viikon päästä ja jo nyt hymyilen siitä rääkistä, mitä on tiedossa. Kyllä ne konvehtit sieltä saa kyytiä kun vispaa ja vatkaa tanssitunnilla:) Mut oikeesti, nyt tuli kyllä jo nälkä!!!!
Totta kieltäminen vaan pahentaa asiaa. Sinä olet niin upea pakkaus, että oksat pois ja tyttösi myös. <3 Nyt vaan villinä zumpailemaan kuules, musta ei kyllä ole siihebn… Hih mitä enemmän puhuu, sen nälempi tulee. 😉
Läskiä on niin, että helposti minusta saisi kaksi normaalipainosta akkaa. Mulla ei ole ongelma se mitä syön jouluaaton ja loppiaisen välillä vaan loppiaisen ja jouluaaton väliset ruuat. Makeita en oikeastaan syö, en pidä, pastaa en myöskään, mutta ne muut ruuat. Lääkityksen nostamat kilot olen onneksi saanut pois. Ja tuo tassuttelu, jota kärsin tehdä ei painoa tiputa. Tiedän kyllä konstit painon tiputukseen, mutta en saa aikaiseksi. Toisekseen vanhalla on vähän iloa ja jos ruuankin jättää pois……Läskit ovat saavutettu etu ja kuka nyt etuuksia pois antaa 😉 No voisin mä lahjoitaakin jollekin muutaman kilon, kun oon niin kiltti, hah.
Lämmin tuulahdus sinne täältä pakkasen keskeltä!
Marketta voi että sinun kanssa, ihana sinä, no jos jotakin, niin sinussa on kaksinverroin sitä sydäntäkin. <3 Niin konstit on monet, mutta kun niitä ei jaksa noudattaa, ei millää ja varsinkaan aina, elämä on niin mälsää niin, katoaa valo…
Niin totta myös tuo, että ei sitä iloa kokonaan ainakaan saa pois viedä, ei millään. Kiitos Marketta, onhan täällä nyt miltei 10 miinusastetta vähemmän kuin aamulla ja autossa uusi akku. 😉
Leppoisaa viikonloppua <3
Hahahha. Velourit, verkkarit ja kaikki löysät housut pitäs tosiaan kieltää lailla. Voi että kun niissä on kiva olla ja totuus ei paina. Hahahah. Mä en kestä sua.
Mullakin on muuten hirvee sushi himo. Mistähän johtuu?? 😉
Hihi kotipöksyt on parhautta, mutta sitten kun niiden käyttö jää päälle, niin uijui… Joku suolahimo, mutta mikä hivenaineen puutos? Sushia taas tänään illalla, kuinka ollakaan. Heh siis paniikki heh. 😉
Hei, oikeesti sun tarina on mun 😀 <3
nimim. pari viikkoo kulettu jumpsuitissa ja yölläkin herätään syömään!! ihan hullua 😀
Juu yölläkin on mennyt niitä himoitsemiani lakukypäriä, helmettejä, voi maar ja velourasu koko ajan päällä, omg…
Jouluna ei varmaan tullut kiloja. Jostain syystä olin varuillani. Nyt muutenkin tein päätksen, jota olen haudutellut jo pitkään eli ajattelin pysytellä irti sokerista ja kaikeasta mikä sitä sisältää. Hyvin on mennyt viikko ja muutenkin olen vähän säätänyt ruokavaliotani. Mä ajattelin taas alkaa hallitsemaan itseäni.
Hyvä Maiju juuri tuon minäkin haluan saada aikaiseksi, saada itseni hallintaan, nyt vallitsee kaaos ja se vaikuttaa kaikkeen. <3 Toivottavasti osaisin seurata sun jalanjäljillä. <3
Ikävä kyllä kovin tutulta kuulostaa tuo purkauksesi täälläkin. Olin juuri saanut lomakilot kivasti pois kun joulu tuli ja nyt ollaan taas lähes entisissä mitoissa 🙁 Aloitin juuri sokerilakon tällä viikolla mutta ihmeesti olen löytänyt kaikkea muuta naposteltavaa…ja tänään sain töistä ihania viinereitä kotiin. Jäivät kokouksesta eikä niitä voinut viikonlopuksi sinne jättää…siinä se lakko siis. Mitähän tässä taas keksisi…
Ensi vuonna ehkä tulisi skipata joulu, sehän pilaa kaiken… Niin se juuri, jos ei sokeria, sitten vaikka isoja viipaleita juustoa tai jotain muuta, aina sitä keinot keksii…
Voihan Wieneri ja himoitsemani Arnoldsin kinuskipäällysteinen donitsi, ne menee suoraan peppuun…
Zemppiä <3
Täältä saat vertaistukea. Sellaiset kolme tai neljä kiloa on puolen vuoden aikana tullut. Suklaata olen ostanut ja puoli ranskistakin syönyt. Millään en nyt saa tahdonlujuutta päälle ja ala pudotella noita kiloja pois, vaikka syitäkin olisi… Hooh. Miks pitää lihoo? Miksei voi nauttii?
Ne tulee niin helposti, mutta niiden lähteminen on hirmuisen työn takana ja jos vähääkään sortuu, se on siinä. Niinpä miksi pitää lihota, miksi ei vaan voi nauttia, sinä sen kirjoitit…
Zemppiä ja kirpsakkaa viikonloppua Satu <3
Kuule… tuo teksti kuulostaa IHAN liian tutulta! Ja jotenkin välillä tuntuu siltä että ois jo luovuttanut itsensä suhteen – ApUVa!!! 😉
Just niin luovuttanut, voi apua… Kirpsakkaa lauantaita Marru <3
Et ole yksin. Täällä kanssa ihan mahdoton homma saada itsensä taas kuriin. Eilen sentään pääsin vuoden tauon jälkeen uimaan. Kyllä tässä taas kaikki tekosyyt keksitty. Pakkanenkin tuli sopivasti, ettei tarvitse liikaa askelia ulkona ottaa 🙂
Hyvä Jani, siitä se lähtee! Vaatii ponnisteluja lähteä, mutta sitten onkin kovin tyytyväinen fiilis. 🙂 Nimenomaan kaikki tekosyyt keksitty ja käytetty, itseään oli pakko taas katsoa peiliin!
Juu pakkanen on muuten ollut ihan paras tekosyy. ,)
Kirpsakkaa viikonloppua ja kyllä me tästä. <3
Juu-u kyllä se tääläkin masentaa ☺
Hiljaa se hiipii kuin "tonttu varpahillaan". Ja miksi se vielä on niin, jotta kaikki mikä maistuu niin mielettömän hyvältä, se tarttuu kuin takiaanen kylkihin ☺ Ja piparitupaakin on viä syömättä, eikä sitäkään voi roskiin heittää ☺ kun on opin saanu, ettei ruokaa saa haaskata.
10 kg kun sais veistettyä pois, niin hyvä, vaikka juuri lääkäri sanoikin, ettei mulla painoa nyt ole liikaa, hih, millähän silmällä katsoi, hih hih ☺
Mukavaa pakkaas lauantaita Sinulle Tiia ♥~♫~♥
Voi miten taas kirjoitat niin lämpimästi ja hauskasti. Hih juu herkut kun vielä säilyvät niin pitkään, eikä missään nimessä voi haaskata. Aijai kun saisikin haukkaista piparkakkutaloa juuri nyt, nami.
Mutta hyvä muista nuo lääkärit sanat vaan ja nauti. <3
Ihanaa kirpsakkaa lauantaita ma-te <3
Näimpä. Hiipimällä saapuva läski tuppaa vieläpä poistumaan vähintäänkin hiipimällä. Ja hitaasti.
Terkut velourpöksyjen Eskurista
Armottoman hitaasti! <3 HIh terkkuja täältä Velourpöksylästä <3
Ei ehkä tullut kiloja tänä jouluna, mutta mua masentaa vähän, että puhelin tai tietokone haukkaa joinakin päivinä niin ison osan elämästä. Siihen olisi saatava muutos aikaiseksi, koska en varsinaisesti tunne viisastvani teknologian, facen ja muun äärellä. Se aika on taas pois kaikesta muusta, sellaisesta, josta tulisi ehkä oikeasti hyvä olo.
Mutta niin, toivon sinulle silti hyvää vuoden alkua. Kyllä se farkkuihin solahtaminen taas onnistuu. Siihen asti veloureissa. Minä en usko kuureihin. Pitää löytää sellaista liikkumista, joka kiinnostaa ja sellaista tekemistä, että herkut välillä unohtuvat. Helpommin sanottu kuin…
Täällä on laihdutettu elämäni aikana satoja kiloja. Sama tuttu tarina, kun palaa vanhaan niin kilotkin palaavat, yleensä korkojen kera. Minulle asennettiin sydämmen tahdistin 4 vuotta sitten ja silloin lääkäri totesi, että jojoilu loppui nyt. Ei joko teen pysyvää tulosta tai sitten pysyn tällaisena. Toistaiseksi olen pysynyt tällaisena =D. IHanaa viikonloppua!
Katinka Ymärrän nyt sinun täytyy elää niin ettei sydänraukka joudu liialle rasitukselle. Hyvä sinä ja juuri tuollaisena olet täydellinen <3 Kirpsakkaa sunnuntaita <3
Minä aloitin taas joulunjälkeen maltillisen painontarkkailun.
Ylipainoa on, mutta viimevuonna sain kesälomanjälkeen 18kg pois. Laihdutustahti siis hidas. Joulusta loppiaiseen mätin, olin ns.lomalla ja plussasin kahdessa viikossa kiloja 5,5kg. Nyt jatkan taas sisukkaasti. Maltillinen tavoitteeni on 100…500g miinusta joka viikko, niin olen ensikesänä normaalipainossa.
Okei oon jonyt laihempi kuin viimevuonna tähänaikaan….
Miehenion ammatiltaan personal trainer/fysioterapeutti/eläkkeellä oleva ammattiurheilija, eli periaatteessa meillä on kotona "pohja kunnossa".
Mies kehui joulun saavutustani. Olen silti plussakiloista huolimatta -12,5kg laihempi kuin viimeelokuussa. Tästä syystä sain toimintavartin palkinnoksi (mies antoi 50€ emotionin ovella ja kehoitti ostamaan jotain kivaa ja tarpeetonta itselleni palkinnoksi urakastani), valkkasin alepöydästä sensain hoitavan väripäivävoiteen ja sensain phdistusliinan…
Tuosta miehen kannustuksesta tuli hyvämieli ja vaikka olen elänyt ns. laihduttamatta, painoa on lähtenyt viimeviikolla 3,7kg.
Mieli kun on kotipersonaltrainerin mukaan se isoin laihduttava elin.
Ruokaostoksilla vaihdoin suklaalevyn mandariinilaatikkoon ja alkosta valkkasin diettiviiniä (juu sellasiakin on nykysin, rosentteja 8,2%, maistui lähes lemppariargentiilaiselta valkkarilta…). Jos pitäydyn noissa valinnoissa, en syö suklaata ja juon kevytviiniä se tarkoittaa enstiseen lähes 1000kcal miinuskaloreita kuukaudessa…eli lyhyellä matikalla laihdun 1kg 7kk:ssa.
Mieletöntä eikö vaan Tiia?
(sori kirotusvirheet, en jaksa oikolukee…)
Terkuin: Otava
Ei haittaa kirjoitusvirheet, minun teksti niitä pullollaan ja pilkkuvirheitä. 😉 Kiitos kivasta kommentista Otava ja maltillinen painontarkkailu kuulostaa juuri oikeanlaiselta. Se on muuten järkyttävää, että parissa viikossa tosiaan voi tulla tuo 5kg, mutta sen poissaamiseksi tarvitsee joko nälkäkuurin tai jos maltillinen laihdutuskuuri, niin voi mennä puolikin vuotta! Voi miksi ei lähde samassa ajassa kuin tulikin, jos vaan ruokavalionsa korjaa taas tavalliseen, ennen juhlaa ruokavalioon.
Ihana mies <3 Voi, että ja tuollaiset "toimintavartit" kannustaa ja myös ylipäänsä se, että toinen kannustaa, mutta ei puutu. Poiki myös positiivisen vaikutuksen, eli painoa lähti heti tuo 3,7kg.
Ohhoh onkos dieettiviinejäkin, kiitos vinkistä. 🙂 Kuinka juuri ajattelemalla asioita voi vaikuttaa. Monestihan lihominen on ainakin omalla kohdalla jonkinlaisen elämän turhauman tulos ja joko siksi, etten jaksa ajatella syömisiäni tai en ehdi ajatella syömisiäni. On aivan mieletöntä ja kiitos tuosta vinkistä. Hedelmät ovat yhtä hyviä, kuin suklaa eli täytyy vaan ajatella valitsevansa hedelmät. <3
Kiitos tästä, oli todella hyvä kommentti ja Otava zemppiä matkaan. <3
Mulla on kokki , mutta se laittaa liian hyvää ruokaa , vaikka pyrkiikin tekemään terveellistä. Tosin just eilen sanoin Ukkokullalle että nyt saa riittää jatkuvasti aloitetut laikkarit ja elämäntaparemontit ! Yli puolet elämästäni on kulunut jatkuvaan murehtimiseen ylimääräisistä kiloista , maanantaisin aloitettuihin lailkareihin ja kaloreiden / hiilareiden/ proteiinin /rasvan laskemisiin. Lakkaan miettimästä voinko nyt syödä sitä tai tätä , syön elääkseni ja nautin hyvästä ruuasta. Kuka tietää kauanko voin niin tehdä ? En toki panisi pahakseni jos vyötärö kapenisi , mutta lakkaan sitä ajattelemasta 😉
Saatan olla maanantaina eri mieltä ;D
Mielestäni tuo kuulostaa erinomaiselta uuden vuoden lupaukselta, eritoten kun ei juuri puhuta painosta, joka olisi vaikka terveydelle riski jne.. Pääasia että itsellä on hyvä olla ja jos koko ajan veivaa ja jojoilee, koko minuutta vaivaa epätyytyväisyys ja ahdistus. Hyvä päätös ja minunkin tulisi ymmärtää, että onni on kohtuudessa kaiken suhteen, eikä ääripäissä.
Hih ja uskon, maanantaina voit olla taas eri mieltä, niin tuttua!
Suloista ja herkullista sunnuntaita Anneaulikki <3
Lökärit on kyllä ah niin mukavat, mutta vaaralliset,sillä tuuduttavat ihmisen itsepetokseen. Kun ei kiristä niin eihän sitä painoakaan ole voinut tulla. Tänä jouluna onnistuin itse ehkä säästymän ylimääräisiltä kiloilta, mutta ei niitä kyllä lähtenytkään ole yhtään ja sekään ei olisi pahitteeksi. Vuosien kuluessa tuo painonhallinta kyllä tulee haastellisemmaksi, sen olen myös minä huomannut.
Niinpä, mutta ei kotona voi olla kireissä, ei edes farkuissa, koti on pesä jossa kuuluu saada olla mukavasti. MUTTA kun lomaa on ja pitkästi ja velourit päällä ja pöydät notkuu, niin aika arvattavissa mitä tapahtuu.
Juu kun ikää tulee, niin homma menee vaikeammaksi, olisi pitänyt jo aikoja sitten olla tiukkana, siis minä täällä.
Kivaa sunnuntaita <3
Olen joskus vuosia, vuosia sitten (kaikesta on aikaa) ollut Painonvartijoissa. Silloin pääsin ihan kivoihin mittoihin. Niistä ajoista on tullut ehkä 4-5 kg takaisin ja ne vasta ovatkin hankalat kilot. Olen yrittänyt noudattaa Arvo Ylpön viisasta ohjetta – kohtuus kaikessa – muussakin elämässä kuin syömisessä, mutta ei se noihin kiloihin vaikuta. Painonhallinta on vaikeaa.
Meidän perheessä kippari jojoilee. Kiloja tulee huomaamatta. Meillä on kaikki suklaakonvehtit ja keksit lukkojen takana ja minulla avain 🙂 Kun ne ovat vähän vaikeammassa paikassa, niin niiden napostelu ei käy ihan huomaamattomasti.
Ja laihdutuksesta vielä. Joka päivä on päivä uus eli uusia lupauksia voi tehdä vaikkapa joka päivä.
Minä tein uudenvuoden lupauksen, lupasin pyörittää hulahulavannetta joka päivä 🙂
Tsemppiä ystäväiseni!
Painonvartijoiden ohjeita vuosia sitten käyttänyt minäkin ja mielestäni olivat hyviä, koska opettivat laskemaan kaloreita, jotka pysyivät pitkään mielessä ja myös syömään terveellisesti. Oli jäntevää laihduttamista.
Arvo Ylppö oli niin viisas mies. <3 Kohtuus kaikessa, ihan kaikessa.
Voi ihana kippari <3
Jee hulahulavannetta, lapsena osasin ja nykyään ei onnistu, pitäisiköhän, toinen oli täällä ehdotettiin hyppynarulla hyppelyä, sekin olisi varmasti hyvä ja terveellinen keino.
Kiitos tsempeistä ihana Tuula ystävä ja kirpsakkaa sunnuntaita <<3
Niin kuulostaa tutulta – joulu on paha – siis juurikin sen lipsumisen suhteen … en ole viitsinyt edes käydä puntarissa ..tunteehan sen farkuissa – niissä samoissa jotka olivat niin ihanan väljät ennen joulua 🙂 ei muuta kuin kurinpalautusta ja taas on kaikki ihan hyvin – kunnes tulee uusi joulu 😉
Joulu on paha ja se kun ei ole rutiineja, tulee popsittua menemään mitä vaan. Juu puntariin en uskalla, nyt otetaan vähän iisimmin tuon herkuttelun suhteen, josko sitten…
Hih niinpä kunnes tulee uusi joulu, sillä tokkopa opin taaskaan mitään. 😉
Kirpsakkaa sunnuntaita Anne <3