Avainsana: rooma

Mitä mies saa luvan tuoda Roomasta!

Eilen kirjoittelin addiktioista, jotka ovat hieman sellaisia päähänpinttymiä myöskin, joten ajattelin vielä kertoa miten olen puoli vuotta himoinnut L’Orealin Liisa ihmemaassa huulipunia, joita saa vain Italiasta. Miksi ihmeessä niitä saa vain Italiasta, voi pyhät pyssyt sentään! Punia olen yrittänyt tilaillakin netistä, saanut punat jo ujutettua ostoskoriin, mutta ei toimitusta Suomeen, ihan järkyttävää! Näettekö meikäläisen repivän hiuksia tilanteen toivottomuudesta vallan täplät poskilla. 




Punien suhteen olen ollut tulisilla hiilillä, eritoten koska oma ukkeli rantautui eilen Rooman kamaralle ja hei Roomahan on Italiassa ja Italiassahan on nuo punat! Voi sitä iloa, kun sain kuulla, että mieheni työmatka ujuttautuu Roomaan ja voi sitä pelkoa, että punat ovat varmaan loppu, koska niitä on saanut kaupoista jo maaliskuusta asti. Erityisesti voi sitä voimattomuuden tunnetta, jos mies ei löydä kyseisiä punia, koska sittenhän aiheutan samalla miehellekin pettymyksen, kun ei ole voinut toteuttaa vaimon Italian tuliaistoivetta, parmankinkkujen, parmesanin ja nahkakenkien sijaan!





No miten sitten esitettiin miehelle tämä huulipunatuliaistoive. Luonnollisesti vasta vuorokautta ennen matkaa, koska muuten asia olisi jo unohtunut. Ei tietenkään yhtään aikaisemmin jankuttaen asiasta useamman kerran, jottei toiselle tule ostopaineita ja koko tuliaisten tuomisen ilosta negaatioita. Vähän niin, kuin muina miehinä pyysin. 






Mies myöskin varustettiin matkaan erilaisilla valokuvilla Whats Up:n kautta, jotta voi tehdä huulipunatunniste havaintoja, jahka törmää L’Orealin erilaisiin pötkylöihin. Vaikka punilla olisi minkälainen kuorrutus tahansa päällä, ukkelille ne on tasan tarkkaan kaikki ihan saman näköisiä puikkoja!





Kävimme myöskin seuraavanlaisen keskustelun asiasta: ”Rakas, minulla on vain yksi pikkiriikkinen tuliaistoive Italiasta, mitään muuta ei tarvitse tuoda”. ”No mikä se on” kyseli ukkeli. No toivoisin, että toisit sellaisia Liisa ihmemaassa huulipunia…” ”Mitä ihmettä tuumii ääneen mies, miten ihmeessä huulipunia, eihän niitä edes erota toisistaan”. ”Mihin edes niitä tarvitset, omistat jo niin monta punaa vai koristeeksiko haluat, aiotko laittaa jonnekin esille tai johonkin kulhoon?”. Seuraavaksi mies luonnollisesti vielä kysyy ”mitä maksaa”, johon vastasin ”9,90 kpl, 10e olisi tuntunut psykologisesti PALJON kalliimmalta ja kaikkiaan kuusi kappaletta olisi sitten toiveissa”. Tällä kertaa mies löi minut ällikällä, koska vastasi ”maksaako niin vähän?”






Jossain kohdin alkoi tällä naisella kuitenkin mennä ihmeellisten kysymysten sateluihin hermo, koska kyselyiden perimmäinen syyhän ei ollut suinkaan huulipunien haluni älyttömyys, vaan oman miehen huoli, ettei moisia tuliaistoiveita kuuna päivänä pystyisi toteuttamaan, puhumattakaan ”Mission imbossiblen etsinnästä”, varmaan hirvittää toista ajatuskin. 





Tiukensin siten hieman äänensävyä ja päästin vahvasti ja vankasti painotettuna ilmoille, ”haluan, kun haluan, koska nyt vaan himoitsen niitä ja ovat sellainen pakkomielle, etkö ole ennen kuullut sellaisesta, piste!” Tuossa kohden rakas totesi hymyssä suin, ”kai ne on sitten ihan pakko tuoda”. 😉


L’Orealin punat Lancomen kanssa on muutenkin ihan suosikkeja ja L’Orealilta on ilmestynyt joku himoittava Gold kokoelmakin, kaikki mikä on ylipäänsä ”limited edition”, me wants!






Nyt sitten jänskätään miten ukkeli suoriutuu miltei mahdottomaksi asetetusta visaisesta tehtävästä. 


Mitä te toivotte tuliaisiksi tai mikä on paras tuliainen mitä ikinä olette saaneet ja lopuksi, omistaako joku siellä Liisa ihmemaassa huulipunia?! Jos omistaa, niin kartoitan osoitteesi Google Earth:stä ja tulen ja pöllin ne kaikki!


*Kuvat lainattu googlesta