Avainsana: röyhkeys

Röyhkeät kiilailijat

Jäin miettimään ihmisen käyttäytymistä ja tietenkin suihkussa taasen, siellä vissiin ajatus kulkee. Ajatusten laukaisijana toimi lukemattomat autopesukerrat, joissa kumma kyllä pystyy erottamaan kaksi erilaista ihmistyyppiä. 

Minähän en ole auton ratissa autopesulaan mennessä, sillä jäi traumat ensimmäisestä ja viimeisestä kerrasta, kun jäin autopesulaan jumiin. Eli tämä on miehen seurassa todistamaa. Mieheni menee aina ensin maksamaan autopesulan ja vasta sen jälkeen siirrymme auton kanssa autopesulan jonoon. 

On kuitenkin lukemattomia ihmisiä, jotka änkeävät autonsa ensin autopesulan jonoon ja myös, jos jonoa ei edes ole, niin autopesulan oven eteen niin lähelle, ettei siihen muut autot  enää ensimmäiseksi mahdu. Tämän jälkeen vasta menevät maksamaan poletin pesulaan. Sitten kun mieheni tulee maksamasta polettia, niin kappas siinä on auto jo autopesulan oven edessä odottamassa vaikka polettia ei ole edes maksettu. 

Onko tälläinen teistä oikein? Pieni asia, joka useamman kerran tapahtuneena alkaa ärsyttämään, sillä kertoo aika paljon ihmisluonteesta. Kaikki minulle helpoiten tänne ja heti, viis vaikka muut ihmiset saavat tästä itsekkyydestä ”kärsiä”. Autopesussa menee meinaan aika turkasen paljon aikaa, niin onhan se harmillista, että ensin maksanut saakin jäädä odottelemaan vuoroaan, kun joku on maksamatta ängennyt autonsa pesulan eteen.

Eli pieni juttu, mutta tavallaan ei pieni juttu lainkaan. Muistan aina toisen tapauksen Latviassa, kun venäläiset kiilasivat meidän ohi hissiin. Haluan tässä nyt korostaa, että tunnen paljon mukavia venäläisiä eli tässä olisi voinut puhua vain ihmisistä ilman kansallisuutta, jollei kohta olisi tapahtunut seuraavaa. 

Ärsytti niin paljon tuo kiilailu, että huusin heille, että” mitä hitsiä kiilaatte?” Vastaus tulikin kuin tykinsuusta, älä sinä suomalainen siinä mitään inise, että Suomi on vain Venäjän provinssi.” 

Tästä kaikesta tuli mieleen, että kenties aavistuksen itseään ”paremmat” ihmiset uskottelevat itselleen, että heidän käytös on ihan oikeudenmukaista, että heillä on joko kuviteltua paremmuuttaan oikeus röyhkeisiin tekoihin ja talloa muita tai toisaalta elämä voi myös olla jotain velkaa tälläisille henkilöille, jotka aina ajavat ensin omaa etua muiden kustannuksella.

Kun sanoimme autopesulassa kiilaavalle naiselle, että ”oletko jo ostanut poletin, kun olet siinä autopesulan jonossa ensimmäisenä”, että ”me olemme”, niin suurieleisesti hän lähti loukkaantuneena pois. En sitten tiedä, että harmittiko häntä tekonsa paljastuminen, luultavasti. Eihän se ole näi  pienissäkään tilanteissa mukavaa, että toinen ihminen paljastaa sinut etuilijaksi eli oikeastaan röyhkeäksi. 

Joskus toisten huonoa käytöstä sietää paremmin ja joskus huonommin, joskus on vaan pakko avata suu. Ehkei tämä nainen enää toiste etuile, koska joku sanoi asiasta hänelle? Toki tuli sitten mietittyä omia etuiluja, ihan taatusti olen jossain tilanteessa kiilannut ja kokenut kiilaamisen vielä oikeutetuksi, koska on ollut kiire. Mutta muistuu kyllä mieleen edellinen jonon ohi meneminen, että pyysin ihmisiltä anteeksi ja lupaa kiilaamiseen, koska olin myöhästymässä lentokoneesta. Tästä on tosin aikaa. 

Jos kaupan kassalla huomaan unohtaneeni jotain, sanon seuraavalle, että onhan ok, että haen tässä välissä vaikka vielä sen unohtamani makaronipussin, sillä aikaa kun ostokseni soljuvat kassan läpi. Oikeastaan mitä tässä maailmassa enemmän tarvitaankin, on kohteliasta puhetta ja muutamaa pientä sanaa ”sopiiko sinulle”, ”anteeksi” ja ”kiitos”. Mutta miksi niiden lausuminen on niin vaikeaa?

Näitä etuilu, epäkohteliaisuus ja toiset ovat toisia röyhkeämpiä esimerkkejähän olisi pilvin pimein, jos niitä oikein alkaisi pohtimaan. Mutta mielestäni pienikin yksittäinen esimerkki kertoo aika paljon, sillä pääsääntöisesti aina autopesulassa käy mainitsemallani tavalla. Eli sortuuko ihminen herkemmin vilppiin, jos siihen on mahdollisuus? Sillä kyllä toisten ihmisten kiilaaminenkin on sellaista ihmisvilppiä parhaimmillaan. 

Minkälaisissa tilanteissa sinua on ärsyttänyt toisen ihmisen käytös ja oletko sanonut asiasta ja miten on sen jälkeen käynyt, onko toiselle iskenyt suuttumus vai onko hän osannut pyytää käytöstään anteeksi? 


Kaikillehan meille sattuu ja tapahtuu ja välillä ei tule huomioitua muita ihmisiä, kun mielessä pyörii kaikenlaista. Tämä autopesulahomma vaan on pikemminkin jo sääntö ja mielestäni se peilaa hyvin tietynlaista ihmistyyppiä. Eikä kiilaamista, röyhkeyttä tai huonoa käytöstä koskaan tarvitse sietää. 

Me suomalaiset olemme niin kilttejä, ettemme herkästi sano asioista. Mitä olette siitä mieltä, olisiko parempi vaan pitää mölyt mahassa ja antaa muiden possutella vai onko hyvä sanoa asiasta, koska jotkut ihmiset ei muulla tavalla opi, koska emmehän me toistemme opettajiakaan ole… Toisaalta kuka haluaa, että aina heidän ylikään kävellään..

Hmmm. tässäpä mietittävää, mutta sen verran on ruvennut ottamaan kupoliin nuo autopesulakiilailijat, ettei taatusti olla hiljaa ensi kerrallakaan. Niin ja sen negatiivisenkin asian voi sanoa nätisti, ei sitä tarvitse rumia ihmisille huudella. Se vasta tuntuukin olevan taitolaji suomalaisille, joko ollaan hiljaa ja jos sanotaan, tölväistään jotain ikävää. Eli muutama piei sana olisi hyvä pitää mielessä, niin sanojan, kuin kohteen ”sopiiko sinulle”, ”kiitos” ja ”anteeksi.” 

Ystävällisyydellä voittaa aina paljon. Iloista uutta viikkoa ja ollaan hyviä toisillemme ja jos joudumme joskus sanomaan jotain toiselle ihmisille, jotta pitäisimme puoliamme, niin sanotaan se nätisti ja jos on pakko kiilata, niin mitäs jos hymyn kera kysyisi siihen luvan?

Hymy ja nätisti asetellut sanat ovat aika aseistariisuvia. 🙂