Nyt kaikilla on varmasti mietinnässä, mistä saada iloa. Olen nähnyt monen jakavan kuvaa: ”Isovanhemmat joutuivat sotaan ja me joudumme istumaan sohvalla.” Kyllä tälläinen ajattelu herättää ja tuo vertailupintaa.

Myönnän olen ollut ahdistunut itsekin, kuten me kaikki. Toissayönä ei uni tullut silmään, pyörin ja pyörin sängyssä ja mietin mitä tästä kaikesta vielä seuraa.

En ole huolissani omasta terveydestä vaan riskiryhmään kuuluvista läheisistä, isovanhemmista, iäkkäistä ja myös taantumasta. Kukaan ei osaa ennustaa kristallipallosta tällä hetkellä seurauksen seurauksen seurauksia. Käykö korona kuitenkin kaikki lopulta läpi, toivottavasti kuitenkin näitä varokeinoja käyttäen ei sairaanhoitoa lamaannuttaen.

Murehdin miten yhteiskunta kestää, miten paljon ihmisiä menehtyy, miten paljon ihmisistä menettää elinkeinonsa, kattonsa päältä. Miten voisi heitä tukea ja myös pitää omista pennosista huolta, sillä eihän koskaan omastakaan tulevaisuudesta tiedä. Hirvittävän ristiriitainen yhtälö ja pelottava.

Myönnän, että olen niin paljon katsonut maailmanlopun sarjoja, että pahin mahdollinen skenaario pyörii välillä yöllä villinä mielessäni. Miten ihmiset kohta tappelevat kadulla hengestään ja viimeisestä papupurkista.

Luotan silti suomalaiseen yhteiskuntaan ja kollektiivisuuteen, kun hätä iskee, pidämme yhtä. Vaikka somessa ilkeys ja toisten sormella osoittaminen ja syyllistäminen on juuri sitä, mitä ei nyt tarvita.

Mietin myös, jos asiat riistäytyy taloudellisesti käsistä, onko yhteiskunnalla rohkeutta tehdä todella isoja päätöksiä, kuten vaikka toki pienemmän kansan Islannin parissa pankkikriisin yhteydessä, jossa asuntolainat annettiin ihmisille anteeksi.

Pankit ovat rikkaita, liitot ym. jos pahin eskaloituu, toivottavasti maailma yhtenäistyy ja kaikki auttavat toinen toisiaan. Nyt on aika olla syyllistämättä, olla hyviä, sopia jopa välit sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on tullut tapeltua. Yhteisen hyvän nimissä, ylpeyttä ei saa olla vaan lähimmäisenrakkautta.

Mietin itse tässä miten voisin auttaa, miten me kaikki voisimme auttaa. Mietin koululaisia, joiden kenties ainoa viikon lämmin ruokailu tapahtuu koulussa. Olisiko mahdollista meidän kaikkien toimittaa ruokakassiapua niitä tarvitseville?

Hyvä, että kaupat alkavat rajoittaa ostoksia. Viime viikon lopulla jo mieheni kanssa juteltiin, että miksi ei sallita vaikka kahden vessapaperipaketin osto per talous. Onhan näitä per talous kylttejä nähty ennenkin kahvitarjousten yhteydessä. Nyt olisi aika jokaisen kaupan laittaa säännöstely peliin, että sitä ruokaa ja vessapaperia tarvitsevat eli me kaikki, saamme tasaisena virtana tarvitsemiamme hyödykkeitä.

Miten jatkaa blogissa näinä aikoina. Miten kirjoittaa vaikka tuoksuista ja huulipunapötkylöistä, eikö sellainen kaikki ole nyt kaiken valossa hyvin pinnallista?

Mielestäni ei ole, on hyvä pitää tietyt rutiinit kunnossa, sipaista sitä huulipunaa, nauttia siitä hyvän tuoksuisesta hajuvedestä, elää niin normaalisti kuin voi, sillä kaikkia meitä tämä kaikki koskettaa, olemme samassa veneessä.

Aion pitää blogini siis normaalina, minun näköisenä ja oloisena, tulee mitä tulee, koskaan en ole tiennyt mitä seuraavana päivänä täällä tulee. Paljon on tullut kuvattua eläimiä, miten suuren ilon täällä kotona karvatit antaakaan.

Ajattelin koota kymmenen listan eli positiivisuuslistan. Negatiivisuuslista onnistuisi tuosta noin vaan toki, mutta mitä jos yrittäisi keskittyä myös niihin positiivisiin asioihin, niitäkin on. Maapallo ainakin kiittää, näin ei saisi toki sanoa, koska vaikuttaa niin monen työpaikkaan, mutta lentomatkustamisen pysähtyminen vaikuttaa maapalloon suotuisasti ja en voi olla miettimättä, näinkö äiti maa on kaiken tarkoittanut?

Lisäksi saamme tästä kaikesta hyvää opetusta siihen päivään, kun ebolaa vastaava virus pääsee ulos. Toisaalta ihminen ei koskaan opi, kun taas arki rullaa, turvaudummeko turvallisuuden tunteeseen. Toisaalta myöskin ebola ilmenee parissa vuorokaudessa ja korona on siitä ikävä, että itämisaika on kovin pitkä ja näin korona pääsee levittäytymään laajemmalla alueella, kun ebolan pystyy kenties herkemmin rajaamaan. Mitäpä minä näistä tiedän, mutta oletetaan, että ruttoa vastaava epidemia jonaina päivänä vielä pääsee ilmoille, olkoon tämä kaikki harjoitusta siihen.

Sekin on totta, että maapallo kyllä säilyy, mutta en aina ole varma ihmiskunnan puolesta.

Mutta nyt synkistelyt sikseen vaikka ovatkin mielen päällä ja pitäähän niitäkin veivata. Oma positiivisuuslistani tulee alla.

1. Perhe viettää enemmän yhteistä aikaa ja uskon vahvasti, että tätä aikaa tulemme joskus muistelemaan myös lämmöllä. Muistan aina tuskan, kun asuimme evakossa hometalokeissin vuoksi 13kk, kaiken pelon ja taloudellisen menetyksen varjossa. Siltikin tästä ajasta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen ne hyvät asiat, ne perheen yhteiset hetket. Toki kaikilla ei ole perhettä ja nyt on aika kiittää somea, joka suo meille virtuaalista läheisyyttä ihmisiin.
2. Mahdollisuus suursiivota kotona olijoilla. Täällä saavat sohvanpäälliset kyytiä, nyt on intoa tehdä kevätsiivousta.
3. Pelata lautapelejä, ratkaista vaikka se maailman vaikein palapeli.
4. Nukkua vähän pitempään, säästää aikaa, kun ei tarvitse lähteä kiireellä minnekään.
5. Ulkoilla saa vielä, se jos mikä on iso asia.
6. Välittää läheisistä ja saada kanssarakkautta. Antaa hyvän kiertää vaikka se olisi pieni ystävällinen sana tai naapurin vanhukselle ruokakaupassa käynti vain taivas on rajana hyville teoille, kun käyttää mielikuvitusta.
7. Kirjoittaa kirje tai postikortti, useampikin. Miten suuren ilon voi suoda vastaanottajalle.
8. Kun harmittaa, kääntää asia positiiviselle puolelle, olla syyttämättä muita ja vaikka tehdä lista, mikä kaikessa omassa elämässä on hyvää. Ymmärrän kyllä, että monen tilanteen valossa tälläinen kuulostaa kenties jopa naivilta. On ihmisiä, joilla on todellinen ahdinko päällä. Tätä en halua vähätellä, mutta siltikin kaikilla meillä on varmasti jotain valoa tässä hetkessä kuitenkin vielä.
9. Mielestäni tämä on juuri se aika, jolloin meillä kaikilla on mahdollisuus näyttää se parhain puoli, olla kannustava, jakaa vaikka niitä tykkäyksiä somessa tai mitä vaan vähän enemmän. Mikään ei ole itseltä pois vaan jaetaan hyvää oloa ja sparrausta. Ette tiedä miten paljon omaa mieltä on lämmittänyt kaikkien kannustavat kommentit tästä uudesta blogialustasta tai vaikka ihan kommentti Instakuvaan. Pidetään hyvyyden ketju tulessa. Me pidättyväisemmätkin, leiskautetaan positiivisia adjektiiveja toisille. Lähimmäisenrakkaudessa on se voima.
10. Muistaa se, että tästäkin opimme jotain ja vaikka se mitä oppisimme, olisi tietona verhon takana kaukaisuudessa, jonain päivänä me ymmärrämme jotain uutta ja ehkä saamme vastauksen kysymykseen miksi?

Toivon kaikille teille voimaa kaiken keskellä. Voimaa löytää se jokin kaiken kauneuskin tästä. Myönnän, että itsellä asia kulkee aaltoina ja tarvitsen tätä tekstiä jo itseäni varten, vahvistaakseni niitä hyviä asioita, joita on paljon omassa elämässäni. Esimerkiksi on noussut hirmuinen ikävä muiden ihmisten lähelle vaikka ennen koronaa kaikilla oli niin kiire. Taas ymmärtää miten ihmiskontaktit ovat tärkeitä.

Olette todella tärkeitä, kiitos kun olette täällä, teistä jokainen. <3 Toivottavasti jaksatte edelleen kommentoida myös täällä WordPressin puolella, koska kommenttilaatikossa ei todellakaan tarvitse olla positiivinen, jokainen saa jakaa murheitaan, tuntojaan, pelkojaan ja myös niitä hyviä tunteita joita on. Meillä kaikilla on oikeus koko tunneskaalan kirjoon ja kaikkiin maailman väreihin. <3 Sydämellistä keskiviikkoa kaikille. <3