Tänään se lamppu syttyi eli mistä nämä Cath Kidstonin mekkoliinit juontaa ja viehtymys niiden malliin. Ensin tietenkin tuumin, että tykkään vähän tälläisestä romanttisesta brittiläisestä vintage tyylistä.

Hehe kattia kanssa, oma mummihan pukeutui aina tälläisiin mekkoihin ja kotimekkoihin. Silloin ne vaan oli Marimekon ja mitä näitä brändejä silloin oli. Toki mummilla oli tätä mallia myös ne juhlavammat mekot. Niin se vaan kuulkaas on, että sitä alkaa omaa äitiään muistuttamaan.

Ja tietty rakkaus mariskooleihin, mummilta!

Kirjahyllytkin tulee kotoa, sillä olohuonetta koristi isot kirjahyllyt lattiasta kattoon ja vieläkin mummin kotona on kirjastohuone. Eli sieltä opittua tämäkin.

(Sivuhuomatus, miten ihmeessä tuo vaaka on kylppäristä siirtynyt yhtäkkiä tuonne keskelle lattiaa. Vähän sama, kuin meillä on aina verenpainemittari ruokapöydällä)

Nämä villasukat ovat ystävän kutomat ylläriksi, mutta mummihan ei muuta tehnytkään, kuin kutoi, kutoi ja kutoi.

Ok mummilla en olalla ole ihan Snoopy laukkua nähnyt, mutta ei hätiä mitiä, päätellään vaan niin, että se on oman ajan ilmiö, joka on tiivistetty mummin käsilaukkuihin, viis kuosista.

Ja kyllä meillä oli kotona kultainennoutaja Pontus. Kuinkahan paljon sitä ihminen toimii mallioppimana, sivusta seuranneena, uskoen ettei tule äitiinsä ja tuleekin kopio.

Isot kassit no tietenkin, joihin mahtuu paljon kauppakamaa. Mummi tosin tykkäsi käydä kaupassa kantaen koreja ja kyllä vaan viehtymys koreihin tietty löytyy.

Kyllä se mummi kahvit keitti joka aamu ja vaikka opin tämän tavan vasta ensimmäisen lapsen valvottaessa päälle 30-vuotiaana, niin sieltä se kahvinkin siemailu tuli lopulta.

Nyt tunnustan vielä synnitkin, joka on muuten hyvin mummimaista sekin. Mummi osteli vaatteita vaarilta ”salaa”, tämähän on ihan klassikko. Vaari ihasteli mummin uutta mekkoa tai paitaa ja mummihan aina totesi ”ai tämä vanha riepu.”

No vanhahan se totta vieköön oli, koska mummi ei ottanut koskaan mitään uutta käyttöön heti, vaan ehkäpä juuri tuosta salaperäisestä syystä, säilytti uutuuksia ensin vaatekaapissa ikääntymässä.

Meillä ei ollut koskaan kissaa, koska vaarilla oli aina tunne, että happea pitää saada lisää ja meillä oli aina ikkunat levällään auki. Tapa jonka olen sitten taas oppinut vaariltani, sillä öisin tykkään aina avata ikkunan, joka muuten on ollut miehen sängyn puolella. Kerran mies valitti, että oli ihan koko kylki tulehtunut, kun kävi niin kova veto.

No mutta kissaa ei ollut vaarin tuuletteluiden takia, ettei kissa hyppäisi kerrostalon kuudennesta kerroksesta. Mutta kissarakas oli sekä mummi, että vaari ja ymmärsin, että molemmilla oli lapsuudessa ollut Mikko-niminen kissa.

Nyt siihen syntiin. Mies lähti vähän yli viikko sitten mökille ja meikäläinen taas lähti ”salaa” Cath Kidstonin alesivuille. Tästä tunnen tuplasynnin makua, sillä pitäisi suosia suomalaista ja olin visusti päättänyt, etten vallitsevan tilanteen takia hanki mitään kummempia turhuuksia.

Uusi käsilaukku on ollut pitkään etsinnässä ja pitkään kyttäsin tätä Cath Kidstonin punaista laukkua, jossa on nahkaa yksityiskohdat ja sisällä laadukasta puuvillavuori. Messinkinen nappi kruunaa kokonaisuuden.

Sitten 132e laukun tupsahti alehintaan 35e ja siitä se lapanen sitten taas karkasi. Samalla ostin kauppashopperin eli Snoopy kassin ajatuksella, ettei alunperin 60e kassia vaan voi ohittaa hinta kun oli tippunut 21euroon. Aivan ohittamaton tarjous.

Että sellainen synti ja tuhmailu tuli tehtyä vähän mummin malliin ja tyyliin. Tosin mies taas naurahti, sitä on sitten tullut taas käytyä Cath Kidstonilla. Voi hitsin Kidston!

Tähän loppuun. Olen valittanut täällä atooppisen ihon ryöpsähtämistä valloilleen. Luin tänään ihanan Iinan blogipostauksen ja oivalsin, että jaahas meikäläisellä onkin vyöryysu. No ilmankos on kutittanut niin himputisti, suihku on lievittänyt oireita, öisin on valvottanut kauhea kutka. Alkoi juurikin uumasta vyömäisellä läikikkäällä alueella, siirtyen myös reiteen, dekolteelle ja käsivarsissa pariin kohtaan.

Mutta arvaatteko mitä, ensin oli saada pienen shokin, sillä ruusu särähti korvaan pahana, mutta tämä ei olekaan se paha ruusu vaan sairastetun vesirokon johdannainen, joka nyt koronan aikaan päätti herätä selkäytimestä, stressi.

Sitten oivalsin, jee ei atopia pahana, jee tämä on itsellä lievänä, koska vyöruusuun voi kuulua kovat kivut. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, kutina kadonnee aikanaan ja vyöruusu on pian yksi kutiseva muisto vain.

Sima on muuten pullotettu ja tehtiin tietenkin, kuinkas muuten, mummin sitruunaista simaa, koska sen pitää olla justiinsa kuin mummin tekemää. Kerron sitten myöhemmin onnistuttiinko vai miten kävi, tehtiinkö kiljua.

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille ja muistutatteko omia sukulaisianne, äitiänne, mummianne ja onko teillä ollut vyöruusu?

Loppuhuomautus, rakkaus astioihin, mummilta! Ja lisäys:

Mikä on vyöruusun & ruusun ero?

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama virustauti, joka on sairastetun vesirokon jälkeen jäänyt piilevänä elimistöön. Noin 95 prosenttia aikuisista on sairastanut vesirokon ja on siksi vyöruusun riskiryhmässä. Ruusu, tai erysipelas, on strepto- tai stafylokokkibakteerista aiheutuva ihon bakteeri-infektio joka saattaa pahimmillaan aiheuttaa jopa verenmyrkytyksen. Koska vyöruusussa ja ruusussa on eri taudinaiheuttajat kyseessä, niin myös hoitomuodot ovat erilaiset.