Alan muistuttamaan mummia ja vyöruusu

Alan muistuttamaan mummia ja vyöruusu

Tänään se lamppu syttyi eli mistä nämä Cath Kidstonin mekkoliinit juontaa ja viehtymys niiden malliin. Ensin tietenkin tuumin, että tykkään vähän tälläisestä romanttisesta brittiläisestä vintage tyylistä.

Hehe kattia kanssa, oma mummihan pukeutui aina tälläisiin mekkoihin ja kotimekkoihin. Silloin ne vaan oli Marimekon ja mitä näitä brändejä silloin oli. Toki mummilla oli tätä mallia myös ne juhlavammat mekot. Niin se vaan kuulkaas on, että sitä alkaa omaa äitiään muistuttamaan.

Ja tietty rakkaus mariskooleihin, mummilta!

Kirjahyllytkin tulee kotoa, sillä olohuonetta koristi isot kirjahyllyt lattiasta kattoon ja vieläkin mummin kotona on kirjastohuone. Eli sieltä opittua tämäkin.

(Sivuhuomatus, miten ihmeessä tuo vaaka on kylppäristä siirtynyt yhtäkkiä tuonne keskelle lattiaa. Vähän sama, kuin meillä on aina verenpainemittari ruokapöydällä)

Nämä villasukat ovat ystävän kutomat ylläriksi, mutta mummihan ei muuta tehnytkään, kuin kutoi, kutoi ja kutoi.

Ok mummilla en olalla ole ihan Snoopy laukkua nähnyt, mutta ei hätiä mitiä, päätellään vaan niin, että se on oman ajan ilmiö, joka on tiivistetty mummin käsilaukkuihin, viis kuosista.

Ja kyllä meillä oli kotona kultainennoutaja Pontus. Kuinkahan paljon sitä ihminen toimii mallioppimana, sivusta seuranneena, uskoen ettei tule äitiinsä ja tuleekin kopio.

Isot kassit no tietenkin, joihin mahtuu paljon kauppakamaa. Mummi tosin tykkäsi käydä kaupassa kantaen koreja ja kyllä vaan viehtymys koreihin tietty löytyy.

Kyllä se mummi kahvit keitti joka aamu ja vaikka opin tämän tavan vasta ensimmäisen lapsen valvottaessa päälle 30-vuotiaana, niin sieltä se kahvinkin siemailu tuli lopulta.

Nyt tunnustan vielä synnitkin, joka on muuten hyvin mummimaista sekin. Mummi osteli vaatteita vaarilta ”salaa”, tämähän on ihan klassikko. Vaari ihasteli mummin uutta mekkoa tai paitaa ja mummihan aina totesi ”ai tämä vanha riepu.”

No vanhahan se totta vieköön oli, koska mummi ei ottanut koskaan mitään uutta käyttöön heti, vaan ehkäpä juuri tuosta salaperäisestä syystä, säilytti uutuuksia ensin vaatekaapissa ikääntymässä.

Meillä ei ollut koskaan kissaa, koska vaarilla oli aina tunne, että happea pitää saada lisää ja meillä oli aina ikkunat levällään auki. Tapa jonka olen sitten taas oppinut vaariltani, sillä öisin tykkään aina avata ikkunan, joka muuten on ollut miehen sängyn puolella. Kerran mies valitti, että oli ihan koko kylki tulehtunut, kun kävi niin kova veto.

No mutta kissaa ei ollut vaarin tuuletteluiden takia, ettei kissa hyppäisi kerrostalon kuudennesta kerroksesta. Mutta kissarakas oli sekä mummi, että vaari ja ymmärsin, että molemmilla oli lapsuudessa ollut Mikko-niminen kissa.

Nyt siihen syntiin. Mies lähti vähän yli viikko sitten mökille ja meikäläinen taas lähti ”salaa” Cath Kidstonin alesivuille. Tästä tunnen tuplasynnin makua, sillä pitäisi suosia suomalaista ja olin visusti päättänyt, etten vallitsevan tilanteen takia hanki mitään kummempia turhuuksia.

Uusi käsilaukku on ollut pitkään etsinnässä ja pitkään kyttäsin tätä Cath Kidstonin punaista laukkua, jossa on nahkaa yksityiskohdat ja sisällä laadukasta puuvillavuori. Messinkinen nappi kruunaa kokonaisuuden.

Sitten 132e laukun tupsahti alehintaan 35e ja siitä se lapanen sitten taas karkasi. Samalla ostin kauppashopperin eli Snoopy kassin ajatuksella, ettei alunperin 60e kassia vaan voi ohittaa hinta kun oli tippunut 21euroon. Aivan ohittamaton tarjous.

Että sellainen synti ja tuhmailu tuli tehtyä vähän mummin malliin ja tyyliin. Tosin mies taas naurahti, sitä on sitten tullut taas käytyä Cath Kidstonilla. Voi hitsin Kidston!

Tähän loppuun. Olen valittanut täällä atooppisen ihon ryöpsähtämistä valloilleen. Luin tänään ihanan Iinan blogipostauksen ja oivalsin, että jaahas meikäläisellä onkin vyöryysu. No ilmankos on kutittanut niin himputisti, suihku on lievittänyt oireita, öisin on valvottanut kauhea kutka. Alkoi juurikin uumasta vyömäisellä läikikkäällä alueella, siirtyen myös reiteen, dekolteelle ja käsivarsissa pariin kohtaan.

Mutta arvaatteko mitä, ensin oli saada pienen shokin, sillä ruusu särähti korvaan pahana, mutta tämä ei olekaan se paha ruusu vaan sairastetun vesirokon johdannainen, joka nyt koronan aikaan päätti herätä selkäytimestä, stressi.

Sitten oivalsin, jee ei atopia pahana, jee tämä on itsellä lievänä, koska vyöruusuun voi kuulua kovat kivut. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, kutina kadonnee aikanaan ja vyöruusu on pian yksi kutiseva muisto vain.

Sima on muuten pullotettu ja tehtiin tietenkin, kuinkas muuten, mummin sitruunaista simaa, koska sen pitää olla justiinsa kuin mummin tekemää. Kerron sitten myöhemmin onnistuttiinko vai miten kävi, tehtiinkö kiljua.

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille ja muistutatteko omia sukulaisianne, äitiänne, mummianne ja onko teillä ollut vyöruusu?

Loppuhuomautus, rakkaus astioihin, mummilta! Ja lisäys:

Mikä on vyöruusun & ruusun ero?

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama virustauti, joka on sairastetun vesirokon jälkeen jäänyt piilevänä elimistöön. Noin 95 prosenttia aikuisista on sairastanut vesirokon ja on siksi vyöruusun riskiryhmässä. Ruusu, tai erysipelas, on strepto- tai stafylokokkibakteerista aiheutuva ihon bakteeri-infektio joka saattaa pahimmillaan aiheuttaa jopa verenmyrkytyksen. Koska vyöruusussa ja ruusussa on eri taudinaiheuttajat kyseessä, niin myös hoitomuodot ovat erilaiset.



39 thoughts on “Alan muistuttamaan mummia ja vyöruusu”

  • Minähän olen välillä kuin oma äitini, mutta mun onneksi on niin ihana äiti, että ei yhtään haittaa olla niin kuin hän. Siskoni myös välillä sanoo, että ”Oba, sä kuulostit taas ihan isiltä”. Joten kai sitä vähän niin kuin vahingossa muuttuu omaksi vanhemmakseen, mutta siis vain niissä hyvissä asioissa.
    Nyt kyllä olet tehnyt huippu hyvät alelöydöt ja olen sun kanssa samaa mieltä, ei olisi voinut jättää ostamatta 🙂
    Ihanaa iltaa rakas ystis <3

    • Ihanaa olla oman ihanan äidin kaltainen ja uskon sen, olet niin lämminsydäminen ja ihana tyyppi ❤️

      Kiitos Outi ja ihanaa viikon jatkoa❤️❤️❤️

  • Kivoja löytöjä olet tehnyt – ja hyvään hintaan!

    Ainakin ulkoisesti muistutan äitiäni päivä päivältä enemmän. Joitain samoja tapojakin on, mutta niitä pahimpia koetan karsia.

    • Hihi se on niin jännä, että ne pahimmatkin periytyy. 😅

      Sydämellistä viikon jatkoa Tuuli❤️

  • Niin meistä kaikista alkaa tulla pikkuhiljaa mummoja. Mun tytär kutsuu mua jo nyt mummeliksi, vaikka ei vielä lapsenlapsia olekaan. Toivon, että omalta mummoltani (ainoa, jonka tunsin) olen saanut tarmoa, tervettä ja terävää järkeä, hoksottimia, sinnikkyyttä. Mummoa ei latistanut mikään eikä kukaan. Hän oli yksi niitä aikuisia, joka sai mut tuntemaan että olen tärkeä ja rakastettu. Vaikka ei mummo kyllä hempeillyt.

    Vyöruusu. Sairastin sen yhden joulun tienoilla. Samoin ihmettelin, että mikä perhana ensiksi, mutta sitten googlasin ja käsitin. Mulla se pysyi suunnilleen keskivartalossa, mutta oli kyllä ikävä. Mutta kyllä siitä selvittiin. Ja ehkä se puhkesi juuri silloin, koska oli joulukiireet ja lasten yliopistoon haut ja muut. Väljiä vaatteita piti käyttää ja olipa mulla väljä mekkokin käytössä. Sinulle toivon pikaista paranemista.

    Kauniit laukut olet hankkinut ja kivat mekot sointuvat laukkuihin. Nuo hinnat ovat sellaisia, että olisi ihan sulaa hulluutta jättää ostamatta. Vai miten se nyt meni…

    • Kyllä mummeleiksi muututaan ja mummeli on ihana hellittelynimi❤️

      Ihan samaa mieltä, ennen mummot oli terästä. Mummisi kuulostaa ihan omalta mummolta❤️

      Juu ihan sama juttu, tosin tämä vyöruusu vähän levinnyt läntteinä. Mutta tästäkin selvitään ja yritän olla raapimatta.

      Hihi se meni justiinsa noin.

      Sydämellistä viikon jatkoa Johanna❤️

  • Minulla on ollut kaksi kertaa paha ruusu. Ensimmäisellä kerralla se pääsi niin pahaksi, että meinasin siihen kuolla. Minua puri paarma jalkaan ja luulin sitä allergiakohtaukseksi. Mutta sehän levisi niin hurjasti ja nosti todella kovan kuumeen. Viikon olin sairaalassa, kun tulehdusarvot olivat niin korkeat. Jalka oli turvoksissa ja kävelin kepeillä monta viikkoa. Sairauslomalla olin töistä 6 viikkoa.
    Toisella kertaa se iski käteen ja kipumuisti oli kyllä niin mukana jutussa, että tällä kertaa tiesin heti, mistä on kyse. Tällä kertaa pääsin penisiliinikuurilla ja viikon sairauslomalla. Ruusun kanssa ei ole todellakaan pelleilemistä! Onneksi sinulla ei ollut näin pahana!

    • Oi hurja mikä juttu, aivan järkyttävää! Ja vielä kaksi kertaa ja olen kuullut, että on hirveän kipeä.😭

      Minulla on siis vyöruusu,ei ruusua, vyöruusu ei ole lainkaan n.vakava ja on vesirokon virus johdannainen, kun tuo ruusu on bakteeri peräinen ja pahimmillaan hengen vaarallinen.

      Sydämellistä viikon jatkoa Marketta❤️

  • Hyvät alet oletkin saanut komeelle mekoolle, sehän kannattaa aina ostaa ☺
    Nyt näkyykin, jotta palio mainostetahan -50% ☺
    Vyöruususta en tiedä.
    Toivottavasti sinun vyöruusu on jo parantunut ♥

    Ihanaa päivää Sinulle Tiia Ihanuus ♥ ♫ ♥

    • Ostin nuo laukut, mekot ostettu ajat sitten❤️❤️❤️

      Ei ole parantunut yhtään, mutta toivottavasti huomenna.

      Sydämellistä viikon jatkoa Marja-Terttu❤️

  • Hehkeät ja värikkäät kukkakuosit on niin sun juttu, erityisesti mekot! Älä vaan luovu niistä, vaikka taisit jossain kommentoidakin, ettei niiden jatkumisesta tiedä. Eihän sitä tiedäkään, mutta ne näyttää täydelliseltä sun päällä <3
    Ihanaista keskiviikkoa Tiia!

    • Toivottavasti en kyllästy näihin ja palaa vanhaan arkisempaan lookkiin. Kiitos niin paljon ihana Maarit ja sydämellistä viikon jatkoa❤️❤️❤️

  • Nyt on kyllä tehty the löydöt joten annan sulle synninpäätöksen 😀 Löytö kun on aina löytö. 😀 Iloa!

    • Jee ihanaa, helpotti❤️Löytö totta tosiaan on aina löytö❤️

  • Hyvät alelöydöt teitkin! Ei minulla ole tietääkseni ollut vyöruusua. Vesirokko on kyllä ollut. Komea kirjahylly teillä ja nuo karvakamut ovat ihania. Mukavaa keskiviikkoa, Tiia!

    • Toivottavasti ei ikinä tulekaan vyöruusua. Kiitos kovasti Satu ja ihanaa viikkoa ❤️❤️❤️

  • Niin ihanat mekkoset, ja mikä punainen laukkuihanuus! Kyllä syyhyttää itseänikin hankkia tuollainen vastaava.. ehkäpä mintun tai vihreän värisenä kesäksi.
    Ja, juu, minä olen alkanut muistuttaa sekä mummia että äitiäni, näin vanhemmiten 🙂 Kuitenkin muistutan ulkonäöllisesti enemmän mummia (Isoäitiä äidin puolelta). Nimittäin hän piti pitkää tukkaa (jopa kuolemaansa saakka), ja niin aion tehdä minäkin, kun taas äitini tykkää lyhyestä. Mummini tukka oli myös hyvin tumma, samoin minun; huomaan tukkani värin tulleen aikojen saatossa vieläkin tummemmaksi, kun en ole enää sitä kampaamoissa värjäyttänyt reiluun pariin vuoteen. Muuten tulen myös äitiini: esimerkiksi tykkään koreista, varsinkin toreilla käydessäni (toivottavasti kesällä taas näin), ja marimekon kassit olalla. Äitini tykkää pukeutua värikkäästi, kuten itsekin, ja myös mummi aikoinaan, ja hän varsinkin tuon tyylisesti kuin nuo Cath Kidstonin mekot ovat. Minä olen vasta nyt alkanut tykästyä 1930-luvun, 40-luvun ja osittain 50-luvun tyylisiin kevyisiin puuvillaisiin ja/tai viskooseihin kukkaisiin ym. mekkoihin, ja olenkin koettanut etsiä kaavoja, jotta voisin itse ommella niitä, sellaisia kuin tietyissä brittisarjoissa on.
    Mitä tulee sisustukseen, meillä kaikilla kolmella on rakkaus värejä kohtaan, ei niinkään valkoista tai harmaata, jne.. kuin ehkä korkeintaan seinissä ja katossa, sekä kattauslautasissa 🙂
    Rakastan raikkaita ja puhtaita värejä, kirkasta minttua ja selkeää vihreää, mutta myös tummanvihreää smadagria, kirkkaanpunaista (sellainen kirsikan- tai ruusunpunainen on upea!), sekä luumua ja tummanpunaista ja petroolinsinistä sisustuksessa. Saatan sitten laittaa välillä hieman sekaan pastellejakin esim. tyynyissä, ja joskus myös kultaa – kunhan vaan väriä löytyy! Mikä sekametelisoppa!! 🙂 lol. Näin teen aivan samoin kuin äitini, ja mummikin aikoinaan, ja muistan myös isäni äidin tehneen, joten sieltäkin tulee vaikutteita.

    • Kiitos niin paljon ja ainakin tuota laukkua saa myös keltaisena, ihanan pirteä väri💛

      Hiukset muuten kuulemma tummenee, ennen kuin alkavat harmaantua ja täällä ihan sama homma.

      Oi mitä ihanaa värikylläisyyttä ja rakastan kaikkia värejä ja kaikkihan sopii keskenään, kun osaa yhdistää. Britit ja mummot tämän osaa ja ollaan saatu vaikutteita sieltä. Kukin tavallaan, mutta osa pitää hörhönö kun tykkään väreistä ja mekoista, miksi? Olen itsekin pukeutunut paljon jyrkemmin ja minkä ilon toikaan pukeutumiseen kaikki värit ja mekot.

      Niin ihana tämä kommenttisi Thea Ester, oikein ilolla luin ja nautin.

      Värikästä viikon jatkoa💛❤️💜💙🤎

      • Kiitos vastauksestasi Tiia! <3 Keltainen väri olisi ihana, harkitsen sitä, tai jotain muuta vastaavaa isohkoa värikästä kassia.

        Tuo hiusten harmaantuminen ja tummuminen ne käyvätkin yksiin, niinhän se on. Ja ne pahuksen harmaat näkyy kyllä liiankin hyvin nyt, kun ei ole väriä päässä 😀 Nooh, onneksi tulee pian kevät- ja kesäsäät, ja aurinko tekee raidat – aattelen niin, positiivinen kun olen.

        Britit ja mummot, jee! Jostain kumman syystä olen tykästynyt näihin tyyleihin ja juttuihin. Varmaankin vaikutteet tulee siltäkotoa ja lähiympäristöstä. Ja tää sun ihana blogi vaan lisää niitä 😉

        Nautinnollista viikonloppua sulle, Tiia!

  • No en kyllä muistuta! :)Tai en tunnista , sillä en ole tyyliltäni tai tavoiltani yhtään kuten äitini oli.
    Mutta hei vyöruusun sain pari vuotta sitten ranteeseen ja todella oli kutittava ja jotakin buranaa minulle siihen määrättiin ja muistaakseni salvaa. Kesti aika pitkään, ennen kuin haaleni pois. Kiusallinen vaiva, mutta näitä vaan ilmenee joskus:(
    Terveisiä Dianalle! <3

    • Näin se on, kaikkea inhaa tulee ja menee ja tästäkin taas selvitään.❤️

      Mukavaa viikon jatkoa Minna❤️🤗❤️

  • Niin kauniit mekot ja laukut! Taidan itsekin ihastua Cath Kidstoniin. Katsoin tässä yksi päivä peiliin ja olin aivan täysin, hirveästi , kaameasti edesmenneen äitini näköinen nyt , kun laihduttaessa iho on kasvoistakin alkanut roikkua. Niinhän sitä sanotaan miehelle, että katso morsmaikkusi äitiä, niin tiedät, miltä hän näyttää keski-iässä ja vanhana. Samoin eleeni ja ilmeeni on isältä malliopittua ja osin geeneissäkin, esimerkiksi hiusten kiertäminen sormen ympärille miettiessä. Näin se mummoaika tosiaan tulee. Toivotaan onnellista sitä, nyt kun on ”tasoituttu” iän mukana.

    • Oijoi kiitos niin paljon ❤️❤️❤️

      Näin se mummoaika tosiaan tulee. Olen huomannut, että näin vanhemmiten oma hymy on kuin äitini hymy.

      Sydämellistä viikon jatkoa Marja ❤️

  • Hertsimaleijaa, miten kirjahyllystä on saatu noin soinnukkaasti sisustukseen sopiva sisällöltään? Paperoitko osan kirjoista? Ostat vain värisävyihin passaavia opuksia?
    Miksi minun kirjahyllyni ei näytä yhtä hienolta? Olen ihan vihreä (sisustukseen sopimattoman vihreä) kateudesta!!

    • En paperoi, enkä ole niitä asetellut muun kuin genren mukaan.🤗Siellä kaikki sävymaailmat ovat sikinsokin. Luulen, että valkoiset hyllyt ja huoneen muut sävyt tuovat esiin tietyt värit.😍

      Eli ei näytä oikeasti hienolta ja kirjoja on jo vaaka asennossa edessäkin. Eli kirjahyllyssä taatusti näyttää yhtä hyvältä tai paremmalta, mutta kiitos tuhannesti ja vielä sisustusihmiseltä näin kaunis kommentti, oon niin otettu ja sydän sykkyrällä❤️❤️❤️

      Sydämellistä viikon jatkoa Satu❤️

  • Aivan upeita mekot ja laukku. Auts, vyöruusu on superkiusallinen, itsellä ei ole ollut mutta siskolla se tuppaa aina välillä iskemään. Tässä pelkään itsekin mummoutuvani. Itseasiassa fb:ssa taannoin kiertänyt juttu jossa näki itsensä vanhana, olin kuin ilmetty isoäitini 😀 Tänään olen tarkkaillut itseäni kovasti sillä tehdessäni koko päivän paperitöitä, huomasin yhtäkkiä haisevani oikein pistävälle hielle. Olin kauhuissani, sillä en edes hikoile juuri koskaan. En muista koskaan haisseeni hielle, ja nyt tuo tuoksu (lue: LEMU) valtasi minut istuessani sängyssä tehdessä niinkin aerobista hommaa kuin paperityöt. Olen jo tovin noita vaihdevuosia odotellut, veikkaan että nyt ollaan todella lähellä :'(

    • Apua voiko tämä iskeä uudelleenkin😭Kunhan tästä toivoin taidan ottaa rokotuksen.

      Kääks vaihtarit toi tännekin tuon hien hajun vaikka olen tainnut aina olla Haisuli.😅

      Tsemppiä ja ihanaa viikkoa Hanna❤️

  • Kauniit sävy-sävyyn laukut ja mekot. Ilahduttavia alennuksia.
    Voisihan sitä hullumpiakin tapoja edellisiltä sukupolvilta omaksua , mitä sinä olet mummiltasi ”perinyt”.
    Minusta tuntuu, että teen nykyisin kaikkea sitä, mitä äiti-Almassa nuorena kritisoin. Lapseni kutsuvat näitä piirteitä Almottumiseksi.
    Mukavaa keskiviikko-iltaa Tiia <3

    • Ihana sana ”Almottuminen”.😍Näin me kaikki taidamme muuttua meitä kasvattamisen kaltaisiksi.

      Sydämellistä viikon jatkoa Kirsti Kaija❤️❤️❤️

  • Mä tiiän, miks blogisi on kuin tuttu kyläpaikka ja mieluisa lukupaikka. Olet identtinen mixaus parista edesmenneestä tädistäni ja mummoni siskoista, pidämme samoista asioista (vaatteet, mukit, elokuvat, eläimet, muut astiat, vaatteet, kosmetiikka ja nyt jopa toi ruusu).
    Ruusuun hae tropit lääkäriltä, mieluummin liian aikaisin…eli heti huomenna.

    Ja vielä superkiitos ihanasta blogivoittopalkinnosta. Ihan myhäilin ja oli kuin joulu, kun käpistelin rasioita. Koira ja kissat oli ihan intopiukeina silkkipapereista, olisko ollut tuoksufaxit Dianalta.
    Huomenna meikkaan uutuuksilla.

    Oikein mukavaa kevättä vielä teille kaikille. J jatka just tällaisilla postauksilla.

    • Ihanaa olla sun sukulaisten sielunsisko ja kiitos niin paljon kauniista sanoista.❤️

      Ihanaa myös kuulla, että paketti tullut perille ja että tykkäät. Silloin täälläkin todella hyvä mieli.🤗

      Diana kieltämättä pöhelsi paketin kimpussa.😻

      Oikein ihanaa kevättä Mari❤️❤️❤️

  • Itselläni ei ole vielä vyöruusua tullut, vaikka se vaaniikin kaikkia meitä vesirokon sairastaneita ennemmin tai myöhemmin. Omalla äidilläni se oli tosi pahana, itselleni toivon hiukan lievempää versiota.
    Vanhempi lapsistani sairasti vesirokon jo vuoden ikäisenä, nuoremmalle otettiin rokote 6-vuotiaana. Iloinen uutinen oli se, että vesirokkorokote suojaa myös vyöruusulta, toisin kuin sairastettu vesirokko.

    • Toivottavasti et saa yhtä pahana kuin äitisi.Todella ikävä ja ei täällä ota hellittääkseen.

      Mekin rokotettu perheen pienimmät ja toivottavasti rokote suojaa vyöruusulta vaikka olisihan se loogista, kun vesirokkoa ei ole sairastanut, niin ei jää selkäytimeen kytemäänkään.😍

      Sydämellistä viikon jatkoa Sanna❤️

  • Kuule eihän meidän mummut vaan ollu sukua? Mun mummu käytti kotimekkoa joka päivä, hankki vaatteita salaa ja piilotti ne vaarilta ja tuo selitys vanha riepukin oli ihan sama. Kissoja ja koiria oli aina paljon maatalossa ja tikkuu sohvan käsinojalla odottamas tekijäänsä. Muita muistoja mummusta oli punaiset kynnet ja kestokiharat ja miten laitettiin naamioita vaikka olin pikkuinen tyttö vasta. Ja mummu laittoi aina ässä pikkuleipiä ja suklaamannapuuroa. Ja punainen baskeri ja helmet oli yllä navetassakin. Mummu kuoli jo vuonna 1992 , hyvin nuorena…mutta edelleen mummua muistelen viikottain ja nytkin palas mummulan tuoksut mieleen.

    • Miten ihanaa, kun kerroit mummistasi ja kaikesta huokuu miten rakas mummisi on sinulle ollut💛Mummit on parhaita💛Ihan selviä sukulaissieluja meidän mummit.

      Sydämellistä viikon jatkoa Annamari💛

  • Huh! Vyöruusu. Minulla muistaakseni oli joskus nuoruudessa vyöruusu tai sitten se oli ruusu. En täysin muista ja lääkäri oli outo. Minulla oli toinen jalkapöytä turvonnut ja punainen. Lääkäri tutki jalkaa sukkahousujen läpi (!) ja totesti, että ruusu tai vyöruusu. En oikeasti muista kumpiko, koska en uskonut diagnoosia.

    Ihania kuvia taas kerran. Onhan se hyvä muistuttaa mummia, jos mummin maku on hyvä. 🙂

    Vaa’asta tuli mieleen, että jouduin kuukausi sitten käymään Meilahdessa lääkärin vastaanotolla. Yrittävät selvittää, miksi kalium-arvoni ei pysy ylhäällä. Menin lääkärin vastaanottohuoneeseen, niin verenpaine nousi heti ja kauhu iski sisimpääni. Vaaka oli keskellä lääkärin huoneen lattiaa!!! Toki esitietolomakkeissa oli kysytty pituus ja paino, ja kerroin ne jopa totuudenmukaisesti, mutta silti pelotti. Niinhän siinä kävi, että vaa’allekin piti nousta. Onneksi näytti vähemmän kuin kotivaaka. 😀 Mutta siis jotenkin absurdia, että se vaaka oli keskellä lattiaa. 😀

    Kivaa torstai-illan jatkoa. <3

    • Ruusu onkin todella vakava ja ihan kauhea, tämä vyöruusu on inhottavan kutiseva ja voi aiheuttaa kovaa hermokipua, jota täällä taas ei ole.

      Voi ei sua ja ymmärrän täysin tuskasi ja samaistun! Mikä helpotus, että näytti vähemmän kuin kotivaaka, onpa nuo kotivaa’at armottomia!

      Oikein ihanaa viikonloppua Mannilainen ja oot paras. <3

  • Onpa kauniin värikkäitä mekkoja ja juuri sinun näköisiä.
    Jos vielä alennuksella olivat niin hyviä löytöjä myös. PIdän
    myös tuollaisista vähän ”veskamaisista” laukuista, jotka
    saa olalle kätevästi tarvittaessa ja ennen kaikkea niihin
    myös mahtuu yllättävän paljon. Ihania kerrassaan.

    Vyöruusu on ikävä vaiva. Itselläni sitä ei ole ollut mutta kerran nuoruudessa
    olen saanut Hangon Regatan jälkeen kyhmyruusun sääriini.
    ”Tyypillinen kyhmyruusupotilas on nuori nainen, jolle kevättalvella tai keväällä tulee säärien etupinnoille kipeitä, aristavia kyhmyjä, joiden koko vaihtelee muutamasta senttimetristä kymmeneen senttimetriin”
    tietää netti tästä kertoa. Itse asiassa kyhmyruusu oli oire toisesta pöpöstä Yersinia-bakteerista,
    jonka olin siellä Hangossa saanut makkarasta. MInulla ei mitään vatsaoireita ollut mutta
    myöhemmin syksyllä löydettiin sitten merkkejä myös Yersiniasta, jota ei enää sitten edes
    tarvinnut hoitaa. Itse luulin Regatan jälkeen, että hyttyset olivat vain syöneet sääriäni.

    Diana – voi mikä itse söpöys hän on <3

    • Kiitos niin paljon Marjo ja tosiaan mekot ostettu ajat sitten eli nämä laukut ostin nyt alennuksella. 🙂

      Sama juttu, pitää saada hyvin olalle ja laukun siellä pysyä, laukunkin täytyy olla mukava. 🙂

      Ei ole totta, tämä kyhmyruusu oli ihan uusi juttu, kiitos kun kerroit ja on hyvä tietää, jos joskus tulee, onpa katala ja voihan makkara!

      Diana kyllä on itku soikoon niin rakas, kuten kaikki karvaiset.

      Sydämellistä viikonloppua Marjo. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud