Avainsana: sokeri

Apua minulla on sokerinaama!

Apua minulla on sokerinaama!

Jestas, kun omalla tavalla inhoan kaiken maailman tutkimuksia ja väittämiä, jotka sitten muuttuvat taas vuoden päästä. Älä syö ”mansikkaa”, se aiheuttaa couperosaa, syö ”mansikkaa”, se auttaa virtsatiehyeisiin jne. Tavallinen ihminen voi olla aikamoisessä pyörityksessä, sillä googelin ihmeellisessä maailmassa googlaillessa, omalla kohdalla on kaikki maailman  näpyt ja ameebat. Käpyrauhastakin kummasti kolottaa, jos on nettiin uskominen.

Tässä kuvassa näkyy oivallisesti kouluesimerkkinä otsarypyt ja silmäpussit,
jotka ovat töröttäneet nassussa jo ala-asteiästä.
Näppyjä havaittavaissa kaulassa ja ihokin on harmaa, kuin liitulaku,
luojan kiitos on meikit.
Joskus kuitenkin kaiken maailman salakavalia uutisointeja tapahtuu Facebookin aikajanalla ja minulla sattuu olemaan sillä hetkellä niin kovin tylsää, että minäpä menen klikkaamaan jutun auki. Näin kävi pari päivää sitten ja jutun otsikko oli ”Viinanaama”. Viinanaama jutun rohkenin jotenkin klikata, koska tiesin jo etukäteen, ettei minulla viinanaamaa kyllä ole, olen miltei absolutisti tätä nykyä. En siis hae humalaa, vaan voin nauttia siiderin tai lasin viiniä ruuan kanssa tai ihan nautinnon vuoksi. 
No niin eteenpäin, ei ollut viinanaamaa, vaikka posket kyllä talvisin pakkasilla couperosta loimottaa ja toviksi jäin miettimään, josko ne nuoruuden bileajat olivat sitten kuitenkin aiheuttaneet pikkaisen viinanaamaa minullekin. 

Samaisessa jutussa oli kuitenkin linkki sokerinaamaan ja eipä olisi pitänyt klikata sitä! Hyvät hyssykät sentään, minullahan on aivan klassinen sokerinaama, jota voisi pitää lääketieteen laitoksella esimerkkitapauksena sokeria puputtavasta ryppyotsaisesta silmäpussi-ihmisestä.


Omasta nassusta löytyy kaikki sokerinaaman yksityiskohdat ja vähän muualtakin vartalosta, no myönnettäköön, ei edes aivan vähän. Mitä nyt sitten pitäisi tehdä, vahinkohan on jo tapahtunut? Silmäpussit ovat olleet jo ala-asteelta, ne pennin karkit ja Geisha, niitä on syyttäminen!


Kouluesimerkki sokerinaamasta, opetustaululle vaan!
Otsarypyt ovat olleet jo parikymppisestä ja aina hieman mietinkin, miten ne niin vikkelään sinne otsaan tuli. No kaiken syypää on sokeri, jota tämä sokerihiiri on nappaillut koko elämänsä. Eli tavallaan olen alkoholisti, sokeriholisti. 

En nyt oikein edelleen tiedä, miten päin olla, sillä olen vieläkin niin järkyttynyt, että kaikki kasvoni puutteet johtuvat sokerista. Mutta hei hampaissa on vain yksi paikka, joten hurjasta sokerin jyrsimisestä huolimatta, ne taitavat olla aika hurjaa tekoa.

Mutta jos oikein isoa kuvaa ajattelen, olen kuitenkin pelkkä struuma elämän kiertokulussa, niin ehkei tätä kannata ottaa liian vakavasti, vaikka jokainen onkin oman elämänsä tähti. Tähti jolla saattaa olla jopa oma tähdistö ja ilmakehä, mutta siltikin aika pieni muurahainen tällä planeetalla. Joten pahempiakin asioita voi olla, kuin sokerinaama, yksi sokerinaama nyt sinne tai tänne ja sitä paitsi omapahan on naamani!


Miten siellä, onko muita sokerinaamoja, oletteko edes miettineet tälläistä asiaa? 

Kivaa maanantaita vaan, täältä Tobleronen ym. myrkkyjen keskeltä. Katsonkohan herkkuja koskaan enää samalla tavalla, vai näenkö ne jatkossa uhkina papyryksen ohuelle harmaan näppyläisen ryppyisen pussikkaalle iholleni?