Älä puhu pahaa
Tädit tubettaa treffasivat eilen täällä Porvoossa ja halusivat tehdä kuvitteellisen videon, miltä se pahan puhuminen oikein aidoimmillaan näyttää ja voimme kertoa, ettei se ole kovin kaunista katseltavaa. Jokainen meistä on varmasti saanut osakseen kiusaa ja huomautuksia omasta ulkonäöstä tai mistä tahansa muusta ja jokaisella on saattanut jo pienestä pitäen olla ystävänä alati dissaava ja kaikelle sinun tekemisille naurava ”Lissu”.
Vaikka menneet haukut, eivät määritäkään minua mitenkään, ihmismuisti on merkillinen ja se kyllä muistaa ne ilkeydet mitä on saanut osakseen. Siltikään kiusaaminen ei ole vienyt luottamusta ihmisiin, vaan taidon vältellä tietynlaista ”ihmistyyppiä”.
Maiju on siitä hyvä ystävä, ettei Maiju puhu koskaan kenestäkään pahaa ja silloinhan sitä voi helposti luottaa ja kukkia Maijun seurassa, kun tiedostaa, että Maiju on juuri sitä mitä on, eikä puhu näin ollen minustakaan pahaa. Eniten pahoitankin mieleni, jos Maijua vähätellään, koska Maiju on niin sydämellinen ja aurinkoinen.
Jos joskus yritän Maijulle alkaa analysoimaan jotain osakseni saamaa ilkeyttä, Maiju vaan toteaa ”jätä omaan arvoonsa”. Niinpä niin, viisaasti sanottu, jätetään omaan arvoonsa ja muistetaan, toisen ulkonäön pilkkaaminen ei ole koskaan missään olosuhteissa hyväksyttävää, saatikka analysoiminen. Jokainen meistä on mitä on ja tärkeintä on ihmisen sisin ja miten se sydän sieltä säteilee ympäristöön.
Alla kuvitteellinen video mitä negatiivinen ja kuluttava naisenergia pahimmillaan on. Monelle varmaan myös nousee traumat ihonpintaan siitä ystävästä ”Lissusta”, joka arvostelee kyllä muita, mutta auta armias, jos hänelle sanoo takaisin, niin ”Lissu” loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja jopa välit saattavat katketa, mikä ei kenties olekaan huono juttu laisinkaan.
”Lissussa” ei ole koskaan mitään vikaa, vika on aina kaikissa muissa, elämä ja maailma on jotain ”Lissulle” velkaa ja ”Lissun” sydäntä alati nakertaa katkera tyhjiö odottaen täyttymystään. Jos ”Lissu” ymmärtäisi kääntää kelkkansa ja sanoa kauniin sanan jollekin, nähdä hymyn vastaanottajan kasvoille, voisi hyvän kierre kenties alkaa ja ”Lissunkin” tyhjiö voisi mahdollisesti hiljakseen alkaa täyttymään. Hieman karkeahko keittiöpsykolointi tässä, mutta suurimmalla osalla meistä on lapsuudentraumoja tai muita mittaamattoman surullisia tapahtumia elämässä, mutta ihminen voi valita, antaako elämän joko katkeroittaa vai valita positiivisemman elämänasenteen. Elämä ei ole meille mitään velkaa, me olemme sen velkaa itsellemme.
Tädit kiusaamista vastaan jälleen kerran ja luultavasti taas toistekin, tämä aihe on valitettavan ehtymätön.
Kaunista päivää kaikille ihanille naisille ja itsestää pitävä nainen kukkii aurinkoenergiaa kaikkialle ja näkee kaiken kauniin meissä muissa. Täti kamuni Maiju on sellainen. <3
