Viime viikon happeningit ja sekoilut
Viime sunnuntaina oli Mikki Hiiren 90-vuottissynttärit. Tämän olin jo kesällä iskenyt kalenteriin, ettei taatusti unohdu onnitella Mikkiä, Mikin tärkeänä päivänä. Mieheni tähän hyväntahtoisesti tokaisi ”hullu”. Hei onhan Mikki Hiirellä oma tähti Hollywoodin Walk of Famella, aika kova kaveri tuo Mikki ja esiintynytkin aika monissa elävissä kuvissa.
Tilasin maailman kauneimmat talvisaappaat, mutta omat koipeni eivät sitten olleet maailman kauneimmat niille. Näin ei ole käynyt koskaan, ettei olisi saappaat mahtuneet meikäläisen koipiin, mutta kerta se ensimmäinenkin. Kyllä tämä pani miettimään, että joulukinkut, suklaarasiat ja kaikki vielä tuloillaan, että voi elämän kevät, ei tästä aikuisen naisen elämästä tule yhtikäs mitään.
Pisti myös silmään, että koivet on vielä eriparia eli eri paksuiset, sillä toinen vetoketju meni toiveikkaasti paljon ylemmäs, kuin toinen.
Pisti myös silmään, että koivet on vielä eriparia eli eri paksuiset, sillä toinen vetoketju meni toiveikkaasti paljon ylemmäs, kuin toinen.
Oli näissä kokomerkintä ja se oli nro 1, tuon koon onnellisesti sivuutin harhaisena koivistani, että ne on yhtä kapoisat, kuin teininä, tuo vartaloni mukamas ikuinen ja paras piirre. Mutta näin ei ole kuulkaas enää, maan vetovoima on nyt ulottunut jo meikäläisen pohkeisiinkin tai ei tässä oikeastaan mikään edes valu alaspäin vaan olen sellainen tasainen pallo.
No en tästä lannistu vaan vaihdoin kenkulit nilkkamallisiin glitterisiin, sillä uskon, että kimaltavat kengät keräävät katseet itse kenkiin, eikä meikäläisen pulleisiin pohkeisiin. Muutenkin iloa ja säkenöintiä elämään. Mitä vanhempi, sen kovempi kimallus, kimallus säkenöittää rypyt pois.
Tilasin muuten Ellokselta glittermekon, Maiju tilasi myös, halutaan olla samikset. Nyt mekko on ollut Elloksen pussissa monta päivää ja arvaatteko miksi, en uskalla kokeilla sitä päälle, mitä jos sekään ei mahdu, sitten syöksyn kyllä ankeutukseen….
Meillä on tulevana lauantaina Tuhkimo-baletti Maijun kanssa ja niin kovin mukavaa olisi olla samoissa mekoissa, mutta mahtuuko oma vai ei….
Jälkihuomautus, mekkohan on täydellinen ja loistaa marraskuun pimeydessä paremmin kuin tuhat joulukuusta yhteensä ja sehän on rehellisesti se tarkoituskin.
Jälkihuomautus, mekkohan on täydellinen ja loistaa marraskuun pimeydessä paremmin kuin tuhat joulukuusta yhteensä ja sehän on rehellisesti se tarkoituskin.
Sunnuntaina kävin sitten kaupassa ostamassa yhtä sun toista tarvittavaa ja tarpeetonta ja kotona eteisessä huomasin, että housut oli sitten väärinpäin. Alaselästä ei ehkä kukaan huomannut niitä pesulappuja, mutta onhan nuo saumat aika töröttävät ja ikään kuin huutomerkkinä tuossa.
Näissä häpeällisissä tilanteissa aina jälkikäteen tulee hetkeksi todella tyhmä olo, että siellä olen iloisena ja ystävällisenä jutellut kaupan kassan kanssa ja hymyiliköhän hän ystävällisesti jutuilleni vai pöksyilleni. ”Paikallinen kylähullu”, totesi tähän rakas mieheni.
Samu luopio bongattu taas salaa nukkumasta soffalta, aikamoinen vauveli on toinen kyllä. Itse suloisuus, mutta ne koirankarvat sohvalla ei vaan ole niin ihana juttu ollenkaan. Rehellisesti tunnustettuna, ei hotsita istua tuolla sohvalla oikeastaan juuri yhtään.
Viime viikolla tuli muuten katsottua kaksi leffaa leffateatterissa. Miehen kanssa ”Bohemian Rhapsody”, joka veti tunteet kahdeksi päiväksi aivan sekaisin. En tiennyt, että Freddie oli niin tavallinen ja silti niin omalaatuinen. En tiennyt, että Freddie oli niin sydämellinen.
Koko tarina ja Freddietä näyttelevä Rami Malek, silkkaa rakkautta, silkkaa tunteiden vuoristorataa ja pidit musiikista tai et, silkkaa neroutta ja fiilistä, joka vei mennessään. Vaikka leffan myötä alho iski, niin kannatti silti käydä katsomassa ja aion katsoa vielä uudelleen.
Toinen elokuva oli perheen kanssa Ihmeotukset 2 , joka oli 3D-laseilla hieman hämärää katsottavaa. Elokuvan yleistunnelma oli synkkyyden vuoksi aika tumma, siis ihan kirjaimellisesti. Elokuva oli kuitenkin erinomainen ja viihdyttävä, vaikka ei vienytkään tunteiden vuoristorataan vaan liimasi penkkiin tuoksi pariksi tunteroiseksi niin, että olisin voinut käydä välissä vessassa ja jatkaa toisen mokoman leffan parissa.
Vuonna 2018 olen luultavasti ollut kuitenkin suht kiltti, sillä olen saanut ihastuttavia kosmetiikkakalentereita useamman. Nöyrän kiitollinen niistä kaikista ja täällä tyttärien kanssa sitten availlaan luukkuja ja jaetaan luukkujen tuomat pikkupaketit. Kiitos essencelle tästä ihanasta kalenterista.
Olen silti ehkä ollut myös sekopäinen ja tuhma haha, sillä Tsemppipeukut kanava on tehnyt parodian meistä Tädeistä. Kovaa kamaa tulossa, peräpuksut, miten vessapaprut roikkuu meikäläisen housuista ja omat hokemat ja Maijun röhkinät. Niin ja kuten tuosta Tädit tubettaa parodian kansikuvasta on nähtävillä, on meiläläisellä aika erikoinen tapa silloin, kun nuha iskee.
Miten siellä, mitä tuli mokattua viime viikolla ja aiotko mennä katsomaan tai oletko jo nähnyt kyseiset leffat ja mitä pidit?
Nyt iloista tiistaita kaikille, tänään tapaan ystävää täällä Porvoossa, on siis tulossa kiva päivä.
