Avainsana: tuli

Aamutakki tulessa ja aamutakki päällä, shokkiaamu!

Aamutakki tulessa ja aamutakki päällä, shokkiaamu!

Tänään tapahtui juuri sellainen tapahtumaketju, joita tapahtuu vain elokuvissa tai joista saa lukea lehdistä. Leikkailin tulppaanien päitä ja pidensin kukkasten elinkaarta. Paijailin Osku kisua ja sytytin ihanan Osmian vaniljaisen kynttilän (joka ei muuten ahdista hengitysteitä, koska on luonnollinen käsintehty tuoksykynttilä)ja tietysti vielä omaan makuun erityisen somilla tulitikuilla sytytin kynttilän, jotka hamstrasin Annankadun sisustusliikkeestä.

Mitä sitten tapahtui, on yhtä nopeutettua shokkikatsottavaa filmiä. Tulitikun pää lensi aamutakkiin ja aamutakista matolle. Sytyttäen aamutakkini etumuksen ja hihat tuleen ja myös matossa ehdin huomata käryävän tulitikun pään. Rehellisesti loimuavassa aamutakissa en ehtinyt ajatella mitään, vaan kaikki oli yhtä nopeaa toimintaa. Aamutakki rivakasti yltä pois ja lattialle mytyksi ja samalla maton päällä käryävän tikun päälle. 

En tiedä toimiko logiikka väärin tai oikein, miten tuollaisessa tilanteessa pitää toimia, muuta kuin luonnollisesti riisua aamutakkinen mahdollisimman nopeasti. Riisuttuani takin pystyin jo antamaan itselleni käskyjä, äkkiä juoksujalkaa hakemaan hanasta vettä, mutta käskyä ei tarvinut noudattaa, sillä ilmeisesti mytyksi heittämäni aamutakki ja siinä roihuava tuli, tukehtui joutuessaan mytyksi. 

Huoah olen niin järkyttynyt ja pulssi hakkaa ja tunnen jo miten migreeni on ottamansa pääkoppani haltuun. Mielessä vilistelee, miten pienestä kaikki oli kiinni ja jos aamutakki olisi ollut vaikka joku satiininen riekale, se olisi ehtinyt palaa jo ihoon kiinni ja kuinka nopeaan hiukset olisivat leimahtaneet tuleen. Jäin myös miettimään, että lapsille on annettava asiasta shokkikoulutusta ja nuo pitkulaiset puputulitikut  lähtevät viattomasti nököttämästä ruokapöydältä, jotteivat vaan ikimaailmassa kutsu lapsia sytyttämään kynttilöitä tai ylipäänsä mitään!

Nokassa haisee nyt käry ja en tiedä, olen aivan himputin järkyttynyt ja mietin,oliko tää taas tätä, että aina pitää jotain sattua. Vai sattuiko edes mitään, nyt on käsissä vain kärtsähtänyt aamutakki nuuskunenässä palaneen löyhkä ja minä kuitenkin selvisin palovammoitta. Noh ehkä saan hetken kieriskellä järkytyksen tuskissa ja huomenna taas uuteen nousuun.

Aamukahvimukia kuvatessa olo oli vielä huoleton ja viaton ja jokin pelko kyllä jäi aamutakkiepisodista iholle. Tulen nopeus ja voima on hurjan pelottava ja myös se ”mitä jos” ajattelulla leikittely. Silti en lakkaa polttelemasta ihania kynttilöitä, mutta tulitikut vaihdan toisiin. Noin pitkät ja paksut tikut, jotka ehtivät tiputella matkan varrella osasiaan, ovat pelottavia tapauksia. Vaikka vika tosin oli minussa, kun heilutin tikkua sammuttaakseni sen… Jotenkin on olo sellainen homsantuutanen ja miten aina mulle?

Onko ollut samanlaisia vaarallisia tilanteita siellä. Muistan kun kamuni koko huoneen seinä paloi, kun sytytti lapsena kynttilöitä. Kyllä saa olla kiitollinen, että on selvitty säikähdyksellä. Toivottavasti siellä myös?

Huomenna ilmoitan arvonnan voittajan, yritän nyt hetken rauhoittua, jotta saan arvottua ja laskettua arvan keneen osui. 🙂 Parempaa päivää ja onneksi täälläkään tästä ei tullut tuhoisa tiistai.