Milloin lakkasin välittämästä ulkonäöstäni ja Radio Aallon haastattelu!
Oli aika, että vaatteet ja ulkoasu oli todella tärkeitä. Koinkin, että omasin ihan yes klassisen maun ja olin vaatteiden yhteensopivuudesta, tyylistä ja värikokonaisuuksista tarkka, vaikkakin nuorena silitin aina vain paitani etumuksen ja napitkin olivat välillä vain hakaneulalla kiinni.
Täyttäessäni 40-vuotta koin naiseuden heräämisen ja klassisen jäykkään tyyliin tuli värejä ja kukkasiakin. Ostin jopa vaaleanpunaisen villakangastakin, joka on mielestäni vieläkin ihana, napit vaan ei mahdu kiinni, no koska kohta 50vee. 😉
Viedessäni ennen lapsia eskariin tai kouluun, kävin aina anivarhain suihkussa ja meikkasin itseni. Mieheni kysyi ”miksi näet noin kovan kiireen ja vaivan, miksi et tee noita asioita vasta viennin jälkeen”. Jos jotakuta askarruttaa, olen kotiäiti ja ihan vapaasta omasta tahdosta ja perheen yhteisestä valinnasta. Vastasin miehelleni, jos en laita itseäni, mitä millään on enää väliä, sittenhän voin olla koko päivän huolittelematta ja minulta katoaa naiseus, kauneus ja rutiinit.
Yllä olevasta kuvasta varmaan jo arvaattekin, jossain kohden ne rutiinitkin sitten katosivat. Koiralenkille lähtiessä vedän päälleni ihan mitä sattuu, kunhan vaatteet ovat mukavia ja lämpimiä. Värimaailmalla ei ole mitään väliä. Pystyssä olevat hiukset voin peittää hupulla tai hatulla ja meikittömät silmät aurinkolaseilla.
Omistin vaaleanpunaiset karvacrocsit, mutta mies taisi rikkoa ne hieman tahalleen, koska ne oli jo niin harmaat, kulahtaneet ja nolot. Vielä minulla on Nykistä ostetut punaiset Crocsit, ne siellä Nykissä ymmärtää jalkojen mukavuuden päälle. Punaisten Crocsien vuosimalli on 2006 ja nyt niissä killottaa vielä lapsen laittama seikkailija Dora. Ymmärsihän kaikki varmasti nyt, koska Crocsit on Nykistä, niin nehän on tietenkin coolit hamaan maailman tappiin asti.
Mies on sitä mieltä, että tarvitsisin uudet Crocsit ja minä olen samaa mieltä, sellaiset samanlaiset karvaiset, jotka mies tuhosi, koska ne on talvella lämpimät. Mies varmaan tarkoitti, jotain modernia kivempaa mallia. 😉
Yksi syy ulkonäölliseen karaistumiseen on varmaan tämä maaseutu missä asumme, ei täällä kukaan tuijota ja jos tuijottaa, niin mitä väliä?
En muuten yleensä kulje koiralenkillä kassi mukana, mutta kuvasin eilen Lumenen uusia Beauty Born of Light kosmetiikkatuotteita ja niiden suhteen voin sanoa, ulkonäöllä todella on väliä. Uudistus on suomalaisittain upea. Hellapoliisille kiitokset myös upeasta kassista, se sopii jetsulleen Lidlistä ostamieni pinkkien velourhousujen kanssa yhteen.
Kaikesta tästä olen kuitenkin oivaltanut, hei olen tainnut kasvaa aikuiseksi, ei tarvitse miellyttää ketään. ;)Mitä enemmän kulahdan, sen vähemmän välitän.
Arvaatteko kuitenkin mitä, tänään joudun panostamaan ulkonäkööni ja miettiä jopa hieman värikoodeja asuni suhteen ja kyllä, Crocsit jäävät kotiin. Maiju ja minä olemme menossa Radio Aallon haastatteluun. Tiedän kyllä ettei radiohaastatteluun tarvitse laittaa meikkiä, mutta kävipähän Maijulle ja minulle vuosi sitten Ylen radiohaastattelun suhteen niin, että klik Yle halusikin napsia meistä kuvia vielä verkkosivuilleen ja Facebookiin ja siinä me sitten olimme meikittä, koska olimme I Love me messujen Vip-bloggaajina vasta menossa meikkaukseen haastattelun jälkeen. Samaa virhettä en enää tee, joku roti minullakin vielä on.
Ai niin, näin kyllä viime yönä painajaista, että kuljin Helsingissä ja istuin ravintolassakin mekossa, nilkkasukissa ja noissa paloauton punaisissa Crocseissani ja säärikarvat oli ajelematta. Niitä päiviteltiin ja tuijoteltiin ja oli ne unessa ihan yhtä kamalat kynnysmatot, kuin livenä. Aamulla kyllä tovin mietin, josko ajaisin koipikarvat siinä paikassa, mietittyäni hetken päädyin siihen, että ääh, ajellut karvat on yksi kutittava riesa, ehkä joku toinen päivä. 😉
Otsikoksi muuten olisi tehnyt mieli laittaa ”Tyylini kulmakivet”, mutta pitihän otsikkoon luonnollisesti sujauttaa tuo Radio Aallon haastattelu, kuten Crocseihin, että ne on sentään Nykistä. Kyllähän minäkin haluan olla edes hieman uskottava ihminen tai pitää ainakin uskottavuuden rippeistä itsepetoksellisesti kiinni. 😉
Otsikoksi muuten olisi tehnyt mieli laittaa ”Tyylini kulmakivet”, mutta pitihän otsikkoon luonnollisesti sujauttaa tuo Radio Aallon haastattelu, kuten Crocseihin, että ne on sentään Nykistä. Kyllähän minäkin haluan olla edes hieman uskottava ihminen tai pitää ainakin uskottavuuden rippeistä itsepetoksellisesti kiinni. 😉
Miten te, ihan mitä vaan päälle, vai tarkkana, kuin porkkana, entäs meikki tai meikittömyys, onko väliä onko meikit maailmalla nassussa vai ei?
Hyvää maanantaita kaikille!
*Lumenet saatu blogitestiin
