Vappu mekossa vai pyjamassa, haha helppo vastaus. Pyjamassa tai jossain sen tapaisessa. Kohta 7 viikkoa rötväillyt trikoomekoissa, jotka ovat öisin muuttuneet vielä pyjamiksi ja kaiken kukkuraksi pyörittänyt päällä koko ajan niitä samoja mekkoliineja, niitä kaikkein mukavempia.

Ok, myönnettäköön, että tässä vyöruusuhommassa tai mikä hitsi vieköön ihorutto onkaan päällä, niin kaikki saumat tuntuu ihottumaa vasten inhalta, kuin raapisi sahapaperilla ihoa.

Siltikin oli ihottumaa tai ei, mukavuus ennen kaikkea eli kulkisin näissä rikoohommissa päivät ja yöt pääksytysten muutenkin. Tämä on nyt yksi uusi mukavuuden muoto, joka on ilmaantunut ikääntyessä ja esisoittoa tälle on ollut jo muutama vuosi sitten korkkareista luopuminen.

Enkä ole edes varma ahmittuani laatikkotolkulla Geisha konvehteja n. 7 viikon ajan, että mahtuisinko enää omiin kukkamekkoihin ollenkaan. Arvaatteko mitä, nyt just en uskalla edes testata asiaa vaan vietän vapunkin jossain oikein mukavassa kotikoltussa ja karvatohveleissa.

En kiellä, etteikö ryhtiä ja juhlan tuntua toisi asiallinen pukeutuminen, mutta ei vaan jaksa pinnistää, sillä mielikin on sepposen selällään ja ihan uunona, että mitä tästä elämästä nyt oikein tulee.

Koulujen aloitus 14pv herätti jopa pienen ahdistuksen, nytkö tämä rönttäily loppuu ja elämään tulee rutiinit. Jos eristyshommelit jatkuisi pari vuotta, en tiedä olisiko monesta meistä enää palaamaan yhteiskunnan luomaan oravanpyörään.

No johan, ei näistä asioista pitänyt tänään kirjoittaa vaan vapusta. Oi niitä aikoja, kun vappua tuli vietettyä jopa 4vrk putkeen, jos päivät osuivat sillä tavalla kohdalleen. Aina naurattaa nuoruuden tarina, kun täti tuli käymään meillä kotona ja olin vapusta väsähtäneenä simahtanut jo omaan sänkyyni ja täti oli kysynyt ”miksi et ole ottanut yo-lakkia päästä pois”, vastaus oli ”en ole jaksanut” ja krooh pyyh….

Vappua on tullut vietettyä ja sanotaanko vaan niin, että vieläkin vappu siinä nuoruuden muodossaan tulee vähän korvista ulos ja ajatus vaikka Kaivarissa perinteistä vappupäivää viettämässä, herättää pikemmin traumaperäisiä ahdistuksen tunteita.

Joten kai se vaan on niin, että aika aikansa kutakin ja jotkut asiat on vaan niin nähty. Ehkä trauma helpottaa ja jonain päivänä harmaahapsena hillun tohveleissa ja trikoomekossa taas Kaivopuistossa. Nyt on koronassa yksi hyvä puoli, tätä vaihtoehtoa ei tarvitse edes ajatella vaan kotona saa rönttäliisailla ihan luvan kanssa.

Mitäs tänne, telttakin on pystytetty sisälle ja en saa kuulemma mennä sinne yökylään, en nyt, enkä ikinä.

Tänään pitää vielä palauttaa koulutehtävä, pura joku kodinkone osiin ja kuvaa se. Siis oikeasti?!

Tuhannen palapelin palapeliä taiteiltu, kunnes Diana-kissanpentu hyppäsi päälle ja kaikki palat lensivät pitkin lattioita. Arvatkaa vaan huvittaako meitä aloittaa tuota hermoja raastavaa hirvityspalapeliä enää uudelleen.

Syömme kaikkea mahdollista, tortilloita, hodareita ja kuopus lemppariaan makaronilootaa, sillä vappuna pitää olla kaikilla omat herkut.

Ystävyys on syntynyt, tosin se on vielä hieman yksipuolinen ystävyys.

Siitä päästäänkin ystävyyteen. Se oli jotain vuosi -94 tai sinne päin, kun rakas ystäväni Mape tuikkasi lätsääni ”ystävä” pinssin. Pinssi on vieläkin paikoillaan ja niin on ystävyyskin. Tänään laitoin ystävälle vapun toivotukset näillä kuvilla ja ai himputti soikoon, kun iski haikea olo ja ikävä taas ystäviä.

Jos jotain niissä nuoruuden vapuissa oli kuitenkin mahtavaa, liiasta juhlimisesta huolimatta, se oli eläköön ystävyys!

Joten kippis ystävyydelle ja teille kaikille siellä, milläs muulla kuin sumpilla ja hauskaa vappua. Antaa mekkojen odottaa, sitä aikaa parempaa, sillä onhan päivä vielä huomennakin.

Tässä vielä yksi vappumuisto: kun asuin Viiskulmassa ja vappupallo katosi korkeaan rappuun. Haettiin kamusen kanssa pienessä notkeessa pyöräteline ja laitettiin teline nojaamaan kohti rapun seinää ja pienessä hiprakassa (tätä ei olisi tullut ikinä rohjettua tehdä ilman vappusimaa) kiipesin pyörätelineen avulla poimimaan Hessu Hopo ilmapallon katonrajasta.

Se mistä myös saa olla kiitollinen, että sitä on selvinnyt hengissä kaikista noista nuoruuden toilailuista.

Miten siellä vapun viettoon, mitä syötte, paras vappuherkku, pukeudutteko vai ei, paras tai huonoin vappumuisto, jokin vappuperinne eli mitä vaan vapusta?

Hauskaa ja herkullista vappua ja pyjamavappu voi olla hyvä vappu myöskin. <3