Avainsana: vihapuhe

Väsynyt öyhöttämiseen ja vöyhöttämiseen!

Väsynyt öyhöttämiseen ja vöyhöttämiseen!

Oletteko väsyneet kaikkeen öyhöttämiseen? Nuorempana olin jopa poliittisessa kerhossa hetken, koska halusin muuttaa maailmaa. Tai siis oikeastaan kerhoa ei ollut olemassa vaan ystäväni kanssa rämpäytimme erään puolueen toimistolle ja he sitten perustivat meille kerhon, jonka jäseniä oli ystäväni ja minä. Aivan mahtavaa, kävimme mm. pulkkamäessä!

Blogin alkuvuosina kirjoitin mielipidekirjoituksia, haastoin ja väsytin samalla itseni ja altistin itseni samalla vainoamiselle ja ilkeilylle. 

Somessa tällä hetkellä käytävät keskustelut mm. kuka saa kirjoittaa kirjoja, no lopputulema on kaiketi, että kuka vaan tätä ei kai kukaan kiellä, mutta yhtä arvostettu kirjailija ei koskaan voi olla somevaikuttaja kuin vaikka alan koulutuksen saanut kirjailija.

Viitataan taiteeseen, musiikkiin, että kirjailijaksi voi kutsua itseään tänä päivänä kuka vaan muusikoksi tai taitelijaksi ei voi kukaan itseään kutsua, koska näihin ammatteihin tarvitaan koulutus. En ole tosin aivan varma tästäkään, että tarvitaanko aina?

Mennään aikamatkalle ja mietitään Vincent van Goghia, Shakespearea, Mozartia jne. Koulutukseen vetoaminen on hyvinvointiyhteiskunnan etuoikeus. Tänä päivänä suuressa osassa maapalloa ei monilla taiteilijoilla ole kuitenkaan varaa koulutukseen.

Terävä timantti ja uskomaton kirjallisuuden helmi voi syntyä aivan minkälaisissa olosuhteissa vaan. Hyvä olisi myös pohtia, onko jokin itseltä pois vai olisiko tärkeintä, että kansa lukee ja lukuinspiraatio ja rakkaus kirjoihin voi vaikka lähteä kevyemmästä kirjallisuudesta, itselläni Viisikot ja tästä Dostojevskin Idioottiin.

Kaikenlaista kirjallisuutta tarvitaan, koska siitä vasta sota tulisikin, jos kustantamot suoltaisivat ulos silkkaa ylevyyttä ja älyllistä inspiraatiota.

Tarvitsen mieltäni haastavia kirjoja, tarvitsen mieltäni keventäviä kirjoja, tarvitsen itseäni sivistäviä kirjoja. Kirjojen avulla voin käydä eri maissa, eri aikakausilla, olla eri ammateissa, olla kuka vaan, kirjat parhaimmillaan haastaa ajattelemaan, tuo omaan kulmaan jotain uutta.

Kustantamojen täytyy myös elää, jotta voivat painattaa myös kulttuurillisesti arvokkaita teoksia.

Somevaikuttajien kirjat voivat myös heijastaa aikamme kuvaa ja kirjojen arvo voi myöhemmin nousta arvoon arvaamattomaan. Kukaan ei voi tätä ennustaa, mutta sen tiedämme, että on paljon vasta tänä päivänä post mortuumisti arvostettuja taiteilijoita ja kirjailijoita. Kirjat voivat toki muutenkin olla helmiä, tänään, tässä ja nyt.

Voisin pahoittaa mieleni miksi @wsoykirjat lukupiirissä tai kirjailijakoulussa on vain nuoria vaikuttajia. Tätä ikähommelia näkee kaikkialla ja välillä otan valtavasti kierroksia aiheesta ja mitä teen silloin itselleni, no huonoa. Hyvä heille, eikä ole minulta pois.

Koin sitten asiaa mietittyäni, että tässäpä on uusi virkistävä idea ja mahdollisuus hioa jo valmiista lahjakkuuksista varsinaisia helmiä. Tämähän voi jopa toimia kenelle tahansa inspiraation lähteenä, tavoitella päämääriä itsekin, jos siltä tuntuu.

Media tursuaa Marinia, lehdistön syy, vaikuttajien syy, Marinin syy ja niin taitavaa pyörittelyä etten itse enää tiedä mitä muuta ajattelen kuin, että tätä on hyvinvointiyhteiskunnan uutisointi. Enkä sano etteikö pitäisi uutisoida, kritisoida, olla valveutunut, yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi, mutta silti toivoen, että fokuksen kärki olisi joskus kirkkaampi.

Se mihin otan kantaa, että asian tiimoilta olen nähnyt ja lukenut aivan järkyttävää pahuutta, ilkeyttä ja itsensä ylentämistä, kun annetaan mahdollisuus tuomita, siitä myös nautitaan ja se nautinnollinen toisen ihmisen alas mäiskiminen, se on pahuutta. Toki asiasta saa keskustella ja pitääkin, en siihen viittaa.

Somea ja lehtien keskustelupalstoja lukiessa ei voi tulla muunlaiseen johtopäätökseen, kuin että hurjasti on ihmisissä omaa pahaa oloa, jota päästään purkamaan, kun valtaa pitävä ”nolaa” itsensä heidän silmissä tai nyt ihan kuka tahansa. Tiedätte varmasti nämä ihmiset joiden on vaan päästävä näykkäisemään ja osoittamaan toisen virhe, oli kyseessä vaikka niin pieni asia kuin esimerkiksi kirjoitusvirhe. Näin voi saada tunteen, että on fiksumpi kuin toinen vaikka tiedämme, että viisas vaikenee ja tiedostaa, että mokaa välillä itse myös. Otetaan ilo toisen ihmisen kärsimyksestä kuin Rooman gladiaattoritaisteluista aikoinaan. Ihminen on aina tämän planeetan julmin eläin.

Tulee välillä fiilis, että hankittaisiinko elämä ja viittaan myös itseeni, joka olen sortunut lukemaan mediaa viime päivinä liikaa ja saaden siitä itselle vain huonon ja hermostuneen olon ja tässähän taas parasta aikaa öyhötän sitten, voihan vöyhötys.

Kaikki ei toki voi olla lillukanvarsia ja pumpulihöttöä, huomenna voi kohdallani olla taas toisin, sillä olen vain ihminen, joka muuttaa mieltään, sekoilee, tuntee pienuutta, kateutta välillä, mikä on aina hyvä tunnistaa ja kysyä itseltä, miksi juuri nyt tuntuu tältä, mitä olen vailla tai mitä tuolla toisella on, jota itselleni mielisin.

Joskus aniharvoin olen itseni kanssa niin sinut, että näen vain kukkamerta, kissanpentuja ja päivänpaistetta.

Toivoakseni saan köllötellä vanhuksena puutarhakeinussa, silittäen kissaa, kuunnellen tuulen huminaa ja hymyillen, että olen löytänyt täydellisen rauhan ja vilpittömin mielin kaikki öyhötys, ihmisen pienuus on kaikonnut olemisesta, että tiedän salaisuuden, mitä en nuorempana mustavalkoisilta mielipiteiltäni ja tunteiden jyrkkyydeltä tiennyt. Tällaisia ihmisiä kun joskus kohtaa, voi kuinka kauniita he ovatkaan.

Viha voi olla voimavara, mutta sillä itsensä ruokkiminen on kasvain, joka ei koskaan tyydyty, joten miksi pitää olla ilkeä, ylevä tai parempi kuin joku toinen?

Loppuun viisas Dalai Lama: ”Minun filosofiani ja uskontoni on ystävällisyys.”

Millä fiiliksillä?