Ystävä kuin sisko!
Treffasin eilen lapsuudenkamua ja lapsuudenkamun siskoa täällä Porvoossa ja kyseinen siskokin on erittäin rakas ystävä. Lapsuudenkamu kalskahtaa jopa korviin sanana vääränä, sillä kyseessä on kuitenkin ystävyys joka on ollut elossa jo hurjan monta vuotta.
Miten monta niitä vuosia sitten onkaan. Asuin Töölössä kerrostalossa mummin ja vaarin ja setäni kanssa, joka oli minua 8-vuotta vanhempi. Muut mummin ja vaarin lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Setäni oli lapsena varmaankin paras ystäväni, sillä kaikkeahan me leikittiin, koripalloa, nyrkkeilyhanskoilla nyrkkeilyä, muistan miten sain hanskastakin nenään. Setä sulatti myös kaikki Kellogg’s paketeista tulleet leluni suurennuslasilla ja auringon säteillä ja teki minulle myös matemaattisia pistokokeita ja kutsui minua ”apinaksi”.
Se päivä kuitenkin, kun tätini toi rapussa sukkahousuillaan kirmanneen pellavapäisen tyttölapsen meille, on ikuisesti piirtynyt sydämeen. Ikää hänellä oli 4-vuotta ja minulla 5,5v. Muistan kuinka ihmettelin tuota olentoa, uutta ystävääni ja mielikuvissani muistan huoneen ja tilan ja mm. sen, että ikkunalaudallani oli hampaan muotoinen pankki!
 |
| Parhaat mökkimuistot ovat niitä, kun ystäväni oli meidän mökillä. |
Tuosta päivästä lähtien meille on ollut luontevaa olla yhdessä, vaikka sainkin ankaran kurin vuoksi eli mummini pelkojen takia, mennä pihalle vasta kun pääsin ensimmäiselle luokalle. Sainpa minä sitten lopulta ulos päästyäni pihapiiristä muitakin kavereita, joista eräskin on noin vuoden sisällä tullut elämääni takaisin, kuin vuosia ei välissä olisi ollutkaan.
Pahinta lapsuudessa oli kuitenkin kolmen kuukauden kesälomat ja omalla kohdalla tylsä kesämökkielämä Sipoossa. Seurana oli perheemme koira Pontus, kirjat, kirjat ja kirjat, soutuvene ja polkupyörä. Muistan kun aina pyöräilin pitkin Sipoon mantuja tai soutelin pitkin rantakaistaleita toivoen löytäväni itselleni ystävän. Ystäviä en kuitenkaan koskaan kesämökiltä löytänyt.
 |
| Mökillä ilman ystävää. |
Suuri ilonpäivä siten oli, kun lapsuudenkamuni tuli bussilla meidän mökille aina vierailulle ja viikon vierailut joskus venyivät viikoiksi, koska pyysimme hänen äidiltään aina lisäaikaa mökkivierailulle.
Saimme kyllä kaikkea aikaiseksi, soutelimme yhdellä airolla, mikä päähänpisto sekin ja ajauduimme myrskytuulessa kauas kotirannasta, teimme majan kusiaispesään ja siloittelimme kallion Fairylla, jotta pulkalla laskeminen mereen olisi vauhdikkaampaa.
Aiheutinpa joskus parikymppisenä ystävälle neuroosejakin, kun hän tapasi nykyisen miehensä, joka silloin työskenteli ulkomailla ja ystäväni oli lähdössä sinne häntä tapaamaan. Sanoin, että miten voit mennä, miten jos pääsee tahattomia paukkuja, mitä sitten teet. Hetkeksi taisi ystäväni neuroosien kanssa hämmentyä ja lopulta tuumi, jos on siitä kiinni, niin sitten saa olla. He ovat tänäkin päivänä yhdessä mahdollisista paukuista huolimatta ja olen heidän esikoisen kummi ja he ovat oman esikoisen kummeja.
Lapsuudenystävän siskoon tutustuin aikoinani työpaikalla ja siitä lähtien meistäkin tuli sydänystävät. Näihin kahteen ihmiseen voin luottaa kuin kallioon ja olla aina oma itseni. Oikeastaan en koe heidän olevan ystäviä lainkaan, vaan pikemminkin siskoja, niin mutkatonta meidän ystävyys on.
 |
| Tästäkin kuvasta on jo 11-vuotta. |
Olen onnekas, että minulla on muitakin todella hyviä ystäviä ja luottohenkilöitä myös suvussa. On rakasta ystävää lukioajoilta ja työpaikoilta, joista joidenkin kanssa ystävyys on kestänyt kohta 30-vuotta. On uusia ystäviä, joiden kanssa on hyvä ja kiva olla.
On myös menneitä ystäviä, joita joskus ikävöin ja muistelen meidän hyviä hetkiä ajoittain kaiholla. Mutta ihmiset muuttuvat ja tiet menevät joskus niin solmuun, ettei ne hyvätkään hetket enää riitä. Tai sitten ystävyyteen tulee vain etäisyyttä ihan tahtomattaan ja eipä sitä tiedä, vaikka tiemme taasen kohtaisivat uudelleen. Sitä ainakin toivon.
Siksipä on jotenkin erityisen arvokasta omata ystävä, jonka kanssa tätä ystävyyttä on taaplattu 42-vuotta ja hänen siskonsa ystävyys sinetöi vielä kokonaisuuden niin, että he ovat kuin minun toinen perhe.
 |
| Kummipojan rippijuhlat pari vuotta sitten vai onko siitäkin jo enemmän aikaa? |
Olisiko sinulla kivoja tarinoita ystävyydestä, ensimmäisestä ystävästäsi, oletteko vielä hänen kanssaan ystäviä tai ihan mitä tahansa ystävyyteen liittyvää vaikka ystävyyden menetyksestä.
