DDR grilli ja Puplinskia snakarilta yöaikaan, ah ne nuoruuden muistot,

DDR grilli ja Puplinskia snakarilta yöaikaan, ah ne nuoruuden muistot,

Ajeltiin tuossa taannoin Töölöntorin ohi ja kiitävät nuoruuden muistot laukkasivat silmieni ohi. Muistan elävästi kun kotiin rantauduttiin  baarista ja jos ei ymmärrys ollut kotimatkalla sitä tasoa, että olisi poikennut snakarin kautta, heti kotona iski kurniva nälkä. Joskus tehtiin mummin DDR:stä Suomeen kotiutuneella voileipäkoneella grillileipiä. Aina ahmittiin kaikki mummin suolaiset avomaankurkut ja sinappia päälle.

Ennen juotiin jotain tälläisiä…

Tässä kevään ensimmäisenä kauniina päivänä siivoillessa mielestäni pulpahti kysymys ”miten tähän on tultu”. Miksi en ole ulkona suurinpiirtein nakupellenä kirmaamassa auringon lämmössä vaan mieluummin heilun imurinvarren kanssa imppaamassa.. Tärkeämpää on olla järkevä, että illalla voi pään painaa tyynyyn hyvin mielin, kuin olla rentoutunut.

Nuorena osasin elää hetkessä, nyt mietin järjellä. Siivoan täällä silti hyvillä mielin, koska parin viikon takainen kotiseudun Töölöntori ja äsken nuoruuden toilailukaverini Facebookissa jakamansa jälkikasvun kuva nostatti kepeitä muistoja mieleen ja kevensi siivousaskelta.

Nykyisin ehkä joskus peräti yhdet tälläiset..

Muistan kun ystäväni kanssa meille baarista jälleen kotiuduttiin. Väsymys oli kova, mutta ystävälläni nälkä vielä kovempi. Hän sinkaisi taxilla Töölöntorille ja sanoi tuovansa meille molemmille, mitkä lie puplinskit, mitä ne on, en vaan enää muista.. Taisi olla jotain Lauantaimakkaran kanssa tekemistä…

Aamulla herätessäni huomasin tyynylläni mytyn, jonka ystäväni oli siihen hyvän yön toivotuksien siivittämäni asettanut. Näen mielessäni ystäväni ajatuksetkin, siinä kamulle Lauantaimakkarapuplinski tyynyllä, jos yöllä herää ja sattuu hiukomaan. Miten rakastettava ele ja tänä päivänä moisesta saisin KILARIT!

Kun muutin kotoa sain mummin ja vaarin DDR malliston voileipägrillin ja paistaa suhauttelin sillä voileipiä kun koti-ikävä iski. Kerran kuitenkin jysähti ja kovaa, meni proput kämpästä, meni naapurienkin proput, meni kertakaikkisesta oman päänkin proput. Ei auttanut propunvaihto, vaan huoltomiehen piti tulla rapun sähkökaapista laittamaan proput kuntoon. Huoltomies totesi, että tais olla kova jysäys, mikäs sen aiheutti?  Kerroin, että DDR:nen grillihän se päätti päivänsä.

Se oli sen sadun loppu ja pikkuhiljaa grillin kuoleman kautta otettiin askelia aikuisuuteen. Ei enää eväitä tyynylle, kotona aina ruokaa, ettei tarvitse taxilla yöllä enää suhautella sitä hakemaan. Elämän varmistamista, nälän varmista, turvaa ja turvallisuutta. Se kaikki tuntuu niin hyvältä, silti joskus kaipaan noita nuoruuden aikoja, jolloin ei ollut huolta huomisesta.

Lilli Valma Kotala puplinskihyyppäri tämä on omistettu sulle, terkuin Maila Pääkkö eli Staga vaan. 🙂 Meidän valenimet, esitellessä itseämme ihmisille tarkkailimme reaktioita mitä tuumivat ”vanhahtavista” nimistä. Värähtikö ilme vai eikö värähtänyt… 🙂

Ja oikeasti juodaan jotain tälläistä rehuteetä, koska olen keski-ikäinen.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud