Nyt sitten kehutaan itseä ja isolla kouralla. Outi’s life heitti kiperällä haasteella ”positiivisuutta naisena olemiseen”

Nyt sitten kehutaan itseä ja isolla kouralla. Outi’s life heitti kiperällä haasteella ”positiivisuutta naisena olemiseen”

Outi’s life heitti kiperällä haasteella, jota olen muhittanut parin päivän ajan. Pitäisi löytää positiivisia puolia omasta itsestään. Koska muhittaminen ei auttanut piiruakaan, päätin lähteä tajunnan virtana kirjoittaa nakuttamaan tyyliin, katsotaan mitä tuleman pitää. 😉


Haasteen sain siitä syystä, että olen kuulemma kova ruotimaan itseäni, mutta hyvääkin tulisi löytää. Jepulis mikä nakki, ette arvaakaan kuinka pelottaa.


Ja luulen ettei tässä nyt saa tuoda ”olen hyvä äiti” tyylisiä juttuja, vaan jopa vallan omasta kehosta pitäisi löytää kivoja puolia. Ui…


NILKAT


No puolisoni saa sormet vieläkin nilkkani ympärille, tosin ei aivan yhtä kevyesti, kuin vuonna yksi ja kaksi. Miehelläni ei ole pitkät pianonsoittajan sormet, joten tämä kyllä on joltisenkin omakehu. Ranteet ja sormetkin ovat vielä kapeat, joten mukavia jäänteitä on jäänyt hoikasta teiniajasta, ai että kyllä vaan. 




RINNAT




No ne tissit sitten. Rintani eivät oikeastaan roiku, johtuu tosin niiden pienuudesta. Vaarini totesi, kun olin nuori, että ”Tiia on se onni, että sait osaksesi noin pienet rinnat, ne sitten on kätevät, kun eivät vanhemmiten roikahda”. Vaarini oli NIIN oikeassa. Toisaalta saatan olla ehtooni puolivälissä vasta ja ehtii ne vielä sellaisiksi olan yli heitettäviksi muuntautua… En moiti, mietinpä vaan. 😉


Hieman niin kuin bosa-esittely.
Ja kyllä kuvassa on push-upit.
Mekosta on enää turha sanoa juuta tai jaata.
Mekko ei ole enää mekko vaan tunika.
Jostain kumman syystä rullautuu tuolta reisistä
 ja hilautuu koko ajan ylemmäs.
 Merkillinen mekko tuommoinen.

(matot uupuu pissaavan koiranpennun takia;)

HIUKSET


Hiukset ovat paksua jouhta, tosin olen ne itse blondaamalla aika pitkälle pilannut ja leikkelemällä latvoja Fiskarsin saksilla, MUTTA kampaajatar kerran sanoi, että ”Tiia jos sinulla ei olisi pää täynnä tälläistä paksua jouhta, olisit blondauksiesi kanssa jo kalju”. Että toteanpa vaan, että on se kätsyä, että on paksut hiukset.


RASKAUSARVET


Minulla on kyllä röpelöihoa, siis tietenkin on, olen 46-vee enkä ole tietääkseni avaruusolio. Mutta minulla ei ole raskausarpia/venymisarpia oikeastaan missään. Johtunee vartalossani olevista palleroista kai sitten. Tässä en halua itseäni huijata. Vartaloni ei ole oikeastaan palautunut synnytyksestä, joten vartaloni hieman niin kuin on ulkoasultaan jatkuvassa synnytystilassa. 


HAMPAAT


Minulla on hammasneuroosi ja haluaisin jenkkihymyn eli niin valkoisen hymyn, joka saadaan kuorilla aikaiseksi. Eräs tuttavani laittoi kuoret ja hammaslääkäri ehdotti, että ne valitaan luonnollisen sävyisinä eli siis hieman harmahtavina/kellertävinä. Tätä  minä en ymmärtänyt laisinkaan, jos kuoret kerran laitetaan, niin miksi ne ei hohda tähtinä Suomen pimeässä talvessa. No niihin omiin hampaisiin, ne ovat yllättävän valkeat näin vanhaksi eukoksi. Tosin valkaisin hampulit vuonna 2008, mutta vieläkin niitä kelpaa näyttää. Voin sanoa, että ei ne hampaat kovin kellertävät ollut ennen valkaisuakaan. Minä urpo luulin, että valkaisulla tulee se jenkkihymy, ei tullut ei…


KULMAKARVAT


Yksiä helpoimpia puoliani. Tummat ja suht kivan muotoiset ja niistä ei tarvitse kuin hahtuvia nyppiä. Tämä seikka tosin saattaa muuttua pian alkavien mummovuosien vuoksi. Voihan Brezhnevit olen varautunut armottomiin puskiin!


Kaikkinensa olen outo hyypiö. Karheat ja paksut hiukset, sama ilmiö valitettavasti näkyy säärikarvoissakin, mutta kynnet ovat lerpat. Muhkuroita riittää, mutta muhkuroissani ei juurikaan ole muhkuroita. Tosin peppuani en ole tuijotellut edes takapeilistä, mutta annetaan muhkurattomuusilluusion säilyä. Saahan sitä hieman itsepetostakin harjoittaa.


SILMÄT


Ehdottomamasti joskus muinoin parhaimpia puoliani, isot mantelinmuotoiset, mutta valitettavasti mitä isommat silmät, sitä isommat silmäpussit, näin se menee se fysiikan laki. Mutta sain iloita silmistäni noin 40-ikävuoteen asti, joten aika hyvin sekin. 


PITUUS


Olen 163cm, mutta en vaikuta niin lyhyeltä, koska minulla on pitkät jalat. En silti ymmärrä miksi äitini on 174cm ja minä olen 163cm…. Epäreilua….


Tässähän näitä tuli hurja läjä. Tälläinen olen minä rintoja ja karvoja myöten.

Apua saako täällä Bloggerissa muuten enää kirjoittaa sanaa ”rinta”.

Iloista keskiviikkoa. <<<<<<3



Ja yksi kehu vielä, omaan monimuotoiset kasvot.
Yhtenä aamuna näytin tältä ja jonain toisena taas ihan muulta, 
jännää.
Tämä kuva on luonnollisesti
vahinkolaukaisu.
Tuli vahingossa videonakin, 
mutta sitä en tohtinut laittaa…

Purkkaa, purkkaa, näin sitä tukkaa ruhjotaan.

Pinkit Korkokengät Maijulla on
kauniilla tavalla ilmeikkäät kasvot.
Ilmeikkyys on kaunista, eikös vaan.<3

Tein Facebookin puolella testin, joka kertoi näin:



Olet niin outo, että pidät itseäsi normaalina. Mutta todellisuudessa olet kummallisuuden kulminaatio. Kaikki on sinusta normaalia, joskus jopa tylsää….
FI.WHAT-CHARACTER-ARE-YOU.COM





Heh ennemmin hullu, kuin tylsä kaiketi… 






















89 thoughts on “Nyt sitten kehutaan itseä ja isolla kouralla. Outi’s life heitti kiperällä haasteella ”positiivisuutta naisena olemiseen””