Kun kaikki lahoaa….
 |
| Ei huolen häivää… |
 |
| Elämän pienet ilot, niissä on elämän salaisuus. |
 |
|
Minä tässä vaan käännän kylkeä, enkä murehdi turhia…
Juu tällä kertaa postauksen aihe ei koske ruumistani, vartaloani, tuota rapistuvaa temppeliä, vaikka siitä riittäisi jorinoita kerrottavaksi usempaankin postaukseen.
Tällä kertaa aiheena on materia ja sen lahoaminen. Vaikka materian lahoaminen on sinänsä toissijaista verrattuna terveydelliseen seikkoihin, voi tavaroidenkin petturuus aiheuttaa sorakiviä elämän pyörään ja toimia henkisenä jarruna.
Aiemminhan kerroin, että ostimme minulle käytetyn auton, manuaalin ja öööh iso moottorisen eli oikein on täpäkkä kaara. Tuumin silloin, että autoni on todella herkkä otus, kun jokaisesta mielenliikkeestä heilahtaa… Mutta kappas renkaiden vaihdossa Euromasterilla kerrottiin, että ei auton tule vatkata noin paljon.
Siinä kohden jo vanhojen materian hajoamisten traumatisoima mieleni tuumi sekunnin murto-osassa, että mitähän sieltä nyt tuleekaan… Vauhtipyörä jepulis, mikä se sellainen on? Niin se vaan oli, että vauhtipyörä oli rikki ja usein se tarkoittaa myös kytkimen vaihtoa samalla, eli puhutaan noin 3000 euron remontista kaikkinensa.
Nasta lautaan ja autokauppaan mistä kaara ostettu. Jonotellessa googlettelin kaikki ennakkotapaukset, myös kuluttajajansuojaviraston lauselmat…. Tapeltu on tässä ennenkin, eikä olla mitään eilisen teeren tyttöjä.
Automyyjä jo lopulta totesi, että apua, en kohta uskalla soittaa sinulle takaisin. Sai tuta hieman tätä keski-ikäisen naisen raivoa….
Kerroin heti autokaupassa, että en ole mikään tyttönen, että turha harjoittaa niin minkäänlaista sukupuoliroolittelua ja on tässä ennenkin tapeltu asioista ja ihan oikeuslaitosta myöten. Kerroin myös, että minulla on blogi, että tänne tuuttaan kaiken, jos tässä tappelemaan joudutaan…. Taisin olla hieman hysteerinen…
No ei siinä mitään, autokauppa sai merkkikorjaamon kanssa sovittua vauhtipyörän korjauksen summaksi 1900 euroa ja autokauppa korvasi tuosta 40% osuuden, koska nyt meillä olisi uusi ja tuliterä vauhtipyörä, eikä pelkoa sen rikkoutumisesta… Niin sitä kytkintä ei pitänyt vaihtaa, se oli ehjä.
Noin 1100e tuli maksettavaa, samaan aikaan kun mieheni autoon tehtiin myös isompi huolto, läppärini hajosi ja nyt näyttää siltä, että astianpesukone on päättelemässä päiviään…
Huono onni tulee yleensä aina ketjussa ja laskut kasautuu. Kyseisillä summilla olisi voinut matkustaa vaikkapa New Yorkiin, mutta autosta, läppäristä ja astianpesukoneesta on kuitenkin iloa kaikkina päivinä. 🙂
”Kun kaikki lahoaa”, niin sekin on koettu ja nämä jutut ovat pieniä jyväsiä siihen verrattuna.
Kenties kerron joskus hometalokeissistämme täällä, aivan vielä en ole siihen valmis. En jaksa enää purkaa vanhaa möykkyä… Mutta kun vasta ostettu täysin remontoitu talo pettää, se se vasta on jotakin, kun perhe joutuu muuttamaan evakkoon, kun lainanlyhennys juoksee, vuokra-asunnon vuokra, maksat talon uudelleen rakentamisesta samaan aikaan itse, eikä tietoa huomisesta ja oikeuden jarrut matovat 2,5 vuoden verran.
Pikkujuttuja nämä tälläiset jos katsoo mittavammasta perspektiivistä. Juu yksi lomamatka jää nyt tekemättä, mutta onpahan terve talo ympärillä, auto alla ja uusi läppäri jolla nakutan. Jei, elämä on ihan hyvää lahoavista elementeistä huolimatta.
Päivän poltteleva kysymys kuuluukin ja josta voisin saada vertaistukea, onko teillä ilmennyt samanlaisia lahoamisketjureaktiota, jos on niin minkälaisia? Auto pettänyt, kaikki kodin koneet, jopa talo….
Aurinko paistaa ja olen terve, (ainakin kroppa on) hip hurraa tälle päivälle ja teille kaikille. <3
|
