Tänä aamuna itketti…

Aamut ovat herkkää aikaa, aistit ovat vielä auki, eikä yön jäljiltä unen ja valveilla olon välimaaston leijuessa usvana mielen päällä, päivän lukkoja ja muureja ole asetettu mieltä suojaamaan. 

Asiat voivat lähteä vinoon pienestä ja murhe siitä, että perheen pienimpienkin päivä on lähtenyt väärille poluille ja painaa alas hentoja harteita, murehdituttaa… 

Lapset olivat aamulla väsyneitä, känkkäräkkä oli yöllä hiipinyt heidän mieliin ja piiloutunut niin hyvin, ettei unihiekkojenkaan väistyminen poistanut känkkäränkkää…


Sisarusten on hyvä pitää huolta toisistaan, toivoisivat aina kyytiä kouluun, minä toivon, että kulkevat kahden tai ystävien kanssa. En halua opettaa kulkemaan kyydillä, paitsi kenties huonolla säällä, sillä lastenkin on kasvettava tähän maailmaan niin, että pärjäävät itse, eikä äiti ole palveluautomaatti. Riitaa tuli toisille yhdessä kulkemista, kenties se on esiteinille noloa, että pikkusisko roikkuu ylpeänä vierellä ja möläyttelee vielä innoissaan typeryyksiä…



Riitaa tuli myös siitä, että pikkusisko haluaa samanlaisen penaalin, kuin isosisko ja isosisko ovet paukkuen poistui paikalta, eikä tahdokaan penaalia enää laisinkaan, joka on ostettuna ja olemassa…. 

Toinen lähti ovet paukkuen ulos, jätti pienemmän itkemään, kun pienempi lähti ulos, toinen olikin sisarellisesti pienintä odottamassa ulko-oven takana ja sai osakseen pikkusiskon kiukun taasen, että ei olisi tarvinut odottaa. Normaalia perhe-elämää, kipuilua, paikan löytämistä, hormonimyrskyä, väsymystä, sisarusten kanssa kilvoittelua. Kyllähän mietin, että se päivä kun koittaa, että viimeinenkin lapsonen on muuttanut kotoa, talo hiljenee ja hiljaisuus muistuttaa surullisena kaihona kaikesta elämästä jota on eletty ja jota olen saanut rakastaa. Silti joskus tälläiset aamut ovat raskaita ja tietoisuus siitä, että kolmas murkku on nyt käsillä ja neljäs vielä tuloillaan ja oma ikäkin on sitten se 50-vuotta ja ne mummovuodet… 


Tänä aamuna lasten kinastelu itketti, sisarusten toinen toistaan kohteleminen likasankona ja tämä äiti sai mudat päälleen myös, välillä se tuntuu kovin turhalta, vaikka tarkoitushan sillä on. Sen läheisimmän ja rakkaimman ihmisen läheisyydessä on turvallista ja helppoa vihata ja rakastaa, sitä on sisaruus ja vanhemmuus, rakkautta kaikesta huolimatta ja juuri siksikin. 

Miten teillä ilmenee sisarusten välit, riidat tai kokemusta omasta lapsuudesta. Itkettääkö joskus lasten keskinäiset riidat? 

Lempeää keskiviikkoa <3


KLIK




38 thoughts on “Tänä aamuna itketti…”

  • Meillä ei ole tuota ongelmaa, mutta aamut ovat myös todella haastavia. Hoputusta, kiirettä, turhaa narinaa ja kaikkea siltä väliltä!Munakello on auttanut huomattavasti asiaa ;D!

  • Voi voi,meillä on kinasteltu jo vuosia! Haukkuvat toisiaan milloin milläkin rumalla sanalla! Mutta hetken päästä ovat sitten taas parhaimmat kaverit ja pitävät sinnikkäästi toistensa puolia jos joku muu erehtyy toista sättimään! Äitiä eivät kyllä hauku,mutta joskus äitikin hairahtuu mököttämään … mutta sitten asiat aina sovitaan ja pyydellään anteeksi! ❤ elämää parhaimmillaan ❤

  • Ainakin teidän askeleet meni tyttöjen kanssa hienosti yhteen ko. jouluvideossa:) Mutta siis, kyllähän koti on välillä sellainen taistelu- ja sotatanner, jossa ei minkäänlaiset säännöt päde.. Mutta, itse olen ajatellut, että jossain lasten täytyy päästä olemaan ihan oma itsensä, ilman minkäänlaista ulkopuolelta tulevaa painetta ja koti on se paikka. Ja toisaalta, sitä kestää niin mahdottoman lyhyen aikaa.. Sietokyky on välillä todellakin koetuksella (eikä aina edes toimi..), mutta isossa kuvassa ajattelen näin. Ihanaa peruselämää elämänmakuisilla mausteilla:)

    • Hih kiitos <3

      Juuri samoin ajattelen ja siskon kanssa on turvallisinta tapella. Toki se sisko on itsestäänselvyys, siinä se aina olla jököttää ja ärsyttää, mutta kyllä uskon että elämä kantaa ja ymmärrys, että tuo on minun läheisin ihminen, sisko. <3

      Nimenomaan sitä aitoa elämää, terkuin Sofian mukaan Kakkapää, hehee. 🙂

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Ymmärrän. Meillä kaksoset tappelevat keskenään "sä oot ruma" ja itkevät tajuttuaan taas kerran identtisyyden ja kuinka tuli myös itseään haukuttua. Isoin lapsi riitelee kaikkien kanssa koko ajan, iän tuomaa dramaqueeniä ja maailmanomistajan elkeitä täällä HÄNEN talossaan, jossa me muut perheenjäsenet olemme vieraisilla. Pienin nipistelee siskoja ja suklaasilmillään väittää vahingoksi. Meillä on koko ajan joku möykkä päällä, jos ei lapsilla niin sitten itse aloitan miehen kanssa italialaistyyppisen riidan.
    On meillä hauskaakin, emmä sitä. Kun lapsia on näin monta ja eri ikää, on jo ihan todennäköisyyslaskennankin mukaan mahdotonta asua nätisti yhdessä.
    Eniten hikeä tuottaa tuo 13-v. Selvisi eilen, että kotoamme on ollut periscopelähetys maailmalle kauan.

    • UUuuuuuhhh periscopelähetys maailmalle, mutta hei siihenkään ei kuole, se meni jo. 😉 Mutta juuri tälläistä, ihanaa elämää, välillä tuhottoman rankkaa, mutta tyhjää olisi ilman tätä kaikkea. Pyrin aina ajattelemaan, että tätäkin sitten kaipaan, kun ovat isoja, tätä mitä sanotaan ELÄMÄKSI. <3

      Kivaa iltaa <3

  • Mä tappelin paljon vuotta vanhemman siskoni kanssa ja äidillämme taisi olla kyllä hermo kireellä meidän ainaisesta tappelusta. Meillä tappelut johtui siitä, että oltiin niin erilaisia. Minä halusin olla siskoni kanssa enkä osannut tehdä mitään itsekseni. Siskoni taas oli hyvin erakkoluonne, joten ei varmaan hermo kestänyt pikkusiskoa, joka koko ajan halusi olla yhdessä :D. Mutta sisarusten riitely kuuluu lapsuuteen. Nyt siskoni on yksi läheisimpiä ihmisiäni ja hyvin me sopuun kasvettiin vaikka lapsuus olikin yhtä riitaa :D.

    • Niin ihana kuulla, tappeluiden kautta voittoon. No se siskohan on se turvallisin kohde ja ihanaa tietää, että teistä tuli niin läheisiä. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Kyllä on tollanen "pieni" nahina kuuluu lasten elämään 😉 meillä se riitely oo vieläkään loppunut kokonaan, vaikka en oo enää 4,5 vuoteen asunut porukoilla :DD pienin sisko oli viime vuoden vaihdossa ja sinä aikana löydettiin vasta balanssi keskimmäisen kanssa- eikä enää napista just ollenkaan. Pienin vielä vähän hakee paikkaansa ja vetää kyllä välillä ihan 18v. teinin raivolla.. Ja silti on välillä niin avuton untuvikko. Silti ne on mulle niin tärkeitä, vaikka monet kerrat on riidelty <3

    Kyllä ne lapset siitä rauhottuu.. Mut aikaa se voi vielä viedä hetken.. Tsemppiä! <3

    • Niinpä, niin tärkeitä kaikesta huolimatta, sitä on nimenomaan perhe. <3 Hih pahin on vielä edessä, yhteinen murkkuikä toisilla ja mulla mummovuodet, sanonko että help!!!!

      Hauskaa viikonloppua <3

  • Vielä en itse ole alkanut itkemää 🙂 Meillä tytöillä on 3 vuotta ikäeroa ja kun seuraan meidän pienempää niin tulee mieleen oma lapsuus. Kun minäkin olin se pienempi siskoista, jota ei aina otettu mukaan leikkeihin. Ja taisin olla se vähän ärsyttävä joskus myöskin 🙂 Mutta ihana kun on sisaria <3

    • Sanotaanko, että silmät kostui kaikesta turhaumasta ja aamuväsymyksestä ja sen hetken toivottomuudesta, on kurjaa lähettää lapset kouluun kyynel silmässä. Mutta omaa itkua en näyttänyt, sitä en näytä kirveelläkään ja en tiedä olenko ikinä itkenyt lasten nähden, varmaan joskus.

      Niin pienimmällä on aina rankat paikat, kun haluaisi niin kovasti mukaan ja ihailee isosiskoja ja kaikki. <3

      Mukavaa viikonloppua <3

  • Isäni oli ainoa lapsi. Hän ihmetteli minun ja veljeni alituista tappelua. Yleinen huutoni oli "Äiti, Timo nyrkittää!". Taisimme silti olla sävyisämpiä – tai ainakin olemme nyt- kuin äitini ja tätini, jotka vielä lähempänä kahdeksaakymppiä jaksavat kinata kaikesta ja pitää mykkäkoulua useamman kerran vuodessa.

    • Voi että anteeksi, jopa ihan nauratti. Voi ei äitiäsi ja tätiäsi, heillä on paljon klikkejä, joidenkin luonteet vaan kolisee kovemmin, mutta ilmankaan ei voi olla. 😉

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Niin tuttua nuo riitelyt ja nahistelut. Itse, kun olen ollut ainut lapsi, niin välillä olen kyllä aika ihmeissäni noiden kanssa, kun ei ole omapohjaista kokemusta sisarusten välisestä kiistelystä. Ja välillä myönnän itku ei ole kaukana, jos itselläkin huono päivä sattuu olemaan. Kaikesta nahistelusta huolimatta se sisarusrakkaus on kuitenkin välillä nähtävissä.

    • Jetsulleen näin ja sitä odotellessa, mutta nautitaan nyt ensin tästä vaiheesta. 😉 Ja seuraavakaksi tyttöjen yhteisestä murkkuiästä ja meikäläisen vaihdevuosista siinä ohessa, hihii.

      Kivaa viikonloppua <3

  • Meillä on kausia, jolloin tuntuu, että pojat eivät mitään muuta teekään kuin tappele 🙁 Onneksi ovat sitten välillä sopuisastikin yhdessä. Jakamista pitää edelleen harjoitella. Enää ei tule sentään itkua, jos joku sai vahingossa pulleamman rusinan kuin muut 😀 😀
    Minua ei itketä poikien riidat, mutta hermo meinaa välillä loppua. Joskus olen siinä huutomyrskyssä neljäntenä karjumassa, että nyt jokainen hiljaa.

    • Tuo jakaminen, se muuten oli ihan järkkyä silloin kun oli yhteiset kiinnostuksen kohteet. Nyt kun ei oikein ole, niin kyllä hieman helpottaa se asia, vaikka muuten ovatkin kuin taistelevat Virtaset. 😉

      Juu se oli sellaista toivottumuuden itkua, kun oli huonot yöunet takana ja jotenkin ei vaan jaksanut, mieli oli herkille. Mutta en minä mitään lapsilla paria kyyneltä näyttänyt. 😉

      Ja toden totta sama täällä ja sitten mietin, joo aika vakuttavaa huutaa älkää huutako!!!!

      Kivaa viikonloppua <3

  • Muistan kun mun pikkusisko ja pikkuveli aina kinastelivat jostakin mutta auta armias kun toinen oli poissa. Mikä kauhea ikävyys iski päälle ja sitä aina itkein kysytttiin, koska toinen tulee kotiin.

    • Irma niin kuuluu, jetsulleen näin, tämä on sitä itse elämää. Hih video on kyllä aika hauska ja lasten tietty tuunaama netistä. 🙂 Kivaa viikonloppua <3

  • Meillä ei ole tuota sisaruksen kanssa riitely -ongelmaa, kun isommat sisarukset ovat sen verran vanhempia eivätkä edes asu samassa kämpässä. Ehkä tästä syystä sitten me vanhemmat ja etenkin enemmän kotona oleva äiti saa tuta nuo pahat tuulet. Ja kun oma päiväkään ei ihan aina ole paras mahdollinen, pinna palaa herkemmin. Aamuisin etenkin tulee helposti paljon melua tyhjästä. Mutta onneksi se päivän aikana laantuu.

    Olen kyllä yrittänyt meidän neidille opettaa, että tunteista puhuminen on tärkeää. Ja myöskin niiden miettiminen. Miettiä, mistä huono tuuli johtuu, onko se esim. äidin vika. Monesti meillä tuo kiukku tulee joko väsymyksestä tai nälästä, mutta kun koskaan ei oo mukamas väsy eikä nälkä 🙂

    Mutta onneksi tämä on yleensä lyhytkestoinen vaihe, vaikka niitä olisikin turhan usein. Muutaman vuoden päästä nämä ovat vain muistoja. Sitten onkin enää vain tuon ukkokullan kiukut 😀

    • Ihan sama juttu, väsymys tai nälkä ja jos tila vaivaa yhtäaikaa kaikkia, soppa on valmis! Hyvä on asioista jutella, eritoten kun tilanne on hieman rauhoittunut. 🙂

      Hih niinpä juuri ja aika kultaa muistot, sitten muistamme kaiholla tätä elämänmakuista elämää itseään. 🙂

      Mukavaa viikonloppua Tuija <3

  • No joskus kyllä on harmittanut, mutta yleensä meidän tytöt ovat tulleet toimeen, mitä nyt pientä jurputusta ja natinaa ollut. Ymmärrän vanhempaa siskoa, joka ei aina halua roikottaa pikkusiskoa mukanaan, mutta symppisfiilikset ovat myös pikkusiskolle, jonka roolin olen myös itse kokenut. Tytöillä on niin hyvät suhteet nyt, että toivon, että ne säilyvät aikuisena myös!
    Kyllä se teilläkin vamasti helpottaa kun ikää tulee ja omia juttuja. Tuo on vielä hankala ikä, tavallaan:) Se on sitä sisarkateutta, joka tulee läpikäydä, jotta maailmassa sitten pärjää ja osaa pitää puoliaan!

    • Teidän ihanat tytöt. <3

      Nimenomaan sisarkateus ja sisaren kanssa tappeleminen kuuluvat kaikki elämään. Perheessä sitä juuri opitaan mallia maailmalle. <<3

      Kivaa viikonloppua <3

  • Meillä lapsilla vain tuota toisen ärsyttämistä ja seuraavassa hetkessä taas räkättävät toisilleen. Välillä on kivaa, välillä taas ei niin kivaa. Sisaruussuhteet on vähän kuin elämä minimuodossa.

  • Meillä riitelee nuorimmat pojat ja välillä ovat niin hyvää pataa keskenään…Välillä se riitelyt raivostuttaa ja harmittaa ihan tosissaan…Miksi ei voi olla erossa, jos pitää sitten heti tapella…Sitähän se on? Mukavaa ja talvista viikonloppua Tiia <3

    • Niinpä, mutta kait se tappelu on niin kivaa, huojentavaa purkaa paineita ja kenelle muulle, kuin sille omalle siskolle tai veljelle. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Meillä leikitään vielä kiltisti yhdessä, suurimmaksi osaksi, mutta nyt kun heitä seuraa niin itkettää jo valmiiksi tulevat riidat :/ nyt isoveli leikkii siskon kanssa niin kiltisti ja pyytää tätä aina mukaan omaan huoneeseensa 🙂 Ikää nyt 2v 3kk ja 9kk 🙂 mutta niinhän se taitaa mennä, parhaat ystävät ja pahimmat viholliset 😉 ihanaa joulunodotusta teidän perheelle, Tiia! <3

    • Voi että Daniela, ihanat teidän pienet ja tuo ajatus, että isoveli siellä pyytää siskoa leikkimään mukaan omaan huoneeseen, suloista <3

      Ei kannata murehtia vielä ja jokainen vaihe on hieno ja on se upeaa saada oikeus matkata lasten elämässä mukana ja seurata heidän kasvuaan. <3

      Nimenomaan parhaat ystävät ja pahimmat viholliset, kenen muun kanssa sellainen voisi onnistua, kuin oman siskon tai veljen.

      Oikein ihanaa joulun aikaa teidän suloiselle perheelle. <3

  • Niiiin tuttua! Meillä 15-vuotiaat kaksostytöt ja 13-vuotias poika ja ovet paukkuu ja sydämet särkyy…. Mutta siellä se sisarrakkaus jossain aina luuraa ja kaikki on hyvin kohta taas <3

    • Jetsulleen niin, hyvin kuvailtu Marja. Täälläkin ihan sama jo, vaikka nyt ovat vasta 9v ja 11v, oikein jännitän typyjen yhteistä murkkuikää ja omia mummovuosia siinä sivussa. 😉

      Kyllä se sisaruusrakkaus siellä on ja välillä siitä näkyy kunnonkin pilkettä.

      <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud