Tämän viikon aikana on verkkokalvoille ikuisesti leimattuina pari mielipuolisen järkyttävää kuvaa, jotka osuivat suoraan pahimpiin pelkoihini. Aivan pahimmat pelkoni on joutua käärmeen syömäksi, joten tulen välttämään lymyisiä viidakon soita hamaan hautaan asti. Käärmepelkoihin liittyy myös toinenkin pelko, joka juontaa lapsuudessa näkemästäni televisio-ohjelmasta joka jätti ikuiset jäljet. Televisio-ohjelmassa kuten pelkotilassani käärme on madellut öiseen aikaan sänkyyni ja kietoutunut nilkkani ympärille lämmittelemään. Yö matoo hengittämättä hiljaa ja tunnen tiimalasiin valuvan jokaisen hiekan jyvän… Yö ei lopu koskaan! Nämä ajatukset kun suden hetkenä plompsuvat mieleen, olen joutunut jopa tarkistamaan sängyn alta, että missä se Python oikein lymyilee! Apua, oikein puistattaa kirjoittaakin näistä peloistani.
 |
| Tämä eilinen meikitön selfie on tässä vain siksi, että en kehdannut laittaa tuota käpykuvaa alla näkymään Bloggerin uutisvirrassa. |
No mutta mikä tämän kaiken nyt laukaisi, satuin näkemään Facebookin aikajanalla MTV.FI sivustolla olevan uutisen, käärme oli syönyt meidän Oskun näköisen kissan Australiassa! Siellä on vielä suomalainen käärmeenkesyttäjä Janne ollut karmaisevaa tapahtumaa dokumentoimassa. Jannelle toki hatunnosto ja kissan henki oli joka tapauksessa menetetty, mutta jos joku kuvaisi meidän Oskun viimeiset hetket, en kestä edes ajatella!
Toinen aivan hyytävän huonoa oloa aiheuttava kuva löytyi sattumalta Instagram seuraajan taidesivuilta. Kurkin hänen kuviaan ja mitä silmäni näkevätkään, käpyruton lyhistäneen ihmisen. Tarkennettakoon, että kyseessä on taideteos, mutta silti ajatuksen tasolla iho täynnä kävyn tyylisiä palluroita saa voimaan niin pahoin, että jopa hierojan toteama kireä päänahka nousee hiuksia nostattavasti taivaisiin. Olen joskus nähnyt painajaista, että kaulassani kasvaa säännöllisiä käpyjä riveissä ja tuota painajaista en unohda ikinä vaan aina se inhasti ja salakavalasti hiipii mielikuviini aiheuttan dödön pettämistä ja tuskaa.
 |
| Kuva lainattu googlettamalla Turkish Art… Pahin kuva ikinä! Joku näkee tässä taidetta, minä näen käpykupan kyllästämän ihmisen vai onko tuo korallikuppa? |
Säännölliset pallurat ja reiät ovat aiheuttaneet pienestä pitäen vilunväristyksiä ja kammotusta ja kyseessähän on Trypofobia, jota ei ole virallisesti listattu fobiaksi vaan on ns.outo fobia, olenko minä siis outo tai peräti hullu? Täältä voitte kurkkia lisää Trypofobiasta, mutta kaikki säännölliset näppykammoiset, vain omalla vastuulla. Hieman jopa itkettää, niin kovin pelottaa näiden asioiden jo ajatteleminen ja se päänahka, en oikesti tiennyt, että se voi kirjaimellisesti kohota yläilmoihin.
Minkälaisia fobioita teillä on, löytyykö joku joka kärsii samoista fobioista kuin minä, nyt olisi vertaistuki enemmän kuin tarpeen.
Hyytävää perjantaita ja anteeksi tämä postaus, mutta oli hyvin terapeuttista kirjoittaa pahimmat pelkoni ulos. Jos olisi olemassa helvetti, siellä käärme söisi meikäläistä päivät pitkät ja iho olisi kuorrutettu kävyillä, iiikks…
Näin itsekkin tuon karman kuvan käärmeestä syömässä kissaa MTV3n jakamana facebookissa. Koin julkaisun hyvin karseaksi ja ilmiannoin facebookissa sen julkaisun. Minusta ei ole hyvän maun mukaista jakaa sellaista, kun se oli yksinkertaisesti niin kamalaa ja se saattaa jopa lietsoa tiettyä ihmisryhmää loukkaamaan eläimiä entistä enemmmän. Olin ihan järkyttynyt sen kuvan nähtyäni…
Niin oli ja ajattele kissa on kuitenkin jonkun lemmikki! Nyt ei puhuta ns.luonnollisesta luonnon kiertokulusta. Mitä jos joku kuvaisi meidän Oskukissan kuoleman. Järkytyin syvästi minäkin, vaikka luonto on kaunis ja julma. Mutta silti lemmikit ovat perheenjäseniä ja kun tuo plompsahti silmille jouduin heti painamaan poista julkaisu!
On järkyttynyt olo kaikkiaan!
Mukavaa viikonloppua siltikin kaikesta huolimatta. <3
Voi hurja! Onneksi tänään ei ole 13. päivä vaikka onkin perjantai. Tuo nyt tuli ekana mieleen, vaikka ei sillä taida olla edes yhteyttä tähän juttuun. Ja meillä on käpyjä saarimökillä ihan tuhottomasti, niiden kerääminen on mieletön homma. Realistina sanoisin, että se on kauhua minulle 🙂 Ja käärmeet – viime kesä oli käärmeitten vuosi saaristossa, toivottavasti niitä ei ensi kesänä näy. Fobioista en tiedä, mutta kyllä monet asiat aiheuttavat minulle kauhua. Liikenneonnettomuudet mm. Meillä on ollut lähipiirissä niin monia auto-onnettomuuksia – korvaamattomilla seurauksilla. Liikenneonnettomuudet taitavat olla pahin pelkoni.
Ps. Pitäisiköhän minun tehdä joku käpyteos mökillä? Ei vaiskaan, tiedän, että fobiat ovat pahoja. Ja niitten yli on vaikea päästä.
Ihanaa viikonloppua ilman fobioita!
Uijui juu mökillä törmää aina käärmeisiin, se on yhtä jännitysnäytelmää se mökkeily. Liikenneottumuudet ovat kamalaa ja julmaa arpapeliä ja joka päivä mietin, kun ukkeli lähtee töihin, että tulee ehjänä takaisin. Ymmärrettäviä ja realistisia pelkoja ja hyvin surullista Tuula kuulla, että sinulla liikennepelko kumpuaa omakohtaisesta surusta. <3
Kävyt ovat ihania yksittäin, olen kerännytkin niitä, se säännöllisyys on tässä se kauhua aiheuttava juttu ja etenkin jos kasvaisivat iholla, hui ja hyi.
Ihanaa viikonloppua Tuula <3
Mähän pelkään korkeita paikkoja ja en tykkää hämähäkeistä, ehkä tuo korkeanpaikankammo jo lasketaan fobiaksi. Fobiat on ihan karseita ja välillä niitä ei voi oikein järjelläkään selittää.
Ihanaa ja fobiavapaata perjantaita ♡♡♡
Ei ne aiheuttavat järjellä selittämätöntä paniikkia, ihan kauheaa. Juu lapsia en halua korkeisiin paikkoihin, pelkään että tippuvat.
Ihanaa viikonloppua ja kiitos koskettavasta postauksesta. <3
Yök, toi alin kuva!
Siis mul kans käärmekammo. Olen aina inhonnut ja pelännyt niitä, mutta vanhan duunikaverin tarina sai mut vielä enemmän paniikkiin..mä en tiedä viittinkö edes sulle kertoa, koska mun fobiaa se vaan pahensi!!!!!!!!! Ja nyt just mietin aina, et onkohan jotain kautta meille päässyt sisälle käärme!! Se on hirveetä!
Kyllä täytyy kertoa ja voin sitten kertoa omia karmaisevia käärmekokemuksia, hui, menisipä villiksi. Ihan samaa aina mietin, että jotenkin vaan on käärme päässyt meille luikertelemaan ja hui olkoon yöllä se kääriytyy nilkan ympärille lämmittelemään, iiks!
<3
Korkeat paikat ovat mulle pahinta! ….siitä syystä olikin oivallista muuttaa Norjaan 😉
Käärmeet eivät ole kivoja, mutta suoranaista kammoa minulle ei niiden suhteen ole.
Tuosta käpyihmisestä tulee mieleen sellainen harvinainen ihosairaus, jossa iho muistuttaa puunkuorta ja kasvaa paksuiksi kerroksiksi. Ihmispoloiset – kauhea sairaus.
Hyvää ja fobiavapaata viikonloppua <3
Juurikin ihosairaus, oh my god ja hyi ja hui karvat nousee taas pystyyn ajatuksestakin. Korkeat ja ahtaat paikat, apuva, ei olisi vuorikiipeilijäksi ja luolasukeltajaksi, juu ei.
Ihanaa viikonloppua <3
Näin jossain vaiheessa usein käärmeunia, niihin ei ole kiva herätä 🙁 Mökillä olen kerran tullut käärmeen kanssa vessan kulmalla vastakkain ja se hetki jäi kyllä ikuiseksi ajoiksi verkkokalvolle kummittelemaan.
Niihin on aivan kamalaa herätä ja se tunne missä se käärme on! Uuh lapsuudesta asti olen törmännyt mökillä useisiin käärmeisiin, se on aina yhtä hyytävä tunne.
Kivaa viikonloppua ja voi meitä käärmekammoisia, voi niitä käärmepoloisia…
Yök, tuo käpyrutto-kuva on kyllä ihan oksettava, kylmät väreet vaan risteilee pitkin kun kattookin.
Mua ällöttää ja oksettaa myös ihan sairaalla tavalla tommoset näppyset tai klumppuset näkymät mutta fobiaa en ole osannut edes ajatella.
Mun pahin fobia on ampparit. Oikeesti. Ne saa mut itkemään, sekoomaan, jähmettymään, jalat menee veteläks ja pulssi hakkaa hengenvaarallisia lukemia. Ja ikävä kyllä niistä nään uniakin. kauhu-unia 🙁
Kaikista fobioista yms huolimatta, oikein rentouttavaa ja kivaa viikonloppua ♡♡
Sama täällä ja kyllä se on fobia, tosin ei kait virallisesti, mutta on se silti, yijyijyi…
Voi ei ja amppareita pörrää kesät pitkät ja sisällekin tulee, joudut kohtaamaan pelkoa jatkuvasti!
Samoin, oikein ihanaa viikonloppua <3
Yök, tuo käpyrutto-kuva on kyllä ihan oksettava, kylmät väreet vaan risteilee pitkin kun kattookin.
Mua ällöttää ja oksettaa myös ihan sairaalla tavalla tommoset näppyset tai klumppuset näkymät mutta fobiaa en ole osannut edes ajatella.
Mun pahin fobia on ampparit. Oikeesti. Ne saa mut itkemään, sekoomaan, jähmettymään, jalat menee veteläks ja pulssi hakkaa hengenvaarallisia lukemia. Ja ikävä kyllä niistä nään uniakin. kauhu-unia 🙁
Kaikista fobioista yms huolimatta, oikein rentouttavaa ja kivaa viikonloppua ♡♡
Hämähäkit! Oli sitten iso taikka pieni niin ihan sama, karkuun lähden huutaen. Et voisi tulla meille edes kahville kun meillä on ne matoset mutta onneks on kahvilat sitten kun tännepäin suuntaat 🙂
Voi että sinua käärmenainen ja ajattele hämähäkit on taas meikäläisestä hassuja. Voi meitä! Hih.
Ihanaa päivää <3
Käpymies on kieltämättä kauhistuttava. Muistan teininä yhden kappaleen missä sanat oli kutakuinkin… ja lakana koittaa mua kuristaa. Sitä olin kuunnellut illalla ja arvaappas kuka heräsi yöllä tukalaan tunteeseen lakana kaulansa ympärillä. Se oli kieltämättä varsin spöökiä 🙁
Eikä tapahtuiko noin, tuo on hyvin hyvin pelottava juttu, ai kauheaa, tosi spookeyta.
Aurinkoa päivään <3
Minulla on paha käärmekammo. Niin paha, että joka kevät alan nähdä painajaisia käärmeistä. Ja kun lumet sulaa, niin katson jokaikistä keppiä sillä silmällä…
Viime kesänä näin ennätysmäärän käärmeitä. Ja koira säpsähteli kosketusta. Onneksi kaikki oli rantakäärmeitä. Varsinkin ne, joiden päälle piski on astunut. Ne osaavat kyllä maastoutua niin hyvin, että niitä on välillä vaikea huomata. Meillä on sun kuvista päätellen samoja ulkoilureittejä kuin teillä.
Ihan muuten totta tuo, jokainen keppi tai langan pätkä ja kylmät väreet ja pomppaus syrjemmälle ja sydän hakkaa!
Hih jos meillä samat ulkoilureitit muuten, niin käärmeisiin emme ole törmänneet, eikö hassua. Mutta Sipoossa mökillä sitten taas urakalla ja ukkelin vanhempien mökillä rantakäärmeet tunkee päätään laiturin lautojenkin välistä, kun siinä paistattelee, karmeeta! Vedäthän hihasta jos törmätään. <3
Hyviä lenkkeilyjä, vielä saadaan rauhassa lenkkeillä ilman käärmeitä. 😉
En aiemmin osannut pelätä käärmeitä, mutta viime kesän mustikkaretken päätteeks käveltiin autolle niin ystäväni käveli edellä koirien kans ja astui kyyn päälle. Onneks hän ei itse asiaa huomannut, mutta varmasti mun kirkunasta kuuli,et mitä tapahtu. Siinä kohtaa käärme oli varmaan pelästynyt vielä enemmän ja meni jo kaukana, mutta kyllä sitä vähän alko miettiin,et kun mustikkamättäälle tunki kätensä,et mikä kyyn pesä se olis voinut olla :O
Onneks Suomen käärmeet on vielä talvi-unilla 😀
Iiks ihan sama vaikka lapsuudessa en ikinä törmännyt käärmeisiin, mutta mökin rannalla ja mm.kalliolla paistattelemassa kylläkin. Nyt voi hih vielä vapaasti liikuskella. 😉
Ihanaa päivää <3
Mun mielestä tuo käpyihminen on todella hieno. Todella komea struktuuri 🙂 Tekisi mieli päästä kokeilemaan miltä se tuntuisi käden alla. Eikä mitään käpyruttoa ole olemassakaan 🙂
Minulla omat fobiat suuntautuvat ihan eri juttuihin. Kärsin nimittäin oksennusfobiasta. En kestä yhtään edes sitä ääntä, hajusta puhumattakaan. Enkä halua itsekään oksentaa. Julkisissa kulkuvälineisttä joudun skannailemaan, että eihän ole huonovointisen näköistä jengiä. Lapset olisivat joskus vatsataudissa halunneet, että olisi ollut heitä lohduttamassa vessassa, kun oksentavat. En kykene. Nukun yleensä öisin tosi, tosi, tosi sikeästi. Mutta sinä yönä kun lapsi oksensi päälleni ja hiuksilleni, niin olin varmaan 10s ylhäällä ja pesulla.
Lapsuuden pelko oli tietenkin ydinsota. Ihan karmeita "opetusvideoita" näytettiin sekä telkkarissa ja koulussa. Huh.
IIks sun kanssa ja käpyrutto on pelko minun päässä, niin siksi on tosi kuin vesi, hehee. 🙂
Oksennusfobio on paha, koska sen keskelle joutuu etenkin lapsiperheissä, siinä sitten yrjöää esim.iti ja lapsi, tuo on kurja fobia, koska no se on niin todellinen ja arkipäiväinenkin.
Kyllä vaan lapsuudessa ydinsoti oli päällä leijuva pilvi, sitä hieman odotti tulevaksi.
Mukavaa päivää <3
Käpykuppa! :'-D Voi ei. Itse kammoan sitä että järvessä uidessa vesikasvit hivelee jalkoja, en tiedä mitään kamalampaa. Ajatuskin saa sydämen lyömään nopeammin. Muutenkin sellainen vesi missä ei näe pohjaan pelottaa niin sielläkun pulikoi niin että joku hiplailee jalkaa niin mielikuvituksessa se on vhintään joku karmiva hirviö siellä pohjassa…yäk.
Se on muuten totisesti ällöttävää, kuin jokin suoeläin joka haluaisi tarrautua ja vetää uumeniin, sellainen olo siitä tulee. Siksipä merivesi on kiva, kun ei ole moisia tarrautujia.
Ihanaa päivää emmi <3
Käärmettä olen jopa pitänyt kädessä lapsena (se oli sukkanauhakäärme), mutta mulla on aivan järjetön araknofobia ollut lapsesta asti. En sanoisi, että PELKÄÄN hämähäkkejä, mä KAMMOAN niitä sydämeni pohjasta. Ihan hysteerisesti. Tarantella ei ole pahin, koska se ei ole niin "hämähäkkimäinen", mutta sellainen iso paksuruumiinen ja lihaksikasjalakainen hämppi on pahin. Tartossa mun makuuhuoneen ovilistan alla asui ilmeisesti joku varastohämähäkki (googlaa jos uskallat), se oli jär-kyt-tä-vä. Tapoin sen lopulta mopin avulla. Tätä hämppikammoa ei voi kyllä järjellä selittää. Puhdas fobia. *vilunväreet*
Googlasin koska ei tullut nyppykammoa eikä hiukset nousseet pystyyn. Meillä on pelot ihan päinvastoin, hämähäkit etenkään yksinään ei tunnu missään, mutta jos sankoin joukoin hyökkäisivät yöllä sänkyyn, niin ai kamala. Pelastan aina hämähäkkejä sisältä ja vien ulos, mutta ovat hirmu vikkeliä.
Ihanaa hämähäkitöntä päivää <3
Käärmeet ovat niin yökkejä…Mä pelkään pimeää ja sitä, että hukun joskus… Siksi viihdyn pimeällä ennemmin sisällä…Ihanaa viikonloppua Tiia <3
Hui yöllinen uintiretki ei olisi sitten sinun juttu!
Ihanaa sunnuntaita <3
Mulla on oksennus- ja ampiaisfobia. Jos tulee vähänkään huono olo, alan heti panikoimaan, että täytyykö oksentaa. Siksi pahoinvointilääkkeet kulkee aina mukana. Ampiaisten lähellä en voi olla ollenkaan. Olen yrittänyt olla paikoillani kun ne ei kuulema tee mitään, mutta salpautuu hengitys, joten mieluummin juoksen. Ajattelin, että olisi helpottanut sen jälkeen kun koin ampiaisen piston, mutta ei. Jahtaavat ampiaiset ovat myös tuttu unilaji. :/
Nuo sinun kammosi ovat kyllä niin kurjia, koska niitä ei voi ympäri vuoden vältellä, ampiaisiin törmää ja oksettaakin välillä. Selvästi pahin pelkosi ei ole sitten se pisto vaan ne ampiaiset ja luultavasti en tiedä, voiko näistä fobioista päästä irti, en ainakaan itse osaa, niin vahvana olleet jo pienestä.
Ihanaa päivää Irina <3
Täällä myös pallurat ja reiät oksettavat. Appelsiinissa oli sellainen kummallinen röpelö kuoressa, niin se ällötti ihan hirveästi, vaikka kuinka hoin sen olevan appelsiini. Kuntosalin saunan katto on täynnä ällöjä reikiä, tuuletusreikiä tiedän, mutta ne näyttävät joltain kuoriutuvalta iholta. Yääh. Ihmeellistä vaikka tietää mikä oikeasti on kyseessä, niin mielikuvat kuvottavat.
Apua sielunsisko, eikö kauheaa! Hyvin kirjoitettu, vaikka tietää, että tuossa on herkullinen appelsiini, niin juuri ne mielikuvat aiheuttavat kauhua!
Ihanaa päivää Katja <3
Mitä mieltä pallurafoobikot olette Kastehelmi-astioista?? 🙂
Mulla itselläni ei taida juuri muuta fobioita olla kuin se, että pelkään jonkun lapsen putoavan korkealta. Oli kiduttavaa olla lasten kanssa erilaisissa näkötorneissa tai jyrkänteillä. Omasta puolestani en korkeita paikkoja pelkää, voin mennä ihan reunallekin – mutta kun joku lapsi menee, "näen" heti hänen putoavan…
Mahtava kysymys, en tiedä miksi, mutta Kastehelmi astiat eivät ällötä, niissä on sellaista ilmavuutta niiden nyppylöiden väleissä, MUTTA liekö katson niitä tästä lähtien eri silmällä. 😉 Sitten muuten yksi seikka, ovat niin puhtaita ja lasimaisia, että vaikuttaisiko sekin asiaan. Ei tule sellaista rutto/rokko-oloa.
Tuo on myös niin totta, selkäpiissä oikein nousee niskavillat pystyyn, jos lapsi on korkealla siinä itsenikin vieressä, tulee aivan hirmuinen suojeluhalu! Kauhea tilanne ja olotila.
Ihanaa sunnuntaita <3
Minä taas pelkään hämähäkkejä. Niitä pieniäkin.
Niitä pelkää moni, myös meidän isoin tytär. Ihanaa päivää enkuli <3
Käärmeet, hiiret, rotat….puistattaa ajatuskin. Kun ikää on tullut, korkeat paikat ei vaan enää sovi.
Mukavaa viikonloppua!
Uuh käärmeet ja korkeat paikat eivät ole kivoja, juu ei.
Ihanaa sunnuntaita Marketta <3
Täälläkin yksi käärmefoobikko. Lapsena onnistuimme kerran kääntämään talonseinustalla olleen laudan ja sen alla oli kymmeniä erimittaisia kyykäärmeitä, siis ilmeisesti pesä. Hirvittävän sihinän säestämänä ne puikkelehtivat karkuun ja sen jälkeen olen pelännyt kuollakseni käärmeitä. Ne tulevat usein uniin ja kesäisin en voi edes kävellä normaalisti eteenpäin katsoen, vaan täytyy kokoajan vilkuilla jalkoihin, noh ehkei nyt sentään Ullanlinnassa ;), mutta heti kun maassa on vähänkin enemmän ruohoa. Sitä kissansyönyttä käärmettä en voinut katsoa ollenkaan. Se meni täysin yli sietokyvyn kolmen kissan omistajana.
Tyttärellä taas on tuo reikäkammo ja jokaikinen kerta kun hän esimerkiksi paistaa proteiinilättyjään keittiössä, alkaa kuulua hirveä kiljuminen, koska niihin muodostuu reikiä, joita hän ei kestä katsoa.
Minna
Mikä tilanne, täällä nousi nyt karvat pystyyn! Tuollainen tilanne on juuri niitä ihan pahimpia pelkoja ja olet kokenut sen. Tuollainen kokemus jättää jäljen ja ajattele miten myrkyllisiä juurikin kyykäärmeenpoikaset ovat!
Juu en ole kuullut, että kukaan olisi törmännyt Ullanlinnassa käärmeisiin, mutta onhan sekin mahdollista, kai kaikki on… Apua.. Pidämme kesällä terassin ovea aina auki ja välillä yöllä mietin, että sieltä on käärme luikkinut yöllä ja tulee sänkyyn ja nilkkaan kietoutumaan…
Tuo kissavideo on katsonut, jo kuva järkytti ja kissa on vielä aivan kuin meidän Osku!
Uuh voi ei tytärtäsi, tuo reikäkammo on kauhea ja lättyihin niitä reikiä tosiaan tulee. Taidan katsoa lettujakin jatkossa toisella silmällä.
Ihanaa sunnuntaita Minna <3
Hämähäkit on inhottavia!!! Käärmeitä aina haaveilin kuvaavani, mutta kun sellainen vihdoin kohdalle osui, niin sain aikaiseksi hirveän kohtauksen huutoineen ja puistatuksineen 😀
– Mulle kauhun hetkiä tuottavat korkeat ja ahtaat paikat!
Noiden kaikkien kauhujen jälkeen on mukava toivottaa ihanaa viikonloppua <3
Niin olisi se hienoa saada käärmeen katseesta kuva, en kiellä, etteikö niissä olisi jotain hienoa ja kaunistakin ja ihmiset pelkäävät kenties Aatamin ja Eevan vuoksi… Kurjuutta käärmeidenkin elämä ja taitavat pelätä meitä vielä enemmän.
Ahtaat paikat ja paniikki iskee!
Ihanaa viikonloppua <3
Tuo käpyteoshan on selkeästi hyvin onnistunut, kun se saa noinkin voimakkaita reaktioita aikaan! 😉
Hyvä sinä, naulankantaan!
<3
Kamala käpykuppakuva iyh! En minäkään käärmeitä mitenkään fanita, mutta pahin fobiani on ehkä ahtaanpaikankammo, muutaman kerran ihan livenäkin tullut tilanne, jolloin on päässyt harjoittelemaan mielen hallintaa tosissaan..! Ehkä siksi worst case scenario itselle olisi olla lentokoneessa, joka tippuisi mereen, se on musta jotenkin aivan järkyttävän kauhean kamala ajatus aijai. Merikin on niin kaunis ja kunnioitettava – samalla pelottava – luonnon elementti, että olisi järkyttävää upota sinne plup-plup-plup…ja olla jumissa jossain lentokoneboksissa, missä ihmiset paniikissa odottavat loppuaan. Siksi valtameren yli lentäminen on aina pientä levottomuutta aiheuttava kokemus. Mutta ei sen mukaan voi elelemään alkaa, joten aika ajoin pitää lentää valtamertenkin yli. Yks kammohan on kanssa vedenalaiset saalistajat, hait esim. huijui. Joskus jopa Pyhäjoella uidessa kun alkoi oikein ajatella, että mitäpä jos tänne on eksynyt hai, niin tuli kuule kiire rannalle! Että tällaisia ahtaanpaikankammoisia-vedenalaissaalistaja-fobioita täällä päässä 😀 Ihanaa vloppua Tiiuska fobioista huolimatta <3
Apua tai auto, sellaisia painajaisia tullut nähtyä, että auto uppoaa veteen ja sieltä on mahdotonta päästä ulos… Hirveää… Ja sitten vielä luultavasti krokotiilit syö siellä meressä jos ulos pääset, kaikkea sitä voi pelätäkin. Mutta pelot ovat toki hyvästä, suojakeinoja
Haha oot ihan paras, ihanaa viikonloppua Ninski <3
Ihan iljettävä onkin tuo käpykuva, tosiaan kuin joku tauti.. Mulla on tukehtumisen pelko, johtuu varmaan siitä kun lapsena olen kerran meinannut hukkua ja vauvana tukehtua rukiin tähkään, sieltä ne pelot varmaan kumpuaa. Nyt ei tule mieleen mitään elukka-pelkoja vaikka jotkut inhottavatkin, esim juuri käärmeet ja rotat. Enkä ole koskaan uskaltanut ottaa edes sammakkoa käteen, vaikka niitä pomppii kesällä tuolla kukkapusikoissa harva se päivä minua "säikyttelemässä". On kumma miten sitä joitain eläimiä inhoaa, vaikka ne on lähemmin tarkasteltuna ihan söpöjä, omalla tavallaan.
Nyt toivottelen ihanaa viikonloppua ja hei – huomiseksi on luvattu AURINKOA!!
On kyllä ymmärrettävää, että sinulla on noita konkreettisista kokemuksista jäänyt ihan traumoja. Todella hurjia juttuja ja onneksi niissä kävi parhain päin. <3
Taitaa nuo kävyt ja reiät ällöttää monia ei reikäkammoisiakin, onhan niissä jotain ällöä.
Toivottavasti tänäänkin saadaan aurinkoa, eilen oli niin ihana ilma. Kaunista sunnuntaita <3
Eihän tuo käpykuva miellyttävää katseltavaa ole, saatikka sitten miltä mahtaisi tuntua tavata elävä ihminen jolla olisi tuo tauti! Minulla ei ole onneksi mitään pahempia kammoja, mutta korkeilla paikoilla en kyllä halua olla, enkä veneeseen mene kuin ihan pakosta.
Ihan hirveää, se olo siitä juuri tulee, että apua jos saisi moisen käpykupan, hui kauhistuttaa.
Niin ehkei ihmisen ole tarkoittetu olla korkealla, ehkä siitä tulee se pelko?
Ihanaa sunnuntaita Kristiina <3
Hiiret ja rotat. Ilman vilunväristyksiä en voi edes kirjoittaa niistä. Arvaapa, onko landella viritetty kaikki mahdolliset vempaimet ja keinot niiden karkoittamiseksi. Sattuneesta syystä meidän tytsit eivät ikinä saaneet läpi toiveitaan marsusta, hamsterista tms. Ne ei oikeasti ole kamalia, mutta en vaan voinut jostain syystä myöntyä.
Voi ei ymmärrän, koska kyllähän hamsterikin näyttää joltisenkin rotalta. Voi apua, oletkohan ikinä törmännyt mökin keittiössä esim. hiireen?
Ihanaa sunnuntaita <3
Oonpa niin ikävä immeinen, etten näe tuossa klumppu ihooses taidetta minäkää ☺
Sitä en tiä, mikä fobia mua vaivaa, kun en pysty kamalia juttuja lukemahan, ilman etteikö luetusta tulisi kamalia painajaasia. Jopa tuo "poikaystäväkin" on sellaaset jutut kieltänyt mua lukemasta☺
Ihanaa ☺aurinkoosta lauantaipäivää Sinulle Tiia ♥~♫~♥~♫~♥
Hih sinä sen sanoit, annetaan teokselle nimeksi Klumppu!
Juu parempi on, jos on herkkä mieli, ettei liian jänniä juttuja lueskele, etenkään ennen nukkumaanmenoa. Viisas poikaystäv, sillä aina sitä ei ymmärrä omaa parastaan ja lukee vaan menemään. 🙂
Ihanaa päivää ma-te <3
Tuo käpykuva on aivan kamala, oksettava suorastaan. Hyi
Siis mie en pelkää käärmeitä lainkaan, olen jopa tivolissa silittänyt moista ja voisin ottaa sen vaikka omiin käsiinikin mutta…
Hämähäkit, voi herranen aika millaisen kohtauksen saan sellaisen nähdessäni. Rakastan kesää mutta saakeli (anteeksi) sen pilaa hämähäkit. Kaikki aina nauraa kun sanon että ne mun mielestä suunnittelee hyökkäystä ihmiskuntaa vastaan. Kaikki aina luulee että vitsailen. No en vitsaile. pelkään niitä ihan hel…tisti
Eikö olekin hirrrrrrveä kuva!
Hitsi ties vaikka kuule koittaisi hämähäkkien aikakausi, ihan mahdollista, nehän on sitkeitä kuin mitkä ja tokkopa ydinpommikaan niitä posauttaisi!
Nyt olisi hauskaa tietää, että kärsiikö joku sekä käärme, että hämähäkkikammosta vai onko se joko tai?
Ihanaa sunnuntaita Nanni <3
Taidokkaasti tehty käpyihmishahmo, mutta ymmärrän, että se puistattaa sinua. Olen sitä mieltä, että toisten pelkoja tulee kunnioittaa eikä vähätellä eikä sanoa, että meneppä mukavuusalueesi ulkopuolelle. Itsellänikin on monia pelkoja (kasapäin 🙂 ). En esim. pysty ajamaan autoa, mikä liittyy vauhtipelkoon, minulla on korkeanpaikan kammo ja sitten on myös lentopelko, mikä on kurjaa, koska pidän matkustamisesta valtavasti. Matkustan silti, mutta kotimaasta lähdettäessä jännitän lentämistä etukäteen. Joskus on kyllä käynyt niin, että olen etukäteen pelännyt niin, etten sitten enää koneessa osannut pelätä (joskus sitten ei :-D).
Hyvää viikonloppua ilman kurjia unia taikka kuvia Tiia!
Pelot ovat selittämättömiä ja uskon itse, että juontavat geeniperimästä ja ehkäpä jopa esi-isän kokemuksista jotka ovat geenien mukana välittyneet muistijälkenä.
Lentopelko on kurja juttu, etenkin kun määränpää on siinä se ihana asia. Lentämistä rakastin ennen, ennen kuin tuli yksi rajumpi lentokokemus ja olin raskaana, siitä lähtien olen kokenut lentämisen, toivottavasti tästä selvitään ehjin nahoin meininkinä.
Ihanaa sunnuntaita Ninnu <3
Jaiks 🙁 Puistattaa minuakin tuo käpyteos 🙁 Aurinkoista viikonloppua <3
Eikö olekin yäkki! Ihanaaa sunnuntaita <3
Piikki fobia! En tarkoita että voisin pahoin verikokeessa vaan pelkkä ajatuskin kaktuksista tai piikeistä saa silmät särkemään ja tuntuu pahalta.
Ui se on selvästi samanmoinen kuin tuota käpyteosta katselisi, hui.
Ihanaa sunnuntaita <3
Inhoan kyllä käärmeitä, mutta en niin paljon kuin anoppini. Jos Hesarissa on käärmeen kuva, mies soittaa varoitussoiton vanhemmilleen.
Klaustrofobi (joka ei kuitenkaan koske miestäni Klausia) iskee joskus pitkillä lennoilla etenkin jos edellä oleva kaataa penkin taaksepäin. Silloin vastoin kaikkia ohjeita on mentävä seisoskelemaan koneen takaosan ja tekemään hengitysharjoituksia. Exit-paikalla tai bisnekseen upgreidattuna ei oo mitään ongelmaa, mutta keskipaikkaa etenkin vältän viimeiseen asti.
Ai niin ja onhan mullakin piikkifobia. Olen pyörtynyt lukuisat kerrat verikokeissa ja rokotuksissa.
Varoitussoitto vanhemmille fiksu teko, sillä oikeasti käärmeen kuva, etenkin moinen missä nielee kissaa, voi syvästi järkyttää! Oli kurjaa kun tuo kissaakin nielevä kuva seikkaili facessa, vaikka kuinka poistelin julkaisua.
Ymmärrän tuon ahtaanpaikankammon ja sen lentokoneessa etupenkin syliin tulemisen, siinä voi pahimassa tapauksessa olla turkasen ahdasta ja jos on ahtaanpaikankammo, se voi tuplaantua, koska ollaan vielä lentokoneessa.
Juu tuo piikkifobia on monilla, siinä tulee pyörrytys, mistähän muutoin sekin juontaa? Hyvin jänniä asioita nämä.
Ihanaa sunnuntaita Lumo <3
Voi kun taas naurattaa vaikkei pitäisi, fobiat on vakava juttu. Minusta tuo käpyihminen on tosiaan upea taideteos. Minulla on aika tavanomaisia fobioita…esimerkiksi pelkään pimeää. Olen näkevinäni kaikenlaisia kummituksia tai ainakin mörköjä joka nurkassa. Joskus se on niin paha etten uskalla edes mennä vessaan. En voisi kuvitellakaan roikottavani jalkaa sängyn laidan yli pimeässä -silloin sängynalusmörkö kävisi nilkkaan kiinni! Tiedän, tälläisiä höpsöjä pelkoja on yleensä lapsilla mutta minulle ne ovat jotenkin jääneet päälle.
Toinen juttu mitä pelkään tai kammoan on kahvipöytäkeskustelut. Kyllä tässä kotipiirissä vielä menee mutta töissä tai kylässä tai kahvilassa tms pikku joukolla, olen aika kipsissä…ei ole mun juttu.
Eiköhän meillä kaikilla ole jotain pelkoja, sehän tekee meistä ihmisiä!
Hih saa nauraa, kenties huumori tähän auttaakin ja hölmö minä olen joutunut postaamisen takia tuijottamaan tuota käpyruton kuorruttamaa ihmistä nyt vähän väliä. Jännää juuri, että sinua tai Rouva Kepposta taideteos miellyttää. Tässä toki ei voida puhua kuitenkaan taiteen eri näkemyksistä tai ymmärtämisestä. Mielestäni tuo olisi varsin hieno, jos ei olisi niin kovin käpyinen, heh.
Pimeän pelko on kyllä jotenkin tosi ymmärrettävää ja ehkä meistä monilla on sitä jonkin verran. Mökillä esim.pimeässä huussiin meno on pelottavaa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että sängyn alla asuu mörkö. Pelkäsin muuten pienenä pirua, pahan ruumiillistumaa joka tulee yöllä.
Tuo kahvipöytäkeskustelu ymmärrän ja symppaan, jännitän sellaisia vieraammassa seurassa, oikeastaan jännitän aina vieraiden ihmisten kohtaamista, mitä jos ei tulla juttuun ja tulee noloja hiljaisia hetkiä.
Näin juuri on inhimillistä tuntea pelkoa, ajattele jos ei lainkaan tuntisi, kovin tunteetonta olisi moinen.
Ihanaa valoisaa sunnuntaita <3
'
Hyi käärmeitä! Mä pelkään karhuja, kiitos Hopeanuolen.
Karhuun olisi hyvin hyvin pelottava törmätä!
Kivaa sunnuntaita <3
Korkanpaikankammon ja putoamisfobian lisäksi pelkään leppäkerttuja. Ne tulee salaa iholle haisemaan. Ajoittain pelkään tukehtumista, kun oon pari kertaa meinannut ahneena katkarapuun kuolla.
Aina mietin mitähän sitä korkealta putoamisen aikana ehtisi miettiä, vai loisiko aivot jonkinlaisen shokkisuojaverhon eikä paniikilta ehtisi ajatella mitään tai kuolisiko jopa matkan aikana sydänkohdaukseen, sillä putoaminen on jotain aivan hirvittävää. Ikuisesti jäänyt mieleen Wordl Trade Center kuvat, joissa ihmiset valitsivat putoamisen tulen sijaan, en unohda koskaan, järkyttäviä ihmiskohtaloita.
Leppäkertut ovat ovelia pirulaisia, kauniita katsella, mutta tahmaisia haisuleita. 😉
Ihanaa sunnuntaita Taru <3
Käärmeet ja liskot – pahinta mitä tiedän! Vaikka on ihanaa matkustaa trooppisissa maissa, niin yksi mun suurin huoli on se, ettei hotellihuone sijaitse tarpeeksi korkealla, jotteivat käärmeet ja liskot sinne kiipeä. Olemme monta kertaa joutuneet vaihtamaan hotellihuonetta sen takia, että sinne on livahtanut lisko. Siedätyshoito ei auta sitten yhtään…
Käärmepelko sai alkunsa kun olin n. 7-vuotias ja olin vanhempieni kanssa puolukassa. Aurinkoisessa rinteessä oli valtavasti puolukoita ja minähän sinne kipaisin ja sormeni pusikkoon työnsin. Kyykäärme sihisten lähti luikertelemaan ja minä juoksin varmaan pari kilometriä takaisin autolle. Muistan kun tärisin puoli päivää, enkä suostunut tulemaan autosta ulos. Pahimmat painajaiseni ovat juuri niitä, joissa käärme luikertelee sängyssä…jotain ihan kauheeta!
Heli sun pitää aina varmistaa kattohuoneisto! Livahtanut lisko, apua apua, en ole kokenut, ui missäs trooppisissa maissa oletkaan matkaillut.
Hui tuo käärmekokemus ja niin kovin tuttu. Vein koiramme haudalle kukkia ja siinä oli jo kyy kerällä, sama älämälöinti ja huuto. Käärmeen ylikin olen juoksien mökillä hypännyt, saanut kompostista matoja kerätessä saappalle, jossain kohti käärmeet mökillä olivat sen verran arkipäiväisiä, että käärmeunetkin olivat sen mukaisia.
Juuri käärme sängyssä, se on se pahin, sitä olisi autuaan tietämätön ja pahin pelko iskisi eli käärme!
Ihanaa päivää Heli <3
Voi ei, uskallanko kertoa että käydessäni joskus nuorenpana käärmenäyttelyssä niin eräs mies laittoi mun kaulaan sellasen metrisen punaisen käärmeen joka lipoi kieltään koko ajan. Silittelin sitä ja se oli tosi jäntevä 😉 Mä en tiedä onko mulla erityisiä fobioita mutta toukista en tykkää, sellasista valkoisista isoista joita joissain seikkailuohjelmissa syötetään kilpailijoille. Fobia tullut ehkä siitä kun muistan lapsena popsineeni sellaisen, yäk! Muistan että niitä kuhisi jostain syystä jossain puussa ja minä maistoin 😀 Saattoi ne olla tuomenkehrääjän toikkiakin mutta muistan ne jotenkin isoina, ehkä siksi kun itse olin niin pieni. Enkö oo kamala!
Huijuijuijui!
Hui tiedän ne valkoiset toukat, ne on paksuja ja hui ällöjä, oi että menitkö sellaisen popsimaan, muistatko miltä maistui? Et ole kamala, kyllähän sitä pitää kaikkea maistaa tai muutoin voitaisiin jopa kutsua hih ennakkoluuloiseksi. 😉
Ihanaa päivää <3
En muista miltä maistui mutta ei kai se sit niin kauheeta ollut kun söin kuitenkin. Eikös sitä lapsia kehoiteta jo koulussakin että kaikkee pitää maistaa ;D
Minulla se on vähän toisinpäin, nämä "iljettävät" ötökät tuntevat kammoa minua kohtaan, toisaalta säälin kuinka ne selviävät pohjolan kylmissä olosuhteissa, mutta niillä on mielestään turvalliset piilopaikat kunnes joku kakkanärhi tulee ja pistelee heidät poskeensa (luonnon laki, joskus todella armoton) silti niitä on todella hauska seurata, pyörivät kuin puolukka siellä jossain ilman päämäärää vailla järjen häivääkään, joskus mietin miksi luoja on ne luonut, mutta ehkä se on vain muistutus minkälaista elämä olisi ilman sitä kauneutta mitä ympärillämme näemme jos haluamme nähdä!:)))
No mutta ainakin hyvä jos ötökät eivät pörrää kimpussa. Kaikilla varmasti oma tarkoitus luonnon ekosysteemissä, niin kovin ihmeellinen on maapallolla vallitseva elämä ja koko pallo. 😉