Toissapäiväisellä kävelylenkillä en nähnyt ristinsielua vaan sain kävellä omassa ylhäisessä yksinäisyydessä ja tunne oli merkillinen, kuin maailmaa olisi kohdannut maailmanloppu. Seurana oli vain linnunlaulu ja Samun hiljainen tassutus. Pääsin aivan kotipihalle asti kohtaamatta ketään, kunnes näin pihamme edessä keltatakkisen naisen. Jo talvella olen nähnyt keittiömme ikkunasta tehdessäni aamuaskareita keltatakkisen naisen ja hän on kantanut mukanaan ruokakasseja. Olen aina miettinyt, että onpahan hän lähtenyt kauppaan anivarhain, hän taitaa rakastaa aamuja. Talvella hänellä oli keltainen toppatakki ja nyt keväällä keltainen kevättakki, hän taitaa rakastaa myös keltaista väriä.
Kuljemme usein miehemme kanssa aamulenkillä hänen ohi ja tervehdimme häntä ja hän hymyilee ja tervehtii iloisesti takaisin. Tänä aamuna ohitimme mieheni kanssa hänet reippain askelin, ikääkin hänellä jo on. Tarinoin miehelleni, että jonain päivänä jompikumpi meistä on hän, nuoret menevät ohi ja kenties toisesta meistä on jo aika jättänyt.
Onko keltatakkisella naisella ystäviä, lapsia, mies vai onko puolisosta jo aika jättänyt. Haluaisin tietää hänestä enemmän, hän on ihana, tuo keltatakkinen nainen.
Onko teillä omaa ”keltatakkista henkilöä”, jonka olemus puhuttelee, josta haluaisitte tietää enemmän, joka kulkee läheltä ja puhuttelee sydäntä ja sielua ja haluaisitte palavasti kuulla hänen elämänsä tarinan? Kun minusta tulee vanha, aion hankkia keltaisen takin keltatakkisen naisen muistolle.
Aurinkoista lauantaita kaikille, tästä lähden tapaamaan pikkuserkkuja joiden kanssa löysimme toisemme vähän yli vuosi sitten ja syömään Treffipubin kuuluisia hamppareita. Kyllä ihmiskohtaamiset ovaat elämän suurin rikkaus ja ehkä jonain päivänä rohkenen kohdata myös keltatakkisen naisen ja kysyä ”mitä sinulle kuuluu?”
Kauniit maisemat ja ihana postaus… Aurinkoista päivää Tiia <3
Samoin sinulle Marru ja kiitos <3
Eipä sillain herttaisessa mielessä tule ajatuksiin ketään henkilöä, josta haluaisi tietää enemmän, mutta joskus täällä kaupungilla tulee vastaan noita tuttuja pullonkerääjä/kodittomia, joista olen ajatellut, että mikähän heidänkin elämäntarinansa on. Kuinka ovat päätyneet puiston penkeille nukkumaan ja keräämään pulloja…
Aijaijai, Treffin burgerit – ovat muuten mulla vielä testaamatta. Pistä sitten kuvia ja kommentteja, ovatko kehujen väärtit! 😛 Aurinkoista lauantaita teillekin! 🙂
Niin sitä tulee usein mietittyä ja mikä johti siihen, että ovat joutuneet tilaan missä ovat. 🙁
No kyllä Treffipub oli vaan täydellinen elämys kaikille meille, ruoka oli fantastista. 🙂
Aurinkoa sunnuntaille Ninski <3
Tarjosin viime keväänä majoitusta sukukokoukseen tuleville hyvin kaukaisille sukulaisille. Koskaan aiemmin en heitä kaikkia ollut edes nähnyt, yhden pikaisesti tavannut edellisessä kokouksessa. Nyt yksi heistä on tulossa luoksemme. Innolla odotan tapaamista. Talven olemme naamakirjassa jutelleet ja jotenkin on tunne sielunsiskosta. Vettä sataa, mutta ei haittaa; katot on ehjiä.
Sinua olisi kiva tavata ihan livenä. Uskoisin sun olevan aivan mahtava persoona. Olen onnellinen, että pääsen elämääsi edes näin blogeilun kautta. Kiitos Tiia!
Mahtavaa viikonloppua!
Ihana kertomus Marketta! Koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua ja veri vaan vetää kummasti ja tuntee läheisyyttä. 🙂
Marketta olen kyllä ihan tavallinen, enkä mitenkään mahtava. Pään sisäinen elämä voi olla välillä villi, mutta muuten olen jalat maassa tavis. <3 Kiitos niin paljon kauniista sanoita ja aurinkoista sunnuntaita <3
Sinä olet NIIn onnellisessa asemassa, kun saat asua noissa maisemissa <3 <3
Aurinkoista lauantaita <3
Kiitos niin paljon Marina, kyllä täällä sielu lepää. <3 Aurinkoista sunnuntaita <3
Tuo eka kuva on mun lemppari ja toinen tuo missä Samun takamus…minullakin paljon kuvia, joissa 'assistentin' joku ruumiinosa on kuvattuna ihan ilman lupaa 😉
Keltatakkiset tuttavuudet ovat kivoja. Minulla on työmatkalla pari pupua jotka tapaan aina ja sitten yksi ihana (kehityshäiriöinen) mieshenkilö, joka fillaroi ain avastaan ja jokaukaa on lapanen pystyssä ja huutelee tervehdystä…tuo väkisin hymyn huulille ja pakkohan hänelle on vastata <3
Ihanaa tapaamista teille..
Niin ihana ja ilman muuta on vastattava. 🙂 Pupuihin törmään täälläkin, mutta en ole varma ovatko aina samoja. Ihanaa sunnuntaita Satu <3
Ihana kirjoitus, Tiia! Vuosia sitten kotiostarilla partioi vanhempi mies, laitapuolenkulkija, joka aina toivotti hyvää päivää iloisesti. Hän on jäänyt mieleen ihmisenä, jonka elämäntarinan olisin halunnut kuulla. Kivaa viikonloppua!
Niinpä, kun jokainen meistä on ollut alunperin palleroinen vauva ja siitä sitten ihmiset lähtevät eri suuntiin.
Kivaa sunnuntaita <3
Kauniita ajatuksia Tiia. Tämä taas osoittaa sun kauniin sisimmän. Sä oot niin ihana.
Kaunis sydän voi vain oivaltaa mitä tunteita postauksesta huokuu. Sä oot ihana. <3
Minulla oli ennen reppua kantava mies, samassa asemassa sinun keltatakkisen naisen kanssa. Sitten yhtenä päivänä oltiin miehen kanssa samaan aikaan kaupassa ja hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa jäätelötuuttiin. Minä ostin hänelle tuutin ja kuulin hänen nuoruudestaan kivoja tarinoita. Hän oli hippi ja soitteli kitaraa vanhan ylioppilastalon portailla. Hänen vaimonsa oli kuollut ja koiraakaan ei enää ollut. Iloa tuotti mukavat myyjät lähikaupassa ja lähellä asuva sisko.
Ihanaa, että jututit, minunkin täytyy, olisi ensialkuun vaikka kiva tietää keltatakkisen naisen nimi. <3
Ihana, lämminhenkinen postaus. On minulla tietynlainen keltatakkinen nainen. Oikeastaan heitä on monta: kaikki yksin minua vastaan köpöttelevät vanhat rouvat. He herättävät mussa niin paljon tunteita, luultavasti siksi, että muistuttavat minua äidistäni ja mulla on niin kova ikävä häntä. Ja minä kovasti toivon, että he ovat aktiivisia eivätkä ole yksinäisiä.
Ymmärrän, kaikki tälläiset keltatakkiset naiset edustavat minulle omaa mummia. <3 Voi sinua ihanaa, halirutistus Heli <3
Kauniit kuvat idyllisistä lenkkimaisemista.
Hieno tarina. Minua tulee vastaan usein samat tuntemattomat lenkkipolun kuluttajat. Joidenkin kanssa tervehditään, osa katsoo poispäin vuosi toisensa jälkeen. Joillekin olen kehittänyt päässäni "tarinan" 😀
Kyllä kohtaamiset ja uudet tutustumiset rikastavat elämää :).
Miksiköhän jotkut katsovat poispäin, surua, häpeää, ujoutta? Hauskaa keksiä ihmisille tarinoita. <3
Kivaa sunnuntaita <3
Minulla ei taida olla omaa keltatakkista naista, minusta tuntuu että olen itse se keltatakkinen nainen. Olen nimittäin aika yksinäinen, vain yksi ystävä ja hänkin nyt vakavasti sairas…
Osallistu kastehelmi arvontaan.
Hyvää lauantai päivää.
Voi eih, kommenttisi sykähdytti sydämessä. Ei ole sanoja. Toivottavasti kävelylenkillä tutustuisit uusiin ihmisiin. <3 Surullista, että ystäväsi on sairas.
Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle ja aurinkoista sunnuntaita <3
Kaunis kirjoitus ♥ Minunkin kanssa samaa tietä kulkee usein "keltatakkinen" nainen, jonain päivänä kutsun hänet ehkä puutarhaan kahville , hän näyttää niin yksinäiseltä, mutta se hymy minkä aina luo kohdatessamme saa hyvälle tuulelle
Kutsu ihmeessä. <3 Hän varmaan ilahtuisi kovasti. <3 Minulla oli aikanaan vastaava naapuri ja kävimme toisillamme kylässä, olin silloin 21-vuotias. <3
Ihana kirjoitus. Usein sitä törmää samoihin tuntemattomiin ihmisiin, ja heistä tulee melkeinpä tuttuja, vaikkei heille koskaan mitään puhuisikaan. Ihmisten taustoja on hauska miettiä, koska jokaisella on varmasti oma, uniikki tarinansa 🙂
Ihan samoja olen miettinyt ja pyöritellyt. Mikähän on ns. tutun ihmisen tarina, joka on kuitenkin täysin tuntematon. <3
Ihana rauhallinen maisema. Ei ole itsellä keltatakkista, mutta olisi ihana ajatus olla joskus jonkun sellainen. Puhettelisi jotain <3
Kyllä se vielä sieltä tulee. <3
Jos joskus vaihdat kuulumisia keltatakkisen naisen kanssa niin haluan kyl kuulla miten keskustelu eteni. Rrrrrrakastan keltaista.
Ehdottomasti ja otsikko voisi olla, Keltatakkisen naisen mysteeri on ratkennut <3
Rohkaise mielesi ja kysy häneltä Mitä kuuluu!
Minullakin on ihana keltainen vIllakangastakki, ihan lemppari!
Lempeää viikonloppua!
Keltainen on ihana väri ja täytyy ehdottomasti hiljaisin askelin edetä tässä ystävyydessä. <3 Aurinkoa sinne <3
Ihana postaus <3
Kiitos Anne <3
Ihana postaus, oikea sellainen hyvän mielen kirjoitus <3 🙂 Joskus näkee samoja ihmisiä, esim. töihin mennessä/töistä tullessa. Saatan joidenkin kanssa vaihtaa hymyn 🙂
Niinpä ja ties vaikka joskus avaisitte keskustelunkin. Koirien kautta on niin helppoa alkaa jutustelemaan, mutta keltatakkisella naisella ei ole koiraa. <3 Kiitos Salka <3
Niinpä. Voi vain miettiä, miten hyvältä itsestä tuollainen kysymys tuntuisi, jos paikkoja vaihtaisi. Siitähän voi syntyä jopa ystävyys! Joskus vain vaistoaa toisen ihmisen hyvyyden jollain tunnetasolla, jota ei edes välttämättä ymmärrä. Ja sellainen ihminen voi jäädä mieleen hyvinkin voimakkaasti. Vaistoon kannattaa luottaa, niin hyvässä, kuin pahassa;) Ne on ehkenpä just ne tuntosarvet, jotka ikä herkistää juuri sopivalle taajuudelle;) Tai niitä oppii käyttämään, oikein;) Toisen ihmisen olemus vetoaa, jää mieleen ja toisen taas työntää luotaan yllättävänkin vahvasti. Tuntosarvet on niin herkistyneet, että voi melkein tuntua, että osaisi jo joskus kuulla toisen ajatuksiakin;)
Mukavaa viikonloppua ja voi hyvin!
Olet oikeassa, me suomalaiset monesti pidämme niin kovasti kiinni omasta tilasta ja emme halua tungetella. Mutta pitäisi ottaa vaan rohkea askel. 🙂
Olet totta tuntosarvista ja vaistosta, hyvyyden auran aistii ja myös negatiivisen.
Ihanaa viikonloppua ja voi sinäkin hyvin <3
Ihana postaus! Mene ihmeessä puhumaan hänelle. Voisi varmasti ilahtua niin paljon <3
Mä en ole vieläkään käynyt treffipubissa syömässä! Kaikki ovat kyllä kehuneet!!
Yritän rohkaista mieleni, etten ole tungetteleva. <3 Kannattaa mennä, jestas siellä on fantastinen ruoka ja joka sunnuntai vaihtuu brunssi paitsi kuun lopussa on aina Street Food brunssi, mieletöntä! <3
Koskettava kirjoitus ♥. Toivottavasti rohkaistut puhumaan hänelle. Aluksihan voi aloittaa säästä, kuten meillä suomalaisilla on tapana :).
Hirmuisen hyvä idea, tuosta on hyvä aloittaa ja hymyillä perään. <3
Otsikko on kuin suoraan Agatha Christien romaanista. Mysteerit on tehty selvitettäviksi 🙂 Toivon, että jonakin päivänä tervehdit keltatakkista naista ja kysyt kysymyksesi.
Ihana postaus! Aurinkoista sunnuntaita Tiia 💛
Tuli kyllä Christien kirjat itselläkin mieleen. 🙂 On kyllä pakko tervehtiä, olisi todella surullista jos en koskaan saisi tietää hänen tarinaansa. 🙂
Kiitos kovasti Tuula ja ihanaa sunnuntaita <3
Ihana postaus. <3 Minulla on paljonkin keltatakkisia naisia ja usein menen myös juttusille. Etekin näiden vanhempien rouvashenkilöiden kanssa. Olen kuullut monta tarinaa yksinäisyydestä, siitä kun mies on kuollut ja lapset asuvat kaukana. Koskaan ei ole niin kiire, ettenkö ehtisi kaupassa tervehtiä tai muutaman sanan vaihtaa. Oman äidin dementia ja pitkä hoitojakso dementiakodissa avasi silmät vanhusten yksinäisyyteen. Nyt kun omaa äitiä ei enää ole, voin aivan yhtä hyvin piristää jonkun muun vanhenevaa äitiä tai isää, edes kuuntelemalla.
Juu mutta kun aamulenkillä ei vaan ole aikaa rupatella, on kiire laittamaan lapsia kouluun jne. Ja viikonloppuna en kulje keltatakkisen naisen kellonaikaan lenkillä eli aamukuudelta.. Mutta ehkä törmätään vielä päivälläkin tai kaupassa.:) Yleensä kohtalo tuo ihmiset yhteen, kun sitä oikein toivoo. Juu täällä on miehen vanhemmilla nyt vakavat vanhuuden sairaudet ja on se hurjaa….
<3
Ihana keltatakkinen nainen ja kohtaaminen <3
Mulle (varmaan) sattuu näitä "keltatakkisia" naisia sekä "kalastajaeemeleitä" aika useinkin, en enää kiinnitä niin huomiota kun höpöttelen tuntemattomien kanssa useinkin. Joskus jotkut jäävät kertomaan enemmänkin elämästään. Kerran kaupassa tuli yksi mobelilla ajeleva vähän vanhempi mies, pysähtyi ja sanoi: "kaunis tyttö oot." (kaunis, tyttö, mulle!! 🙂 🙂 ) Olin vielä ihan hirveän pahalla tuulella kauppaan mennessäni, mutta siihen unohtui kiukut. Tämä mies sai minut hymyilemään ja teki päivääni auringonpaisteen. 🙂 juteltiin sitten kalastamisesta, polttopuista ja ulkoilman tärkeydestä. 🙂 Kerran Tokmannilla yksi mies, vähän vanhempi hänkin, penkoi jotain lihoja ja minä innostuin myös sitten niistä lihoista (savupalvia), pitkä tovi juteltiin savupalvista, antoi mulle savuliharuokavinkkejä ja keskuteltiin kalan terveellisyydestäkin. 🙂 Ja eilen viereeni istui konsertissa ihan mulle tuntematon iäkkäämpi rouvashenkilö. Hän istui aivan viereeni, vaikka puolet salista oli vielä tyhjä eikä ollut merkattuja paikkoja. Siinä jutusteltiin musiikista, taiteesta, saduista, kirjoista ja herkkyydestä – ennen konsertin alkua. Ihana naishenkilö. <3
Uskon, että sinä aistit miten lähelle ihminen päästää sinut. 🙂 Hyviä keskustelunaiheita aloitukseen vois olla vaikka kelit, ilmat, säätila, asuinympäristö ja sen maisemat, vuosien myötä muuttuneet maisemat, kukat, puut, tiet, vuodenaika ja vuodenaikojen värit ja tuoksut, päivän kauppatarjoukset… ja voipihan sitä ihastella takkiakin, tai sanoa ihan vaikka että "onpa ihana nähdä sinua täällä, ollaan taittu useasti jo kulkeakin toistemme ohi lenkillä" tai jottain.. sellaista joka tuntuu itselle luontevalta. 🙂 <3
Ihanaa tytöttelyä, mutta satavuotiaan perspektiivistä ollaan ihan vauvoja. 🙂 Juu kyllä minäkin aina kaikille höpöttelen, mutta aamulenkillä on kiire, se on tässä se kurjempi puoli.
Juu tai ihana sää ja ollaanpa aikaisin liikenteessä. Pahus vaan kun aamulla pitää kiirehtiä aina kotiin aamuvalmisteluihin ja viikonloppuisin en lenkkeile kuudelta… Mutta törmään häneen vielä jossain muualla, tiedän sen. 🙂 <3
Aika jännän mysteerinen tarina! Ehdottomasti puhuttelet naista joku päivä ja selvität mysteerin. Minusta on upeaa, että hän pukeutuu keltaiseen koska se väri viestittää hänen olevan positiivinen ja iloinen ihminen.
Itse olen sellainen höpöttäjä, että avaan suuni vähän liiankin usein ihan ventovieraille ihmisille. Koira hihnassa on myös sellainen magneetti, joka saa aikaan täysin spontaaneita keskusteluja aivan tuntemattomien kulkijoiden kanssa.
Ihan totta tuo värin valinta ja siltä huokuukin kun tervehditään. 🙂
Ihan sama täällä, höpöttelen kyllä, ei ongelmaa, mutta aistin kyllä ketkä ovat myös vastaanottavaisia eli ujommille en niin herkästi tuppaa itseäni. Menevät lukkoon. 🙂
Juu heti kun törmään häneen muulloin kuin aamukuudelta jolloin lenkitään laukaten, jotta ehditään kotiin aamupuuhiin. 🙂
Keltainen on voimaväri, varmasti vahva ja rohkea ihminen! Mä olen myös sellainen sosiaalinenhöpöttelijä, koiran kanssa kulkiessa tutustuu uusiin ihmisiin helposti mutta silti se jää aika pinnalliseksi.Muutamia "mysteeri"ihmisiä on, joiden elämää jää joskus miettimään…
Koira on maailman paras tutustumisväline! Juu ihan kauheaa jos keltatakkisen naisen salaisuus jäisi selvittämättä. <3
Ehdottomasti kannattaa ottaa häneen kontakktia, ehkä jopa odottaa sitä, sitten näet.
Mulla ei varsinaisesti ole ketään "mysteeri"-ihmistä tällä hetkellä mutta erään mummon muistan aina. Muutama vuosi sitten edesmenneen enoni vaimo kuoli ja siskoni soitti siitä minulle. Itkin yksin työmaan pihassa (aidattu ulkopuolisilta !). Jostain ilmestyi vanha mummo pitäen käsiä selän takana samoin kuin oma mummoni piti. Hän kulki hiljaa ohitseni eikä ollut huomaavinaankaan että itkin vaikka varmasti näki. Hän sanoi vaan että kyllä teillä on tässä rakennustyömaalla kovasti touhua, menehän vain jatkamaan. Sitten hän katosi yhtä "oudosti" kuin oli ilmestynytkin mutta oloni helpottui heti.
Ihan kylmät väreet kulkee pitkin kehoa tätä kommenttia lukiessani, ihan pakko oli nyt kommentoida tähän <3
Meille sattui kerran "samantyyppinen, outo ilmestyminen" lentoasemalla matkoilla, välilaskupaikassa. Olimme varanneet aikaa aika paljon siirtymiseen, mutta edelliseen lentokoneeseen tulikin lasketumisongelma. Lopulta päästiin sitten tähän välipaikan lentoasemalle. Pähkäilimme mieheni kanssa kahdestaan missäpäin on portti minne piti mennä, ja suuressa väentungoksessa ihan tyhjästä ilmestyi mies luoksemme, joka yhen äkin neuvoi meille reitin portille, sanoi "juoskaa niin lujaa kuin pystytte, te ehditte koneeseen", aikaa oli todella vähän siirtymiseen, ehdittiin juuri ja juuri. Luulin että mieheni tunsi tämän opastajan, mutta ei, ei hän tuntenut. Ilma tätä "miestä" olisimme myöhästyneet lennosta. Kiitän ajatuksissani vieläkin tätä "opastajaa", ja tunnistaisin hänet kadulla uudestaankin, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo yli 15 vuotta. – Ihana kun sinulle ilmestyi tämä mummo <3
Tällaiset tapahtumat ja "oppaat" jäävät kyllä ikuisesti mieleen ja luulen että niillä on joku syvempikin tarkoitus.
Nyt menin sanattomaksi, ihan mielettömiä juttuja ja jos on tuntosarvet koholla ja aistit valppaana niin voi tapahtua vaikka mitä ihmeellistä. Ihania ilmestyjiä teillä. <3
<3 <3
Näillä on suuri, todella suuri ja syvä tarkoitus. <3
Mulle on "sattunut" aika paljon kaikenlaista selittämätöntä, ihan kaikkialla niistä ei voi oikein puhua. Mietin pitkään että voinko laittaa jatkoksi tätä viestiä 60luvun nahkahousulle, mutta sitten rohkaistuin. 🙂 Ehkä uskallan vielä kommentoida tuonne yhteen toiseenkin kommenttiin vielä. 🙂 <3
Ei varsinaisesti keltatakkista tätiä, mutta työmatkani varrella on sellainen iso vanha 1920-luvulla rakennettu aivan ihana talo. Sen ohi kävellessä mietin aina, että kukahan tuolla mahtaa asua. Koskaan en ole nähnyt pihassa liikettä, mutta välillä (pimeinä aikoina) pieni pöytävalo näkyy ikkunasta palavan. Piha on siisti, mutta sillein rempseästi vähän heikun keikun. Nurmikko on toisinaan leikattu, että kyllä siellä joku asuu. Sisäänkäynti on talon toiselta puolelta ja saattaahan olla että ihmiset viettävät aikaa etupihan puolella.. Kerrassaan kiehtova talo, ihana piha puineen ja pensaineen.
No mutta talo on yhtä jännittävä asia, olipaha mielenkiintoista. Minäkin aina reissuilla ja vaikka kerrostalojen ikkuinoihin katselen ja mietin keitähän siellä asustelee. Niin paljon erilaisia elämiä.
Oi että sinun pitäisi selvittää talon tarina. <3
Ihania tällaiset kohtaamiset… joskus kun tapaa uuden ihmisen, vaikka ihan ohimennen, tulee tunne että tässä olisi "minun ihminen", se voi olla pilke silmässä tai katse tai hymy tai jokin tunne yhteisymmärryksestä… itse olen hiukan ujo alkamaan vieraille höpöttelemään vaikka varmaan näissä kohtaamisissa niin voisi tehdä, uskon että jos itse tunnistan sielunkumppanuuden tai miksi sitä nyt sanoisi, niin todennäköisesti se toinen osapuoli ajattelee samoin, se on se vetovoiman laki! =)
Kaunista tiistaita sinulle ja ihania kohtaamisia tähänkin päivään!
T: Marjuska
Niin hienosti kuvaat omiakin ajatuksia "tässä on minun ihminen". Koenkin kaikki ihmissuhteet tietynlaisiksi ihastumisiksi, toisiin ihmisiin vaan ihastuu heti, he ovat niitä sielunkumppaneita. 🙂
Ihania kohtaamisia sinnekin ja upeaa viikkoa. <3