Nyt on sitten taas vähäksi aikaa vedetty kunnon pohjat. Mies oli yöllä laittanut viestiä, että tuleekin aamukoneella aikaisin Islannista kotiin, eikä puolenpäivän aikaan.
Aamulla vetäisin vain hupparin harteille ja siivouscrocsit koipiin, kun tuumailin, että autossahan minä visusti ukkelia odottelen. Crocseihinkin Sofia on laittanut jonkun Seikkailija Dora lelun muuten.
Nooh ruuman ovia ei saatu auki ja laukkuja sai odottaa parisen tuntia. Minä siellä autossa kärvistelin kauhean vessahädän keskellä ja lopulta vessahätä voitti. Pakko se oli vaan noissa vermeissä pyyhältää lentokentän vessaan.
Huomasin kävellessä, että olen yöksi laittanut unisukat jalkaan ja nekin oli eri paria. Ehkä eniten häpesin kuitenkin tuulessa liehuvia säärikarvojani… Näkyykö ne muuten sinne asti kuvasta…
Odottelu vaan jatkui ja oli ihan pakko käydä uudelleen vessassa. Siinä sitten jo tuumin, että tässä ollaan ulkonäöllisesti jo niin henkisessä konkassa, että yhtä hyvin voin mennä Starbucksin jonoon somien lentoemojen keskelle ja nauttia sumpit odotellessa.
Ystävälle laitoin aamusella viestiä kommelluksista ja sieltä tuli sarkasmin sävyttämä vastaus, että ”juuri saman näköisessä asussa oleva nainen pummii rahaa juna-asemalla eli steissillä”. Joo voi elämän kevät sentään. Ihan normiasu miltei täällä maaseudulla, mutta ehkei Helsingin keskustassa tai lentokentällä! No yritän täällä maallakin sentään sukat parittaa oikein.
No nyt tämäkin on koettu, niin onko millään enää mitään väliä, ihan sama missä vermeissä sitä maailmalla liikkuu tai ajeleeko edes niitä koipikarvojaan. Yllättävän vapauttavaa.
Pyysin tuliaisiksi islantilaisia nameja ja kuulemma eilen kun ehti perhokalastusjoilta Reykjavikiin, niin kaikki kaupat oli jo kiinni. No turistikaupasta löytyi sitten tälläisiä juttuja tuo karhuhommeli on varsin hauska, koska eipä aikaakaan, kun se karhu meidän kotikaduilla pörräsi. ”Ota rauhassa ja leiki kuollutta”. 😉
Nämä tyypit taas aamulla ehti naurattaa, Samuhan tietää ettei sohvalle olisi asiaa, mutta kun Osku kissakin. 😉
No niin oletko ollut lentokentällä yöpuvussa ja mikä on koomisin asusi ns. julkisella paikalla.
Iloa päivään terkuin yöpukumuijales
Hahaaa, en todellakaan ole ollut lentokentällä yöpuvussa. En taida edes omistaa kuin yhden punaisen, sellaisen seksikkään version ja se päällä en ihan heti lähtisi näytille :D.
Mutta hei, tässä iässä saa tehdä mitä haluaa, vaikka sitten käydä lentokentällä säärikarvoineen yöpaitoineen ja eriparisukat jalassa 😀
<3
Juu haha olen niin cool, että tosiaan voin tehdä mitä haluan. Kyllä tämä aamu oli taas sellainen kyllä, mutta nyt sekin on takana. <<3
Olen kyllä, tosin Kosilla. Paluu koti-suomeen oli aikaisin aamulla ja jostain syystä herätyskello ei herättänyt. Kun matkaopas tuli koputtelemaan hotellin ovelle ja kertoi että bussilastillinen matkustajia odottaa meitä, niin tärkeintä oli haalia suurin osa tavaroista matkalaukkuun. Yöpaidan tosin vaihdoin lentokentän vessassa asiallisempaan matkustusasuun, mutta nuo bussissa odottelevat kanssamatkustajat saivat kyllä naurunaihetta pölähtäessäni tukka pystyssä ja yökkärissä kyytiin =D
Hih Mape anteeksi, mutta tuo oli kyllä verrattoman hauska tarina, vaikka itse tilanne ei taatusti silloin ollut hauska vaan jopa kauhea. Mutta jälkikäteen juuri näistä sähläyksistä jääkin ne parhaat muistot. 🙂 Ihana <3
Koomisin asu taitaa olla biksut ja pitkä neuletakki 🙂 kirpparimyyntejä tehdessäni.
Ei näy säärikarvat kuvassa.
Outi hyvä meininki hei. 🙂 Mahtoi käydä hyvin tavarat kaupaksi. <3
Korkeintaan kerrostalon rapukäytävässä olen haahuillut oloasussa ja silloin tietysti tulee joku naapuri vastaan. Kerran olin vähän puolenkuntoisena kotona, mutta ajattelin voivani tehdä vähän töitä, joten pyysin työnantajaa tuomaan tietokoneen. Hän purskahti nauruun nähdessään minut meikittä tukka pystyssä oloasussa oven suussa. Ymmärsin reaktiosta, että ulko-ovea kauemmaksi ei sen näköisenä kannata lähteä.
Ihanat Samu ja Osku!
Hih voi että, mutta hei kotona tulee saada olla juuri ihan sellaisena, kuin on. Koti on turvapesä.
Samu ja Osku kiittää <3
Voi hyvä tavaton ! 😀 Päivän naurut! Ihana Tiia <3
Vois taas todeta, että olipahan aikamoinen aamu. 😉 <3
Itsekin voisin hyvin kuvitella samalla logiikalla lähteväni liikenteeseen ja itseasiassa joskus ainakin meikittä miehen juurin lentokentältä hain – autosta en tällöin joutunut nousemaan, mutta kävimme matkalla vielä Mäkissä niin sinne sitä piti meikittä ja jossain kauhtuneissa vaatteissa ampaista 😀 Onneksi Joensuussa porukkaa on Helsinkiä vähemmän liikenteessä ja siihen kellonaikaa vielä normaaliakin vähemmän 😀
Niinpä ja jos aina löytyy paremmin pukeutuneempi, niin aina löytyy joku kauhtuneempi. Mutta se oma fiilis ja tunne ratkaisee. <3
Voii Tiia <3 :D!
Toisaalta jaan hyvin tuntosi: ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen lähtenyt samaan tapaan viemään sateella tai kovassa pakkasessa lapsia kouluun – parhaimmillaan päällä vain yökkäri, samat tutut (mutta omat) siivouscrocsit ja virttynyt, kauhtunut villatakki…
Ja olen samalla miettinyt, että entä jos opella tulisikin koulun portilla yllättäen asiaa ja pitäisi nousta autosta ulos?
Tai jos auto vaikka hajoaisi matkalla tien päälle?
Kerran se muuten hajosi tuonne kahden kilometrin matkalle. Silloin päällä oli onneksi jopa ihan joogavaatteet ja lokakuinen vihma iski heti luihin ja ytimiin… Ei ollut kiva juttu sekään, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina se :).
Ihan niin totta ja juuri noista syistä ajoin aamun traumatisoimana säärikarvat! Eihän sitä koskaan tiedä mitä taas huomenna tapahtuu. 😉
Ei ollut kiva juttu tuo auton hajoaminen ja lokakuun vihma, tuon tarinan saatkin kertoa tarkemmin, kun nähdään <3
Meiltä on niin pitkä matka ihan minne vaan, että yleensä tulee puettua lähtiessä päälle. Tosin en mäkään täällä kotikylillä aina "laitettuna" kulje. Jotkut kämäset kotihousut, villasukat, reinot ja fleece-takki sekä lisäksi tukka pystyssä ja ilman meikkiä. Tosin jos esim. aamusta tulis kiirehtö jonnekin, olis ehkä suotavaakin pukea edes jotain, sillä nukun ilman rihman kiertämää (nyt tuli paljastus 😳).
Hih ihana paljastus ja jostain juuri luin, että kaikkien olisi hyvä nukkua nakuna. 🙂 Eli hyvä sinä. <3
En muista että julkisella paikalla, mutta kotona monestiksin olen sen verran hassunkurisissa kotirytkyissä, että monesti tulen ajatelleeksi, että olisiko syytä hankkia jotkut vähän siistimmät kotivaatteet ihan siltä varalta, että jos joku tulee yllätten pimpottelemaan ovikelloa. Meillä yleensä näissä yllättävissä tilanteissa M saa mennä avaamaan oven. 😀 Nyt tietenkin alkoi kiinnostamaan, että mitä ihmettä puen päälle. 😀 Risoissa, yli isoissa t-paidoissa tulee yleensä hilluttua, eripari sukissa ja tukka pystyssä.
Ihana sinä, eikä näy säärikarvat ainakaan kuvassa Tiia. <3
Niin hei vierasverkkarit siltä varalta, jos joku pimputtaa. Mutta jotenkin tule fiilis, että menee viimeinenkin vapaus ihan olla vaan miten sattuu. 🙂
Huh onneksi karvat ei näy, on sen verran suhru kuva. Mutta ajelin ne tänään, julkisen tunnustuksen jälkeen tuli tunne, että on ihan pakko. 😉
<3
Eipä ole tullut viuhahdeltu missään yöpuvussa muuta kuin tuossa kotikadulla koiria pissittämässä joskus kun on öinen hätä iskenyt. Ihana sinä 🙂
Huh ja ihan varmasti hyvä niin. <3 Ihana Anu <3
Meinasi pyrskähtää lounaat ruudulle, kun kuvittelin sinut aamulookissasi niiden tärkättyjen lentoemojen sekaan 😀 Lapsia olen joskus kuskannut kouluun takki yöpaidan päälle vetäistynä, mutta sen kauemmas en ole kotoa yöpaidassa eksynyt.
No sano muuta, siellä Starbucksissa. Siinä kohden olin aika pohjilla, mutta sumpin himo voitti häpeän. 😉
<3
Oli sulla sentään jotain päällä, ei mitään hätää =)
Me ystävättäreni kanssa päätettiin Kyproksella pulahtaa yön pimeydessä uima-altaalla ilman vaatteita (kännissä tietenkin ). Kumpikaan ei ollut huomannut ottaa avainta eikä pyyhkeitä mukaan, joten jouduimme lampsimaan alasti respaan pyytämään oven aukaisua, oli vähän noloa =) Silloin oltiin vielä nuoria ja liian villejä =)
No kertomasi perusteella aamuinen oli ihan pikkujuttu. 😉
Tuo on mahtava muisto, on teitä mahtanut naurattaa jälkikäteen, voi että ihan päivän paras. <3 Ah nuoruus. <3
Hihhih ja voi kääks 😀 Ihana sinä! Sain tästä hihitykset muuten melkoisen karseaan työpäivään.
Mä en muista haahuilleeni julkisilla paikoilla "väärissä" vaatteissa. Mutta joskus kotona ollessa oon ollut just värjäämässä kulmakarvoja, kasvonaamio päällä ja hirveimmät rönttäverkkarit jalassa. Sitten tulee joku pimputtamaan ovikelloa ja tuomaan vaikka lastaan meidän pojille leikkikaveriksi. Itse on unohtanut siinä vaiheessa omituisen ulkomuotonsa ja ihmettelee miksi ne nyt silleen tuijottavat ja sitten välttelevät katsomasta. Vasta kun itse katsoo peiliin, muistaa miksi 😀 😀
Voi ei, oliko karmea työpäivä?
Hih anteeksi, mutta kulmakarvat värjättyinä on muuten myös totta tosiaan aikamoinen näky eli siinä on voinut vastapuoli vähän ihmetellä, hih voi meitä. Mutta mitäs meni ovikelloa rämpäyttämään. 😉
<3
Ei vitsi miten hyvä! Hihitten täällä sulle! Minä näen tuosta painajaista ja en ikinä pääse koneeseen. Hihii! Päivän piristys tänne vauvapesään!
Jee mahtavaa ja kivaa, että piristi. Juu tuo ettei pääse koneeseen on muuten yksi tutuista painajaisita tai, että myöhästyy reissusta, koneesta, junasta tai laivasta.
Kivoja vauvatuhinoita sinne <3
Noi eriparisukat ei ainakaan haittaa yhtään, ja se vähä mikä yöpaidastasi näkyy näyttää ihan tavalliselta tunikalta, joten ei hätää. Yöpaidassa en ole missään muualla haahuillut kuin mökillä pihalla ja niin tapahtuu tosi usein. Olen melkein puoleen päivään yövaatteissa kun niissä on niin ihanan rento olo.
Ihanaa keskiviikkoa sinulle!
Hih juu jos oisi vielä ollut joku pitsiunelma tai ruutuflanelliasu, niin olisi ollut jo koomisempaa. Kait se oli itselle jotenkin nöyryytys, kun tiedostin ne jouhimaiset apinan karvat koivissa ja crocsit ja vielä eripari sukat, jotenkin vaan oli lentokentälle niin nolo.
Juu täällä maaseudulla onkin sitten eri meno ja meininki ja ehkä siksi moinen lapsus pääsikin käymään. 😉
Ihanaa viikkoa <3
Oi ihanaa! Tuollainen "viuhahtelu" tekee mielelle välillä hyvää tai ainakin meidän lukijoiden naurulihaksille 😀
Asun Helsingin kantakaupungissa ja miltei viikottain mut kyllä näkee täällä "kotikylillä" yöpuvussa. Välillä haen lähikaupasta hiivaa ("Ihan pikaisesti vaan, ei mua kukaan näe.") tai vien lapsen kouluun ("Ei kukaan voi tajuta että nämä ovat yöpuvun housut. Laitan ne saappaan sisälle, katsos näin. Aijaa, ei vai sada? Laitetaan silti.")
Hihii ihanaa jos naurulihakset sai töitä. 🙂 Heh ehkä olin liian ujo nuorena, kun en stadin keskustassa ikinä rohjennut kulkea pyjamalla, en edes kotikadulla. 🙂 Hih ja nehän voi olla ihan coolitkin, ne sisään laitetut pyjaman lahkeet, coolimmat ainakin kuin nuo omat vermeet. 😉
<3
:D:D:D Mä vaadin, että sulla ois pitänyt otattaa itsestä kyllä kokokuva! Ihana ihana sinä <3
Se olisi ollut ihan liikaa, hih liität noihin vermeisiin meikäläisen meikitön naamakuvan ja se on siinä. 😉
<3
Eika siinä 😀 Mieti vain että eikai juuri niitä lentokentällä olleita ihmisiä tarvitse nähdä toista kertaa..(tai sitten ei..) Muistuipa mieleeni eräs kerta nuoruudestani kun juuri sinä iltana päätin jättää sääret sheivaamatta. Tietenkin sitten kompastuin jalkoihini ja eräs tuntematon nuori komea herrasmies tuli katsomaan olenko kunnossa ja pyysi näyttämään jalkaani. Siinä minä sitten häveten nostin housun lahjetta. Olisi tennyt mieli haihtua savuna ilmaan ;D
Kyllä se vähän auttaa, että tokkopa toiste enää samoihin ihmisiin törmään. 😉
Ooh voin juuri kuvitella, että nuorena tuo on ollut kovin kiusallinen tilanne ja kuten tänään todettu ja nyt ne säärikarvat ajettu, on se vähän vieläkin. Voi meitä <3
Voi että. Ihana, taas sai nauraa päivän piristykset. :),:)
>Leena
Ihanaa, jos piristi, silloin hih tälläkin oli jokin tarkoitus <3
No enpä näe säärikarvojesi heiluvan, muutta kun katton omia sääriäni, niin jos sisällä tuulisi, niin heiluisivat villisti ☺hih hih ☺
Ja hei nythän onkin trendikästä kulkea eripari sukissa/kengissä ☺
En ihan yöpaidassa, mutta ja oonkohan joskus kertonut jo tämän tarinan?
Kerron nyt kumminkin ☺ Lähdimme tyttäreni kans soppailemaan, oli talven aika ja vähän ehkä hämärää tuulikaapissa, joka on pieni ja josta vain oma väki kulkee, tuikkasin pakkaskengät jalkaan, enkä huomannut mitään outoa, kunnes jossakin kaupassa rupesin moittimaan, että onpas tuo toinen jalaka vähän oudosti kengäs.
Siinä sitten oikeen kumarruun ja voi että tuli kiirus kotia, olin kiirees tuikannut toiseen jalkaan oman ja toiseen mieheni kengän, olivat sentään oikeissa jaloissa, senhän nyt oliskin huomannut jos olisivat olleet vääris jaloos ☺
Ihanaa keskiviikkoa Sinulle Tiia Ystäväin ♫~♥~♫
Hihi kyllä täälläkin oikein tuulessa pöhisi, mutta lämmittipä koipia. Mutta nyt ne on ajeltu, oli niin nolo episodi, että karvat lähti nyt.
Iiks ihana sinä, hih mahtoi olla näky ja jos kotona vielä miesparka oli ilman kenkää lähdössä jonnekin. Vitsi kyllä nämä kommellukset ovat parhaita muistoja ikinä!
Kauniita unia ma-te ihanuus <3
Olen joskus käynyt lähikaupassa pyjamassa. Vetäisen vaan takin niskaan ja kumpparit jalkaan. Ihan normi asu, mun mielestä ainaski;)
No on totisesti ja ihan sama täällä. <3 M
Hehee….joskus mennään eikä meinata!
Ihana olet kyllä ja voin lohduttaa, että olen ollut pyjamassa baarissa….vaikka tosin farkut olin päälle vetänytkin. Tämä on nuoruusmuisto, jota siskoni kanssa nauramme vieläkin 😀
Hih voi villiä nuoruutta ja jotenkin nuoret aina niin kauniita, että heille sekoilu sopiikin, minä taas näytin yksinkertaisesti laholta. 😉
<3
Kiitos päivän nauruista, taas 😀
Mä osaan niin kuvitella tuon tilanteen. Ja hei ison hymyn ovat piirtäneen mukiina ;D
Olen minä kerran tajunnut seisovani pyjaman housuissa , kaupan parkkihallissa. En lähtenyt vaihtamaan.
Heh, olikohan säälihymy 😉
Niin turha sitä on enää vaihdella, kun on jo paikan päällä. Hällä väliä on joskus aika vapauttavaakin. 🙂
<3
Aina noiden ihmisten puolesta saa hävetä vai mitä Osku? – Pepsi 😀 😀 😀
No todellakin, minä kuljen aina komeassa turkissa tilanteessa, kuin tilanteessa. 🙂
<3
Hahahahaa. Kiitos nauruista. En ole yökkäreissä ollut lentokentällä. Mutta ajoin reilut 15 vuotta sitten Halloween-bileisiin mennessäni puhallusratsiaan. Silloin ei aikanaan täällä päin Suomea ko. juhlia vietelty vielä kovin näyttävästi. Mutta kaveriporukkani oli valveutunut. Minä Draculiinana kulmahampaat törössä ja tekoveriroiskeet kasvoilla puheltelin pilliin. Oli muuten naurussa pitämistä. Myös poliisilla.
Sanonpa vaan, että taisi siinä tilanteessa olla poliiseilla ihmettelistä. Ei niitä Halloween juhlia ole tosiaan niin kauaa vietetty. Olipa kiva tarina ja muisto <3
Voi Tiia. 😀 Ilman noita sukkia olis ollut ihan normi Suomi-varustus. 😀 Samulla on ihan ykkösilme, kamalan tyytyväisenä sohvalla, koska kissakin… 😀
Jonna sano muuta, ihan kaameeta… Oon nolo… <3 Samu on just niin kuin ei oliskaan, näyttelee huomaamatonta. 🙂
Hahahhhahah 😀 Oonkohan ollut?? Voisin kuvitella, että oisin. Ainakin kaupassa oon käyny yöpaidassa ;D
Hihi ehkä tai sitten ei. Muiskis <3
No olipa sulla oltavat lentokentällä 😀 Vaikka nykyään näkee kyllä niin monenlaista tyyliä, että kansainvälisellä lentokentällä saatoit ihan hienosti sulautua joukkoon. Ainakin tyylillisenä "edelläkävijänä". Eriparisukat on ihan oikeasti cool juttu. Ainakin alakoulun poikien joukossa!
Laitoinkin miehelle Whats Up:n viestiä, niin vastasi, että kentillähän on vaikka minkälaista hiihtäjää, no oli ainakin minä. 😉
Juu kyllä mulla leffassakin voi olla eriparit sukat, mutta ne olenkin kaivanut käsveskan uumenista. Jos ihan menen jonnekin, niin sitten samikset. 😉
<3
Monet kerrat olen vienyt lapseni aamulla kouluun juurikin pyjamassa…niin helppo vetää kengät jalkaan ja takki niskaan…ja toivoa, ettei tartte ikinä nousta autosta…tähän mennessä on toiminut. Joskus olen hakenut miestä myöhään jostain samalla tyylillä..kerran hänen työkaverinsa olisi halunnut, että nousen autosta tervehtimään ja ehkä läheiseen pubiin yksille mukaan…totesin vain 'Sorry I'm not properly dressed' No siitä sitten on kuulema keskusteltu ukkoporukassa ja mietitty oliko mulla mitä(än)sen takin alla 😉
Joskus nuorena jouduin menee aamuyöstä äitini työpaikalle, kun olin hätäpissittämässä koiraa ja vedin vain pitkän villakangas takin niskaan, kollaisin taskua ja siellä on avaimet…kun palattiin ovelle ja otin avaimet taskusta…AUTON avaimet!!!! pakkasta -10 astetta ja ihan pirun pimeetä…ei kun koira autoon ja mutsin kämpille (asuttiin onneksi samassa kaupungissa silloin)…luulin tietäväni missä talon vara-avain on jotta saisin oman kämpän vara-avaimen sisältä…no mutsi olikin vaihtanut avaimen paikkaa ja UNOHTANUT kertoa…pitkä marimekon pyjamamekko, villakangas takki päällä ja huopatossut jalassa sitten taas autoon- koira katsoi jo ihmeissään – ja hurautin mutsin työpaikalle…toivoin että vahtimestari ei tule mua häätämään…ei tullut ja kipitin äidin luo…pikkasen hän ihmetteli ensin minua ja sitten nauroi asuani! sain mutsin kämpän avaimen ja sitten ajelu takas samaa reittiä mutta toisin päin…vihdoin kotona, katsoin kelloa ja pistin kahvit tippumaan ja pukemaan päälleni…oli aika lähteä oikeesti koiralenkille ja sitten omiin menoihin…
No ensikerralla taidan ton sun kokemuksen perusteella pukea ihan oikeesti päälleni, kun muksua kuskaan tai käyn missään ihan vain pikaseen…
Mutta hei, selvisit hengissä ja osasit ottaa asian ihan coolisti. Pointsit siitä sinulle <3 xxx
Tää on niin ihana ja juuri se pahin pelko ja kerrot niin hauskasti. Olisihan ihan kaameeta jäädä vaikka postilaatikolla käydessä oven taakse pakkasella! Kerran kävikin niin, mutta sain heti avaimet lapselta koulusta, vaikka noloahan se oli käydä siellä kolkuttelemassa. Sama on käynyt miehellekin, kun oli tyttären kanssa koiralenkillä ja minä olin jossain.
Mutta hei kaikesta on selvitty ja mitähän lie elämä vielä tuokaan. 😉 <3
Näistä sun kommelluksista saisi tehtyä jonkun sitcom-sarjan 😀
Hihi se olisikin sitten aikamoinen juttu! <3
Voi Tiia 😂 Mukavaa iltaa 😍
Sano muuta ja kivaa iltaa sinnekin <3
Oi, sä olet sitten suloinen <3.
Kun näin nuo eripari sukat, niin kaikki jalkakarva-ajatukset katosi saman tien. Ne ei siis näy mun mielestä, joten tuskinpa kukaan näki sellaisia lehtokentällä…
Ikävä kyllä, mulla ei ole mitään yhtä jännittävää kerrottavaa. Huomaan olevani aika tylsä tyyppi.
Kaikesta huolimatta, oikein ihanaa iltaa ja suloista loppuviikkoa 🙂
No huh hyvä, eli sukistakin oli hyötyä mokomat katseen vangitsijat.
Et voi olla tylsä, ne sinun runotkin, en suostu uskomaan. <3
Samoin sinulle Birgitta <3
Ihana! Minä niin rakastan näitä sinun elämänmakuisia juttujasi. Itse olen vain lähikorttelissa pyörinyt mitä eriskummallisimmissa vaateyhdistelmissä kissaa ulkoiluttaessa. Kesäteatterista tullessani minulla oli pupukorvat päässäni, niin mies meinasi hermostua totaalisesti tyyliin, mitä kaikki naapuritkin sanoo. Sanokoot mitä vain. Ei paljon kiinnosta. 🙂
Ihanaa viikon jatkoa <3
Jihuu kiitos niin paljon Mannilainen <3 Justiinsa niin, ihan sama mitä muut sanoo, jos pupukorvat ei loukkaa ketään, niin ei siinä vaan ole kenelläkään nokan koputtimasti <3 Vitsi kun ihmiset rohkenesivat enemmän pukeutua vastaaviin, olisi ihan eri meininki kadulla moikatessakin.
Ihanaa viikkoa sinulle <3
Tuntuu, että itse pyörin ainakin pari kertaa vuodessa lentokentällä vähän homssuisena :D. Helsingistä pitää aina ottaa vielä jatkolento kotiin Ouluun, eikä näky ole kovin hemaiseva lentokentän vessassa käydessä. Naamalta on kaikki meikit valuneet pois, finnejäkin pukkaa jostain syystä aina reissussa ja muutenkin olo on nuutunut.
Se on muuten totta, kentillehän kuuluu homssulook. Nimittäin en mistään ikinä tule juuri niin homssuisena, kuin esim. pitkiltä lennoilta. Lentoemoihin verrattuna tosin taisin aamulla näyttää aika toopelta. 😉
<3
Voi että olet päivien piristys 😀
Ooo kiitos niin paljon <3
Oltiin koko perhe hotellissa Oulussa juhannuksen tienoilla noin kolmekymmentä vuotta sitten. Päivällä menisimme tilaisuuteen, johon tulisi tuhansia ihmisiä. Hotelli oli täynnä ihmisiä, joista monet vanhoja tuttujamme.
Lähdin aamupalalle vanhoissa verkkareissa ja kauhtuneessa mustassa t-paidassa, jotka olivat mukana sitä varten, että jos aamupalalla tipahtaa jotain vaatteille itseltä tai lapsilta, niin juhlavaatteet eivät likaannu.
Eräs tuttu mies oli sanonut vaimolleen, että jo on Tarjalla oloasu.
Mieleeni ei ollut juolahtanutkaan, että minun pitäisi myös pukeutua jotenkin fiksusti myös aamiaiselle. Vaatteet, jotka olivat päälläni, olivat huonoimmat rytkyt, jotka omistin.
Sen jälkeen olen pukeutunut hotellin aamiaiselle suht. hyvin.
Höh no oli epäkohteliasta sanoa noin, ei toisen vaatteita tai ulkoista olemusta vaan sovi moittia. Mutta ymmärrän, että jäi ikävät fiilarit. Juu taidan itse kyllä mennä aika naturellina hotelliaamupalalle, mutta jos on vähän hienompi hotelli, niin silloin saattaa huppari vaihtua neuletakkiin.
Kiitos kun jaoit tämän ja kivaa viikkoa sinulle <3
Oi voi. 😀 Mainio tuo ystävän kommentti!
Haha sano muuta 🙂 <3
Hih, sä oot kyllä hassu Tiia!
Tai sitten vaan tavallinen kömpelys viidakossa. <3 Muiskis <3
Hih… ei voi muuta kuin nostaa hattua <3 Itse oon vaan "unissani" lähtenyt vähissä vaatteissa liikenteeseen… hetken päästä on ihana herätä ja todeta, että se olikin vain unta 😀
– Mukavaa loppuviikkoa <3
Kunpa olisikin, mutta mitä lähdin. 😉
Ihanaa viikonloppua Marru <3
Hyvä ettei ollut kuvaajia kentällä 🙂 Olisit saattanut olla jossain lööpissä tai facessa. Sulle sattuu ja tapahtuu!
Hih se olisi ollutkin hassua, mutta tokkopa kukaan haluaisi muutoin kuvata, kuin juurikin, huh mikä ilmestys. 😉 Juu en tiedä miksi elo on aina yhtä säätöä. 😉
<3
Onneksi nykyään yöpaidat ovat aika kivan näköisiä, sisko osti Marimekon mekon jossa lukikin hänen hämmästyksekseen "yöpaita". No menisi ihan mekkona, niin kaunis se on. Voisi mennä siinä asussa bussilla töihin kesäpäivänä, vaikka ehkä jotkut Marimekko asiantuntijat huomaisivat että yöpaidassahan siinä…
^Vähän samaa kävi minulle kuin Marren siskolle – olin etnisessä kirkkaankeltaisessa mekossa yhdessä isossa juhlassa. Kotona huomasin, että mekon niskalapussa lukee "Sweet dreams". 😀
Marre> voi ei, harmi, että siinä lukee se yöpaita, kun on niin kaunis. Jos sillä haluaisi mennä, voisi joutua tuntemaan epävarmuutta, tunnistaako juurikin joku yöpaitana käyttävä. Mutta onko sillä toisaalta mitään väliä, elämää tämä vaan on. <3
Liiolii>hih ihana sinä, onneksi on teitä sielunsiskoja. <3 Muiskis <3
Eikö muutamia vuosia sitten ollu in, että nämä hollywoodin julkkikset kulkivat resuisissa römppävaatteissa pitkin hollywoodia :DD
Itse olen välillä jos minkä näköinen, kun lähden lapsia kuskaamaan esim. treeneihin. Joskus mietin, että mitä jos sattuuki kolari tms. että on sentäs vaatteet päällä eikä kamala pissahätä 🙂
Mutta tervettä osata nauraa itselleen!
t:Sanna
Hih ja on varmaan vieläkin. Mutta jotenkin siitä puuttuu Hollywood Glamouri, kun keski-ikäinen ja keskivartaloine Tiia lyllertää kentällä tukka pystyssä.
Hyvin todettu, niinpä, oli sentään vaatteet päällä ja pissahätä on paljon pahempi asia, kuin yöpuku kentällä.
Näin on juuri ja näillehän nauretaan vielä vuosien päästä.
Kivaa viikonloppua Sanna <3
<3
<3
Haha Tiia, olet aivan ihana!!! <3
Hih ja sinä olet, sinä ja Sweet Dreams mekko, ihana! <3
Tämoli hyvä, päivän piristys!
Tosinainen menee vaikka yökkärissä 🙂
Heh otetaan tästä kirjoittamaton sääntö. 🙂 <3
Ei ole muita sinuja kuin Sinä, sä olet ihan best!!! <3
Hihi kuin myös Sinä, supermarja <3
Juuri toissapäivänä huomasin kaupan kassalla, että minun ohut neuletakki on väärin päin päällä 😀 Saumat vain paistoivat neuleen ulkopuolella. Onneksi se oli musta eikä varmaan herättänyt huomiota. Työkaveri tokaisi, että eikös ne myy tuollaisia, jossa ovat näkyvät saumat ulkopuolella 🙂
Hihi mutta niissä joita myydään tarkoituksella, ei ole pesuohjeita sivussa eikä brändilappua niskassa. ,)
<3
Olen itse mennyt yökkärissä lähikauppaan tosin siten, että mulla oli takki siinä päällä 😀 Olen myös ollut koiran kanssa lenkillä niin hirveissä rytkyissä, että kun olen kohdannut samoja koirakavereista vaikka kauppakeskuksessa ja moikannut he eivät ole tunteneet minua 😀 Vissiin vähän erilainen look kuin koiralenkeillä. En usko, että kukaan huomasi siellä kentällä sun Crockseja. Kentällä kaikki ovat jotenkin "ihan ei moodissa" eli ovat lähdössä tai tulossa eikä siinä paljon katsella. Ulkomaisilla isoilla kentillä näkee vaikka mitä joten en enää hätkähdä mistään.
Ihan totta, mieskin laittoi viestiä, että kentällä on niin monenlaista hiihtäjä, ettei kukaan katsele. Emojen vieressä tunsin kyllä jonkinmoisia alemmuuden tunteita. 😉
<3
Hih, hyvä lentokenttäreissun asu. Siellähän ihmisiä nukkuu kuola poskella rähjääntyneen oloisina ja näköisinä pitkin penkkejä, niin unisukat sopii sinne kaveriksi kuin nakutettu.
Kun olen koti/pihahommissa, minulla on usein päällä kulahtaneet farkut ja virttynyt t-paita ja jaloissa crocsit. Aika usein vaihdan töistä tullessa heti pehmeiksi virttyneet kotivaatteet. Jos täytyy käydä ruokakaupassa, niin en todellakaan ala sitä varten vaatteita vaihtamaan parempiin 😀 Enkä kyllä meikkaamaankaan.
Olihan se tietysti aika hätkähdyttävää, että minulla on ystävä, jolla meni muutama vuosi ennenkuin näki minut ensimmäistä kertaa meikattuna ja paremmissa vaatteissa. Olimme tavanneet aina vapaalla tyyliin leikkipuistossa tai jomman kumman kotona.
Aina välillä suunnittelen muuttuvani sellaiseksi joka tilanteessa huolitelluksi naiseksi, mutta olen vaan ihan liian laiska siihen 😀 Töissä usein vitsaillaan työkaverin kanssa, että me asumme siksi järkyttävän ruuhkamatkan päässä työpaikalta, että työkaveri saa rauhassa kuljeskella kalastusvermeissään ja meikäläinen Prismassa tukka silmillä crocseissa eikä tarvitse koko ajan morjenstaa työ/bisnestuttuja 😀
Sinä ja työkamusi, ihan mahtavia ja hei luonnonlapsia ja se onkin juuri se, miksi sinusta niin kovasti tykkään. <3 Olen meinaan itse kahtiajakoinen, olen oikea rönttäpulla ja kauppaan ym. kuljen ihan mitä ekana narikasta tarttuu haaviin, mutta sitten jos menen jonnekin, niin en nyt tykkää tällätä ja esim. korkkareita vihaan, mutta kosmetiikkaa rakastan. 🙂
Ihan paras tuo leikkipuistokamu, niin se olla pitääkin, sillä tällinki on tavallaan kuori, vähän kuin Superman asu. 😉
Kivaa viikkistä Rva Kepponen <3