Ei sittenkään mummovuodet!

No niin, taas väännetään tikusta asiaa, vaikka eilen juuri pipersin täällä niinkin pienestä asiasta, kuin vessanraikastimesta, mutta sehän oli totaalisen vertaistuellinen tarina, jossa inhimilliset mokat auttavat ihmisiä kollektiivisesti jakamaan omia harmittavia kömmähdyksiään. 

Tämäkin teksti saattaa olla vertaistuellinen tai sitten vaan omaa tuskaisaa mölinääni tyyliin, kunhan nyt vaan puran tuntojani tässä.


Aamu vielä menetteli…
Lyhyesti taustaa, söin voimakkaita minipillereitä, jotka kutistivat munasarjani rusinoiksi, aiheuttivat parrankasvua ja puolukkakausia ei enää tullut. Sanaliitäntä puolukka, tulisi lailla kieltää kaikkeen naiseuteen liittyvässä, mutta en tohdi menstruaalisia sanoja tähän postaukseen mahdollisen sensuroinnin vuoksi nakutella.

No asiaan, uskoin siten, että minulla oli alkanut mummovuodet ja niin uskoi gynekologinikin, mutta kaikki johtuikin liian vahvoista popsituista minipillereistä. Gynekologikin vaihtoi ne toiveestani toisiin ja humps, kaksi kuukautta myöhemmin puolukkahommelit alkoivat eilen.

Olotila on sekava, olen iloinen, sekä mieleni pahoittanut yhtä aikaa. Huojentunut, ettei mummovuodet ihan vielä alkaneetkaan ja parrankasvu ja muut miehiset muutokset, eivät olekaan ihan vielä ovella. Olen kuitenkin myös pahoilla mielin, sillä en enää muistanut mitä se on, kun on puolukkaisa olo.

Miten voisin kitalakipurjeet heiluen raivota koko maailmalle, koska vain vihaan oikeasti itseäni ja omaa vähintääkin epämukavaa olotilaani. Miksi omassa kehossa on niin kurjahko olotila, että pieni levitaatiosessio olisi nyt paikallaan. Miten housut kiristää, kaikki kiristää, no kiristää ne toki muutenkin, mutta vihaspäissäni nyt niitä muita ei lasketa. Haluaisin olla kotona yksin ja alasti ja syödä vaihdellen kilotolkulla suklaata ja sushia. Nyt myös ymmärrän, miksi olin päässyt suklaa-addiktiosta eroon, koska ei ollut marjaisia kausia lainkaan 3-vuoteen!


Hain 1,5kg Wiener Nougat konvehteja ja tasapuolisuuden nimissä lapsille tikkaripussin.


Söin kasakaupalla sushia ja join colaa, aah kun maistui hyvälle ja ihan yksin, en edes kilauttanut kaverille.


Itkettyneisyys, hermostuneisuus, raivo ja masennus vaihtelevat paikkaa ja olotila on vähintääkin maaninen, kun ei tietoa mikä noista kurjuuden maximoimista olotiloista tulisi valita. Ei, en näihin tunnelmiin halunnut enää koskaan palata.

Miksi naisen fyysinen puoli on näin katala. Nyt tulisi valita, popsinko vahvoja pilsuja ja jatkan mummovuosiani, jolloin mielentila oli tasainen, mutta olo miehinen. Vai jatkanko kevyiden pillereiden popsintaa ja sama kehä pyörii ja pyörii. Kohtuutonta, että naisen elämä on luotu näin monimuotoiseksi. Pidin nimittäin aika paljon tasaisesta minästäni, jota ei mielentilat heitelleet, mutta en pidä parrasta, enkä rusinamunasarjoista, vaikka ne vääjäämättä on muutenkin edessä ja oikeastaan jo ihan ovella kolkuttamassa.

Jos pitää valita, valitsen tasaisuuden, koska ihmisyyden nimissä, minun on ajateltava myöskin kanssaihmisiä, joiden kanssa en yhdenkään kanssa haluaisi olla nyt tekemisissä, sillä kaikki ihmiset ovat ihan pepusta, joo kyllä on. No tiedetään, minä itse olen pepusta, mutta puolakkuisuus vetää naisen aika äreäksi ja yksipuoliseksi.

Millä te selviätte kaikista näistä, pilsut vai ei, puolukkaviikot vai ei, Pms miten se ilmenee, tekeekö mieli hotkia suuhunsa koko maailma ja räjäyttää kaikki maapallon ihmiset pois, koska ovat hitsin ärsyttäviä mukamas. Onko puolukkaviikko sellainen, jos et muuten joudu hankaluuksiin ja riitoihin kanssaihmisten kanssa, niin ainakin silloin joudut. Oman miehen kanssahan tämä on jo ikiklassikko, jonka olin jo hieman unohtanut. Kerran kuussa mies menee aina halpaan ja saan mieheni ärsyyntymään ja parin päivän päästä voidaan jo nauraa, ai niin sehän oli taas se juttu, miksi ei vain ukkeli kiertänyt minua kaukaa.

Happy Halloween eli hyvää Halloweenia lähettää kaikille Tiia Monsteri. ”I just hate myself on tänään mottoni mun”.


Joo ja viiskyt kaulaa, tiedetään kyllä!




32 thoughts on “Ei sittenkään mummovuodet!”

  • Ihana, hullunhauska, hersyvä ja mahtava postaus kuin olla ja voi. Nauroin aivan katketakseni. Sinä olet sitten yliveto. No, miehinen olo on syvältä, kuka nainen nyt itsensä miehiseksi haluaisi tuntea, hitti soikoon. En minä ainakaan, mutta vääjäämättä alkaa akka ukkoontua. Ei mahda mitään. Näin meidän tontilla.

    En ole kuitenkaan valahtanut tasaiseen flegmaattisuuteen, mikä ehkä "erään" kaino haave voisi ollakin, vaan olen semisti niskavuorenheta-nainen. Seison vankasti paksuilla tolpillani ja pirän pääni, useimmiten. Oikeastaan, kun tarkemmin ajattelee, nykyhetki on ihan kiva ja tulevaisuus suorastaan valoisa:)

    Ihanaa lauantai-illan jatkoa<3

    • Ihana ihana niskavuorenheta ja hei täälläkin seistään tunkkijalat tanassa. <3 Ihana tuo loppulausekin nykyhetki on ihan kiva ja tulevaisuus suorastaan valoisa:). Tulin kommentistasi hyvälle mielelle, kiitos ja ihanaa päivää <3

  • Minä olen ennen menkkoja tosi ärtynyt ja kiukkuinen, kaikki ärsyttää. Olen myös yliherkkä, kyyneleet nousee silmiin vähän joka asiasta, oli siinä itkemistä tai ei. Varsinkin jos on. Sanon pahasti kun olen ärsyyntynyt ja sitten ärsyynnyn lisää ja olen todella pahoilla mielin, kun sanoin pahasti ja pahoitin toisen mielen, kaikki lisäksi syyttä suotta omaa vikaani = vielä vähän lisää pahaa mieltä. Niinpä mä yritänkin sitten pitää itseäni kartalla ja olla perillä päivistä jotta voin tarvittaessa ryömiä kolooni ettei kaikkien muidenkin tarvitse kärsiä siitä, että minua v**uttaa. Se auttaa myös jonkin verran hillitsemään ylireagointia, kun tiedän mistä se johtuu.

    Mulla siis pms-juttuja eli ennen menkkoja kaikki on persiistä. Sitten kun menkat alkaa niin olo kohenee. Siis ainakin henkisesti. Enkä mä menkkoja muutenkaan koe enää nykyisellään kovin negatiivisena asiana…paitsi jos sattuu olemaan ylirunsas vuoto mistä johtuen saan pelätä jatkuvasti noloja vahinkoja tai jos migreeni iskee. Nuorena minulla oli aivan jäätävät menkkakivut ja siihen verrattuna nykyään on todella helppoa.

    • Ihan sama ja ekana menkkapäivänä peto! Totta nuorena kivut oli pahemmat ja kaikki. Nykyään en vaan näitä enää kaipaisi, kun ei tässä enää lapsia tehdä. Migreeni on muuten myös aina ja se on niin inhaa.

      Kivaa parempaa päivää, ei pms päivää hehe. <3

  • Voi sua ihanuus <3
    Tuotahan se naisen elämä on, ylä- ja alamäkeä, suklaata ja suolaista ahdistukseen.
    Kaikkea on tultu tehtyä sen aikana ja sen varjolakin joskus. Ihme, että mies on kaiken jaksanut. Nyt on kai se mieselämä meneillään, ei vaan jaksa edes kiukutella. Ja toisekseen ajattelee kaikesta hiuka toisin. Tyttö leikattiin pari viikkoa sitten noiden asioiden takia ja syöpämuutoksiakin hänellä aikoinaan oli. Nyt vaan toivon toipumista ja että säästytään muilta pahemmilta leikkauksilta. No tämä on vaan elämää. Onneksi saan lukea sun hersyviä kirjoituksia. Saa muuta ajateltavaa ja pientä hymyäkin elämään. Kiitos Tiia! <3
    Kyllä sä selviät ja vanhana on kiva muistella. Aurinkoa elämääsi!

    • Voi Marketta, teillä on isoja murheita ja se maailman suurin huoli, siinä ei mitkään pms fiilikset hetkauta. Olet niin ihana, täältä suuri rutistava halaus ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. <3 H A L I T <3

  • Mulla on ihan järjettömät vuodot, kutsun niitä punatulkkujen verilöylyiksi, hyi olkoon. Mä en onneksi kiukuttele, mutta siivoan kun raivotautinen.
    Mä haluaisin jo päästä koko menkoista eroon, ei tulis yhtään ikävä.
    Tsemppiä puolukkaisiin päiviin ja kivaa Halloween viikonloppua!

    • Hui kauhistus, oikeat halloween kuukautiset. Ai hurja. Ei tulisi täälläkään ikävä, mutta en mummovuosiakaan halua, miksi ei vaan voi olla?

      Kivaa viikkoa <3

  • Kyllä olen kiitollinen, että tuo vaihe on ohitettu jo monta vuotta sitten. Homeopaattigynekologini on aivan huippu. Hän sanoi, että vapautuva energia suuntautuu uuteen. Joten minä perustin blogin! 😂 Rentouttavaa iltaa! ❤️ Tuija

  • Kaikki on peestä, ärsyttää, viaton koiraparkakin saa kuulla kunniansa. Ja hirvee siivousinto, kaikki pitää pyyhkiä ja jynssätä. Ja sehän se vasta ärsyttääkin kun muut ei siivoa. Onneksi ei ihan joka kuukausi tuo menkkaränkkä tule kylään.
    Tuskin maltan odottaa vaihevuosia ja mielialanvaihteluja…

    • Ihan justiinsa noin, pitäisi saada olla vain yksin ja alasti ja roskaruuan ympäröimänä <3 Niin tuskin maltetaan odottaa, mutta ei tiedetä mitä toivotaan. <3

  • Olen nyt 51 v, mikä kuulemma on keskimääräinen vaihdevuosien alkamis-ikä, mutta mulla ei kyllä ole minkään valtakunnan hankaluuksia suuntaan, eikä toiseen. Ei tee sen enempää mieli mättöä kuin kiukutellakaan. Kiitos siitä kuuluu ihan varmasti ruokavaliolle ja paljolle liikunnalle. Muuta syytä en keksi. Pysyy mieli ja kroppa tasapainossa ja siitä olen kyllä kiitollinen. Joskaan sitä en tietty voi tietää, mitä vielä on tulossa, mutta luotan siihen, että paljon on omissa käsissä. Olkoot ikä mikä hyvänsä.

    • Hyvin voi olla noin tai sitten ne vaihdevuodet eivät vaan ole vielä alkaneet, Jotkut myös pääsevät helpommalla. Mutta hyvin voi toki olla noinkin. Kyllä ruokavalio ja liikunta vaikuttavat niin kaikkeen. <3 Hyvä sinä <3

  • Kyllä nainen vaan on nainen 😀 Luomuna mennään ihan omilla hormoneilla, hyvässä ja pahassa. Pilsut saivat lihomaan holtittomasti ja mieliala oli tasaisen vihainen, joten ei kiitos. Mieluummin saavat hyrrätä villinä ja vapaana. Se kyllä täytyy sanoa, että kun vitamiinipurkit ovat joka-aamuinen ystävä ja ruoka+liikunta edes kohtuullisella mallilla, niin PMS-helvetti käy paljon entistä pienemmällä liekillä.

  • No hyvä, kun tilanne selkis! Sulla jatkuu nyt vaan nämä naiseuden ihanat jutut 😀 Mää oon muutaman päivän ennen hillopäiviä kuin karhu, ärisen ja murisen…Kun hilloviikot alkaa, helpottuu olo heti…:D Joskus raivostuttaa ihgan todella. Ihanaa viikonloppua Tiia <3

    • Täällä se eka hillopäivä on se pahin, silloin inhoan koko maailmaa ja sitten helpottaa. On tää kyllä merkillistä tämä naisen elo. Kait kaikella on tarkoituksensa, luonnossakin, pysykää uroot poissa. Sitä en ymmärrä miksi eläimet ovat hedelmällisiä, kun hillovaihe ja meillä ihmisillä asia ei ole niin, hassua. Ihanaa viikkoa <3

  • Minultahan jouduttiin kohtu poistamaan muutama vuosi sitten, mutta munasarjoja ei, eli menkkoja ei ole mutta hormonit toimii – kovin on ollut jännää totutella tähän uuteen meininkiin!
    Silloin piti käsitellä myös totuus siitä ettei lapsia enää tule. No, kyllä noissa kolmessakin on tekemistä, ja mitäpä sitä menkoilla jos ei lapsiakaan enää voi saada. 😉
    On tämä naisena oleminen vaan jännää! 🙂
    Hienoa että sulla tilanne selvisi ja olet kärryillä kroppasi meiningeistä. Siitä sitten vaan, hengittelet ja mietit mikä on paras ratkaisu itselle/kropalle/läheisille. Varmasti sellainen löytyy!

    • Oi onpa raju juttu ja miksi niin kävi? Vaikka on kolme lasta, on se ollut luopuminen, koska asian on päättänyt luonto, eikä itse ole voinut enää vaikuttaa asiaan. <3

      Ihan totta nyt kuulostellaan ja hengitellään <3 Ihanaa viikkoa Taina <3

  • Juu, ylä- ja alamäkeä on niin että piisaa, kiitos kysymästä. Itkettää ja kiukuttaa ja kun siihen vielä lisätään migreeni juuri ennen tuollaista aikaa niin ei paljon naurata. Ymmärrän hyvin kaipuusi takaisi tasaisuuteen. Onneksi sulle ei ilmeisesti kuitenkaan tule migreeni ennen tai aikana? Se on tuskaa se, joskus mulla on 3 päivää putkeen migreeni…:(

    • Juu se migreeni, se kuuluu tuohon hommaan ja on niin inha! Tulee migreeni ja juurikin kolmen päivän, joskus jopa viikonkin eli pms ja sitten ensimmäinen kuukautispäivä. Tulee siis aina, mutta kun ei kolmeen vuoteen ollut kuukautisia ja nyt tuli, unohdin mainita koko migreenin. Höh, mutta juu hormonalinen migreeni kuulemma helpottaa, sitten kun on mummovuodet, näin sanoo anoppikin, joten kait jotain hyvää on luvassa.

      Ihanaa viikkoa Sari <3

  • Yep. Siis ai mikä tasainen elämä?? Hahah. Päivittäin mielialat vaihtelee ja voivoivoi mua jänskää miten tuun pärjään teinivuosina tuon pimun kanssa 😱😱 Sit viimeistään tarvitaan jotain pillereitä, hahah.

  • Sä oot vaan niin mahtava avaamaan näitä asioita joista ei yleensä puhuta, enkä ymmärrä miksi, vertaistukea kaikki kuitenkin kaipaa ♥ T: eräs PMS-hirviö 😉

  • Voivoi, mummovuodet ovat paljon mukavampia. Ei tarvitse suunnitella menojaan menkkojen mukaan ja muutenkin on elämä tasaisempaa. EIKÄ ala kasvamaan viiksikarvoja, EIKÄ lähde hiukset tuputtain, ihan pötypuhetta ;D Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan menkkavuosilta. Minulle tuli aina mahdoton siivousvimma pari päivää aikaisemmin ja koti pysyi niin puhtaana. Nykyään se vimma iskee vain kerran kahdessa vuodessa =D

    • Totta tuo siivousvimma, kutsun sitä hih siivousraivoiksi, menkoista saa puhtia. Eli ei kaikki niin huonoa, hyvääkin on. Arvaas täälläkin on nyt putipuhdasta, hih. 😉
      <3

  • Huoh, kirjoitat niin asiaa! Itse kärsin juurikin näistä 46 veen ikäkauteen sopivista epätasapainoista kierron kanssa, joten ei oo herkkua ei… En tosiaan osaa edes lohduttaa enkä kirjoittaa mitään fiksua johon tarttua, kun en tiiä ees mitä pitäisi tehdä… Otan siis vain osaa, muuta en osaa. Kisses!!

  • Ihan olen minäkin pärjäillyt omilla hormooneilla ☺️Liikunta ja ravinto apuna. Välillä termostaatti ylikuumenee, mutta näillä mennään. Tuota siivousvimmaa minäkin ikävöin..😏

    • Juu pms aiheuttaa merkilliset siivousvimmat, muutoin niitä ei ole hirmuisesti näkynyt. 😉

      Ihanaa, että siellä pärjätään ihan omilla hormoneilla <3

      Kivaa viikonloppua <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud