Pelko ja häpeä!

Tänään on synttäripäivä, jep ihan ihkaoikeat omat synttärit. Aiempina vuosina olen vasta synttäripäivän jälkeen kertonut blogissa postauksen muodossa, mitä synttäripäivänä tapahtuikaan, mutta itse syntymäpäivänä en ole tohtinut asiasta hehkuttaa. Niin miksikö en, no koska sellainen huomionhakuisuus katsotaan epäsopivaksi ja lapsekkaaksi toiminnaksi. 


No miten niin katsotaan, tätä en oikein itsekään tiedä, kun asiaa oikein mietin, mistä ihmeestä on juurtunut tämä syvä suomalainen häpeä, että seinäruusuna tulee aina hiipiä ja jos ei ymmärrä olla seinäruusu, on jollain lailla, nousukas, ylpeä, itserakas, lapsellinen, huomionhakuinen ja vaikka mitä. 


Pinkit korkokengät Maiju yhveli järjesti eilen ylläripyllärisynttärit, vaikka oli jo synttäreiden etkot Matin ja Tepon konsertissa, hihi. 


Itselleni olen päättänyt antaa syntymäpäivälahjaksi oikeuden tuuletella, koska jokainen vuosi on lahja ja jos ei niitäkään ymmärrä juhlia, niin höh mitä sitten omalla kohdalla voi oikein juhlistaa sitten.  Jos kaikki on yhtä arjen pötköä vaan, niin missä piilee sitten ne elämän kohokohdat? Synnytys ja hääpäiväkö, siinäkö ne on? Saa kai sitä itselläänkin olla jotain pienehköjä nousuaaltoja, kaikkien laskujen ja merkillisten elämää vavisuttavien myrskyjen lomassa. 


Olen jo lapsuudesta asti käynyt pitkällistä matkaa, kohti eheämpää itsevarmuutta ja vieläkään en ole maalissa, ei en totta tosiaan. Mutta tiedän jo mitä kohti pyrin. Olen syväluotaillut paljon, miksi mietin niin paljon mitä muut ajattelee, pelkään ja häpeän, miksi olen mitä olen. Johtuuko kaikki siitä ikuisesta kiitollisuuden tunteesta, etten elänyt perinteistä lapsuutta, vaan isovanhemmat toimittivat vanhempien virkaa. Ymmärsin jo hyvin pienenä tarkkailla ympäristöä ja ihmisten mikroilmeitä, jotta olisin mahdollisimman näkymätön ja vanhemmilleni en aiheuttaisi huolta, koska olin niin tavattoman kiitollinen siitä, että he olivat huolineet juuri minut. 


Minulla oli hyvä lapsuus ja paljon huolenpitoa, rajoja ja rakkautta. Vahvaa vanhemmuutta. Isänikin oli elämässäni vahvasti mukana ja äidinkään rakkautta ei ole koskaan tarvinut epäillä. Siltikin jostain syystä koin oman tilanteeni epätavalliseksi, peilatessani itseäni ystäviini ja koin olevani jotenkin outo. Asiaa ei auttanut jo ajan myötä nyt minulle kasvottomiksi muuttuneiden koulukavereiden kommentit, että olen ruma ja tyhmä. Uskoin heitä ja pidin itseäni molempina monia vuosia. 


Viime aikoina olen vähemmän rohjennut kirjoittaa blogiin kipeistä asioista, sillä mitä enemmän on blogissa lukijoita, sitä enemmän olen miettinyt, miten miellyttää teitä kaikkia. Seuraajan lähtö on aiheuttanut pohdinnan, mitä olen tehnyt väärin tai miten olisin voinut häntä miellyttää. Oliko se tämä tai tuo asia, jonka olisin voinut tehdä toisin. 


Eilen sain kukkia ystävältä. <3





Luonnollisesti, kun blogi kasvaa, syntyy myös lieveilmiöitä, vaikka aika kilttejä ovat olleet hekin. Jossain kohdin jouduin anonyymin hyökkäyksen kohteeksi ja se oli aika rankka veto. Hän ei kuullut, eikä nähnyt, eikä tunne minua, sydämeni ydintä. Mutta hän iski kipupisteeseeni kirjoittaen, sinä et osaa mitään. Hetken olin, kuin se lapsi ala-asteella, jolle kiusaaja sanoi, sinä olet tyhmä, ruma ja mitätön.


Näin en voi kuitenkaan jatkaa oikeassa elämässä, enkä virtuaalielämässä, peläten mitä muut minusta ajattelee, tykkääkö minusta kaikki ja jos ärsytän, niin mitä tein väärin. Kukaan ei voi miellyttää kaikkia, kaikki eivät voi pitää kaikista, kukaan ei ole täydellinen, en minä, eikä kipupisteeseeni tuikkiva lapsuuden kiusaaja tai anonyymiteetin verhoon piiloutuva nettikiusaaja. 


Joten ei uudenvuoden lupauksia, mutta syntymäpäivälupaus, en anna pelolle valtaa. En mieti mitä muut ajattelee onnistumisista tai epäonnistumisista. Tämä postaus oli taas yksi askel siihen, että pyrin olemaan aidoin minä, pelkäämättä ja häpeämättä.


Tämän postauksen kirvoitti niinkin pinnallinen asia, kuin maanantaina mieheni kanssa katsastettu Arrival elokuva. Elokuva vei mieheni ja minut keskustelemaan uskonnoista, rinnakkaistodellisuuksista, elämän synnystä, ihmisen tietämättömyydestä, myös ihmisen palavasta halusta tietää. Siitä, että avaruus on aina ollut, mitä ihmisen joka elää ”jana” todellisuutta, on vaikea mieltää. Synnymme ja kuolemme, siksi avaruudenkin on pitänyt syntyä ja sen tulee jossain kohden kuolla. Miten emme tiedä mitään, mutta luulemme tietävämme kaiken. 

Asiasta vielä viidenteen, mutta täkeää minulle, jos joku sanoo ettei usko avaruusoliohin, minulla on sinulle vastaus, katso peiliin, sinä olet avaruusolio, elät planeetalla nimeltä Maa, joka on avaruudessa, niin simppeliä on omalla kohdalla usko suurempaan, mutta entä usko itseensä?


Kaiken valossa, miten lilliputtimainen olento olen valtaisassa avaruudessa, on merkityksetöntä pelätä, ainakin liikaa, niin että pelko ja häpeä rajoittavat omaa toimintaa. Joten nyt kiillotan avaruushaarniskani ja yritän taas olla hieman rohkeampi. 


Haluatteko vielä kuulla mitä toivon 50-vuotislahjaksi? Joko reissu Disneyland Pariisiin tai Harry Potter maailmaan, joko jenkkilään tai Lontooseen. Aiemmin toivoin merkkilaukkua, mutta mitä enemmän tulee ikää, en halua omistaa asioita, vaan haluan elämyksiä. Ehdin asiaa onneksi vielä 2-vuotta miettiä, tänään nimittäin tuli mittariin 48-vuotta.


Eli tästä päivästä lähtien yritän olla pelkäämättä ja kun pelko tutisuttaa hammaskalustossa tai polvissa asti, mietin seisovani ihmeellisellä planeetalla nimeltä Maa, katsoen tähtiin ja sanon itselleni, hei olen avaruusolento, how great is that/onpahan vähän mahtava juttu!


Kiitos tyttärelle tästä viestistä, juuri itsenäisyyspäivänä harjoittelimme koko perheen voimin Vulcanuslaista tervehdystä, yllättävän vaikeaa osalle. 



Iloa päivään kaikille, me lähdemme ukkelin kanssa laineille keikkumaan ja nokka kohti Tukholmaa, perin taianomaista on sekin. Voisin ajatella, että Tukholma on niin nähty, niin nähty,  mutta kun uusin silmin katsoo, niin löytää. 😉 (Olemme siis asuneet Tukholmassa, siinä syy;)


Muuta en haluaisi kuulla, kuin mikä on se sinun suurin lahjatoiveesi ja uskotko nyt jorinoitteni jälkeen, että myös sinä olet avaruusolento? Entä pelko ja häpeä, miten nuo seikat rajoittavat sinun elämääsi ja miten olet päässyt pelosta ja häpeästä irti?



93 thoughts on “Pelko ja häpeä!”

  • Onneksi olkoon!! Olet niin ihana (hölmöä sanoa näin vaikken edes oikeasti tunne sinua), että toivon sydämestäsi, että saat ihanan synttäripäivän ja kaiken sen loppuelämältäsikin minkä toivot. Olen ihan sanaton tuon kirjoituksesi jälkeen, ettet vai olisi kadonnut sisareni tai avaruuskaimani niin samoja ajatuksia aivomme pätkivät tulemaan lähes samoihin aikoihin 🙂

    Live long and prosper! Minna

  • Jaa, taisi kyllä nyt viesti kadota sinne avaruuteen, mutta yritetään uudelleen 😉

    Onneksi olkoon!! Olet niin ihana (hölmöä sanoa näin vaikken edes oikeasti tunne sinua), että toivon sydämestäsi, että saat ihanan synttäripäivän ja kaiken sen loppuelämältäsikin minkä toivot. Olen ihan sanaton tuon kirjoituksesi jälkeen, ettet vai olisi kadonnut sisareni tai avaruuskaimani niin samoja ajatuksia aivomme pätkivät tulemaan lähes samoihin aikoihin 🙂

    Live long and prosper! Minna

    • Minna olet niin super, tajuat mua ja mä tajuan sua. <3 Kiitos tuhannesti ja ollaan samoilla aalloilla tai samaa alienklaania. hihi. 🙂 Kivaa viikkistä. <3

  • Onnea ihana synttärisankari!!!! Pidä oikein mukava synttäripäivä ja nauti aalloista miehesi kanssa!

  • PALJON onnea ja iso kiitos hyvästä kirjoituksesta!
    No kyllä, aloin uskoa olevani avaruusolento! 😀 Mutta paljon on sitä, mitä en osaa uskoa itsestäni. En ole vielä oppinut uskomaan siihen, että olen riittävän hyvä, oikeasti rakastettava tai mielenkiintoinen. Aina on menty vähän seinänvieriä hiippaillen ja häpeillen… Eli jos jotain saisi seuraavaksi synttärilahjaksi toivoa, niin roima annos itseluottamusta ja mutkat suoriksi -asennetta!

    Vietä ihana synttäripäivä! ♥

    Ps. Nettikiusaajat ovat raukkiksia ja heidän käytöksensä kertoo enemmän heistä itsestään kuin haukkumisen kohteesta. Muista se 🙂 ♥

    • No humps, minne katosi sinulle kirjoittama kommentti. Mutta hei uusi yritys. <3

      Ihanaa, että nyt uskot olevasi avaruusolento, hih. <3

      Juu tätä samaa vikaa on varmasti sukupolviemme naisissa, kasvatusmotto kun oli, että itsestä ei saa tehdä numeroa, se on ylpeyttä. Koita siinä sitten rakastaa itseäsi, jos hyvän sanasen itsestäsi sanot, olet itserakas. Terve itsetunto on kuitenkin ihan täysin eri asia, kuin liiallinen itserakkaus.

      Yritetään yhdessä ja kiitos kovasti Tuula ihanainen. Mukavaa uutta viikkoa <3

  • Kyllä minä sinua vielä opetan hyvään itsetuntoon. Mitään mikä liittyy itseensä ei kannata nolostella, nostaa vaan nokan kohti kattoa ja menox. Sinä itse olet elämäsi paras ihminen itsellesi. Hyvää synttäripäivää edelleenkin.

    • Niin viisaita sanoja, kuten sun kanssa aina. Seurassasi onkin aina itsetunto katossa. <3 Kiitos ihanista etkoista ja synttärijuhlien vielä ennakoista <3 Ihanaa sunnuntaita Maiju <3

  • Iloista synttärilaineilua ja paljon Onnea!

    Tää ei nyt varsinaisesti (tai ei oikeastaan ollenkaan..) liity aiheeseen, mutta tuli jostain syystä mieleen Seppo Palmisen kirjoittama huippukirja "Buddha pelaa golfia", joka on täynnä viisautta, jonka voi soveltaa mihin vaan osa-alueeseen elämässä. Ja sieltä tuli mieleen sellainen kohta, jossa Seppo kirjoittaa, että jos oma peli alkaa näytellä turhan suurta roolia elämässä ja tuntuu, että koko maailman pitäisi pyöriä sen ympärillä, niin kannattaa kuvitella itsensä kauas kauas avaruuteen etsimään sieltä käsin pienenpientä planeettaa nimeltään Maa. Ja jos sen pienenpienen Maan sieltä onnistuu löytämään, seuraavaksi voi etsiä sieltä nuppineulan päätäkin pienemmän valtion nimeltään Suomi. Ja sieltä sitten sen häviävän pienen golfkentän, jossa se minikokoinen ihminen suorittaa sitä omaa omasta mielestään niin hirveän tärkeää pelitehtäväänsä, josta kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita..

    Mun mielestä harvinaisen hyvin ajateltu :). Ja terveellistä tosiaan välillä miettiä, että ne omat tekemiset on kuitenkin niin mitätön osa tässä maailmankaikkeudessa, että piutpaut sille, mitä muut ajattelee. Pääasia, että tykkää itse itsestään, elää mahdollisimman hyvin, eikä tee kenellekään pahaa. Eiköhän sen pitäis riittää <3

    • Ihana Annukka ja lyhyesti täältä ennen, kuin matkaan laineilemaan. Eli osui kuin nenu nassuun, juuri tuosta perspektiivistä lähdin tätä pyörittelemään. Miten turhanpäiväistä on jatkuvat huolet, kipuilu, mitättömyyden tunteet. Miten suuri lottovoitto on ylipäänsä syntyä näin valtavaan "avaruudelliseen" maailmaan ja miten pieni sitä on. Jokaisen murheet toki jokaisen omat, mutta ne turhat, toivoisin olevani niiden suhteen teflonia. Eli ihan jetsulleen tätä hain. <3

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos <3

  • Onnea synttärisankarille!

    Oikeassa olet, ei kannata liikaa vertailla itseään muihin vaan tehdä sitä omaa juttuaan ja elää oma elämäänsä.

    Meillä on miehen kanssa muutaman päivän välein synttärit keväällä, hänellä 50. ja minulla 49. Olen vähän miettinyt jotain kivaa 99-vuotismatkaa, ei ehkä juuri synttäripäivinä, mutta kevään aikana. Katsotaan mihin suunnataan.

    • Juu ei itseään kannata vertaille, aina on parempia ja jos vertailee, niin hulluksi tulee. 🙂 Ihana, kun olette niin saman ikäisiä ja taatusti lähdette jollekin ihanalle reissulle. <3

      Kivaa sunnuntaita Lumo <3

  • Avaruusolio tai ei, mutta tuota itsetunnon kohottamista minun ainakin täytyy opetella vielä tässäkin iässä. Tämän päivän blogipostauksessani on ehkä kysymys juuri siitä.
    Oikein ihanaa syntymäpäivää sinulle ystäväni <3

    • Niin en oikein edes tiedä mikä tarkoitus on tuolla itsetunnon matkalla. Jotenkin luulen, että sen parhaimman itsetunnon saavuttaa, kun on jo elämänsä ehtoopuolella. Täytyy tulla lukemaan sinun postaus. <3

      Ihanaa sunnuntaita ja kiitos kovasti Kristiina <<3

  • Onnea paljon! <3 Itellä tulee ens kuussa 30 täyteen.

    Ihmisillä on paljon pelkoja ja häpeää ja kipuja. Ite kohtasin toistamiseen tälle vuotta pahimmat kipupisteeni tälle vuotta ja nyt oon kuolemanväsyny ja pelkään, etten koskaan toivu tästä tuskasta. Mutta piristävää lukea sun kirjoituksia ja varsinki instassa tyttäres kalenterilappuja.

    • Voi Katarooma, mitähän on tapahtunut. Niin toivon, että selviät ja asiat on selvitettävissä. Kiitos niin paljon kauniista sanoista ja sinulle toivon kaikkea hyvää suuren halauksen kera <3

  • Hyvää syntymäpäivää sinulle. Vietetään vaan synttäreitä hyvällä mielellä.
    Kauhea asia tuo kiusaaminen. Kumpa lapset ja aikuisetkin ymmärtäisivät, kuinka se tuhoaa ihmistä. Säilyy mielessä koko ihmisen iän.
    Olet kyllä ihana, kun kirjoitat niin aidosti ja suoraan tunteesi. Harva siihen pystyy.
    Hyvää laivamatkaa sinulle ja miehellesi
    >Leena

    • Kiusaamisen sanoja ei kukaan unohda, se on harmi. Uskon myös, että kiusaaja kirjoittaa omatkin sanansa kiveen ja kantaa häpeää.

      Kiitos niin paljon kauniista sanoista ja toivotuksista ja aivan ihanaa sunnuntaita Leena <3

  • Voi ensinnäkin – suuret sydämelliset ja kauniit kiitokset tästä niin puhuttelevasta postauksesta <3 Kiitos <3 Sitten oikein ihanaa synttäripäivää, iloa, valoa, onnea, menestystä ja kaikkea parasta!!! <3 Onnellista matkaa ja ihania löytöjä tietenkin! 🙂 <3 Mä voin sanoa että opettelen minäkin vihdoin olemaan esillä, tällaisena kuin olen. Yläaste aikainen koulukiusaaminen jätti kyllä jälkensä minuun, ja silmätikkuna sain kuulla olevani vaikka ja mitä, henkisen pelon lisäksi sain pelätä väkivaltaa. Kuulin kuitenkin aina sen pienen äänen sydämessäni, joka kertoi että kelpaan, olen ihan hyvä ja eikun rohkeasti eteenpäin. Mutta joskus tulee sellainen epävarmuus. Mutta senpä sanon vielä että Tiia, olet minulle sellainen hyvä esimerkki ja uskallan minäkin tulla kuorestani ulos-kun sinäkin uskallat. Osaat vaikka ja mitä, olet lahjakas. Olet mielenkiintoinen, touhukas, energinen kaunis nainen ja tunnen olevani ns. kuin turvassa sinun seurassasi ja koen että kykenet hyväksymään niin monenlaisia ihmisiä lähellesi aidosti, että voi monikin helposti lähestyä ja tuntea että arvostat toista. Se on kyky, tai ominaisuus jota itsekin haluan vaalia. 🙂 Kaikkea ihanaa sinne teille ja kiitos vielä, niin tärkeitä asioita <3 t.Maria-Amanda 🙂

    • Oi sinua ihanaa ihmistä, kiitos niin paljon kauniista sanoista ja onnitteluista <3 Juu joskus epävarmuus yllättää ja aivan merkillisissäkin tilanteissa, siellä ne lapsuuden haavat kummittelee. Onneksi elämä ja rakkaus vahvistaa.

      Luin kommenttisi laivalla miehellenikin, kun tekstisi otti niin sydämestä. <3

      Kiitos niin paljon ja ihanaa sunnuntaita <3

  • Lämmin onnitteluhalaus synttäripäivänä Tiia-ihanuus-avaruusolio! Paljon oli siis taas näitä meidän yhteisiä juttuja, voisimme siis olla kaksoset ellen olisi 10 vuotta vanhempi kuin sinä! Tuttua tuttua…mutta kasvoin vahvemmaksi hiljalleen ja lapsille halusin turvallisemman elämän, jossa saavat olla lapsia, jossa ei kiusattaisiin (sitä tapahtui paljon), halusin kasvattaa heistä välittäviä kauniita aikuisia ja toivottavasti onnistuin, itse kasvoin siinä samalla!

    Ihana lahjatoive Sinulla! Kun täytin 50 vuotta halusin Atlantille uimaan kaskelottien kanssa, uin delfiinien kanssa – ihania eläimiä ja kun täytän 60 vuotta haluan mennä pyöräilemään Provenceen laventelipeltojen reunustamille teille!

    Mukavaa matkaa ja hanimuunia teille!

    • Kiitos niin paljon Saila ihanuus <3 Hih ja juu avaruusolio täällä kiittää. <3 Sinut täällä blogimaailmassa tuntien, olen vuorenvarma, että olet onnistunut mitä parhaiten. <3

      Ihan mielettömiä toiveita sinulla ja mitä täältä elämästä parhaiten saa, ne on ihmiskohtaamiset ja elämykset, perhe ja äitiys, kirjoitan nyt omalla suulla. 😉

      Kiitos niin paljon ja ihanaa sunnuntaita <3

  • Huippuihanaa matkaa ja tietysti synttäriä! Oikein hyvää pohdintaa jälleen kerran ja täällä toinen hörhö, jolle ei ole olemassa vain sitä näkyvää maailmaa vaan pinnan allakin on olemassa omansa….siksi osuit naulankantaan, et me ollaan avaruusolentoja jollekin toiselle ; ) Nyt tuuletusta peliin ja kun unelmat on ääneen sanottu, ne toteutuvat!

    • Hih niinhän me ollaan ja hei itselle myös, koska avaruudessahan me asutaan. Ihan mieletöntä, jos sitä ajattelee, pelottavaakin ja hienoa. <3

      Nyt unelmia toteuttamaan ja ihanaa loman jatkoa Heli <3

  • Hyvä kirjoitus. Jaan aika paljon samoja tuntemuksia kanssasi. Luulenpa että aika moni muukin meidän ikäisistä naisista jakaa. Siksi kirjoituksiasi on niin koskettavaa lukea. Hyvää syntymäpäivää ihanainen! <3

    • Niin meidän ikäpolven naiset, meidän lapsuudessa oli vaan hieman erilainen kasvatuskulttuuri, kuin nykyään.

      Kiitos niin paljon ihanuus ja oikein ihanaa sunnuntaita <3

  • Mahtavat onnittelut ja lämmin halaus synttäreittesi johdosta!! Ihanaa Tukholman matkaa, nauttikaa täysin siemauksin!

  • Hyvää syntymäpäivää tätäkin kautta. Minäkin omistan hieman huonohkon itsetunnon ja usein vaivun pieneen masikseen kun jotain ikävää sanotaan tai tehdään minulle. Siitä suosta on vain aina noustava ja ajateltava olevansa himpun verran parempi kuin se minua ikävästi arvostellut henkilö.
    Aivan ihanaa reissua teille ja mukavaa viikonloppua!

    • Kuulostaa niin tutulta ja kyllä ikävät sanaset helposti hetkeksi lyö maahan, mutta sieltä noustaan. <3 Eikä anneta muiden ihmisten omia fiiliksiä pilata. <3

      Kiitos niin paljon ja mukavaa uutta viikkoa <3

  • Onnittelut synttäripäiväsi johdosta <3 Hali sinulle ihanuus <3

  • Tuhannesti onnea ja iloa sinulle syntymäpäivänäsi! Olet Tiia ihana juuri sellaisena kuin olet. Olet jakanut monia iloisen hykerryttäviä hetkiä blogissasi. Rakastan sitä 🙂 Joskus nauran maha kippurassa ja melkein itken kun naurattaa niin paljon – siinä ovat mies ja poika katsoneet silmät ymmyrkäisinä, että mikä tuota naista vaivaa … ei mikään paitsi että luen Tiian Minäkö keski-ikäinen blogia.. Ihan lempparini.
    Ihania ja rentouttavia hetkiä laivamatkalla sekä Tukholmassa.
    Toivottaa, Johanna

    • Voi ei Johanna, miten ihanan ihana kommentti. Luin tämänkin miehelleni, koska jotenkin vaan ei meinaa edes silmät uskoa, että voi saada näin kaunista ja sydämellistä palautetta. <3

      Sydämelliset kiitokset Johanna, lämpö tuntuu tänne asti.

      Ihanaa uutta viikkoa sinulle <3

  • Ihanaa syntymäpäivää ja Tukholman matkaa <3
    Apua! Täytän ensi vuonna 50 vee, enkä tiedä, mitä toivon. Aiemmin ajattelin, että haluan Tiibetiin, mutta nyt olen miettinyt, että ensin pitäisi laihduttaa noin sata kiloa 😉 ja päästä huippukuntoon. Realistinen toive on jokin ihana naivistinen taulu.
    Olen yrittänhyt kovettaa itseäni vuosien aikana olemaan kovempi, mutta aina taustalla piilee pelko ja häpeä. Ehkä se on kasvatuksen tulosta.
    T. Avaruusolio 🙂

    • Hienoja toiveita ja hei naivistinen taulu olisi mitä mainioin ja siitä olisi iloa
      vuosiksi eteenpäin. <3

      Juu luulen, että se on kasvatuksen ja tietyn ajan ja myös suomalaisuuden tulosta ja sama täällä. <3

      Ihanaa uutta viikkoa avaruusolio Mannilainen <3

  • Hyvää syntymäpäivää ja kivaa reissua! Toi avaruusolio juttu avas ihan uuden katsantokannan ☺

    Paljon onnea!

    Toivottaa toinen neljäkasi Katri

    • Jihuu ihanaa jos avasi ja hei mehän ollaan sitten ihan saman ikäisiä. 🙂 Kiitos kovasti toivotuksista ja mukavaa uutta viikkoa Katri <3

  • Olet ihana! <3 Onnea syntymäpäivänä ja aina! Mun elämässä pelko ja häpeä on valitettavasti paljonkin läsnä, mutta yritän päästä niiden kanssa sopuun.

  • Onnea Sinulle, itselläni huomenna synttärit ja 10 vuotta enemmän kuin sinulla. Jousimiehiä ollaan. Hauskaa viikonloppumatkaa!

  • Onnea synttärinä sinä ihana ainutlaatuinen timantti! Ja kiitos aidosta ja elämänmakuisesta tekstistä.

    Osa sun tekstistä olisi voinut olla mun kirjoittama. Esim kohta "Ymmärsin jo hyvin pienenä tarkkailla ympäristöä ja ihmisten mikroilmeitä, jotta olisin mahdollisimman näkymätön. "

    Minä synnyin perheeseen, jossa oli tavalla tai toisella ainakin osaksi – virtahepo olohuoneessa. Ja kuka tahansa joka on lukenut Tommy Helsstenin kirjoja tietää, että virtahepo vie tilaa kasvavalta lapselta, hän alkaa helposti pienentää itseään ja virtahepo saa enemmn tilaa kuin ansaitsisi.

    Lohduttavaa siis on, että lapsuuden virtahevon ei tarvitse muuttaa omaan perheeseen. Asiaa työstämällä siitä voi irrottautua, ja siihen ajatukseen tarraudun vaikeina hetkinä!

    Mahtavaa risteilyä!

    • Voi Elisa, kiitos monella tapaa sydämestä ottavasta kommentista. <3 Olet viisas ja sydän kultaa pullollaan oleva nainen. Niin monesti se virtahepo muuttaa sinne uuteen perheeseen, koska ihminen ei työstä lapsuuttaan ja ns. "pahan" kierre ei katkea. Itsetutkiskelulla ja myös sillä, että ymmärtää, ettei asia ole sinun syy, sillä virtahevon voi karkoittaa. Ei mikään helppo rasti ja usein nämä työstämiset ovat vuosien asioita.

      Olipa hieno kommentti ja niin paljon sisältyi rivien väliin. Kiitos tästä Elisa ja oikein ihania talvipäiviä sinne <3

  • Paljon onnea Tiia!
    Toivottavasti sinulla on ollut hyvä syntymäpäivä ja mukava risteily!

    Kyllähän jokaiseen kolahtaa aina joku niistä ilkeistä sanoista, kovakuorisemmat pääsevät ainakin ajoittain vähemmällä. Minä olen enemmän sellaista teflon-kategoriaa, mutta ei sekään kaikelta suojaa. Syntymäpäiväpäätöksesi opetella olemaan pelkäämättä on hieno ja rohkea päätös.

    Erinomaiset juhlasuunnitelmat nuo Harry Potter paikat tai Euro Disneyland. Kannatan!

    Minä en juurikaan vietä syntymäpäiviäni, ehkä jotain pienimuotoista. Sen sijaan juhlistan aina mahdollisuuksien mukaan itseäni toteuttamalla pitkäaikaisia haaveita, yleensä ne tuppaavat olemaan matkoja 😉

    • Juu meilläkään ei oikein juhlia vietetän, mutta monet kerrat kyllä joku matka on osunut synttäripäivän kohdalle ja mikäs olisikaan parempi tapa juhlia sitten niitä synttäreitä kuitenkin.

      Juu ajattelin, että jos oikein kirjoitan tänne blogiin, vahvistan siten päätöstä olla pelkäämättä ja koko ajan miettimättä mitä muut ajattelee. Uskon, että kun kirjoittaa ylös, niin päätös on tuntuvampi, kuin mielessä pyörittely. Matkaa on vielä, joten ei ne asiat kerralla muutu, mutta taas on asioita tiedostettu.

      Kiitos niin paljon Rva Kepponen ja mukavia talvipäiviä sinne <3

  • Onnea Tiia tätäkin kautta!
    Mun lahjatoive= lapsi parantuisi. Kaikkea muuta mulla onkin, vähän, mutta tarpeeksi.
    Omia juhlia en ole pitänyt enkä juhlinut, muiden järjestänyt senkin edestä. Mä en van jaksa itseä juhlia, enkä ole sitä ansainnut. Viimeksi juhlin räntäsateessa sieniä keräten tytön kanssa ja se oli siis ihan parasta.
    Nautinnollista viikon loppua Sinulle!

    • Marketta varmasti olisit ansainnut, jokainen ansaitsee sen kaiken parhaimman, siinä missä toinenkin. <3 Sinä olet ihana ihminen ja osaat nauraa itsellesi, sen kaiken aistii teksteistäsi. Tainnut muut ihmiset liikaa kiltteyttä käyttää hyväksi. <3

      Toivon todella, että lapsesi parantuisi, se on se tärkein, ehdottomin ja ensimmäinen toive, oikeasti kaikki muu on mitäntöntä.

      Paljon halauksia sinne ja muista, että olet hyvä ihminen. <3

  • Paljon Onnea Tiia <3. Joululahjaksi en oikeastaan toivo mitään materiaa, vaan haluan rauhallista ja mukavaa yhdessä oloa perheen kanssa. Epävarmuus ja häpeä on välillä seurana ja pelko siitä, ettei riitä sellaisena kuin on. Tyhmää, mutta minkäs teet. 🙂 <3

    • Tyhmää, mutta niin se vain on. Kai häpeä on osittain myös omaatuntoa, mutta liika on liikaa. Ihan samanlaiset joulutoiveet täällä. Parasta joulussa on perheen kanssa vietetty aika. <3

  • Paljon onnea Tiia 💜
    Paljon olet joutunut kokemaan, mutta juuri ne kokemukset ovat hioneet sinusta timantin. Olet taitava kirjoittamaan ja pukemaan ajatuksia sanoiksi.

  • Onnittelut täältäkin päin avaruudesta! Kyllä taas kosketit kirjoituksellasi, niin samanlaisia elämänpolkuja trampattu täällä, välillä leijailtu,välillä siinä itessään polvia myören…:) On tää elämä vaan melkonen koulu ja toisaalta mieletön seikkailu. Ja ne suurimmat haasteet(fiksut sanoo,et kaikki ongelmat on siis vain haasteita,heh) liittyy ihmissuhteisiin,mulla ainaski. Ja varsinkin suhteeseen itseensä! Pelot,epävarmuus omasta kelvollisuudesta, aina antennit pystyssä sille,että mitäköhän muut multa odottaa,aina lukemassa toisten mielialoja ja tunnelmia,että miten vois olla toisille mieliksi,ettei loukkais ja niin pois päin,taidat kyllä tietää…..
    Ja kuitenkaan ei pidä itteensä minään vässykkänä,sitä vaan antaa niin paljon periksi siksi, että haluaa ymmärtää toisia. Mutta kyllä aika armahtaa. Täytin syksyllä 55 ja kyllä kuule välillä pesee ja linkoaa täältäkin, kun oikein tunnen,et nyt riittää epäoikeudenmukaisuus ja paska kohtelu! Aina tulee mieleen näitä mietelmiä,kuten,että miksi asettua kynnysmatoksi,jos ei halua että kävellään yli. Kyllä son niin,että itse ne rajat on asetettava, miten antaa toisten kohdella itteensä. Iso oppi on tuo. Että oppii arvostamaan itteensä. Ja antaa toisten vaan kommentoida mitä ikinä huvittaa, se kertoo vain heidän omasta negatiivisuudestaan. Yleensä en reagoi mitenkään nykyään,häivyn maisemista. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu"! Ja siis yhtään vähättelemättä koiria,mun seropi Väinö on opettanu mulle elämästä niin paljon ! Kohdataan avaruuspukuinemme toisiamme ja nautitaan tästä ihmeellisestä seikkailusta!

    • Kiisu mikä mieletön kommentti, ahmin joka sanan ja samaistuin joka sanaan. <3 Elämä on mieletön seikkailu kaikkine tunteineen ja kaikkia tunneskaaloja myös tarvitaan, mitä onni olisi ilman surua. Mutta kiusaaminen ei selity muulla, kuin ihmisen omalla pahalla ja useinhan taustalla on joko opittu toimintamalli tai huono itsetunto. Ei terveellä itsetunnolla varustetun tarvitse muita vähätellä, sellainen ei taida käydä edes mielessä. Puolustautuminen onkin sitten oma lukunsa ja olen samaa mieltä, en suostu enää kynnysmatoksi. Se on jännää miten pitkälle ns. ystäväkin voi mennä, jos ei itse vastusta ja puolustaudu.

      Hihi näin tehdään, sillä onhan tämä elo vähintään yhtä ihmeellistä, kuin itse avaruus.

      Kiitos niin paljon ja aivan ihania talvipäiviä sinulle ja hei päät pystyyn <3

  • Oikein sydämelliset onnittelut näin päivän myöhässä. Haluan antaa sinulle lahjaksi ajatuksen :" Sinun ei tarvitse tykätä kaikista, eikä kaikkien tarvitse tykätä sinusta" =) Aika vapauttava ajatus, eikö. Se toimii, kun siihen uskoo. Itse oivalsin sen vasta nyt vanhemmalla iällä ja pääsin eroon ajatuksesta, että minun pitää miellyttää kaikkia.
    Joskus kun huolet painaa ja masentaa, menen yöllä ulos katsomaan tähtiä. Silloin tajuaa, kuinka pieniä nämä omat huolet ovat. Avaruudessa on varmasti suurempiakin huolia ja tottakai siellä on elämää muuallakin, hullua luullakaan muuta =)

    • Kyllä on hieno ajatus ja hieno lahja. Koska sehän olisi sula mahdottomuus, että kaikki tykkäisivät kaikista. <3 Vapauttavaa oivaltaa tuo.

      Tähtien katsomisessa on jotain kaunista ja lohdullista ja sitä myös oivaltaa, miten pieni sitä on. <3

      Juu kyllä avaruudessa on elämää, siellä on jo todistetusti me ja varmasti paljon muuta. Olisi itsekästä ajatella, että me olisimme jotain niin ainutlaatuisia, että olisimme ainoita niinkin mittavassa paikassa, nimeltä avaruus.

      Kiitos kovasti Sude ja paljon lämpöisiä ajatuksia täältä. <3

  • Ihana postaus Tiia!
    Oikein suloista syntymäpäivää ja herkullista Tukholman matkaa. Liityn avaruusolijoiden joukkoon, mikään ei ole niin hienoa, kuin leijailla täällä maapallolla välillä pää pilvissä ja sitten saa tanakasti jalat maassa möllöttäen. On ihanaa olla elossa ja kokea aina vaan uusia päiviä. Keskitytään omaan hyvään oloon, sillä on tapana levitä ympärille muihin ihmisiin ja karkottaa lopulta ne, joita samat mielenkiinnot eivät kiinnosta.

    Synttäritilauksen tekeminen ajoissa on kannatettavaa, universumissa leijaileville muille avaruusolioille on sitten helpompi yrittää täyttää toiveita <3

    • Elämä on jo ihme ja hyvä olo on kertautuva luonnonvara. Hyvä luo hyvää. <3

      Hih ihana tuo loppulause, aivan totta <3

      Ihanaa uutta viikkoa Birgitta ja kiitos mainiosta kommentista <3

  • Ihana postaus! Mulla kostui silmäkulmat :') Olet viisas ja upeasti sanottu tuo avaruusolio-juttu!

    Mutta myöhästyneet, mutta sitäkin lämpimämmät synttärionnottelut!

    • Salka ihanuuspakkaus ja kiitos niin paljon. Juu kyllä sitä mietin, että miten pelko, häpeä, syntymäpv ja avaruusolio asia voi liittyä toisiinsa, mutta elämä on niin ihmeellistä, että kyllä ne voi.

      Kiitos niin paljon ja ihanaa iltaa sinne <3

  • Onnea Tiia ♥ vielä tätäkin kautta. Hei, älä koskaan ikinä muutu, pysy juuri tuollaisena kuin nyt oot, lauloi jo Egotrip aikoinaan. Kyllä ne pojat tiesi ettei kannata muuttua 😀

  • Vielä tätäkin kautta ihanaa synttäriä Tiia <3 Tuo kiusaaminen on niin kamalaa, niin lapselle kuin aikuisellekin, tästä taannoin puhuimmeki, kenenkään ei pitäisi joutua kestämään sitä. Ja hei avaruusolioita olemme kaikki <3

  • Myöhästyneet onnittelut täältäkin<3 Ihan pikkuisen perässä tullaan ja synttärit on kuukauden päässä suunnilleen. Taitaa tulla samanverran mittariin jos oikein muistan! En tiedä mitä toivoisin synttärilahjaksi, viime vuotiset synttärit meni niin pipariksi etten tiedä haluanko minkään valtakunnan synttäreitä ikinä enää… (pitkä tarina). Usko vaan avaruusolioihin, niitähän me ollaan kaikki. Ja luulen että kuule kaikki kannetaan ihmeellisiä syyllisyyden ja riittämättömyyden taakkoja harteilla. Voipi olla vähän suomalainen luonne sellainen synkkä… Olen aikanani saanut kyllä koulussa oman osani kiusaamisesta ja kyllähän se jäljet jättää. Epäluottamuksen ihmisiin. Mutta suunta on ylös ja paremmaksi ihmiseksi. Ihanaa joulun odotusta ja risteilyä sinulle ihanainen<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud