Stranger Things on laukaissut kasarikuumeen!

Mitä saadaan, kun yhdistetään annos ET:n ja Stand By me:n kaltaista jännitystä lasten silmien ja tunteiden kautta, saadaan erinomainen sarja Stranger Things. Fantasia-ja scifisarjojen ahmattina minulle ajoittain kelpaa jopa kyseisen genren B-luokan sarjat, joten niin suuresta genrefanituksesta on totta tosiaan kyse, mutta nytpä homman nimi ei olekaan kaikki se ihana yliluonnollinen, vaan kasariajan lapsuuden eläneen nostalgiointi, lisäksi Stranger Things sarja on kaikkinensa A-luokan sarja ja päälle vielä papukaijamerkki ja tuhat peukkua ja viisi tähteä. 

Stranger Things on laukaissut vahvat tunteet ja aikamatkailun omaan nuoruuteen ja kirvoittanut moninaisten tunteiden myrskyn. Totta on, että aika kultaa muistot ja teini-ikähän oli kamalaa aikaa, mutta nyt muistan kaiken sen kaveruuden, sen tunteen kun sai jonkun uuden muodikkaan patellavyön ihmeen vyötäisilleen tai elämäni ensimmäiset Mic Mac farkut. Muistan myös pyyhekumien tuoksut ja sen fiiliksen, kun syksyllä ensimmäisenä koulupäivänä oli uudet kynät ja pyyhekumit penaalissa ja miten jännältä se ensimmäinen koulupäivä tuntui ja hyppysissa vielä uudenkarheat koulukirjat. 

Stranger Things musiikki ja tunnelma on herättänyt jotain suurta tyttäressänikin ja metsästimme hänelle kirpputorilta kasettisoitinta ja löysimmekin sellaisen vanhan rakkineen. Arvatkaas mikä kasarihuuma on katossa, kun oma tytär kuuntelee minun saman ikäisenä äänittämiä kasetteja. Sunnuntaina kun matkasimme Espoosta kotiin isänpäivälounaalta, kuuntelimme koko automatkan omia nuoruuden hittejä ja molemmat lauloimme yhteen ääneen. Kasarimusiikki yhdistää oman teiniminäni ja tyttäreni yhteen, mikä liimaava voima. Kuulen kotoisaa kasettikoteloiden kolinaa, toinen äänittää myös musiikkia radiosta, yhtäkkiä kotonamme vallitsee oman lapsuuteni henki, musiikin voima on valtava. 

Muistatteko miten kasettisoitin alkoi ”vouvata”, joko kun patterit oli lopussa tai itse kasetin nauha oli venynyt liiallisesta kelaamisesta. Inhottava ääni silloin, nyt kuuntelen ”vouvausta” hartaudenomaisella nautinnolla, aivan yhtä herkkä äänimuisto, kuin levysoittimen neula laskettiin lp-levylle ja kuului pientä kotoisaa rohinaa, aah. 

Muistatteko lyhyet poikatukat, kun me kaikki tytöt näytimme pojilta, pikeepaidat, joiden kaulukset piti olla pystyssä, leveälahkeiset farkut ja sitten niin pillit, että makuuasennossa piti yrittää housunnappi laittaa kiinni ja oma ainoa ompelutaito kulminoituikin taitoon kaventaa farkut. 

Muistatteko permanentit, siniset kajalit, Dallasin ja miten J.R. oli maailman röyhkein, mutta samalla miehekkäin olento ja miten Dallasin musiikkikin oli jotain niin jylhää ja amerikkalaista. Miten Dynastia ei koskaan sarjana voinut olla samalla viivalla, kuin Dallas, koska se vallitseva sarjauskollisuus aikana jolloin sarjoja oli vähän. 

Inhosin tuolloin Duran Durania, olin enemmän Depeche Mode tyttö ja muutenkin elektro-musiikki oli se oma juttu ja välillä seikkailin heavy-musiikin pauloissa. Nyt jalan saa letkeäksi jopa Duran Duranin ”Hungry like the Wolf, koska se nostalgioinnin tunne ja siellä kappale on taustoilla ja tilanteissa kuitenkin soinut. Tai kuka muistaa Men Without Hats ”Safety Dance” biisin?

Meikkeinä silloin oli muuten vain Lumene ja Yves Rocher ja toffeen tuoksuinen huulivoide, (jota tuli hieman samalla syötyä)oli kova juttu. Lumenen sinisillä pakkauksilla varustetut meikit oli in ja Yves Rocherin karmaisevan siniset tai vihreät voidemaiset luomivärit. 

Avaruusasema Alfa oli lempisarjoja ja saunan jälkeen juotiin limpparia, jonka korkin avaamisesta sai aina sormiin haavan. Kirjat olivat kavereita yksinäisinä mökkikesänä ja musiikki ja se kasettisoitin, jolla äänitettiin kappaleita kasetille muutaman kerran viikossa, kun sieltä radiosta joskus jotain hyvää musiikkia tuli. Jossain kohden tuli Sky Channelin musiikkivideot ja lopulta MTV Music kanava jatkuvine musiikkivideoineen mullisti maailman. Muistan kerran kun kamuni oli meillä yötä ja heillä ei näkynyt MTV-musiikkikanavaa lainkaan ja miten hän pötkötteli sohvalla ja tuijotteli onnesta soikeana aamusta iltaan. 

Oijoi mitä nostalgiaa, mutta nyt olisi ihanaa kuulla teidän parhaat kasarimuistot ja jos et ole kasariaikaa elänyt, niin olisi mielenkiintoista kuulla, miten kasariaika teille näyttäytyy? Ohessa ala-aste luokkakuvia, joukosta uupui yksi, liekö nelosluokan kuva ja syytä siihen, miksi se ei ole lapsuuden kuva-albumissa en tiedä. Missä ylä-asteen luokkakuvat, jonkin arkun pohjalla varmaan. Nostalgista tiistaita kaikille. <3



Related Posts

Lumene arvontaa, jee!

Lumene arvontaa, jee!

Olen ollut hipihiljaa, mutta sieluni sopukoissa olin päättänyt,  jahka 300 blogger lukijaa menee rikki  ja 100 000 kävijää paukahtaa myös rikki,  täällä järjestetään arvonta.  Eli nyt on sitten tupla-arvonnan paikka! Tässä kuussa minulle tuli kaksi Livboxia, koska tilasin toisen pisteillä.  Molemmissa boxeissa oli ihanat Lumene […]

Arvonnassa kevään karamellisen sävyisiä Lumene herkkuja

Huulikiiltofani on innoissaan, sillä Lumenelta on ilmestynyt toinen toistaan herkullisemman sävyisiä Artic Glow huulikiiltoja. Yllä olevan kuvan värisuora on juuri täydellinen värikimara omaan makuun, koska mm. liian tummat ja oranssit sävyt eivät sovi kasvoilleni. Kiilto pysyy mukavasti ja tuoksuu herkullisen marjaisalle, mutta ei liian äklömakealla […]



50 thoughts on “Stranger Things on laukaissut kasarikuumeen!”

  • Mun mielestä Bobby Ewing oli niin hot ja Pamela taas niin kaunis. Meillä sauna oli aina ennen Dallasta ja Dynastia ei ollut kyllä yhtään niin hyvä. Muistatko sarjan Falcon crest ja siinä pahan pojan Lorenzo Lamas:n… Ihqu!
    Mä tykkäisun Dingosta, Bogart co:sta ja New kids on the blockista. Voi vitsit miten kivoja muistoja!
    Ihanaa tiistaita sinulle Tiia ❤️

    • Pamela oli superkaunis ja heh voihan Lorenzo Lamas, hih. Ooh meillä oli ihan eri musamaku kyllä, oi niitä aikoja. <3

      Ihanaa torstaita Outi <3

  • Voi ei, miten söpöjä kuvia. Ja, sullakin on säästössä vielä vanhat kasetit. Itse just löysin varastosta ja mietin mitä tekisin, soitinta kun ei enää löydy.
    Niin, ja nuo ihanat muistot kouluajoilta, syksyllä koulun aloitus uusilla kynylli jne. Miten niin hienoa ja samalla jännittävää olikaan! <3

    • Juu kaikki levyt lähti kaatopaikalle, mutta pienemmät kasetit olen säilyttänyt hieman hulluutta ja nostalgian vuoksi puuarkussa. 🙂

      Se oli niin jännää ja ihana yhtäaikaa <3

      kivaa loppuviikkoa Kaisa <3

  • Dallasin musat lähtivät heti soimaan päässä, voi mitä muistoja ja nuo koulukuvat! Taisin muuten joskus kommentoida, että näytät joissakin kuvissa ihan Reese Witherspoonilta ja nyt se on ilmiselvää, kun noita lapsuuden kuviasi katsoo!

    Elin siis lapsuutta ja nuoruutta 80-luvulla, joten tuttuja sarjoja olivat Safiiri ja teräs (katsoin salaa mummolassa, oli kyllä vähän liian jännä alle 10-veelle), Dallas, Dynastia, Falcon Crest, Taistelupari, Taisteluplaneetta Galactica, V ja Konnankoukkuja kahdelle. Mä tykkäsin enemmän Dynastiasta ja lempparihahmo oli Alexis. Muistan ommelleeni itselleni kylpytakin, sellaisen vartalon mukaisen, jossa valtavat olkatoppaukset! Siksi koska Joan Collinsilla oli samanlainen sarjassa.

    Musiikissa oli vain yksi ykkönen ja ihastus, eli Michael Jackson. En oikein osannut fanittaa Dingoja tai muita suomalaisia yhtyeitä.

    Ekoina meikkeinä juuri se sininen kajal ja vitivalkoinen huulipuna, hiusten tuhona ne kotipermikset. Pitääpä kaivaa omat kuvat esille tämän postauksesi innoittamana, hihaa!

    • Ooh Dallasin musa. <3 Oih ihana Reese, kiitos niin paljon Heli. Ihan muuten samoja sarjoja ollaan katsottu ja olihan Alexis tosiaan ihan JR:n vastapari, eri sarjassa vaan. 🙂 Safiiri ja Teräs oli mieletön ja minustakin ihan järisyttävän jännittävä silloin. <3

      Juu ei Dingoja ym, en minäkään, mutta meitsi oli teknotyttö. <3

      Meillä oli suvussa kampaaja, niin siellä onneksi sain omat permikseni. <3

      Hih kaiva, eikö ihanaa nostalgiaa. Kivaa viikkoa Heli <3

  • Pakko myöntää etten ole koskaan katsonut yhtään jaksoa Dallasia tai Dynastiaa. En ymmärtänyt miksi jotkut kaverini katsoivat niitä kun itse tuijottelin Merten salaisuuksia, jossa Calypso seikkaili merellä ja minusta punapipoinen Jacques Cousteau oli ihan päällikkö. Toinen suosikkini oli Avara luonto.

    Dingo on superihana ja muistan kyllä c-kasetit sekä myös kaikki omat nauhoitukset niille. Sininen ripsarikin on muistissa ja kaikki huulikiillot, jotka maistuivat hyville.

    Mukavaa tiistaita Tiia ❤️

    • No tietty katsoin myös kaikki luonto-ohjelmat ja Cousteau oli ihan niin cool ja mahtava ohjelma. Miten tuolloin nuokin ohjelmat oli osattu tehdä niin mystisen kiehtoviksi. Silloin ei tullut paljoa telkkarista, niin ehkä oppi kaikkiruokaiseksi, kuten nytkin.

      Voih Dingo, juu ei minun makuun, kun olin tuollainen teknotyttö. <3 Ooh sininset kajalit ja hei huulikiillot, jossa oli se teräspallukka, sellainen on varmaan nykyään kielletty lailla, ettei pallo vaan eksy suuhun ja tukehdu.

      Ihanaa torstaita Marjo <3

  • Mitä, teini äänittää radiosta kasetille! Luulin, että nauravat kippurassa C-kaseteille.

    Dallasia meillä katsottiin perjantaina saunan jälkeen, usein syötiin myös suklaata, joten postiivinen muisto jäi sarjasta, vaikka nyt katsottuna olisi varmaan aika kökköä… Permanetti oli 14-vuotiaasta 24-vuotiaaksi kova juttu ja ylioppilaskuvassakin on runsaasti sinistä ripsaria. Voi sitä 80-luvun minää…

    • Hih juu hänestä on nyt coolia kaikki retro, katsellaan täällä kaikkia vanhoja leffojakin nyt. Ihanaa on kuulla tyttären suusta, että ennen oli kuulemma kivempaa, heh eikä urpompaa.

      Hih juu pitää katsoa kaikella rakkaudella niitä meidän kasarikuvia, kyllä ne paksut siniset kajalit ja se permistöyhtö, niin ou no.

      Kivaa päivää Tuuli <3

  • Aivan ihania kuvia. Minä olin 1980-luvulla jo nuori nainen. Mutta muistan kyllä etenkin permanentit. Mukavaa, että tyttäresi kuuntelee nyt samaa musiikkia kuin sinä kasariaikaan.

    • Se kasari se kasari, niin täydellinen tunnelma, ihana ja upea sarja ja jolle jatkoakin on kuulemma luvassa. 🙂

      Kiitos niin paljon Maiccu ja ihanaa päivää <3

  • Hahah, sattuipa hauskaan aikaan tää sun postaus 😀 Just sunnuntaina äitin kanssa selattiin sen vanhoja luokkakuvia ja kuunneltiin musiikkia 80-luvulta! Oon kyllä musiikin suhteen niin kaikkiruokainen, että noita kasari biisejä on tullut kuunneltua ihan muuten vainkin useasti tässä viime aikoina 😀 Äitillä on ollu just samantyyppiset hiukset kuin sulla tossa toisessa kuvassa!

    Stranger things on mulle ainaki vielä vähän vieras sarja, koska mulla on niin monta sarjaa Netflixissä kesken, että en oo viittiny alottaa sitä 😀 Sitten kyllä aloitan, kun oon saanut jonkun toisen sarjan pois alta!

    • Eikä, eli teilläkin mahtava nostalgiapläjäys siellä, ihanaa. <3 Hih me äidit <3

      Suosittelen Stranger Things kolahtaa niihin jotka eivät ole kokeneet kasaria ja myös toki meihin, jotka ollaan aika eletty.

      Ihanaa viikkoa <3

  • Ihana postaus ❤ itse olen syntyny 85 eikä hirveästi muistikuvia kasarista ole. Mutta kasetit muistan. Oli kova juttu, kun pääsi nauhottamaan toiselta kasetilta toiselle. Pitikin olla ihan turpa kiinni, ettei omat mölinät kuulu musan päällä. Mut se oli jo ysikyt lukua se…

    • Huulikiiltoa vain, aloin käyttämään meikkiä vasta yläasteella ja tuossa on varmaan kuvankäsittely korostanut punaisuutta. <3

      Ihanaa päivää Jonna <3

  • Ihana tuulahdus menneeseen:) Mukava oli teininä äänitellä kaseteille musiikkia ja sitten sinne kappaleiden väliin piti vielä kommentoida omia juttuja…noita kasetteja vaihdeltiin ystävien kanssa:) Kiva että siellä tytär on innostunut samasta musiikista♥ Vankin muistikuva kasarimusiikista on DINGO…kyllä piti hiukset tupeerata ja huiveja oli kiinnitettynä vaikka mihin, kädet täynnä rannekoruja..otsahuivi oli ihan must:)) Lapset on aina välillä löytänyt vanhoja kuvia ja nauravat mahat kippurassa niille.."Äiti oot sä oikeesti liikkunut tän näkösenä…" Olin kyllä ihan auttamaton Dingo fani ja niitä lauluja tuli kyllä kuunneltua:) Nostalgista päivää sinne♥

    • Aah olin unohtanut nuo kasetinvaihdot, kerroin kyllä tyttärelle, että kamuille äänitettiin tai heh ihastukselle rakkauskasetteja, voi maar.

      En elänyt tuota Dingohommaa ollenkaan, mutta muistan kyllä Dingotytöt.<3 Silloinkin oli monia eri tyylilajeja, jotka niin suloisia kaikki.

      Ihanaa päivää Päde <3

  • Voi kyllä muistan tuon ihan kaiken … kasarina itsekin elänyt teini-iän! Duran Duran oli ehdottomasti se joka iskisuoraan Sydämeen!Ja vielä kovemmin iski Sydämeen Rakas mieheni vuonna 1987 ❤❤

    • Ooh ihan paras muisto tuo 1987 <3 Ihanaa päivää happy hippo, muiskis. Muuten en tykännyt yhtään Duran Duranista silloin, vaan enemmän tuo teknomusa iski, mutta tänä päivänähän meillä on sun kanssa ihan sama musamaku <3

  • Ihanat koulukuvat!❤️
    Permanentti, Neon väriset vaatteet, kaksipesäinen mankkari, teinari, olkatoppaukset, kivipestyt farkut…
    Voi niitä aikoja.
    Muistan Hittimittarin. Se oli aina pakko katsoa, vaikka usein siinä oli vaan pari hyvää biisiä.
    Dallasit ja Dynastiat oli hyviä!
    Muistan, kun meille tuli 80-luvun lopulla ensimmäinen mikro. Oli se ihmeellinen juttu!😊
    Kivaa viikon jatkoa Tiia!❤️

    • Aah hittimittari, se se oli, kiitos tästä muistosta. <3

      Hih mikro mullisti tosiaan maailman, minulle se tuli vasta omaan kotiin, koska mummini oli sitä vastaan, vaikka muutoin meillä oli kaikki sähkölaitteet kananmunankeitintä myöten ja mökillä myös, hih.

      Kivaa viikkoa Sari <3

  • Voi 80-luku oli ihana!
    Muistan kuinka sain kaksipesäisen mankan ja sillä pystyi kopioimaan kasetteja. Se oli niin suurta 😀

    Muistan moonbootsit, MicMacin pillifarkut, hapsusaappaat, Seppälän jättineuleet, isot korvakorut, Rukan raitatakit, purjehduskengät, sähkösinisen ripsarin ja kajalin, valkoisen huulipunan, käkkäräpermanentin ja hirvittävän hajuvesillä lotraamisen.

    • Ooh kaksipesäinen mankka, se oli kova juttu ja minulla ei sellaista ollut, mutta jollain kamulla oli ja se oli niin wautsiwau <3

      MoonBootsit, niin olikin sellaiset, Seppälä, purkkarit, Fjällräven oli kova juttu ja hui se valkoinen puna, se oli niin cool, hih. Hui ja ne hajuvedet haisi silloin ihan tunkalta, Diorin Poison ou no!

      Kivaa viikkoa Rva Kepponen <3

  • Meiläkin on noita kasetteja muttei mitään härveliä millä niitä soittelis 🙂 Pöh! Kaammesti hyvää vanhaa heviä! Kyllä noista vanhoista luokkakuvista niin ni löytää itestään edes pikkasen jotakin samaa kuin nykyään. Sillon oli silee poski ja nykyään ryppyset silmäkulmat 🙂 🙂

    • Ihana tuo sileä poski, niin oli ja nyt on valuvat piirteet täällä, mutta viis siitä. <3 Hevi oli kyllä yksi nautinto myöskin.

      Ihanaa loppuviikkoa Bikke <3

  • Voi ei, tämä oli ihan mielettömän ihana postaus <3 <3 <3 Mehän ollaan ihan saman ikäisiä, joten ihan samoihin aikoihin ollaan noita kasetteja äänitelty 🙂 Mä olin olevinaan vähän "pahistyttö" (mutta kuitenkin olin ihan älyttömän kiltti, kunhan esitin ja poltin tupakkia…) ja meidän porukka kuunteli Rollareita, ZZ Topia, Dire Straitsia ja sitten välillä "salaa" ihan niitä samoja kasarihittejä, kuin kaikki muutkin. Että me ollaan oltu huvittavan koomisia!

    Kasetit oli ihania. Muistan, kun kerran kaverin kanssa juostiin meillä kotona putkiradion luo sen pienen kasettimankan kanssa (jossa siis ei ollut radiota) äänittämään F.R.Davidin Words-kappaletta. Sen verran myöhässä oltiin ja kiire tuli, että molemmat kaaduttiin matkalla (ja taidettiin vähän kolhiakin itseämme), mutta saatiin äänitettyä se jostain sieltä puolestavälistä. Sitä sitten kuunneltiin ihan tyytyväisenä, sitä puolikasta kappaletta 😀 Putkiradiosta kuului Radio Luxemburg, josta tuli ihan parhaita biisejä.

    Voi kiitos Tiia sulle tästä, tuli ihan mahtavia muistoja mieleen. Vaikka se teiniaika oli tietyllä tapaa kamalaa, niin kyllä mulla siitä on lähinnä (tragi)koomisen hyviä muistoja!

    • Hih juu tuo kunhan esittäminen oli monille tuttua, sillä murrosikä on sellaista kipuilua

      Aah Dire Straits, kuuntelin levyt puhki <3

      Aah tuo radiotuuri, kun biisi oli ehtinyt alkaa tai se tunne, kun sai hyvän biisin kasetille, se oli ihan voittamatonta. Radio Luxemburgia minäkin ja se kuului parhaiten yöllä.

      Oli se niin kamalaa, mutta juuri tragikoomisesti hyvää aikaa. Kiitos sinulle ja teille kaikille, täältä on tullut niin paljon hyviä muistoja, mitä itse en taas muistanut, mutta nyt muistan. <3

      Ihanaa päivää <3

  • Joo saman ikäisiä suunnilleen ollaan ja kaikki mainittu, muistui mieleen. Sitten oli ne teinarit (teinikalenteri) ja siihen kirjoitettiin ja kerättiin kaikenlaista väliin, että olisi mahdollisimman paksu heh….voi niitä aikoja. Ihana postaus kiitos tästä.

  • Oi toffeehuulirasva ja sähkönsininen ripsari!ja olkatoppaukset ja kultanapit😊😊voi hihii..❤💕💕 silloin kun limsapulloissa oli ne korkit joista sai haavoja niin niistä sai taittelemalla myös hienot rakennekynnet😊 Mukavaa keskiviikkoa Tiia💕

    • Kultanapit ja hei ne on aika cool taas. <3 Mutta silloin ne vasta olikin. OOh teinköhän ikinä korkeista rakennekynsiä, nyt on tainnut yksi vaihe jäädä väliin, iiks.

      Kivaa päivää Kristiina <3

  • Ihana nostalgiapläjäys! Tuli mieleen näiden myötä niin monia muistoja 🙂 Nuoruus oli neonväriä, sinistä kajalia, yves rocherin tuoksuja ja paksuja pötkövartisia sukkia – jotka meillä päin oli coolia vetää farkunlahkeen päälle 😀 Oli sivuilta ja päältä lyhyt sekä takaa pidempi tukka, joka oli permanentattu… C-kasetteja, sormi valmiina äänitysnappulalla ja sunnuntain parituntinen hittiputki. Wham, Dingo, Nik Kershaw ja Bon Jovi. Oi niitä aikoja 😀

    • Yvesin tuoksut <3

      Sormi aina valmiina äänitysnappulalla, hieman osittain kotioloissa, kuin nykyajan kännykät, hih.

      Nik Kershaw, ooh. <3

      Ihanaa päivää Tuula <3 ehkä muistellaan tätäkin päivää joskus yhtä nostalgioiden <3

  • Hih, mulla on pyörinyt mielessä kasari-aiheinen postaus, kunneksyin Helmi-radiokanavalle. Se soittaa paljon kasarimusaa. Omat lapseni ovat kaikki marinoitu kasarimusalla, kiitos Spotifyn. Oma suursuosikkini 80-luvulla oli tietenkin ikisuokkarini Bon Jovi. Toki kaikki discobiisit oli hyviä ja niitä kuunneltiin (ja tanssittiin) paljon.

    Tekkkaritarjonta tuolloin oli hän eri kuin tänä päivänä, joten Dallas ja Dynastia kuului katsoa.

    Kasariin kuului ehdottimasti pikeepaidat pystyyn nostettuine kauluksineen, vaaleat/vaalennetut levikset, purjehduskengät ja valkoinen huulipuna. Ja tietty tosi voimakkaat hajuvedet 😊

    • Discomusa oli niin hyvää, Bon Jovi ei ole ollut taas oma juttu. Telkkaritarjonta oli vähäistä, mutta ne tietyt ohjelmat olikin sitten kultaa. <3

      Purkkarit ja valkoinen huulipuna, ou ye, niin kuului ja se oli se sellainen tietty "snobimuoti" silloin, kun noita tyylilajejakin oli useampia.

      Ihanaa päivää Tuija <3

    • Sama täällä ja Stranger Things varsinkin vei totaalisesti lapsuuteen. 🙂 Ihanaa päivää Hertta-Viola ja ei ikinä anneta kasarin lähteä meistä. <3

  • Mainio tuulahdus menneeseen aikaan. Niin Dallasia kuin Dynastiaa tuli seurattua. Ystäväni Irmeli oli samannäköinen kuin Dynastian vaaleatukkainen kaunotar (nyt en nimeä muista). Heillä oli samanlaiset hopeanvaaleat polkkatukatkin molemmilla 🙂 Pikeepaitoja rakastin ja olkatoppauksiakin. Ihana, ylitseampuva aikakausi 🙂

    • Ooh mikähän se nimi olikaan, ihan kielen päällä on. Pikeepaidat, olkatoppaukset, isot blaxerit, oi niitä aikoja, yliampuvaa, mutta jotenkin niin ihanaa. Nyt tähän päivään on tuotu ne hyvät asiat kasarista, minimoiden. <3

      Ihanaa päivää Tuula <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud