Eilinen oli aika mielenkiintoinen päivä ja tuntuu, kuin jokin kohtalonsormi olisi käynyt tuikkaamassa. Olin aamupäivällä keskustelemassa Mia Kankimäen kirjasta ”Naiset joita ajattelen öisin.” Tästä kirjasta tulee myöhemmin blogiin syvempää analyysia ja samalla myös äänikirjoista, miltä tuntuu kuunnella kirja äänikirjana.
Kerrottakoon kuitenkin Kankimäen kirjan yksi punainen lanka ja se on rohkeus. Rohkeus tehdä asioita siitä huolimatta, vaikka pelottaa. ”Yritä olla reipas.” Kirja sai jälleen kerran ajattelemaan pelkoa ja miten pelko turruttaa ja miten pelko ottaa välillä enemmän valtaansa. Miten haurailla hetkillä sitä on vielä pelokkaampi.
Joskus omalla kohdalla antaessa pelon ottaa vallan, on kyseessä myös henkinen laiskuus, aina ei jaksa taistella. Olen miltei varma, että tietyt lapsuuden elementit ja myös raskaat oikeustaistelut ja lapsen sydänleikkaus ovat tehneet minusta vahvan, mutta samalla hauraamman, jotenkin herkistyneemmän ja myös ajoittain voimattomamman. Elämän valot ja varjot ovat näyttäytyneet ja luonnollisestikaan näiltä ei kukaan säästy. Keskustellessa eri ihmisten kanssa, meillä kaikilla on omat mörkömme, omat suden hetkemme, omat traumamme.
Omia pelkoja ja traumoja olen käsitellyt paljonkin ja mieheni kanssa olemmekin kovia keskustelemaan kaikista asioista, niin päivän polttavista, menneestä ja tulevasta. Joskus palaamme surullisiin aiheisiin ja huomaamme yllättäen työstävämme vanhaa murhetta, jonka luulimme olleen jo käsitelty. Mutta mitä enemmän puhuu, sen enemmän pelko hälvenee.
Eilen keskustelin illalla kahvilla Souliinan kanssa, miten joskus täällä blogissakin on vain helpointa tarttua kaikkeen kauniiseen, kauniisiin vaatteisiin ja kosmetiikkaan. Miten ne herättävät siltikin esteettisiä tuntemuksia minussa, mutta miten niistä on kepeämpää kirjoittaa.
Mitä pitempään olen kirjoittanut blogia ja mitä enemmän tänne on löytänyt lukijoita sen enemmän välillä pelko ja paine miellyttää, tasapainottelevat keskenään. Välillä joudun kuiskaamaan itselleni, älä pelkää ja tee omaa juttuasi kuunnellen sydäntäsi.
On totta, että vaikka olenkin osittain turtunut anonyymien haukuille, on huolestuttavaa ajatella, että jossain on ihmisiä, ihminen, joka stalkkaa kaikkea kirjoittamaani, lainaa vanhojenkin tekstien kipupisteitä, koittaa nitistää elämäni voiman loata minut. En käytä aikaa kyseisen henkilön tai henkilöiden analysointiin, en lainaa heidän sanomisiaan, mutta kaikkeen on tartuttu, minussa ei ole enää jäljellä sellaista mutkaa blogin puolella tai ulkonäön, johon ei olisi tartuttu.
Ei se yksittäinen haukku vaan se, että tuolla jossain on ihminen, joka haluaa pahaa minulle.
Siksi vastaan sinulle kultainen anonyymi Tiina, joka annoit eiliseen postaukseen niin kauniilla tavalla rakentavaa palautetta blogistani, tavalla jota syvästi arvostan. Joskus ihmisen täytyy seilata turvallisimmalla vesillä, jotta uskaltaa taas olla rohkeampi. Joskus ihminen tarvitsee vain kunnon potkun peffaan ja kiitos sinulle Tiina taasen tästä ”potkusta” ja Souliinalle eilisestä kahvihetkestä ja pelon käsittelystä.
Siksi vastaan sinulle kultainen anonyymi Tiina, joka annoit eiliseen postaukseen niin kauniilla tavalla rakentavaa palautetta blogistani, tavalla jota syvästi arvostan. Joskus ihmisen täytyy seilata turvallisimmalla vesillä, jotta uskaltaa taas olla rohkeampi. Joskus ihminen tarvitsee vain kunnon potkun peffaan ja kiitos sinulle Tiina taasen tästä ”potkusta” ja Souliinalle eilisestä kahvihetkestä ja pelon käsittelystä.
Yritän siten jälleen, peloista huolimatta, olla halvaannuttamatta sisäistä ääntäni, vaikka on ihmisiä, jotka haluavat minun vaikenevan, jotka seuraavat jokaista sanaani ja jotka haluavat jollain tasolla häväistä minut. Elän kuitenkin hyvän ilmapiirissä, joten siitä kannattaa ammentaa rohkeutensa, aina olla omin itsensä, välillä sielun sopukoitaankaan säästelemättä.
Tästä syystä en jatkossa myöskään enää julkaise ikävällä tavalla hekilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja ja nytkin pahimmat kommentit olen jättänyt julkaisematta. Minulla on myös perhe, jotka lukevat blogiani ja tälläiset kommentit haavoittavat myös lähimpiä ihmisiäni.
Palatakseni Mia Kankimäen kirjaan ja hänen pettymykseen idolisoimaansa Karen Blixeniä kohtaan, koska Karen ei ollutkaan niin vahva, kuin antoi kirjoissaan ymmärtää. Vahvinkin ihminen on heikko ja hauras ja oman heikkouden tunnistaminen ja hyväksyminen tekee meistä vahvoja. On siten aika valjastaa oma sisäinen leijonani esiin, peloista huolimatta.
Jos Mia ajattelee Yönaisia öisin ja kohtaa omat pelkonsa ja kriisinsä peilaten heidän kautta. Kohtaan minä taasen suden hetkinä oman itseni raadollisimmillani ja samalla myös elämän.
Välillä voin olla jopa niin ”peloissani”, että mietin täällä jopa, mikä on teidän silmiänne miellyttävin fontti tai fontin koko. 🙂 Onneksi on kuitenkin aamu, joka yleensä kirkastaa mielen, valon valtava voima.
Välillä voin olla jopa niin ”peloissani”, että mietin täällä jopa, mikä on teidän silmiänne miellyttävin fontti tai fontin koko. 🙂 Onneksi on kuitenkin aamu, joka yleensä kirkastaa mielen, valon valtava voima.
Mitä sinä pelkäät, teetkö asioita peloista huolimatta, myös siis sellaisia asioita, joita ei olisi pakko mutta koska sisäinen äänesi kuiskii sinua tekemään?
Sydämellistä keskiviikkoa kaikille. <3
Ihana Tiia ❤️ ne ihmiset jotka kirjoittavat rumasti ja toista loukkaavasti ovat sairaita. Ymmärrän että on vaikeaa olla silti ajattelematta niitä kommentteja. Minä pelkään pimeää, ainakin vähän… Omien kasvojen menetystä muiden edessä ja sitä, että en voi miellyttää kaikkia mm…Ihanaa viikon jatkoa Tiia ❤️
omien kasvojen menetys on muuten mielenkiintoinen pelko. Olen huomannut, että aina kun mokaan, paras lääke on nauraa itselleen, tällöin se kiusallinen tunne haihtuu. Kaikilla meillä on varmasti kasvomme, jotka me näytämme muille ja kotioloissa on helpointa olla täysin oma itsensä tai läheisten.
Ihanaa viikonloppua <3
Hieno kirjoitus vaikeasta asiasta. Mielestäni teet viisaasti jos jätät julkaisematta tuollaiset julmat kommentit. Mutta eihän se tee tilannetta sinulle itsellesi yhtään sen helpommaksi kestää. Pitäisi olla vielä jokin instanssi joka esilukisi kommentit ja poistaisi kylmästi ilkeät ja mauttomat kommentit.
En voi sanoa että tekisin pelkäämiäni asioita jos ei ole pakko. Kyllä mä vaan jätän ne sitten tekemättä. Kokonaan toinen asia on sitten sellaiset jutut joita ei millään haluaisi jostain syystä tehdä, mutta hyviin tapoihin tai käytäntöön kuuluu ne tehdä. Sellaisia on tullut vastaan vaikka kuinka ja ne olen sitten pitkin hampain tehnyt. Hyvää päivän jatkoa sinulle parahin Tiia <3
Noh sanotaan, että kun tuikkaa henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit roskakoriin, eikä käytä aikaa niihin vastaamiseen, niin hyvin äkkiä ovat poissa mielestä. Säälin ihmisiä, jotka käyttävät elämän energiansa vihaamiseen.
Näin se on, joskus meidän kaikkien on pakko tehdä juttuja, jotka eivät ole mieluisia.
Mukavaa viikonloppua Kristiina <3
Tsemppiä ja rohkeutta, Tiia💖 Toivottavasti paha saa jossain kohdin palkkansa.
Uskon, että on saanut jo, ei voi olla kovin hyvin asiat ihmisillä, jotka kiusaavat netissä… 🙁
Ihanaa viikonloppua <3
Hyvä kirjoitus <3 Jokaisella meillä on pelkomme ja myös toivoisin että kaikilla olisi myös välineet käsitellä pelkoja. Sanan sivaltavalla säilällä sohivat ovat varmasti juuri heitä joilla ei ole sitä oikeaa paikkaa tai tapaa käsitellä pelkojaan vaan anonyymisti somessa koittavat parantaa itseään väärällä tavalla. Ole vahva ja kulje ylpeästi omaa tietäsi. ps. täällä blogistaniassa kun ei kenenkään ole pakko lukea postauksia jos ei jostain tykkää, voi vallan vaihtaa sivustoa 😉 Jaksuja Tiia<3
Viisaita sanoja Onneli, mutta onhan se mielenkiintonen ilmiö, että jotkut käyvät täällä ärsyyntymässä eli hakemassa kanavaa vihalleen. Me ihmiset olemme hyvin erilaisia ja meidän toimintamallit ja viha on varmasti koukuttavaa siinä missä hyvyyskin. Viha vaan ei anna mitään muuta, kuin lisää vihaa ja ihminen katkeroituu ja syyttää muita. Hyvä antaa aidosti hyvää, hyvä on ihmeellinen voima ja uskon sen aina voittavan pahan.
Ihanaa viikonloppua Onneli <3
Minulla on niin paljon pelkoa ja murheita elämässäni. Pääosiin onnistun nostamaan (mielissääni tietenkin) keski sormia ja jatkan vaan eteenpäin. Katsotaan kauanko se toimii…
❤️U
Rakas Sanja, täältä sinulle järkälemäinen hali ja kun nähdään saat livenäkin. <3
On surullista, että maailmassa on niinkin paljon sellaista pahoinvointia, jonka käsittelyyn ei ole saatu apua ja välineitä, vaan se kaatuu täysin osattomien niskaan. Pahat sanat ja teot kertovat enemminkin niiden sanojista ja tekijöistä, ei heistä, joiden niskaan pahuutta yritetään kaataa – ehkä kateuttaan, ehkä sattumanvaraisesti, ehkä katkeruuttaan jotain sellaista kohtaan, jota heidän on itsekään vaikea tavoittaa. Tällaiset tilanteet vahvistavat ainakin mulla ajatusta, että on tosi tärkeä opettaa ihminen pienestä pitäen asettamaan rajat sille, miten minua voi kohdella. Maailmassa tulee kuitenkin melko varmasti kohtaamaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät osaa omaa huonoa käytöstään rajata. Onneksi suurin osa maailmasta on täynnänsä paljon kaikenlaista hyvää.
Ihanaa viikon jatkoa Tiia <3
Ps. Kävin vielä oikein miettimässä, että saisinko väännettyä susta jotain kriittistä kritiikkiä, mutta en rehellisesti oikeasti keksinyt mitään. Olet ystävällinen, kaunis ja rohkeasti oma itsesi, ja nuo piirteet eivät pahimpanakaan päivänä herätä mussa minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Ja mikään immuuni negatiivisille tunteille en ole, sillä niitä kyllä iskee silloin ilmoille ja lujaa, jos joudun olemaan tekemisissä ilkeän ja epärehellisen tyypin kanssa.
Sanotaanko, että jos olen kohdannut vihaa livenä, mikä on kyllä ollut äärimmäisen harvinaista, niin tätä olen analysoinut, mutta anonyymien sielunelämään, jotka kiusaavat netisssä ei kannata sukeltaa sekuntiakaan. Se, että anonyymiteetin suojassa kiusataan tekee jo sen sen arvoiseksi, ettei kannata. Sanoisivat edes päin naamaa, mutta kun ovat pelkureita, haluavat kuitenkin säilyttää kasvonsa, eivätkä näyttää maailmalle sielunmaisemaansa ja sitä faktaa, että ovat kiusaajia. Syyt voivat olla hyvin moninaiset todellakin.
Ihana ihana sinä ja kun tulut uudelleen kommentoimaan. Eikä ärsytä minua sinä tai kukaan muukaan täällä, en käytä aikaa blogien tai juttujen lukemiseen, jotka ärsyttää. Kenellä muuten on aikaa sellaiseen? Hyvä kun tässä ehtii lempiblogit lukea. <3
Kiitos niin paljon kauniista sanoista ja ihanaa viikonloppua <3
Mä en pysty ymmärtämään miten joku voi haluta toiselle pahaa, en todella ja piiloutuminen anonyymiksihaukkujaksi jos joku on pelkuruutta:(
Pelko on inhimillinen tunne ja kyllä sen syövereissä aikaajoin on itsekukin.Mä painin parhaillaan selksäni kanssa ja pelkään leikkausta, pelkään jo leikkaus epäonnistuu ja jäänkin elämään kipujen kanssa ja mikä pahinta, jos joutuisin työkyvyttömäksi. Mutta koska pelko ei edistä mun paranemista, koitan sen nististää ja keskittyä kaikkeen hyvään mahdolliseen. Uskon että hyvä tulee hyvän luo ♥ Ja paha saa palkkansa. Halaus sulle ihanuus ♥
Meidän ei tarvitse sitä kyllä ymmärtää, eikä edes miettiä. Antaa heidän tarpoa omassa suossaan.
Voi sinua rakas Maiccu ja toivottavasti halasin sua eilen riittävästi, oli ihanaa nähdä.
Mukavaa viikonloppua Maiccu <3
Hienoa, Tiia että otit pelkoasian esille täällä blogissa. Oletkin käsitellyt blogisi aiheissa monia asioita itsessäsi, ja mielestäni olet huiman rohkea. Sanoitkin ettei sinussa ole enää sellaista mutkaa täällä blogin puolella mihin ei olisi kommentoimalla tartuttu. Ja hyvä ettet ole lähtenyt kommentoimaan asiattomia kommentteja, ja olet jättänyt ne ihan omaan arvoonsa. Minunkin blogiani on lähestynyt muutama asiaton kommentoija, ja kyllähän se pahalta tuntuu mutta ajattelen että ilmeisesti siellä anonyymin päässä on ongelmia jollain elämän alueella. Ihan kaikkea ei sentään tarvitse vastaanottaa, ei oikeassa elämässä eikä täällä blogimaailmassa.
Joitain asioita on tehtävä pelosta huolimatta, vaan huomatakseen että se pelko oli täysin turha. En tykkää sanasta ”mukavuusalue” mutta joskus on hyvä hypätä pois sieltä, ja olenkin miettinyt aloittavani haasteen jossa täytyisi tehdä postaus asiasta, mikä ei kuulu yhtään blogin tyyliin, eli jotain ihan täysin erilaista. Se voisi olla hauska haaste.
Mukavaa jatkoa Tiia sinulle ihanan blogisi parissa, täälläkin luetaan lähes kaikki postauksesi muttei aina tule vastattua.
❤️ Tuulikki
No näinhän se menee, että ne ongelmat on siellä sanojan päässä, ollaan me vaan ihan rauhassa teflonia ja nautitaan. <3
Olet niin oikeassa ja silloin, kun voittaa pelkonsa ja tekee asioita, jotka on pelottanut, tulee äärimmäisen hyvä olo ja tuntuu, että itsevarmuudessa on menty taas yksi pieni porras eteenpäin.
Ei tarvitse vastailla, eikä tarvitse todella aina lukeakaan, kaikilla meillä on omat kiireet ja kujeemme. Lämmittää tieto, että olet täällä ja sinun sydämellinen lämpö.
Halit Tuulikki <3
Nuo Anonyymit on vaan oma rotunsa, jota tälläinen vanha ei vaan jaksa ymmärtää.
Mun pelot on niin moninaiset ja niitä vastaan olen taistellut koko elämäni. Kun pelkään ennalta jotain, lohduttaudun kaiken menevän sitten hyvin, kun pelko on jo koettu. Viisasta, no ei todellakaan. Pelolle en vaan mahda mittää. Ja ne yöt, kun kaikki pelot ottavan vallan. Eihän mulla ole edes enää pelon syitä. Kuolemakin kohtaa jokaisen ja aikaa emme tiedä.
Omia unia olen ihmetellyt. Niillä alkaa olla oma elämä, niin hyvässä kuin pahassa. Ennen edes niitä muistanut, mutta nyt kyllä. Ei nuorena tiennyt kuinka hauskaa on vanhana. Hah ja hah.
Leppeää lokakuun loppu ja kiitos ajatuksia antavasta blogista!
Yöt ovat pahimpia ja suden hetket. Välillä aamulla oikein ihmettelee omia yöllisiä ajatuksiaan.
Hih olet ihana ja täällä ollut aina villejä painajaisia, mutta ehkä katson vaan liikaa scifiohjelmia.
Ihanaa viikonloppua ja kiitos sinulle Marketta aina niin ihanista kommenteista ja mahtavasta itseironiasta, sinä jos kuka osaat nauraa itsellesi. <3 Oot paras. <3
Teen paljonkin asioita, vaikka pelkäisinkin, mutta haluaisin silti olla niin paljon pelottomampi, mitä nyt olen. Minä olen ajat sitten lopettanut noiden ikävien kommenttien julkaisun, koska alettiin haukkua perhettäni, puututtiin lapsiin ja mieheen, siinä meni minun raja. Minua voi haukkua minkä ehtii, mutta on alhaista haukkua ihmisiä, jotka eivät voi itseään voi puolustaa. Pelko on persiistä!
Oot muru <3
Juu ei meidän tarvitse täällä sietää yhtään sen enempää, kuin vaikka kadulla kävellessä. Ihminen on mielenkiintoinen olio kyllä, on tavattoman mielenkiintoista kuitenkin pohtia sitä, miten jotkut käyttävät energiansa vihaan ja toiset hyvään. Aidosti se ikuinen hyvän ja pahan taistelu on totta.
Niin totta, että itse kestän paljon, mutta läheisiänihän ei haukuta, sitten iskee leijonaemo.
Oot muru säkin <3 Pus <3
Sinä olet Tiia ko. anonyymille/anonyymeille todella tärkeä henkilö, kun kaikkea sinussa täytyy ruotia. Niinhän me kaikki taidamme tehdä. Mutta miksi se pitää tehdä ikävässä hengessä. Oman egon pöngittamiseksi? Säälittävää.
Mielestäni reagoit ainoalla oikealla tavalla, kun et toista kommentteja. Jotain kieroutunutta huomiohakuisuutta vain ruokkisi, jos julkaisisit kommentit.
Mitä pelkään?
Lasteni munuaisairauksien etenemistä. Sen pelon kanssa on elettävä.
Pysytään vahvoina <3
Hyvää illan jatkoa Tiia!
Hih nauran täällä ääneen. On hassua olla vihattava ja kuitenkin kaikki postaukset ja blogin lukemat ym. mietitään pieteetillä, käytetään oikein aikaa meikäläisen elämän ruotimiseen. En ymmärrä, mutta eipä minun tarvitsekaan.
Sinulla on suuri ja se pahin pelko, kaikki sairaudet ottaisi mieluiten itselleen, eikä lapsilleen.
Ihanaa viikonloppua Kirsti Kaija <3
Oli taas asiaa, mistä kirjoitit. Hienoa Tiia. Oot tosi rohkea nainen.
Kaikilla on omat pelkonsa ja keinot niistä selviämiseen.
On kyllä ikävää, kun te, jotka kirjoitatte blogeja, saatte paljon rumia kommentteja. Ne voi mun mielestä karsia heti pois.
Hyvää illan jatkoa sinulle Tiia.
>Leena
Asialliset palautteet aina julkaisen, niitä muuten tulee äärimmäisen harvoin. 😉 Henkilökohtaisuuksiin menevät menevät jatkossa aina suoraan roskikseen. Eivät ole minkäänarvoisia, jos ei asiaansa osaa sanoa mollaamatta, niin ei ole vastauksen arvoisia.
Ihanaa viikonloppua ja kiitos paljon Leena <3
On hienoa että keskityt tekemään ja toteuttamaan luovuuttasi. Sitä ei tule katumaan 😊. Teet tärkeää työtä siinä että tuot esille ikävän vihapuheen vaikutuksia. Miksi joku keskittyy elämässään loukkaamaan toista ihmistä? -Surullista. Sellainen toiminta myrkyttää ihmisen pahaksi. Olemalla ystävällinen vapauttaa ja tekee onnellisemmaksi.
Niin meiltä nämä valuvat kuin hanhen selästä, mutta itse kiusaaja myrkyttää hiljakseen omaa sydäntään. Ihmettelee miksi ihmiset vieroksuu ja ajattelee, että muissa on vika. Hyvyys ja pahuus on valintakysymyksiä ja loputtomiin ei voi syyttää muita, kuin itseään, oli omat kokemukset ja kaikupohjat mitä tahansa.
Ystävällisyys muuten tuo vapautta, avaa sydämen, pystyy hengittämään ja aidosti sydän ilakoi. On heikkoutta valita viha.
Ihanaa viikonloppua Tiina <3
Pelkoa varmasti kokee meistä jokainen aina välillä elämässään. Minä pelkään nyt esim työttömäksi jäämistä, ja yritän olla optimisti ja rohkea.
Mennään valoa ja rohkeutta kohti me kaikki, vaikka välillä on pelkoisia päiviä!
Ihanaa päivää Tiialainen <3
Voi muru, toivon niin, että tuo työttömyys uhkakuva ei toteudu, vaan löydät töitä ennen kuin vanha työ loppuu..
Ihanaa päivää sinullekin ja halit <3
Olet todella rohkea nainen ja osaat tehdä valintoja ja pohdiskelet ihanuuksia. Jatka ihmeessä omaan tyyliisi ja entiseen malliin. Täällä blogissasi on ihanaa aina piipahtaa.
Jokainen meistä varmasti pelkää useinkin. Telkkarin uutisia ei erityisherkkä tyttäreni katso ollenkaan. Jos ei ole pelkoa omassa elämässä, kärsimys ja pelko tulevat verkkokalvoille lehtien ja telkkarin välityksellä.
Kiitos niin paljon Enkuli <3
Niin totta ja nykyään uutistulva on ihan toista, kuin omassa lapsuudessa ja maailman pahuus voi alkaa syvästikin herkkää mieltä ahdistamaan.
Sydämellistä viikonloppua Enkuli <3
Olet oma, ihana itsesi. Se riittää. Fontti, kuvat, ym. ovat sivuseikkoja.
Seuraan blogiasi, koska siinä on niin monta tasoa. Luen usein "ryppäänä" useamman päivän tekstin, joten vaikka en jokaiseen kommentoi, tukevasti mukana olen. Kallista vapaa-aikaani en halua käyttää ihan mihin tahansa, joten saat olla varma, että ihan laadun vuoksi luen, näinkin ajasta kranttu kun olen. 😀
Netissä ärsyyntyminen ja kirpeä kommentointi on ihan oma lajinsa. Kateutta se aika pitkälti pohjimmiltaa on. Yksi kiusan laji on piilotettu pahansuopuus. Blogin teksteistä ja kommenteista laitetaan asiayhteydestä irrallisina eteenpäin "tiedoksiantona" lainauksia. Ihan kuin ne eivät muutoin olisi täysin vapaasti luettavissa! Täytyy vain ihmetellä ihmisten motivaatioita nähdä vaivaa. Mutta toisaalta, hyvähän se on että jokin sentään liikuttaa. 😉
Ja sitten aiheeseen pelko. Olen varsinainen jänishousu. "Näen" jo tilanteet ja uhkakuvat mielessäni, hyvä mielikuvitus ei ihan aina ole rikkaus. Ainakaan näin väärin valjastettuna. Mutta ihminen on ihan älyttömän sopeutuva eläin! Mitä tahansa ikinä tapahtuukaan, siitä on vaan läpi mentävä ja elettävä, ja yleensä niin käykin. Tällä hetkellä sitä läpimentävää ja elettävää on valitettavasti taas enemmän, ehkä joskus on jonkin muun aika.
Olet riipaisevan oikeassa siinä, että vaikeudet kyllä tekevät vahvaksi, mutta samalla hauraaksi. Ehkä se hauraus onkin tietoisuutta siitä, että koska tahansa, ihan mitä tahansa voi tapahtua ja elämä muuttua. Pitäisi vain (tämä siis itselleni erityisesti) luottaa ja muistaa, että se mikä tahansa voi olla myös hyvää.
Hali päivääsi. <3
Välillä sortuu miellyttämisen tarpeeseen, mutta pakko muistuttaa itselleen, ettei kaikkia voi ikinä miellyttää ja siksi on tärkeintä miellyttää itseään eli tehdä omaa juttuaan, oli se mitä tahansa hömppää tai syvällistä.
Olen otettu sanoistasi, sillä sinun teksteissä on taikaa, olet nerokas kynän käyttäjä. <3
Niin kai se on hyvä, että jokin liikuttaa, vaikka se sitten valjastettaisiin ärsytykseen ja vihaan, on sentään tunteita, vaikka ne ovatkin negatiivisia.
Olet niin oikeassa tuossa sopeutuvaisuudessa, että ihminen venyy ihan loputtomiin pakon sanellessa. Jälkikäteen voi ihmetellä joitain asioita, miten sitä on jaksanut silloin joskus edes, mutta sitä venyy ihmeellisiin mittasuhteisiin.
Kyllä se hauraus on tietoisuutta siitä, että milloin vaan tämä seesteinen välivaihe voi taas muuttua myrskyksi.
Haleja sinulle super ihana ja viisas Nelina <3 ja kiitos <3
Elän, vaikka pelottaa.
Näin juuri ja on pakko <3 Haleja sinulle <3
Hyvä aihe. Tuo oli erityisen osuvasti ja runollisesti sanottu, että "Elämän valot ja varjot ovat näyttäytyneet ja luonnollisestikaan näiltä ei kukaan säästy." Pelkohan tosiaan istuu meissä kaikissa. Hyvässä se on meitä suojeleva voima, mutta pahassa se estää toteuttamasta itseään ja elämäänsä.
Minulla on ollut (tai ehkä on vieläkin?) vakiostalkkaaja. Ei blogin kautta tullut, vaan ihan muualta. Aina säännöllisin väliajoin se plopsahtaa jollain uudella nimellä instagramiin ja alkaa tykkäillä ja seurata, kunnes estän senkin – monet aiemmat profiilit olen jo estänyt. Silti mun kuvia on helppo seurata, koska ne näkyvät blogin sivupalkissa, enkä niitä aio poistaa yhden hullun takia. Samoin on estot faceen ja sähköpostiin.
Samoin tiedän, että mun blogitekstit on pengottu pilkuntarkkaan ja ihan vaan sillä tarkoituksella, että se henkilö löytäisi jotain mua vastaan. Siitä tulikin sitten aika iso juttu, mutta en (juurikin pelon takia) uskalla avautua siitä enempää. Se jätti kyllä jonkinasteiset traumat ja kurjan olon – hyvä etten silloin lopettanut koko blogia. Lopettamisen esti lähinnä se, että halusin näyttää ko. taholle, että lälläslää, minua et nujerra. Samalla kuitenkin sisimmässä oli jäämöykky joka kerta, kun julkaisin blogiin jotain. Se on hyytävä tunne, että joku kyttää omia tekemisiäni eikä se tarkoitus ole hyvä…
Pelot ovat kurja juttu, koska ne pahimmillaan voivat halvaannuttaa niin pahoin, että jotain arvokasta ja hienoa voi jäädä kokematta. Itse olen aina ollut vähän arkajalka, enkä ollenkaan urhea pelkojen voittaja. Se harmittaa, sillä tällä nykyisellä, päänsä nostaneella äidinrohkeudella tekisin asioita toisin. Ilmeisesti on niin, että vasta lasten jälkeen olen pakosti löytänyt rohkeutta puuttua asioihin, älähtää ja astua epämukavuuksien puolelle, koska on pakko ajatella omien (ja muiden) lasten parasta.
Minusta sinä olet todella rohkea. Uskallat kertoa elämän haurauksista ja nettikiusaamisesta ja vaikka mistä, etkä vaikene, vaikka pelottaisikin. Ja sitten menit mukaan siihen avaruusjuttuunkin, mikä edustaa mulle jotain sellaista, että itse kuolisin ja kangistuihin silkasta kauhusta niille jalansijoilleni! 😀
Kuuntele vain omaa sydäntäsi ja anna oman äänesi kuulua jatkossakin ♥
Apua luin tätä aivan järkyttyneenä jo silloin, kun kommenttisi tuli. Anteeksi, että kesti näin kauan vastata.
Olet upea nainen, en ihmettele, että siitä seuraa vääristyneitä ihailijoita, MUTTA silti ihan himputin pelottavaa ja sairasta!
Oikeasti näille ihmisille ei kannata antaa sitä iloa, että lakkaa olemasta se mikä on, ihan kaikkine puolineen, niin pinnallisine kuin syvineen. Ei kannata antaa päästä ihon alle niin, että alkaa muuttua. Helpommin sanottu, kuin tehty, jos vainoaminen on tuota tasoa. Käy tämä minunkin anonyymi joka viikko ihastuttamassa, milloin useamman kerran ja milloin kerran viikossa. Kaiken hän tietää minusta blogin perusteella, kaiken on ahminut. En kyllä tiedä oudompaa muotoa, lukea blogia, joka inhottaa. Ihminen on todella merkillinen olento ja ainoa mitä mietin, etteikö näillä ihmisillä ole kykyä analysoida itseään, että miten epätervettä moinen toiminta on heille itselleen?
Uskon, että jokainen meistä on rohkea omalla tavallaan. Sinä olet hyvin avoin ja rohkea ja olet kirjoittanut todella hienoja postauksia kipupisteistä, joten olet rohkea nainen. <3
Näin se on mentävä, tehdä mitä itse lystää, eikä muita miellyttäen, silloin hukkaa oman äänensä.
Ihanaa viikonloppua Tuula <3
Kirjoituksesi riipaisi taas. Tiedän miten kurjalta ja hämmästyttävällä tuntuu, kun kokee olevansa vihattu, eikä ymmärrä, miksi sen on ansainnut.
Olin itse lapsena koulukiusattu, eikä siihen aikaan kiusaamista vielä tutkittu tai spekuloitu. Ei ymmärretty, ettei kiusatuksi joutumiseen tarvita syytä. Vieläkin saattaa joku kysyä asiasta kertoessani, että miksi, ja se satuttaa ja ärsyttää. Pitkään minäkin kuvittelin, että minussa on oltava jotain vikaa.
Onneksi olen aikuisena saanut elää ja työskennellä ympäristöissä, joissa ei kiusaamista ole. Siis aikuisten välistä. On ollut hienoa huomata, että minusta pidetään, ja ihan omana itsenäni.
Eheyttävää oli myös palata takaisin siihen maailmaan, jossa olin kiusaamista kokenut. Kiusaaminen ei ole loppunut mihinkään, mutta nykyään siihen yritetään puuttua eikä lakaista maton alle.
Enää en pelkää myöskään itse tulevani lasten kiusaamaksi, vaikka sellaistakin olen toisinaan kokenut. Aikuisena on helpompi ymmärtää lasten sisällä olevaa pahaa oloa, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja nuoruudesta johtuvaa kypsymättömyyttä, joka näkyy vaikkapa “minä minä” -asenteena. Aikuisena on aina kuitenkin voima-asemassa. Lisäksi ehkä nykypäivänä opettajien keskinäinen tuki on voimakkaampaa ja ainakin minun on ollut helppo turvautua muihin opettajiin. Yksin ei ole tarvinnut koskaan pärjätä, kuten silloin lapsena.
Aikuisten välinen kiusaaminen on kuitenkin oma lukunsa. Kaikilla työpaikoilla eivät asiat ole yhtä hyvin kuin omallani, kuten lehdistä on useaan otteeseen saanut viime aikoinakin lukea.
Ehkä vieläkin kauheampaa ja ahdistavampaa on vihakirjoittelu, joka on viimeisten kolmen vuoden aikana puhjennut aivan uskomattomiin mittasuhteisiin. Etenkin kun monet eivät edes piittaa anonyymiydestään vaan täysin omalla identiteetillään jopa uhkailevat tuntemattomia ihmisiä.
Se on ehkä kaikkein pelottavinta. Anonyymi herjaaminen kielii kirjoittajansa omista ongelmista, mielenterveysongelmista ja siitä, että aikaa on liikaa, taustalla työttömyyttä ym. Mutta uhkaileminen ja vieläpä omalla nimellä kertonee jostain tavattoman pahasta.
Kiva ettet kuitenkaan lannistu, vaan jatkat edelleen meidän ilahduttamistamme! Eikä niitä ilkeitä viestejä tarvitsekaan julkaista, niitä tuskin haluaa lukea kukaan muu kuin kirjoittaja itse!
Parempaa päivää sinulle tänään <3
Totta, ettei meidän lapsuudessa kiusaamiseen puututtu. Mumminikin näki, että ystäväni aina töni minua koulumatkalla, mutta ei siihen vaan puututtu, se oli sitä aikaa. Muistan miten ystävä itketti, koska näytin kuulemma hauskalta, kun itken, mottaisi mustan silmän, repi minun piirustuksen. Kyllä nämä jälkensä jättää, koulukiusaaminen.
Oma tytär myös koko kiusaamista ala-asteella ja se tuntui niin monin tavoin järkyttävämmältä, kuin silloinen minuun kohdistuva kiusaaminen. Maailma on ajoittain paha ja lapsiaan ei voi suojella kaikelta…
Ihan totta tuo, jos jollain on aikaa lukea kaikki vihaamastaan blogista ja analysoida sitä vielä ja kirjoittaa pitkiä kommentteja, niin liikaa aikaahan tällä ihmisellä on. Surullista.
Juu mikään ei lannista, mutta joskus ei vaan laiskuuttaan jaksa kirjoitella syvällisiä, koska sen tietää aina mikä mylly siitä alkaa taas
Ihanaa päivää sinulle ja kiitos niin paljon avoimesta ja rohkeasta kommentista, siitä että avasit omaa sydäntäsi ja lapsuuden kiusaamisia. <3
Pidin aikoinaan tiedeblogia, jonka pitäisi kaikkien olettamusten mukaan olla sellainen, ettei se kiinnitä ihmisten huomiota tai ainakaan, etteivät he kiinnitä huomiota bloggariin itseensä. Toisin kuitenkin kävi eli minullekin ilmestyi ne muutamat stalkkaajat, jotka kävivät tiheimmällä kammalla läpi jokaikisen sanomiseni, tulkintani tai lainaukseni ja kyseenalaistivat koulutukseni ja ammattipätevyyteni. Eräs heistä alkoi jopa linkittämään tekstejäni työnantajalle tavoitteenaan osoittaa "miten näin epäpätevä voi työskennellä teillä". Lopulta en yksinkertaisesti enää jaksanut koko hommaa ja lopetin. Vasta näin kauan jälkeenpäin tajuan, että sitähän he juuri ajoivat takaa -murtaa minut ja saamaan minut lopettamaan. He siis voittivat.
Tiedän, että tuollainen jatkuva ihon alle meneminen tai pyrkiminen on ahdistavaa ja pelottavaakin, mutta siitä huolimatta olen ihan hirvittävän ylpeä kaikista niistä bloggaajista ja somettajista, jotka jaksavat pistää näille säälittäville ihmissaastoille kampoihin. Ja sinun blogissasi parasta on se aitous, joten älä koskaan pelkää, että se aitous ei miellyttäisi meitä "normaaleja" lukijoita. Se on juuri se, joka tekee tästä blogista tämän blogin ja syy miksi tätä luetaan. Ja sen tajuavat myös nämä ihmissaastat ja siksi he juuri niihin kohtiin iskevätkin.
Ihanaa tulevaa viikonloppua toivottaen pitkästä aikaa kommentoiva anononyymi Minna
Minna <3
Sinua on aina ikävä, sillä sinun kommentit on painavaa sanaa ja rautaa. <3
En kyllä aidosti jaksa ymmärtää, että mitä saa ihminen toisen murtamisesta. Minusta ei ole mikään pahempaa, kuin haavoittaa toista ihmistä. Jos joskus suustani pääsee sammakkoja, pyydän anteeksi ja häpeän valtavasti, miten toisille ei ole kertynyt empatian tajua ja kykyä asettua toisen asemaan. Miten jotkut ajattelevat, kun minua on kiusattu, minäkin kiusaan, heidänpä juuri pitäisi tietää paremmin.
Kyllä siitä inha likainen olo tulee, että tuolla on joku tai joitain, jotka pieteetillä ahmii kaiken ja lainaa sanomisiani heidän oman sielunmaisemansa kautta, joka ei ole muuten kovin kaunis. On mielenkiintoista miten asioita voidaankin vääristää. Mutta jotkut ihmiset, kun peilaavat kaikki omien tuntemustan kautta ja kuvittelevat ihmisten olevan sellaisia, kuin heidän tuntemukset määrittää. Olisi hyvä yrittää ymmärtää, että meillä ihmisillä on eri kokema ja vaikuttimet, ettei ihmisiä yksinkertaisesti voi analysoida vain oman itsensä kautta. Tähän auttaakin keskustelut ja ihmiset voivat olla montaa mieltä ja silti hyväksyä erilaiset ihmiset ja myös sen, että meissä on monen monia tasoja ja aika harvan blogi on koko kattaus ihmisestä.
Kiitos sinulle niin paljon ja olen todella pahoilla mielin puolestasi. Mitä varmimmin blogisi on ollut nerokas ja syönyt ihmisiä ja ihmistä, joka ei ole itse kyennyt moiseen. Ainahan nämä vihapuheet lähtevät henkilön omista tarpeista, kykenemättömyydestä, tyhjistä aukoista jne, ne eivät kerro niin mitään meistä. Tämän kun muistaa, niin on hyvä olla.
Hei Tiia! Olen itse huomannut, että tähän maailmaan mahtuu huomattavan paljon vihaa, katkeruutta, kateutta-siis ihan aiheetonta sellaista-. Aivan liian paljon näkee sekä kokee tällaista, myös minä itse olen joutunut silloin tällöin moisten kohteeksi. Katkera, kateellinen ja ilkeä ihminen esim. naapurissa saattaa olla todellinen riesa, josta ei pääse noin vain. En aio antaa tällaisen (enää) häiritä itseäni ja elämääni. Suljen tuollaiset ihmiset pois elämästäni,sekä tietoisuudestani. Yritän, (tosin vaikeaa välillä), olla suomatta heille ajatustakaan. Myös minusta elämäni vastoinkäymiset ja vaikeudet ovat tehneet suht´vahvan ihmisen. Toki pelkään, tällä hetkellä esim. terveydentilani aiheuttaa minulle pelkoa tulevaisuudesta. Tahdon kuitenkin uskoa, että hyvä voittaa aina pahan. Vahvuutta ja tyyneyttä sinulle, Tiia. Toivottaa Sari
Kiitos Sari niin paljon tästä. Voin kuvitella, että pahantahtoinen naapuri voi olla aikamoinenkin riesa… On myös ikävää, ettei ihmiset lainkaan ajattele, ettei koskaan voi tietää minkälaista surua tai kriisiä toinen käy läpi ja siihen päälle vielä kiusaaminen tai häiriköinti. Joillekin kiusaaminen on perjantai-illan hupia tai on korkattu viinipullo ja menenpäs tästä netin ääreen lukemaan lempivihabloggaajani blogia ja menen ärsyyntymään. Tuollainen on itsetuhoista toimintaa ja erittäin surullista.
Toivon todella Sari, että terveytesi säilyy hyvänä ja ettei naapurit eikä kukaan lannista sinua.
Kiitos sinulle niin paljon tästä kommentista <3
Kiitos <3 <3
terkuin, se anonyymi Tiina
Kiitos sinulle Tiina <3 Olet kultaa <3
Kaikkihan me pelkäämme joskus, maailma on täynnä pelottavia asioita. Rohkeahan sinä olet ollutkin ja ulosantisi on mutkatonta ja mukavaa mutta kaikki tuntuu olevan mahdollista, ainakin melkein kun on laittanut itsensä ns."likoon" somemaailmaan, monenlaista ihmistä siellä liikkuu ja kiusaajia myös. Hyvä palvelijahan tämä tietokone on monessa mutta huono isäntä, sillä voidaan tehdä paljon pahaa ihan maailmanlaajuisesti. Kiusaaminen on tullut helpommaksi kun ei tarvii kohdata livenä. Voin kuvitella että sinua kohtaan tunnetaan myös kateutta, olethan kaunis ja varmaan hyvin toimeentuleva nainen. Olet joutunut kohtaamaan tämän blogimaailman huonot puolet nyt mutta älä lannistu, jatka vaan omaan mukavaan tyyliisi. Seuraan sinua mielelläni kun sinulla on niin hyvä ulosanti vaikka joissain asioissa olenkin eri mieltä mutta sinulla on omantyylinen elämä, elä sitä täysillä aläkä lannistu muiden mielipiteistä vaan hyvää jatkoa bloggaamisellesi 🙂
Olet niin oikeassa, että hyvä palvelija ja huono isäntä. Mielenkiintoista on myös tuo, että olen antanut itsestäni niin paljon, kun itse koen, että olen antanut itsestäni blogiini vain pienen murto-osan. Sitä kun on niin paljon enemmän ja sitä kun on osa isoa perhettä ja heistä kun en kirjoita. Niin blogi jää tälläiseksi raapaisuksi omasta elämästä.
Arvostan tuota niin paljon, koska kaikessa ei todellakaan pidä olla samaa mieltä ja silti ihmiset voivat keskustella ja tulla hyvin juttuun. Ehkä teennäisintä onkin olla jonkun kanssa aina samaa mieltä, piilottaen omat eriävät mielipiteensä, mukautua jokaisen ihmisen kanssa erilaiseksi. Eli omat mielipiteet kunniaan.
Minkä tyylinen elämäni aidosti on, se ei tänne blogiin näy, arkeani en täällä vilauta, koska muu perhe ja sukulaiset. 😉 Eli ei ehkä kannata kuitenkaan päätellä blogista minkä tyylinen elämäni on. 😉
Ihanaa viikonloppua Pihakeiju <3
Nyt kaappaan sinut lämpimään haliin. Olet Tiia kultaa <3
Ja sinä olet ihana Nina, sun hyvyys, sen vaan voi koskettaa, vaikka ei olla tavattukaan. <3
Halit <3
Tiia ihanainen💗Miten kurjaa että jotkut kateelliset kirjoittavat ikäviä kommentteja.Hali
Onneksi päästiin eilen livenä halimaan. <3 Ihana Jael, sydämesi on kultaa. <3
Hyvä postaus Tiia!
Netti on helppo tapa purkaa omia negatiivisia tunteita ilkeilemällä muille. Tavallaan olen jopa pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka saavat sisältöä elämäänsä siitä, että kohtelevat sinua huonosti ja ruotivat jokaista sanaasi ja ulkonäköäsi. Heidän elämässään on suurta tyhjyyttä. Tasapainossa oleva ihminen, jolla on elämässä tekemistä ja läheisiä, ei ehdi eikä halua käyttää energiaa eikä ole tarvetta bloggaajan kiusaamiseen.
Ihan sairaan ärsyttävää ja kuluttavaan tuollainen on sille kiukun kohteelle. Suosittelen kokeilemaan, josko tilanne rauhoittuisi sillä, että et julkaise mitään ilkeilyä.
tsemppiä ja virtuaalihali
Tämäpä on se punainen lanka, tasapainoinen ihminen ei käytä energiaa ja kallista aikaansa lukemalla blogeja, joita ei voi sietää. Sellainen toiminta kuulostaa ihan hullulta. Niin tänne sinun jälkeen tuli eilen taas niin maukas ja muheva kommentti ja pieteetillä ajateltu ja kirjoitettu. Siellä taas analysoitiin meikäläistä ja meikäläisen blogia ja miten tuntee myötähäpeää. Ainoa myötähäpeä mitä itse tunnen, on juuri näitä kiusaajia kohtaan, heidän toiminta vasta häpeällistä onkin.
Rakentava palaute aina tervetullut, mutta henkilökohtaisuuksiin meneviä juttuja en enää julkaise, kun ei minun tarvitse, minun blogini. Sekin olisi hyvä ymmärtää, että omassa blogissa teen mitä lystään, eikä tämän tarvitse olla mikään syvällinen elämän filosofinen romaani, tämä saa olla juuri niin kepeä tai turha, kuin minusta tuntuu. Koska itse tiedän, että tämä on vain siivu elämästäni ja tämänhän nyt jokainen viisas ymmärtää.
Kiitos niin paljon Rva Kepponen, olet niin fiksu nainen.
Mukavaa viikonloppua sinulle <3
Saa toki omassa blogissaan kirjoittaa ihan mitä mielii, mutta mielestäni on suuri ristiriita, kun sanot haluavasi säilyttää yksityisyyden mutta silti hölötät täällä jopa minipillereiden nappailut ja pillerien vaihdot kaikelle kansalle, tuttaville, ystäville, naapureille. Minusta kun suurinta yksityisyyttä ovat tuollaiset jutut. Kai täällä kohta saamme lukea, mitä siellä peiton alla tapahtuu, hih. Tämä oli minusta rakentavaa palautetta jos mitä. Koetan pysyä poissa täältä vastaisuudessa. Olet varmaan livenä ihan kiva Tiia ja aistin sinussa jotain samaa, mitä itsessänikin, herkkyyttä ja tunteellisuutta. Elämä on joskus tätä…
Kaikkea hyvää sinulle toivon.
Ihmisillä on erilaiset rajat yksityisyyden suhteen. Sinulle pillereistä puhuminen on selkeä kauhistus ja peilaat minua itsesi kautta. Minusta näistä asioista on todella tärkeää puhua ja meitä naisiahan on maapallolla n. 50% eli ongelma on yleismaailmallinen. Moni saa teksteistä jopa apua. Jos naapurit ym. ajattelevat minusta tästä syystä pahaa, se on minulle aivan sama, siinähän ajattelevat. Ihmiset jotka ajattelevat toisista ihmisistä pahaa ja aina negatiivisen kautta ovat minulle merkityksettömiä. Pääasia minulle on mitä perheeni ja lähimpäni ajattelevat.
Täällä en koskaan tule keskustelemaan politiikasta, seksistä tai uskonnosta. Myöskään mieheni ja minun väliset asiat eivät ole tapetilla, joten viittaus siihen, että kohta täällä puhutaan mitä tapahtuu peiton alla oli kyllä hieman asiaton, eikä enää rakentavaa palautetta. Etenkin kun olen moneen kertaan sanonut etten puhu muista ihmisistä täällä vaan tämä on minun blogi ja tämäkin vain osa minua. Vaikka kerronkin pillereistä ei se todellakaan viittaa siihen, että kerron kaikesta. Jos joku on jollekin tabu aihe se ei tarkoita sitä, että asiassa on mitään hävettävää.
Mukavaa syksyn jatkoa sinulle. 🙂
Täällä toinen vahva mutta hauras♡