Naiset joita ajattelen öisin

Naiset joita ajattelen öisin


*Kaupallinen yhteistyö Storytel.fi kanssa



Olen armoton kirjafani ja lukutoukka ja etenkin nuorempana ja aikaa ennen kännyköitä, kulki paksuinkin kirjajärkäle koulurepussa ja myöhemmin käsilaukussa mukana. 


Meillä on kotona aivan mielettömän paljon kirjoja, niin paljon, että kirjahyllyjä on jouduttu laittamaan jo muihinkin huoneisiin, kuten miesluolaan. Nykyään uusia kirjoja ostamme äärettömän harkiten vallitsevan tilanpuutteen vuoksi.

Nettikirjojen lukeminen ei ole tuntunut lainkaan omalta jutulta, sillä se kirkas valo rasittaa pidemmän päälle silmiä. Olen mieluusti pitänyt visusti kiinni fyysisestä kirjasta, sillä kirjassa on jotain konkreettista, jotain johon jopa kiintyä. Myönnän välillä vain tuijottavani kirjahyllyjemme kirjapaljoutta ja miettien mitä kaikkia seikkailuja kunkin kirjan selkämyksen taakse kätkeytyy.

Rakkaus satuihin, fantasiaan, seikkailuihin syntyi jo pienenä tiitiäisenä, kun minulle luettiin iltasatuja. Hyvin nuorena opin kuitenkin lukemaan ja luin iltasadut itselleni itse. Muistan elävästi H.C.Andersenin sadut, Elsa Beskowin kuvittamat Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen kirjat. 


Myöhemmin Viisikon seikkailut, jolloin oli pakko aina mennä keittämään itselleenkin teetä ja tehdä voileipiä, koska Viisikkokin söi aina kaikkia mysteereitä ratkoessaan. Sinuhe Egyptiläinen mullisti maailmani 13-vuotiaana ja hyvin pian tästä aloin ahmimaan John Irvingin kirjoja. 

Kun Storytel.fi otti minuun yhteyttä, että kiinnostaisiko osallistua lukupiiriin ja kuunnella äänikirjana Storytel.fi valikoimasta Mia Kankimäen ”Naiset joita ajattelen öisin”, olin sekä utelias, että aavistuksen vastahakoinen. 


Voisiko äänikirja tavoittaa sieluni sopukat toivotulla tavalla, olla tasaveroinen fyysisen kirjan kanssa, uuden kirjan avaaminenhan on tietynlainen pyhä hetki. 


Tiedostaen, että edessä on taas uusi seikkailu, ihminen tai matka tai mitä tahansa, jota odottaa… Voisiko nämä kohtaamiset ja seikkailut tuntua äänikirjaa kuunnellessa samalta? Pelkäsin, että pettäisin jotenkin itseni tai jopa hyllyssä olevat rakkaat kirjani. 

Olin kuitenkin erittäin utelias ja niin eräänä syyskuun aamuna, kun matkasin Helsinkiin, aloin kuuntelemaan Yönaisten tarinoita. Normaalisti olen aina kuunnellut autossa jumputtavaa musiikkia, joka on toki energisoinut, mutta saanut samalla sydämen hakkaamaan levottomammin, tehden olosta hieman hermostuneen. 

Yönaisten kanssa äänikirjan soljuessa rauhoittavalla lukijan äänellä, kävi kuitenkin päinvastoin, nauliuduin penkkiin, rauhotuin, syvennyin tarinaan aivan uudella tavalla. 


Osa  minusta taantui lapsuuden turvalliseen hetkeen, siihen hetkeen, kun minua rakastava aikuinen luki sänkyni laidalla minulle satuja. Äänikirja kokemus tuntuikin äärimmäisen rauhoittavalta vastapainolta hektiseen elämään. 

Hiljakseen soljuin kirjan maailmaan, jäin innolla odottamaan uusia käänteitä, olin Mia Kankimäen kanssa vieraissa nurkissa ullakolla miettien elämän käännekohtia, mitä olen saavuttanut, miten jatkaa tästä eteenpäin. 


Oman lähestyvän rajapyykin 50-vuoden iän kautta osittain samaistuin Miaan, tiedostaen, että meille kaikille tulee hetkiä, jolloin tulee mietittyä missä olen juuri nyt, mitä haluan muuttaa ja mitä on hyvää nykyisessä elämässäni.

Mia Kankimäki irtisanoutui työstään 42-vuoden iässä, aloittaen kirjoittamaan ”Naiset joita ajattelen öisin” kirjaa. Etsien kirjaan naishahmoja menneisyydestä, joihin hän itse voisi samaistua. 


Aloittaen rohkean seikkailun ja matkaten näiden naisten historiaan, matkaamalla joidenkin kirjan henkilöiden kotiseuduilla. Ensimmäisenä Mia matkasi Karen Blixenin Afrikkaan, joka onkin pisin osuus kirjassa yksittäisestä ”yönaisesta.”

Pidän erittäin paljon siitä, miten Mia kuvailee omia seikkailujaan Afrikassa limittäin Karen Blixenin elämän kanssa. Miten ensin nostaa Karenin jalustalle, ymmärtäen kuitenkin, että Karenkin oli vain ihminen myös heikkoine puolineen. 


Vaikka se Karen mitä ”Minun Afrikka” kirja antaa ymmärtää, oli että Karen oli loputtoman vahva selviytyessään sen ajan Afrikassa naisena ja vielä valkoihoisena naisena. Karenissa  kuitenkin oli pimeitä puolia. 


Karen sai hurmiollista nautintoa villieläinten surmaamisesta. Myöskin läheisriippuvaisuuden suhde brittiläiseen hurmuriin ja metsästäjään Denys Finch Hattoniin, osoitti Karenissa vahvasti heikon puolen. Karen ei tuntenut olevansa elossa, jollei Denys ollut paikalla. 

”Naiset joita ajattelen öisin”, on selkeästi feministinen kirja, tuoden esille naishahmoja, jotka ovat jääneet pimentoon vain siksi, että heidän sukupuoli sattui olemaan nainen. Kankimäki kertookin miten Firenzessä on perustettu ”Advancing Women Artist Foundation”, joka on keskittynyt unohdettujen naistaitelijoiden töiden etsimiseen. 

Yönaisten perässä Kankimäki matkustikin Kiotoon, Firenzeen, Afrikkaan, Mazzanoon, Roomaan, Bolognaan ja Normandiaan. Matkakohteet Kankimäki valitsi niissä asuneiden inspiroivien naisten perusteella, naisten tarinat ansaitsivat tulla kerrotuksi. 

Karen Blixenin jälkeen Kankimäki kertoo rohkeista tutkimusmatkailijoista, jotka rohkeina matkustivat eri puolilla maailmaa ja haastoivat luonnon tuomat vaarat ja vaivalloiset reitit rohkeudellaan. Näitä uskalikkoja olivat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kingsley, Alexandra David-Neel ja Nellie Bly.

Italian renesanssin naistaitelijoista kirjassa esiintyi Simonetta Vespucci, Caterina Sforza, Beatrice d’Este, Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana ja Artemisia Gentileschi. Mia Kankimäki on tehnyt kirjaansa mittavan pohjustustyön, niin tutkien historiallisia materiaalia yönaisista, kuin matkaten osan kirjassa esiintyvien naisten kotiseuduille. 

Kirjan lopussa yönaiseksi valikoituu vielä japanilainen taiteilija Yayoi Kusama, joka omalla kohdalla oli yönaisista ehkä mielenkiintoisin. Kusama tunnetusti kärsii mielenterveysongelmista ja on lapsesta asti nähnyt harhoja mm. pallojen ja kurpitsojen muodossa. Kusamalla on pakonomainen tarve maalata palloja. Kusama keskittää itsensä taideteoksiinsa, koska kokee, että on itsekin upea. 

Minulle juuri Kusaman opetus oli osittain ennakkokäsitysten rikkomisessa, ihminen voi olla 100% itsevarma ja onnellinen,  vaikka olisikin harhainen.

Koko kirjan teemaa käsittääkin rohkeus, yönaiset olivat jokainen omalla tavallaan rohkeita. Mielestäni alun omien epäluulojen jälkeen Mia Kankimäkikin osoittautui minulle rohkeaksi naiseksi ja Mia Kankimäestä itsestään syntyy varmasti joidenkin ihmisten ikioma yönainen. 

Aluksi minua jarrutti Mia Kankimäen irtisanoutuminen oravanpyörästä ja koin tuon repäisyn olevan rohkea, mutta kun Mia kertoi nukkuvansa milloin ystäviensä sohvilla tai vanhempiensa vintillä, koin ettei Mia ollut vapaa laisinkaan, vaan muista riippuvainen. 

Ymmärtääkseni kirjoitusprosessia ja sen taloudellista yhtälöä, ymmärsin, että Mialla ei kirjan kirjoittamisprosessin vuoksi ollut muuta mahdollisuutta, kuin irtisanoutua työstään ja astua tavallaan taloudelliseen tyhjyyteen. 


Mitä pidänkin äärimmäisen rohkeana tekona. Kuinka moni meistä uskaltaa astua ulos oravanpyörästä ja siitä elämäntyylistä, jonka on luonut itselleen, tuo elämäntyyli voi joillekin olla jopa vankila. 

Kuitenkin Mia kertoo, miten kaiken tämän jälkeen mieleen hiipi tyhjyys, kun kuvitelmissaan luuli tuon vapauden hetken olevan mahtava. Mia koki ulkopuolisuuden tunteita, muiden elämien jatkuessaan samaa hamsterin pyörän rataa pyörien ja hänen pudottuaan itse kelkasta. 

Kankimäki ryhtyi etsimään historiasta naisia, jotka olivat toimineet kuten hän, irrottautuneet valtavirrasta. Joihin hän voisi samaistua ja jotka voisivat toimia hänelle esikuvina.

Mia Kankimäen kirja on sekä kunnianosoitus tasa-arvolle, että unohdetuille naisille, tärkeille historiallisille ja lahjakkaille naisille. Kirja on matkakertomus ilman muuta Mian matkatessa yönaisten jalanjäljillä ympäri maapalloa. 


Kirja on kuitenkin myös matkakertomus omaan minuuteen ja erilaisten yönaisten kautta Mia löysikin monta rohkeuden teemaa ja sisimmistään omakohtaista rohkeutta, omista peloistaan huolimatta. 

”Olen käynyt Afrikassa kahdesti: molemmat matkat ovat olleet unelmieni täyttymyksiä ja molemmilla olen pelännyt kuollakseni.” Kyse onkin nimenomaan pelkojen voittamisesta, etteivät pelot tule unelmien tielle. ”Että löytäisi itsestään sen saamarin reippauden.”

Samaistun Miaan siinä, että haluan toteuttaa asioita, joita ennakkoon kamalasti pelkään. En tehnyt tänä vuonnakaan uuden vuoden lupauksia, mutta lupasin täällä blogissa tammikuussa olla rohkeampi minä. 

Yksi näistä omista tämän vuoden rohkeuden teoista, oli avaruusseikkailu Juri Gagarin kosmonauttikeskuksessa. Pelkäsin tuota projektia alusti asti, niin valikointiprosessiin liittyvää Boot Campiä, jossa meistä mitattiin paineensietokykyä niin erilaisin matemaattisin, kuin älykkyystehtävin, kuin käänteisellä Benjihypyllä laskien samalla numeroita väärinpäin. 

Pelkäsin niin paljon, etten nukkunut pariin yöhön ennen Boot Campiä, tuntui että miltei taju lähti kaikesta jännittämisestä ja pelosta. Tavoittelin kuitenkin loppuun asti unelmaani, päästä kerran elämässä niin lähelle avaruutta, kuin mahdollista. Avaruutta, joka on ollut pienestä tytöstä haaveeni. 

Haaveeni toteutui ja pelkäsin Venäjälläkin joka päivä jokaista tehtävää, mitä yllätyksenä oli eteemme tulossa. Ehkä kuitenkin eniten pelkäsin mokaamista, kasvojeni menettämistä,  sitä, että olisin jotenkin kömpelö tai tyhmä. 

Oli pelko mikä tahansa, pelko on konkreettinen asia ja itse olen huomannut, että vain mennessäni pelkojani kohden ja ollessani pelon pyörremyrskyssä, voin voittaa pelkoni ja kasvattaa rohkeuttani jonkin verran. Jonkin verran vain siksi, että vaikka olen ollut suurella seikkailulla, pelkään edelleen samoja asioita, eli ehkäpä eniten vieläkin juuri tuota mokaamista, kasvojen menettämistä muiden edessä.

Mia Kankimäen ”Naiset joita ajattelen öisin, oli minulle ennen kaikkea tarina rohkeudesta ja rohkeista naisista ja siitä, että miltei kaikki on mahdollisuus saavuttaa, jos vain uskaltaa ottaa sen yhden askeleen kohti rohkeutta. 


Rakastan muuten tätä alla olevaa hyvin onnistunutta mainosta itsevarmasta ja rohkeasta naisesta, tässä mainoksessa on asennetta. 

Lukupiirissä keskustelimme Julia Juliaihminen ja Kalenterikarjun Mikon kanssa yönaisista ja osittain kaikille meistä kirja avautui myös eri tasoin. Kerroimme myös kaikki, ketkä ovat meidän omia yönaisia. Minun yönainen on oma mummini, koska pidän häntä rohkeimpana ja sitkeimpänä ihmisenä, jonka tunnen. 

Mummi on ollut sodassa lottana, menettänyt ensimmäisen lapsensa, kaikki sisaruksensa, miehensä ja ystävänsä ja on silti sitkeä ja positiivinen. En itse peilaa elämääni myöskään muiden kautta, vaan käyn öisin syväluotaavia ja joskus jopa syyllisyyden kyllästämiä hetkiä itseni kanssa. 

Yön pikkutunnit ovat joskus kovin painavan raskaita. Haluan olla itse itselleni yönainen, mennä edelleen rohkeasti kohti pelkoja ja voittaa pelot ja jo etukäteen tietäen, ettei pelkääminen lakkaa koskaan. 


Pelkoja ei voi lopullisesti voittaa millään teoilla, sillä silloin ihminen on sisäisesti kuollut. Pelot ovat osa meidän sisintä hälytysjärjestelmää ja hyvä niin, niin kauan, kunhan pelot eivät ota liikaa valtaa ihmisessä. Hyväksyn, sen että pelko on osa minua.

Äänikirja kokemukseni oli äärimmäisen miellyttävä ja rauhoittava eri tavalla, kuin kirjan lukeminen on. Kaipaan jopa autossani hetkiä, jolloin kuuntelin Kankimäen ”Naiset joita ajattelen öisin kirjaa.” Niissä hetkissä oli jotain pysähtynyttä, kuin auto olisi ollut pysähdyksissä, eikä matkannut kohti päämääräänsä.

Äänikirjan kuuntelemisessa oli lapsuuden satujen tavoin jotain erittäin lohdullista ja turvallista. Se sadun kuuntelemisen turvallinen hetki ennen vaipuessa unen maailmaan, joka oli monesti mörköjen värittämä. Sadun hetki toi kuitenkin sen turvallisuuden tunteen, että tuolla saman katon alla on turvallinen aikuinen, joka pitää minusta huolta herätessäni suden hetkinä omiin painajaisuniin. 

Äänikirjan kuunteleminen herätti minussa paluun lapsuuteen satujen kuuntelemisen muodossa. Siksi tällä hetkellä kuuntelenkin lempikirjailijani Robin Hobbin fantasiakirjaa Storytel.fi valikoimista, sillä kuka ei haluaisi palata vaikka sitten satujen kuuntelun muodossa lapsuuden rakkaudelliseen turvallisuuden tunteeseen. Nyt voin autolla ajaessa kuunnella kirjaa ja vaihtaa vaikka lennossa fyysiseen kirjaan niin halutessani. Kirja on mukanani aidosti kaikkialla. 

Siten äänikirjat yllättäen olivatkin minulle enemmän, kuin vain itse hyvän kirjan kuuntelu. Äänikirjat ovat minulle aikamatka aikaan, jolloin kertojan äänellä luettu kirja, oli minulle suuri ja silti rauhoittava ja turvallinen seikkailu.


Jännää kyllä en koe olevani yksin, kun kuuntelen äänikirjaa, vaan kuin itse lukija olisi siinä kanssani, muuntautuen kirjan hahmoiksi tai itse kirjailijan ääneksi. 

Nyt sinulla on mahdollisuus kokeilla Storytel.fi palvelua kuukauden ajan ilmaiseksi. Samalla löydät meidän lukupiirin Podcastin täältä, jos haluat vaikka kuunnella, miten me kaikki kolme eri ihmistä koimme Mia Kankimäen kirjan ”Naiset joita ajattelen öisin.”

Storytellistä sen verran, että hämmästykseni oli suuri, että aika pienen yleisön Suomessa tavoittavan lempikirjailijani Robin Hobbin kaikki kirjat löytyivät äänikirjoina Storytellin valikoimista. 


Storytellin valikoima on mieletön. Jos luet paljon kirjoja, sinulla on mahdollisuus kuukausimaksulla l6.99e, kuunnella kirjoja niin paljon, kuin haluat ja minne ikinä menetkin. 


Hyppysissäsi on rajaton määrä kuukauden aikana kuunneltavia tai luettavia kirjoja. 

Tavaraa on meillä kaikilla paljon, joten aikamoinen joululahjaidea lukutoukille olisi Storytellin paketti ja jokaisen oman budjetin mukaan, joko kuukauden paketti 16,99e, 3kk 47,99e, 6kk 89,99e tai vuoden paketti 169,99e. 


Kyllä Storytellin valikoimista löytyy myös e-kirjoja. Storytellistä löytyy tuhansia kirjoja, niin e-kirjoina tai äänikirjoina suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi. 


Oletko sinä kuunnellut äänikirjoja, Onko Storytel.fi tuttu tai oletko lukenut tai kuunnellut Mia Kankimäen ”Naiset joita ajattelen öisin?” 


Onko sinulla kertoa tarinoita pelosta, rohkeudesta ja pelkojen voittamisesta, mitä sinä pelkäät ja kuka on sinun yönaisesi? 












51 thoughts on “Naiset joita ajattelen öisin”

  • Pitäisi ehdottomasti joskus kokeilla äänikirjaa. Joskus vuosia (tai ehkäpä jo reilu vuosikymmen.. o.O) sitten lainasin kirjastosta äänikirjoja (taisivat olla vielä C-kasettina silloin xD), mutta tällöin en ajatukseen oikein tykästynyt – nyt voisi kuitenkin olla kypsä aika kokeilla uudelleen 🙂

    Rentouttavaa pimenevää sunnuntaita <3

  • Minä olen niin vanhanaikainen, että tarvitsen sen paperikirjan. Sen tuoksun, tuntuman käsissäni. Ja luen yleensä iltaisin sängyssäni. Toki voisin kokeilla äänikirjaa ja tulla nykyaikaan Leppoisaa sunnuntaita sinulle!

    • Niin ymmärrän Marja sua ja samoilla aatoksilla olin, mutta kannattaisi sinunkin kokeilla autossa äänikirjaa, äänikirjan kuuntelu autossa on jotain aivan ihanaa ja tuntuu, ettei se ruuhkissa seisominen tai matka ole turha, koska saan nauttia kirjoista samalla.

      Ihanaa uutta viikkoa. <3

    • Eikä, ihan mieletön juttu. Kirjan lukijakin on tosi ihana ja rauhoittava ääni. Nautinnollisia kuunteluhetkiä Iloinen Kulkuri. <3

  • Itsekin olen vasta hiljattain löytänyt äänikirjat ja olen huomannut, että niitä kuuntelemalla kyllä rauhoittuu. Olen saanut niistä apua nukahtamiseen. 🙂

  • Oiskohan tuossa minulle uudelleen kokeiltavaa. Joskus olen kuunnellut "Vihervaaran Annaa" englanniksi äänikirjana, mutta sen lukijalla oli sen verran tylsä ääni että nukahdin aina kesken kaiken enkä päässyt minnekään saakka sen kanssa. Tuo "Naiset joita ajattelen öisin" kuulostaa ihan älyttömän mielenkiintoiselta, pidättelin melkein henkeä kun luin tuota sun kuvausta siitä…:)) Sama juttu täällä, kirjoja on kertynyt vuosien varrella ja lapsena luin ihan kaiken minkä sain käsiini. Kirjahylly ei ihan täynnä enää ole, mutta nykyään ostan tosiaan vain ihan muutaman lempparin vuodessa. Ja äänikirjoihin oppiminen olisi siksikin kiva että kulutan autossa joka päivä 2 tuntia ja silloin olisi sitä "omaa aikaa" joka muuten on ihan kortilla vaikka haluaisikin lukea. Taidan ladata tuon kokeilujakson.

    • Lukijalla on paljon merkitystä. Mies on enemmänkin kuunnellut, niin joku kirja jäi kesken, tylsän äänen vuoksi, mutta kun lukijana oli eräässä kirjassa Ritva Valkama, niin johan kuulemma oli hyvä äänikirja.

      Ehdottomasti suosittelen, ei tunnu automatkat enää ruuhkissa seisomisilta tai lainkaan puuduttavilta, sillä voit antautua mieleisille seikkailuille. <3

      Kannattaa ladata ja katsoa mitä tykkää. Ihanaa uutta viikkoa Sari <3

  • En ole lukenut taikka kuunnellut tätä Mia Kankimäen kirjaa, mutta sen sijaan olen lukenut e-kirjana hänen "Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin", lueppas säkin se! 🙂 Tämä sun kuuntelema kirja olisi oiva jatkumo mulle!

    E-kirjojen lukuväline pitäisi ehdottomasti olla Kindle, jonka näyttö on kuin oikean kirjan sivu, ei heijasta auringosta, jos vaikka ulkona lukisi. Siihen pakettiin mahtuisi teidän lisäkirjat, jos hyllyillä alkaa olla jo tiukkaa 🙂 Mutta tosiaan kännykän ruudulta lukeneena, ei yhtään e-kirjaa lisää ennen kuin on Kindle käsissä. Vaikka siis olin asettanut silmäystävällisen tilan päälle jne, niin ei oikein ollut hyvä lukukokemus.

    Niinpä siirryinkin pikapikaa äänikirjoihin. Olen kuunnellut yhden dekkarin, Kiiran Ehjäksi Särkynyt ja parhaillaan on menossa Risto Siilasmaan Paranoidi Optimisti. Tämän meneillään olevan kirjan kanssa olen törmännyt uuteen ongelmaan: tulee ajatuksia, mitä haluaa kirjata ylös, niin pitää pikapikaa laittaa pauselle ja yrittää naputella ajatukset ylös. Uutukainen ongelma 🙂

    Leppoisaa lauantai-iltaa <3

    • Pitää Nina ehdottomasti lukea tai kuunnella tuo aiempikin Mian kirja. <3

      Juu Storytellillä on myös tälläinen oma lukulaite mahdollisuus ostaa, mutta vielä en lämpene e-kirjoille. Kuuntelen autossa ilomielin äänikirjaa, mutta muuten luen tasen mieluiten fyysistä kirjaa. Mutta eihän sitä tiedä, jos lasken ennakkoluulot pois tuon e-kirjankin suhteen.

      Ihan mielettömiä kirjoja olet kuunnellut Nina. <3

      Hih juu muuten tuo on uutukainen ongelma tuo pause-homma, samaa ajattelin kuunnellessani Mian kirjaa ja siellä autossa, jossa ei pausetella, että tämä ja tämä pitäisi laittaa mieleen.

      Ihanaa uutta viikkoa ja halit <3

    • Kannattaa ehdottomasti! Lukea siis tuo toinenkin Kankimäen kirja. Siinä hän matkustaa Japaniin selvittämään tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen ja kirjailijan, Sei Shonagonin elämää. Kiehtova ja hyvinkin samaistuttava tarina, siinä mielessä, että nelissäkymmenissä tekee jotain noin rohkeeta ja heittää entisen elämänsä romukoppaan 🙂

      Ahaa, kiinnostavaa tuo Storytellin lukulaite, täytyypä selvittää millainen se on. Pidä säkin se mielessä sitä aikaa varten, kun hyllyille ei kerta kaikkiaan enää mahdu uusia kirjoja 🙂 Toki kirjastohan on aina mahdollinen, jos haluaa pitää paperituntuman, niin ei omat hyllytkään täyty.

      Tuo uutukainen ongelma on ehkä ainoa iso miinus e-kirjoissa, kun ei voi plärätä aina takaisin pohdiskelemaan syntyjä syviä, vaan äänikirja mennä viuhuu eteenpäin…

      Ja vielä täytyy kehut antaa etenkin Siilasmaan kirjalle; ihan älyttömän järkeviä juttuja se selittää ja kolahtaa varmasti kaikkiin meihin suomalaisiin. Oli se kännykkä-Nokia niin iso osa meitä. Jännittäviä tarinoita löytyy kulisseista. Ja mahtavia johtamisoppeja. 10/10! 😀 Unohdin mainita, tän jälkeen meinaan kuunnella Michelle Obaman Becoming <3

  • Mua kiinnostaa kovasti tuo kirja, mutta vielä ei ole ollut aikaa tarttua siihen. Ja itseasiassa yhtä paljon mua kiinnostaa kyseinen kirjailija. Ihailen naisia/ihmisiä, jotka uskaltaa tarttua haaveisiinsa ja lähteä toteuttamaan niitä, vaikka lopputulemasta ei ole mitään takeita.

    Mä kuuntelin äänikirjoja, kun vielä kävin autolla töissä. Vuosien saatossa kyllästyin radioon ja uppouduimme mieluummin tarinoiden maailmaan. Nyt en ole kuunnellut kirjoja aikoihin. Kohta päivittäisiin junamatkoilla alkaa taas kulua sen verran aikaa, että äänikirjat voisikin olla hyvää ajankulua.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    • Sama juttu ja tämä kirja on pullollaan niin rohkeita naisia, että sitä ei vaan voi olla ihmettelemättä, että mistä he ovat saaneet kaiken rohkeuden, etenkin vanhaan aikaan.

      Oi eikö olekin ihanaa autolla ajaessa uppoutua seikkailuihin, se antaa niin paljon. Ehdottomasti junahommiin nyt äänikirjat päälle, kun niiden makuun pääsee, niin vitsi miten koukuttavaa.

      Ihanaa maanantaita Hanna <3

  • Karen Blixen on entinen idolini. Nyt saman roolin sai nainen Sumuisten vuorten gorilloissa. Siitäkin huolimatta, että hän tuli murhatuksi.

    Minä ylitin itseni Tatra -vuoristossa lokakuussa 2015 kun ajoimme tosi kapeita teitä ylös hernerokkasumussa ja parin kilsan värein yhdessä kohdin kolareita. Alpiti olivat lastenleikkiä Tatraan verrattuna.

    Uusi unelma elää ja näemme sitten, miten käy.

    Minä en olisi selvinnyt tuosta avaruusjutusta, sillä minulla on vahva ahtaanpaikan kammo eli hyvä sinä.

    ♥♥

    • Niin oli vähän minunkin jo nuorena Minun Afrikkani kautta. Sumuisten vuorten gorillatkin luin joskus ja Elsa leijonakin oli lemppareita.

      Hui kauhistus, pelkäsin aikoinaan kuollakseni alpeilla, kun sitä pudotusta siinä pelkääjän paikalla sai katsoa sen n. 2km verran.

      Ihanaa ja toivon Leena, että unelmasi toteutuu, olet sen niin ansainnut.

      Olisit selvinnyt, sillä minullkin on kauhea ahtaanpaikankammo ja kosmonauttipukuun menoa pelkäsin kuollakseni, mutta enemmän pelkäsin, että pelko näkyy eli juurikin sitä kasvojen menettämistä.

      Ihanaa päivää Leena <3

  • Mä oon nykyään niin huono lukeen kirjoja…Äänikirjokaaan en ole vielä kokeillut 😀 Hyvää yötä Tiia tai mukavaa iltaa vielä tässä vaiheessa <3

  • Minä olen ihan koukussa äänikirjoihin, mutta luen myös niin painettuja kuin e-kirjoja.

    Sellainen tuosta jutustasi pisti silmiin, että olet kokenut ekirjoja lukiessa valon häiritseväksi. Millä olet lukenut ?

    Tabletilta tai puhelimesta lukiessa valo onkin "vääränlainen" kirjan lukemista varten ja se on suunnattu lukijaa kohti vähän ikävästi. Lukulaitteella (Kobo, Kindle jne.) taas on ruutu ja valo optimoitu nimenomaan tekstin lukemista varten. Minä olen jo vuosia lukenut Kobolla ja itse asiassa näin ikänäön kanssa lukiessa (ja laseja kaihtaessa) jaksan lukea sillä huomattavasti kauemmin kuin jopa painettua kirjaa…

    Minä muuten nyt sitten latasin tuon Kankimäen kirjan ja rupesin sitä heti makustelemaan. Karen Blixen on nuoresta pitäen ollut yksi suosikkihahmojani (ja rakastan myös hänen kirjojaan), joten mielenkiintoisesti alkaa 🙂

    • No olen padilla kokeillut ajat sitten ja eihän se toiminut. Storytellilläkin on myynnissä tuo lukulaite ja uskon, jos kokeilisin, että sillä olisi ihan mahtavaa lukea kirjoja, mutta sitten päästään taas niihin fyysisen kirjan iloihin. Mutta niin olin ennakkoluuloinen äänikirjoja kohtaan eli sama ennakkoluulo on e-kirjoja kohtaan. Ennakkoluulo taatusti kokeilemalla hälvenisi.

      Mielestäni Kankimäen parasta antia kirjassa oli juuri tuo Blixen osuus ja Mian matkailu Karen Blixenin jalanjäljillä Afrikassa. Mutta oli kyllä paljon mielenkiintoisia hahmoja, jotka kuunnellessa osa meni mielessä sekaisin. On kuva-ja kasvomuisti, mutta kuunnellessa pukkaa nimet valumaan päästä ja kun kirjassa jokaisella oli oma kappale, eikä hahmoihin palattu. Tämä oli oikeastaan ainoa ongelma äänikirjaa kuunnellessa ja juuri tälläistä äänikirjaa, jossa hahmot vaihtuvat, eikä aiempiin hahmoihin enää palata.

      Kiva kuulla, että latasit ja toivottavasti tykkäät kirjasta. 🙂

      Sydämellistä marraskuun jatkoa Minna. <3

  • Hienoa, että pääsit kokeilemaan äänikirjoja.
    En ole (vielä) kuunnellut äänikirjoja. Storytel on tuttu mainoksesta. Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin, luin paperiversiona, kun mies osti sen minulle Kirjamessuilta. Teos kyllä rohkaisee meitä naisia rikkomaan rajoja.
    Minun "yönaiseni" on edesmennyt suomalainen geenitutkija Leena Peltonen-Palotie.
    Oikein upeaa uutta (luku)viikkoa sinulleTiia!

    • Ihanaa kuulla, että kirja luettu ja sinulla oma yönainen, ihana kommentti, kiitos tästä niin paljon.<3

      Mukavaa uutta viikkoa Kirsti Kaija. <3

  • Mä en pysty näihin ollenkaan, en muista mitään, menee sanat vaan virtana ohi, kerran olen kokeillut. Mulle ainoa kirja on kirja, jonka voin haistaa ja jonka sivuja voin käännellä, kelata takaisin ja makustella. En usko, että tää on aikuisuuden juttu, sillä muistan jo lapsuudesta, etten välittänyt mitenkään hirveästi, että minulle luettiin tahdoin lukea tai silloin kun en osannut lukea selata kirjoja itse ja sitten sepitin kuvista satuja. 😀

    Mukavaa viikkoa Tiia. <3

    • Ymmärrän täysin ja itsellekin oli haaste, kun hahmoja oli niin paljon ja heihin ei palattu enää, kun heidät oli esitelty kirjassa, niin meni osa hahmoista hieman sekaisin. Mutta normaali vaikkapa seikkailukirja onkin erilainen, koska hahmoihin palataan.

      Ihana tuo, ett itse sepitit kuvista satuja. Meillä on aina luettu satuja, niin itselle, kuin sitten lapsille. Oli jopa lapsena satulevyjä ja tykkäsin niistä valtavasti eli nehän oli vähän kuin sen ajan äänikirjoja.

      Edelleen tartun kirjaan mieluiten, mutta autolla tämä on ihan fantastinen juttu.

      Ihanaa päivää Jonna <3

  • En ole tutustunut äänikirjoihin ollenkaan, mulla pitää olla se kirja ihan käsissä… Tuo kirja kiinnostaa, täytyypä etsiä käsiini. Varsinkin Karen Blixen kiinnostaa, olenhan kierrellyt hänen asuinsijoillaan niin Keniassa kuin Tanskassakin.
    Myös pelottavimmat hetkeni olen kokenut Afrikassa ja myös Euroopan vuoristossa, minä korkeanpaikankammoinen…

    • Oi mitä seikkailuja olet kokenut, niin mahtavaa kuulla. 🙂

      Tykkäisit varmasti tästä Kankimäen kirjasta. Jos ajat autolla tai lenkkeilet, niin äänikirja voisi lähteä kokeiluun niissä hetkissä.

      Ihanaa uutta viikkoa Eeviregina. <3

  • Luen molenpia , äänikirjoja ja paperikirjoja riippuu tilanteesta . Pitkillä kävelylenkeillä äänikirjat on niin hyvä juttu että se kävelymatka niiden takia pitenee :)) Hauskaa viikonalkua 🙂

  • Niin moni on suositellut äänikirjoja, joten nyt on kyllä kokeiltava jotakin äänikirjapalvelua, ehkäpä juuri tätä! Autossa tulee tosiaankin huudatettua musaa täysillä, miksei joskus kuuntelisi kirjaa. Mielenkiinto kyllä heräsi tuota lukemaanne kirjaa kohtaan, jotenkin sitä kaipaisi rohkeutta toteuttaa laajemmin omia intohimoja ja seurata intuitiota. Helposti sitä jämähtää, kai se on pelkoa repäistä tai tehdä epäsovinnaisempia ratkaisuja elämässään myös keski-iällä. Nyt taidan mennä lataamaan tuon testijakson, enkä vain puhua aikomisesta ; )

    • Suosittelen, tykkään Storytellistä siksi, että kuukausimaksulla saa kuunnella niin paljon kirjoja kuin haluaa, kun monella palvelulla pitää ostaa kirja yksittäin ja se tulee kalliiksi. Riippuu tietenkin määrästä miten paljon ihminen kuuntelee äänikirjoja.

      Autoiluun, bussimatkoihin, junamatkoihin, äärimmäisen koukuttavaa, nollaavaa ja rauhoittavaa ja kun tietää miten hektistä elämä on. Lämmin suositus Heli. <3

      Minulle sinä olet rohkea, usko pois vaan, rohkea ja yritteliäs, esikuva.

      <3 Ihanaa uutta viikkoa Heli <3

  • Mä tykkään kuunnella kirjoja lomamatkoilla, mutta muuten olen myös näitä vanhanaikaisia tyttöjä, joille on tärkeää lukea kirjaa. Tuo Kankimäen kirja on aivan huippu <3

    Ihanaa uutta viikkoa Tiia <3

    • Lomamatkoilla muuten ihana, kun ottaa aurinkoa. Koska aina se kirjaa häikäisee se aurinko tai siis silmiä.

      Rakastan kirjoja ja sydän on vasta lämmennyt äänikirjoille, mutta ehkä kohta niin paljon, että kotonakin illalla kuuntelen äänikirjaa.

      Ihanaa uutta viikkoa Taru <3

  • Kirjaa luen kirjana, rakastan paperin rapinaa ja vanhojen kirjojen tuoksua. Sitten kun on niin vanha ettei pysty pitämään kirjaa kädessä niin voisi kokeilla äänikirjoja 😉 Mukavaa alkavaa viikkoa Tiia <3

    • Ymmärrän niin hyvin, mutta entäs ne hetket, kun ei voi lukea kirjaa, autolla ajaessa, bussilla matkatessa tai lenkillä. Kannattaa ehkä kokeilla, sillä kovin olin ennakkoluuloinen minäkin

      Ihanaa uutta viikkoa Onneli <3

  • Kyllä on niin huikea kirja <3 Kuten blogin puolella kirjoittelinkin, nämä naiset pyörivät myös mun mielessä jatkuvasti ja jollain tapaa olen myös "vihainen" heille, kun olivat niin järjettömän hullunrohkeita. Vaikka tietysti ihan oikeasti ihailen heitä, enkä voi käsittää, mistä he ammensivat kaiken sen voiman ja rohkeuden. Itse en uskaltaisi edes nykypäivänä, saati sitten 150 vuoden takaisissa olosuhteissa!

    Minähän olen myös ihan hullu kirjafani ja meillä näyttää aika lailla samalta kuin teillä; kirjoja on joka paikassa 🙂 Itse en ole päässyt äänikirjojen makuun, pariin otteeseen olen yrittänyt, mutta todennut sitten, että ne vaan eivät sovi mulle.

    Ihanaa alkanutta viikkoa sulle Tiia <3

    • Eivätkö olleetkin niin rohkeita. Jotenkin uskomattomia tarinoita kaikki. Sepä se, mistä he ammensivat sen kaiken rohkeuden, tätä mietin paljon itsekin.

      Äänikirjat ei varmasti ole kaikkien juttu, kukin tavallaan. Tällä hetkellä äänikirjat on päällä autossa, mutta ehkä kohta iltaisin sängyssäkin,

      Ihanaa uutta viikkoa Emma <3

  • Minä jatkoin storytelin tilausta maksuttoman kuukauden jälkeen. Vähän aikaa kesti opetella kuuntelemaan kirjoja. Nyt se tuntuu jo ihanalta! Monesti olen valinnut kirjan kuuntelun tv:n katselun sijaan. Nyt kuuntelussa on "En palaa tänne enää koskaan luulen". Tykkään! Kuuntelemasi kirja pääsee omalle luku/kuuntelulistalleni.

    • Ooh ihan mahtavaa ja tuohon tilaan haluaisin päästä eli rauhoittua niin, että myös kotona kaikki muu säätö jäisi ja alkaisin kuuntelemaan äänikirjoja. Kiitos vinkistä myös tänne ja kivaa kuulla, jos Kankimäen kirja lähtee kuunteluun. <3

      Ihanaa viikkoa Minna <3

  • Siinä missä lukeminen "kuolee", tarinat eivät. Ne ovat vain löytäneet uuden kanavan, mikä on mielestäni vain ihanaa! Ihan huippua, että voi samalla juuri vaikka ajaa paikasta toiseen, tai tehdä jotain tylsää toisintotyötä ja uppoutua samalla tarinaan. On se sitten äänikirjoja, podcasteja tai jokin kiintoisa luento youtubesta. Kaltaiselleni tiedonnälkäiselle, elämyshaluiselle, mutta jokseenkin alatikiireiselle jouskarille todellinen arkitaivas. 😉

    Luin kyseisen kirjailijan esittelyn viikonlopun lehdestä, ja päätin että tämä teos on pakko saada käsiin.

    Ihanaa viikkoa Tiia. <3

    • Samaa mieltä pääasia on, että tarinoita kerrotaan ja ihminen laajentaa ja rikastuttaa mieltään, ei ole vain yhtä tapaa tähän todellakaan.

      Juuri sama, voi aidosti hyödyntää puuduttavat autolla ajomatkat. Hei me ollaan siis molemmat jouskareita, se selittää paljon. <3

      Kiva, että aiot kuunnella tai lukea Kankimäen kirjan.

      Ihanaa viikkoa Nelina <3

  • Äänikirjat ovat olleet minullekin mieluisia. En ehdi mitenkään lukemaan yhtään mitään ja äänikirjoja on kiva kuunnella vaikka ja missä. Ruokaakin syntyi samalla kun kuuntelin kirjoja.
    Ihanaa uutta viikkoa sinulle Tiia <3

    • No hei todellakin ja voi siivota ja kuunnella vaikka jänniä seikkailuja, ihan mahtava juttu tämä äänikirjahommeli.

      Ihanaa uutta viikkoa Outi <3

  • Mulla olisi aamuisin hyvin aikaa aina kuunnella äänikirjoja junassa, mutta jotenkin sitä tulee pyörittyä netissä. Ehkä mä teen uudenvuoden lupauksen, että ensi vuonna alan kuunnella äänikirjoja!

    • Sama tapa ollut metrossa ja se on vähän riippaisuus ollut täällä. Nyt olen nuo matkat kuunnellut äänikirjaa ja aidosti niistä saa rauhoittumisen voima. Josko ensi vuonna Jani <3
      Mukavaa viikkoa <3

  • Äänikirjat ei ole minulle vielä tuttuja, mutta ajatellut monesti, joskos….

    Pitää Tiia todeta, että olet aivan upea nainen <3

    • No mutta josko vaan kokeilisit, niin sitten selviää. <3 Minä ajattelin ihan samoin.

      Voi ei ja niin sinäkin olet Peggy, kiitos niin paljon <3 Olet ihana <3

  • Minulle kirjan lukeminen kirjasta on tärkeää, joten pidän tätä itselleni vaikeana vaihtoehtona. En ole kyllä koskaan kokeillut, joten eihän sitä tiedä, vaikka innostuisikin!
    Olit kyllä tosi rohkea tuhon avaruusjuttuun osallistuessaan! Se on hatunnoston paikka!

    • Sama juttu, minullekin tämä oli eka kerta, mutta autossa ja metromatkalla äänikirja oli niin ihanaa kuunneltavaa. <3

      Kiitos niin paljon ja pelot on tehty voitettavaksi.

      Ihanaa viikon jatkoa M <3

  • Minä tykkään lukea ns. "oikeita" kirjoja, siinä on sitä jotain kun ottaa kirjan käteen uppoutuen soffan nurkkaan ja motillinen chai lattea tai kaffia. Äänikirjoja kuuntelen käsitöitä tehdessä ja crosstraineria polkiessa. Autossa yritin kuunnella, mutta tulin siihen tulokseen että tällöin ajoon keskittyminen häiriintyy, joten se jäi yhteen kokeilukertaan.
    Elämänkerrat sekä elämäntaito – kirjat on mun juttuni 🙂
    Mukavaa iltaa Tiia <3

    • Kumpikin hyvä vaihtoehto selvästi ja kun kirjaa ei voi lukea esim. imuroidessa, mutta äänikirjaa voi kuunnella. 🙂 Ehkä tämä kirja oli niin rauhoittava, etten kokenut lainkaan häiritsevän autoilua, päinvastoin, mutta tämähän on tietty yksilöllistä.

      Ihanaa iltaa Nina <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud