Ajattelemattomuutta ja ajattelevaisuutta

Tiistaina oli ihan armoton lumipyry, mutta ajattelin säätä uhmaten lähteä kuitenkin Helsinkiin Pauligin kokkikouluun. Yleensä,  jos vaan voin, vältän ajamista huonolla kelillä. Johtunee vuosien takaisesta traumasta, kun ajoin tieltä ulos raskaana ja taapero kyydissä. Auton lähteminen ns. lapasesta on todella pelottava tunne ja tiedän tuosta kokemasta, että siinä ei ole paljon tekemistä, kun auto lähtee liukkaalla luisumaan. 

Silloin ei onneksi käynyt kuinkaan ja traktorillahan se autokin saatiin vedettyä pellolta lumikasasta, eikä edes taapero ymmärtänyt pelästyä vaikka massussa ollut tyyppi joutui varmaan tekemään extravoltin, äidin pelästyessä niin kovin. Se sillä hetkellä varma tunne, että nyt kuollaan, oli kamala. 

Tiistaina matka Helsinkiin meni mukavasti ja tiet oli sen verran hyvin aurattu, että tiennopeutta körötellen ei ollut mitään ongelmaa autoilla metroparkkiin. Kotimatka olikin ihan sitten toista ja olisi pitänyt ymmärtää madella vanhaa Porvoon motaria kotiin. 

Oikeanpuoleinen kaista oli ihan ok, mutta ohituskaista oli luminen ja näiden kahden kaistan välillä oli kunnon lumikinos pitkin matkaa. Lumikinos, joka oli täydellisen pöllyävää puuterilunta, joka on pöllytessään erittäin vaarallista. 

Ajoin tien nopeutta eli 80km tunnissa ja välillä laskien 70km tuntiin, jos näkyvyydessä tuli ongelmia. Tämän vuoksi autoni ohitettiin aika monta kertaa, koska ohittavat autot ajoivat 90-100km tunnissa 80km nopeusrajoituksella. 


Jotkut ohittivat tullen eteeni hyvinkin kaukaa, mutta jotkut kurvaisivat miltei suoraan eteeni, no mitä siitä seuraa. Täydellinen sokaistuminen, sillä autot kurvaisevat ohituskaistan välissä olevasta puuterilumikasasta aimo kasan renkaittensa mukana ja pöllyttävät kaiken eteeni. Näkyvyys on täysin nolla tälläisessä tilanteessa. 

Pahin tilanne tapahtui kuitenkin, kun rekka päätti ajaa ylinopeutta ja ohittaa meikäläisen ja kurvata ohituksen jälkeen suoraan eteen. Tapahtui hengenvaarallinen totaalinen sokeutuminen, en nähnyt yhtään mitään, en minne tie kaartui, en rekkaa, en mitään ja jouduin tilanteessa jarruttamaan, jotta en olisi kurvannut tieltä ulos. Jarruttaa motarilla…. Onneksi kaukaa takanani oli varovaisuutta noudattava autoilija, joka näki tilanteen ja otti hyvin etäisyyttä autooni, sillä tästähän olisi voinut seurata aikamoinenkin ketjukolari.

Rekkoja ei kannattaisi päästää ohittamaan, mutta kun rekka on jo ohittamassa, niin laitapa siinä nasta lautaan ja kurvaa liukkaalla ja pöllyävällä säällä rekan eteen, juu ei kannata ei. Oli kummin tahansa, tuossa tilanteessa olisi voinut käydä erittäin huonosti, sillä olin pöllyävän lumen sokeuttama pitkän matkaa. Eikä ole kiva jarruttaa motarilla myöskään, mutta eipä ollut kiva fiilis miettiä, että minne se tie jatkuu, että ajanko kohta tieltä ulos. 

Kaipaisin siten ajattelevaisuutta autoiluun. Koskaan ei ole niin kiire, että pitää yhtä ainutta henkeään uhmata. Onko pakko ajaa ylinopeutta erittäin huonolla säällä. Jos kuitenkin on ihan pakko ja ohitat tälläisen tien nopeutta sinun mielestä köröttelevän etanan, kun on sakeaa pöllyävää lunta pilvin pimein ajokaistalla, niin josko et ohittaisi suoraan eteeni ja sokeuttaisi minua täysin. Ota kunnolla välimatkaa, ennen kuin kurvaat ohitetun auton eteen. 

Hyvä opetus itsellenikin ja toivon todella, etten itse ole toiminut koskaan noin ja aiheuttanut vaaratilanteita jollekin toiselle autoilijalle. Elämä taas opetti, miten huomioida toisia liikenteessä ja miten liikenteessä kaikki on ihan onnestakin välillä kiinni, sillä kaikki ainekset olivat tiistaina kyllä auto-onnettomuuteen käsillä. 

Eilen sainkin sitten kohdata mitä sydämellisintä ajattelevaisuutta. Mies on kipeänä ja vanhempi tytär ja lumityöt ovat vastuullani tällä hetkellä. Eilen oli megapaljon lunta tiistain jäljiltä, mutta pyryttipä sitä lunta eilen mukavasti vielä lisää. Joka aamuhan, kun lunta on tullut turkasen paljon, odottaa pihassamme aura-auton tekemä valli. Eilen se olikin erityisen korkea ja autolla ei olisi päässyt pihalta edes poistumaan, ennen kuin valli olisi lapioitu pois. 

Pakko myöntää, että tuon tiistain autoepisodin vuoksi tuli nukuttua vain tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 4-tuntia ja miltei jopa itsesäälikkäästi kyynel meinasi nousta silmään, kun aloin lapioimaan tuota kovaa kivettynyttä vallia,  jossa oli mukana painavia jääkokkareita. Kun olin lapioinut n. metrin pätkän, ohitti minut traktori, jota ajoi nuori n. 20-vuotias nainen. 

Traktoripa kurvasikin takaisin meidän tielle ja otti kyytiinsä mukaan tuon painavan vallin. Sieltä tämä nuori nainen vilkutti minulle iloisesti ja minä hänelle kiitollisena ja kiitollisuudesta meinasi miltei se kyynelkin sieltä vierähtää. 

Tuli valtavan onnellinen olo. Toki siitä, ettei sitä kirottua vallia tarvinut itse lapiolla sittenkään lähteä purkamaan, kun koko pihan lumityöt vielä odotti ja autojen päältä lumen pyyhkimiset. 

Mutta erityisen hyvä fiilis tuli toisen ihmisen ajattelevaisuudesta ja pyyteettömästä teosta vierasta ihmistä kohtaan. Hänellä ei vallin poistamiseen mennyt minuuttiakaan, minä olisin jauhanut vallia varmaan puoli tuntia. Siltikin kuinka moni olisi kääntynyt auttamaan toista ihmistä tuossa tilanteessa, ei kovinkaan moni. 


Hyvyyden teoista syntyy vaan niin hyvä mieli ja kuten olen aiemminkin hokenut, laitetaan sitä hyvää kiertämään. Fakta on, että niin kauan kuin aivokopassani on muistia jäljellä, tulen muistamaan tuon aamun, kun lumitöissä jelppasi iloinen nuori nainen. Hänen tekonsa oli muistutus ihmisluonteen ajattelevaisuudesta ja siitä, että sydän oli toisella paikallaan. 

Miten siellä, vastaavia tilanteilta teiltä olisi mielenkiintoista kuulla ja ei ole toki pakko liittyä lumihommiin kuten täällä tällä kertaa. Toiveikasta torstaita kaikille ja laitoin mukaan tuon Paulig kokkikoulu videon, jos joku kaipaa drinkki tai reseptivinkkejä. Ai niin ja Pauligin Paula hiipuu nyt historiaan ja Paulig hakee brändilähettilästä ja brändilähettilääksi voi hakea kuka vaan, vaikka juuri sinä siellä. Ihanin Paula superammattilainen, kuvan Maija. 


30 thoughts on “Ajattelemattomuutta ja ajattelevaisuutta”

  • Huh, mitä tilanteita suuresti liikenteessä!
    Minua ilahdutti suuresti pari päivää sitten kotikadullani, kun nuorehko mies tarjosi apuaan vaikeasti liikkuvalle, kauppakasseja raahaavalle iäkkäälle rouvalle. Olin vaikuttunut 🙂

  • Suloisia kuvia.
    Normaaliin arkeen voi mahtua sekä kauhun, että ilon hetkiä.
    Onneksi ei käynyt mitään tuon rekkakuskin kiireen vuoksi. Aineksia oli vaikka mihin.
    Hatun nosto tuolle nuorelle naiselle. Tällaisista on teoista kiva lukea.
    Itse muistelen ilolla miehen veljen vaimon apua, kun synnytin viidennen tyttäremme. Hän sanoi: "Nyt en tuo niitä jokavuotisia potkuhousuja, vaan tulen ja pesen teidän ikkunat". Se apu tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan.
    Ihanaa torstaita sinulle Tiia!

  • Ihanan ajattelevainen traktorikuski <3

    Itsekin kammoan noita sinun kertomasi kaltaisia ohittelijoita ja talvikeleissä en oikein mielellään edes ohituskaistalla lähde ohittelemaan – paitsi jos tie on hyvässä kunnossa ja sää hyvä. En käsitä miksi on niin hirmuinen kiire, että pitää turvallisuudesta tinkiä 🙁

    Ihanaa torstaipäivää <3

    • Juu sama ohitan vain tilanteissa, joissa pelaan varman päälle. Turvallisuudesta ei voi tinkiä, on vain yksi elämä.

      Ihanaa viikkistä Mira. <3

  • Eileen bussi tuli pysäkille kun olin vielä aika kaukana pysäkiltä ja kuski odotti minua ! olin tosi kiitollinen , yleensä kuskit ei odottele . Oisin joutunu odottaa seuraavaa 15min pakkasessa . Olen vieläkin tosi kiitollinen tälle kuskille , hän vielä vilkutti valoja merkkaakseen että odottaa kun juoksin hulluna ……Hauskaa viikonjatkoa 😍🤩

  • Toisten hyvyys ja se kun autetaan, on koskettavaa <3 Itse pyrin jakamaan hyvää edes pieninä juttuina, joskin täytyy sanoa, että avunannot on viime vuosina ollut vähissä, kun olen tutkinut itseäni 😛 Mutta silti jotain pientä <3 Ja rekan ohittaminen on itselle inhottava asia, varsinkin talvella! Kesällä vähän paremmin uskallusta. Helposti tulee paine, että muut takana kiroavat, kun en ohita, mutta olen päättänyt että teen sen vasta sitten kun on varma olo.

    • Jokainen antaa omien voimiensa mukaan. <3

      Samaa mieltä, että liukkailla en ohittele välttämättä lainkaan, niin kiire ei ole, että vaarantaisin henkeni.

      Ihanaa viikkistä Katja. <3

  • Ihanasti tehty nuorelta naiselta!! <3
    Miltei minunkin silmiini vesi tirahti kun luin ja eläydyin mukaan. En sentään ole unohtanut miltä tuntuu lapioida kovaa lunta aura-auton jäljiltä risteyksestä. :/
    Ja tuo tunne kun auto lähtee lapasesta moottoritellä…sekin on koettu.
    Ja arvaapa kauanko olin noin kymmenen asteen pakkasessa Mäntsälän ja Järvenpään välissä turvavallilla keskellä lunta jumissa!? Yli tunnin ennen kuin yksikään autoilija pysähtyi kysymään olenko kunnossa!! Vaikka moni näki tilanteenkin.
    Uskomatonta ajattelemattomuutta. Sitten tuli eräs ystävälinen joka pysähtyi vielä vastaantulevien puolelle ja vaarallisesti itsekin ylitti tien tullakseen vain kysymään tarvitsenko apua. <3 Onneksi olin saanut soitettua jo apua ja poliisikin oli minut bongannut.

    Nyt otetaan kuppi kuumaa teetä ja palat suklaata!
    Siitä se päivä paranee! =)

    • Oi kamala onpa sinulla ollut todella ikävä kokemus ja jäänyt varmasti ikuisesti muistona mieleen. Mutta sieltä sitten joku hyvä ihminen lopulta tuli auttamaan. <3

      Kuppi kuumaa ja sukulaati auttaa aina. Ihanaa viikkistä sinne Susanna. <3

  • Paljon on saanut lukea ulosajoista ja ketjukolareista lehdistäkin. Aina on noita, joiden pitää säällä kuin säällä ohitella ja omalla toiminnallaan vaarantaa muiden liikenteessä olevien turvallisuus Onneksi ei sattunut mitään sinulle. Liikenneympyrässä meinasi viimeksi tulla kylkeen eräs rouva, joka päötti vaihtaa kaistaa väärässä kohdassa. Silloin säikähdettiin kyllä ja luulen että nainenkin tajusi tehneensä virheen.
    Aurinkoista torstaita sinulle Tiia ❤️

    • Juu näillä sattui aika kovastikin onnettomuuksia ja kuuden auton ketjukolarikin tuona päivnä ja juurikin näistä syistä, näkyvyys nolla, turvaväli olematon ja liian kova vauhti.

      Oijoi ja monet mokat sattuvat aivan inhimillistä virheistä, mikä on hirveää, niin pienestä on ihmiselämä kiinni.

      Kivaa viikkistä Outi <3

  • Olipa hyvä, kun selvisit vaaratilanteesta. Pöllyävä lumi on kyllä niin sokaiseva.
    Kivä palvelus traktorikuskilta💕
    Mua pelottaa näin talvella, kun tytär ajaa naapurikaupunkiin joka aamu töihin. Siellä on monenlaista kuskia tien päällä. Maaliskuussa pitäis päästä kotipaikkakunnalle töihin.
    Kävin tervehtimässä naapurin iäkästä pariskuntaa ja he miettivät, kuka oli käyny tekemässä heidän lumityöt. Traktorilla oli vedetty. Vanha isäntä epäili, että oli nuori mies, tuosta muutaman talon päästä.
    Eikö olekin ihania naapureita,
    kun auttavat.
    >Leena

    • Pöllyävä lumi ja iltapimeä, huhhuh.

      Niin kun ei ne monet onnettomuudet ole omasta ajamisesta edes kiinni, mitä vaan voi sattua ja inhimillisistäkin erheistä.

      Oi miten ihana tarina tuo nuori mies ja naapurit, näitä juuri on kiva kuulla. <3

      Ihanaa viikkistä Leena. <3

  • Yksi kaunis pyyteetön auttavainen ele on jäänyt mieleeni vuosien takaa.

    Asuimme maalaiskylässä, jonne juna-asemalta pääsi vain autolla tai bussilla. Bussia tuli käytettyä tosi harvoin, enkä ollut kovin perillä aikatauluista.

    Yksi sateinen päivä olin tullut junalta ja asetuin bussilaiturille, jonka kyltissä oli kyläni nimi. Meitä oli muutama odottelija, minä ainoana ilman sateenvarjoa ja päästä varpaisiin uitettuna koirana. Onneksi bussi tulikin pian ja nousimme kyytiin.
    Sanoin kyläni nimen ja kuski rahasti ja myi minulle lipun silmääkään räpäyttämättä.
    Saavuimme ensimmäiseen kylään ja kaikki muut matkustajat jäivät pois kyydistä.
    Matka jatkui seuraavat muutamat kilometrit ja ainoana matkustajana saavuin erille kotikylään.
    Kun olin jäämässä pois kyydistä kuski sanoi: "Sitten vaan rouvalle tiedoksi, tämä vuoro ei normaalisti kulje tänne asti."
    Hän oli tuonut minut perille poikkeuksellisesti tyhjällä bussilla, varmaankin koska olin niin kurjan näköinen läpimärkänä. Kiittelin häntä vuolaasti hämmästyneenä. Ja kyllähän siinä tippakin tuli linssiin.

    En ole koskaan unohtanut ystävällistä kuskia ja yksityistä bussikyytiäni.

    Niinkuin sanoit: kun ihminen on ajattelevainen ja tekee kauniin teon, kyllä se piristää kummasti ja antaa toivoa, että hyvyyttäkin vielä on tässä maailmassa.

    Mme Dragonfly

    • En kestä, tämä oli niin ihana ja arvaas kuinka hymyilin tätä lukiessa. Ihmeellisiä ihmisiä vaan on olemassa. <3 Ihana kun jaoit tämän täällä. <3

      Näin se juuri on ja hyvä kiertää, sillä sitä haluaa itsekin ilahduttaa toisia, kuten itseä on ilahdutettu. <3

      Kiitos kivasta kommentista, tätä oli ilo lukea ja oikein mukavaa viikkistä Mme Dragonfly. <3

  • Nuo tilanteet moottoritiellä tai vaikka millä tiellä eivät ole kyllä kivoja. Järkyttävä tilanne kun sokaistuu niin ettei tiedä mitä edessä on. Onneksi kaikki kuitenkin kävi hyvin. Ja miten hienoa että sait apua lumitöihin.
    Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle <3

    • On kyllä kauheaa, kun ei näe tietä ollenkaan, mistä se jatkuu ja vaistonvaraisesti jarrutin, muuten olisin taatusti ajanut tieltä ulos. Onneksi oli ajattelevainen autoilija takana, joka ei roikkununut kiinni, se turvaväli, se turvaväli.

      Oikein mukavaa viikkistä Kristiina. <3

  • Aivan ihanan traktorinaisen olet tavannut. Tuosta, jos jostain tulee hyvä mieli. Aivan päinvastainen tarina kuin kuulemani tapaus, jossa äiti oli työntänyt rattaissa pientä lasta. Kävelytien päädyssä oli ollut korkea lumivalli. Paikalle oli sattunut auratraktori, jolle nainen oli viittoillut ja kysynyt, voisiko kuski siirtää vallin, jotta pääsisi lapsensa kanssa eteenpäin. Ei ollut voinut siirtää, koska ei kuulunut aurausalueeseen! Ihmisellä ei siis ollut mitään tilannetajua. Uskomatonta käytöstä.

    Lumitöistä tuli vielä sellainenkin juttu mieleen, kun eräs yksinään asuva naishenkilö asuu rivitalossa, jossa ns. talkkarivuorot on jaettu asukkaiden kesken. Hänelle on osunut nämä talven kauheimmat lumimyräkät. On siinä ollut naisella työtä hoidella koko taloyhtiön piha-alueet puhtaaksi lumesta. Huh.

    Ihan kamala tuo liikennejuttu. Kuinka ihmiset eivät yhtään ajattele, miten ajelevat ja ohittelevat? Pelottavaa.

    Ihanaa loppuviikkoa sinulle <3

    • Ou no ja tuolta sinun kertomalta ihmiseltä olisi varmaan mennyt myös tuohon auttamiseen se 30sekuntia… Mutta kun ei kuulu työnkuvaan, niin mitäs sitä ylimääräisiä.

      En kestä, tulisi löytyä yhteishenkeä, eikä jättää tätä naista pulaan kauhean lumimäärän kanssa, tuo ei ole oikeudenmukaista. VOi eihhh…

      Juu moni osasi ohittaa nätisti ja kaukaa, mutta sitten oli näitä eteen ohittelijoita, kuten tämä rekka.

      Kivaa viikkistä Mannilainen. <3

  • Kyllä tässä maailmassa vielä hyvyyttäkin on. Pari talvea sitten pihamme oli aivan peilikirkas jäästä emmekä ehtineet sitä hiekottamaan joten yllätyksemme oli suuri kun palasimme töistä ja pihamme oli hiekotettu.Tuttu urakoitsia oli kiepannut pihaani katua hiekottaessaan. Tämä urakoitsija onkin tosi sydämmellinen ja käytämme hänen palvelujaan aina jos on aihetta. Hauskaa viikonloppua Tiia 🙂

    • Ihana ihminen ja näin teille tuli hyvä mieli. Toisilta se auttaminen kun ei ole pois vaan päinvastoin. Kiitos tästä ja oikein kivaa viikkistä Pihakeiju. <3

  • Osa ei varmaan edes tule ajatelleeksi, että motarilla voisi olla joku muu rajoitus kuin 100.km/h Se ei tietenkään oikeuta kiilaamaan toisten eteen, mutta voin ymmärtää ärsytyksen, jos joku köröttelee motarilla 70 km/h tunnissa, kun vieressä menee tie (vanha porvoontie), jolla voi ajaa paljon rauhallisemmin.

    Ihmisen mieli on just niin rajoittunut, etteivät työkseen ajavat useinkaan tule ajatelleeksi muita liikenteessä olijoita kuin hidasteina heidän työpäivälleen. Mutta toisaalta, kuka meistä ei ole marissut kun paketit eivät ole tulleet ajallaan, kaupasta ei aamusta löydykään oikeita tuoreita sämpylöitä tai linja-auto on myöhässä eli he painavat aikatauluja vastaan.

    • Tähän on nyt pakko tarkentaa, että erittäin huonon sään vuoksi nopeusrajoitus oli 80km tunnissa, kuten kirjoitin tuolla tekstissä ja tätä nopeutta nimenomaan myös noudatin eli mistään köröttelystä ei osaltani ollut kyse. Laskin vain 70km tunnissa tilanteissa, joissa en nähnyt mitään ja jarruttamaan jouduin rekan ajaessa ylinopeutta ja suoraan eteeni. Ylinopeutta ajavat voivat toki kokea, että ajoin etanana vaikka noudatin täydellisesti tiennopeutta. Syytä ei olisi ollut ajaa vanhaa motaria, jos kaikki noudattaisivat liikennesääntöjä eli ajaisivat rajoitusten mukaan. 🙂 Mutta ensi kerralla huonolla säällä valitsen kyllä vanhan moottoritien juuri näistä syistä, en halua joutua turhiin vaaratilanteisiin uhkarohkeiden ylinopeutta ajavien vuoksi eli olen tässä niin samaa mieltä. 🙂

      Ymmärrän myös työtä tekevien paineen lähetyksen kiireellisyyksistä, bussikuskien aikatauluista ym. mutta koskaan ei tulisi olla niin kiire, että vaarannetaan ihmishenkiä. Niitä meillä kullakin on vain se yksi ainoa.

      Nooh en muista marisseeni, muutama metro jäi tälläkin viikolla välistä ja kiltisti odottelin juurikin siinä ymmärryksessä, että säät ovat mitä ovat ja me kaikki olemme niiden armoilla ja silloin kaivataan ymmärrystä, kuten myös moottoriteillä eli puolin ja toisin peräänkuulutan ajattelevaisuutta.

      Oikein ihanaa ja turvallista viikkistä sinulle. <3

  • Hei niin tiedän tunteen!

    Ajan joka päivä töihin motaria, pienellä ja kevyellä purkillani, joka pyörii nastoillaan kuin kuulalaakeri jäisellä tiellä jos vain kaasun erehtyy survaisemaan väärässä kohtaan liian alas. Olen mielestäni erityisen hyvä ja kokenut kuski, mutta on sääolosuhteita, joissa edes minulla ei ole niin kiire kotiin, saati töihin. Valitettavasti joudun ajamaan sellaisten teiden sankareiden joukossa, joille kahden metrin turvaväli on riittävä, ohitus suoraan eteen mitä kätevin tapa liittyä takaisin kaistalle tai tahallaan (?) pöllyävällä lumella toisen puolen renkaat miltei pientareella. Tieosuus on jatkuvasti paikallisuutisissa, viime viikolla kuuden auton kolari tukki aamuruuhkassa liikenteen kokonaan. Ja se syy: liian luja vauhti keliin nähden ja liian lyhyet turvavälit. AIJJAA???

    Pistää vihaksi. Koska en ajatellut viettää viikkojani sairaalassa tai saattaa pikkupurkkiani lunastukseen, vähiten jonkun toisen itsekkyyden vuoksi.

    Onneksi selvisit syvällä säikähdyksellä. Ja hei ihana se traktorinainen!

    Sydämellistä viikonloppua Tiia. <3

    • Juurikin tämä. Samana päivänä oli juurikin tuo ketjukolari ja motarin rajoitukset tietystä syystä olivat alemmat. Siltä lumelta ei näe mitään ja eteen tulee kurvata, ihan hullua. Kyllä sen auton voi ohittaa kauempaakin ja turvallisesti. En ymmärrä miten turvavälitkään ei mene kaaliin, onhan siinä kysymys omasta turvallisuudesta, mutta muiden henkien vaarantamisesta myöskin.

      Traktorinainen oli niin ihana ja voimia liikenteeseen ja toivottavasti tänään et ole joutunut liikenteeseen.

      Sydämellistä viikkistä Nelina. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud