Mitenkäs meidän viikonloppu meni, leppoisasti voisin toki vastata, mutta liittyi viikonloppuun pientä draamaakin. Perjantaina mies lähti Tallinnaan työreissulle ja 14-vee rippileiriviikonlopulle. Kuopukselle totesin, että nyt ollaan kahdestaan, että mitäs ihanaa tehdään, herkutellaan, katsotaanko leffa ja tuletko äidin kainaloon nukkumaan.
Oikeasti 12-vuotiaan kanssa tuli aikamoinen riita, mikä on teinien kanssa toki normaalia. Kaikki lähti aivan turhasta, kuten riidat yleensä. Nappasin 12-vuotiaan läppärin ja kännykän kassiini ja lähdin hakemaan 14-vuotiasta kotiin hakemaan rippileirikamat ja samalla kieputtamaan rippileiribussiin takaisin keskustaan.
Mieli surkeana tyhmän riidan takia autoa ajaessa ja samalla auto hälyytti, että takaluukku on auki. Oli kurjaa jättää riita kesken, vailla sovintoa. Toivoin, ettei takaluukku pömähdä kunnolla auki, ettei takakontissa olevat styroksiroskat lennä päistikkää kadulle ja aiheuttaen vielä ketjukolarin.
Palattuani kotiin 14-vuotiaan hakureissulta, keittiö oli siivottu sovinnon eleenä kuopuksen toimesta. Toinen oli myttynä sohvalla odottamassa. Kerroin ettei kännykkä tule takaisin elämään, ennen kuin huonekin on siivottu. Lähdin viemään 14-vuotiasta rippileiribussiin, kauppaan ym. ja sydän syrjällä mietin, miten kuopuksella on kotona niin paha mieli.
Kotiin palatessani toinen kuitenkin istui häpeissään taas sohvalla ja oli siivonnut tällä välin huoneen. Siinä sitten juteltiin, halattiin, kerrottiin miten rakastetaan toisiamme. Riitoja tulee ja menee ja huolestuttavampaa olisi, jos riitoja ei olisi lainkaan. Tärkeintä on puhua aina riidat halki.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja illan tullen sain vielä kyseisen kääryleen isin paikalle viekkuuni nukkumaan ja oli rauha maassa.
Asiasta hetkellisesti viidenteen, sillä ihan pakko vinkata täällä, etten vaan unohda ja koska on juuri tälläisillä kireillä pakkasilla ihan mieletön tuote. Marras/joulukuussa testiin saamani Smashboxin meikkivoide ”Studio Skin 15 Hour Wear Hydrating Foundation”.
Tämä on pakkassäille ja couperosa-iholle kuin unelma. Kosteuttaa niin kivasti ja vannon, että couperosat eivät ole niin kovin loimotelleet tai ei juuri yhtään posket punoittaneet, kun olen laittanut koiralenkillekin nassua suojaamaan kyseistä meikkivoidetta.
Tämä on pakkassäille ja couperosa-iholle kuin unelma. Kosteuttaa niin kivasti ja vannon, että couperosat eivät ole niin kovin loimotelleet tai ei juuri yhtään posket punoittaneet, kun olen laittanut koiralenkillekin nassua suojaamaan kyseistä meikkivoidetta.
Toimii kuivaihoisille ja isokraaterisille niin hyvin yhdessä Smashboxin primerin ”Photo Finish Minimize Pores” kanssa. Tässä vahva suositus ihan kaikille, mutta kuivaihoisten unelma meikkivoide kyllä nyt on kyseessä. Peittää, kosteuttaa ja mielestäni antaa kauniin heleän ihon.
Niin ja jos kiinnostaa, tohvelit on Lidlistä ostettu.
Lauantai olikin sitten leppoisa ja mieheni tultua kotiin, katsoimme yhdessä sarjoja iltaa myöten. Iso suositus C-More-kanavalla menevästä brittisarjasta ”Kadonnut”. Sunnuntaina menimme 14-vuotiaan riparijuttuihin tutustumaan ja teimme kotosalle Nacho Supreme ruokaa, joka ei ollut menestys. Tytöt eivät tykänneet pahan cheddarjuustokastikkeen vuoksi, hih.
Nacho Supreme
Jauhelihaa maustettuna tacomausteella
Juustokastike: kermaa ja cheddarjuustoraastetta
Nachoja
Laita nachot uunivuoan tai uunipellin pohjalle ja lado kuin lasagnea konsanaan, jauhelihaa päälle, sitten juustokastike ja sitten taas vielä toinen kerros samalla lailla. Päälle vielä juustokastiketta ja juustoraastetta.
Kun vuoka on ollut uunissa n. 5-minuuttia 225- asteessa. Nauti yhdessä smetanan, guagamolen (Itsetehdyn) sipulihakkeen, tomaattihakkeen ja salsan kanssa ja päälle ripaus korianteria, nam.
Enpä ottanut kuvaan, kun laitoin syöden vaan pokkana menemään.
Muistan oman pahimman riitani mummini kanssa, olisi pakotettu mökille vaikka halusin jäädä kotiin ja heitin perunaleivoksen tuohtuneena keittiön seinään mielenosoituksena. Siitä lähtien sain jäädä kaupunkiin, kun mummi ja vaari lähtivät mökille. 🙂
Perunaleivokseenkin liittyy siten tarina ja aina kun näen perunaleivoksen, muistan syyllisyyden pienen kirpaisun siitä, että viskasin leivokseen myttynä seinään. On muuten hyviäkin muistoja perunaleivoksesta, mummini niitä osti, kun olin kipeänä. Perunaleivos siten on varsin muistorikas ja symbolinen leivos, niin vapaudelle, kuin lohtua antamaan ja pieni syyllisyyden sisinkin leivoksen sisimpään liittyy. <3
Viikonloppu oli leppoisa, jos ei perjantain riitaa lasketa mukaan. Oikein sydämellistä maanantaita kaikille ja muistatko mistä sinulle tuli pahimmat riidat vanhempien kanssa, kun olit teini tai entä omien lapsien kanssa nyt, jos omia lapsia on?
Perunaleivokseenkin liittyy siten tarina ja aina kun näen perunaleivoksen, muistan syyllisyyden pienen kirpaisun siitä, että viskasin leivokseen myttynä seinään. On muuten hyviäkin muistoja perunaleivoksesta, mummini niitä osti, kun olin kipeänä. Perunaleivos siten on varsin muistorikas ja symbolinen leivos, niin vapaudelle, kuin lohtua antamaan ja pieni syyllisyyden sisinkin leivoksen sisimpään liittyy. <3
Viikonloppu oli leppoisa, jos ei perjantain riitaa lasketa mukaan. Oikein sydämellistä maanantaita kaikille ja muistatko mistä sinulle tuli pahimmat riidat vanhempien kanssa, kun olit teini tai entä omien lapsien kanssa nyt, jos omia lapsia on?
Apua, tohon mistä pahimmat riidat tuli vanhempien kanssa en uskalla lähteä vastaamaan. Olin aika haasteellinen teini ja muun muassa karkailin ikkunasta 14-vuotiaana yms. Silloin väännettiin ihan jatkuvasti, kapinani oli hirveä ja kiitän nyt, että vanhempani ovat järjissään ja isä nouti minua autolla milloin mistäkin vaikka keskellä yötä. <3
Meilläkin on kuopus hyvin tulta ja tappuraa, vaikka ikäeroa on 10 vuotta sinun nuorimpaasi, niin tuli mieleen omat väännöt hänen kanssaan. Tavarat lentää, äiti on tyhmä, yritän halata ja neiti saattaa kirkua puolikin tuntia sylissä, kun uhmahetki on pahimmillaan. Mutta sehän on ihan normaalia. Kohta 6veen kanssa alkaa tulla niitä "ihan sama"-hetkiä jo ja käytöksessä olemaan sellaista ison tytön menoa, apua!
Ihanaa kirpakkaa pakkasviikkoa teille kaikille! <3
Juu täällä 14-15v oli sitä pahinta aikaa, taitaa silloin hormonit ja irrottautuminen vanhemmista rajusti ohjata meitä.
Hih juu kyllä ne pienetkin osaa ja teinit sitten on oma lukunsa.
Ihanaa viikkoa Katja. 💗
Voi muistan useammankin riidan mutta ennen kaikkea sen että ne on jokainen sovittu ja halattu ja unohdettu. Oman kanssa ei vielä varsinaisesti tapella vaikka neiti on kyllä oppinut kärjistämään kuten äiti ja samalla vaikuttaisi pinnakin olevan aikas lyhyttä mallia sekin.
Ihanaa uutta viikkoa Tiia ❤️
Tärkeintä on aina jutella asiat halki ja sopia. Pyytää puolin ja toisin anteeksi.
Siellä selkeästi pienen neidinalun luonne jo näkyy.
Ihanaa viikkoa Satu. 💗
Muistan niiin nuo riidat lapsuudestani ja yleensä ne juurikin johtuivat huoneen siivouksesta. Tänä päivänä luultavasti oksentaisin jos joutuisin astumaan teini-minun huoneeseen. En oppinut siivoamaan ennen kuin parikymppisenä. Tämä johtui siitä että lapsena mummi yleensä päätyi siivoamaan huoneeni, ja meillä kävi myös siivooja joskus (joka haisi niin hielle että taloa piti tuulettaa vuorokausi hänen poistuttuaan). Jopa ensimmäiset omat kotini olivat hirveitä sikolättejä, hävetti kun joku tuli kylään kutsumatta. Karkailin myös ikkunasta kun en saanut lupaa lähteä teinidiscoon samasta syystä; en ollut siivonnut huonetta. Isän tullessa asioilta oli äiti ylpeänä sanonut, no nyt se tyttö siivoaa viimeinkin, imuri on jo tunnin huutanut. Isä siihen 'miten niin pienen huoneen imurointi voi muka tunnin kestää' ja marssi yläkertaan. Imuri huusi yksinään ja ikkuna sepposen selällään. Hannatyttö pisti discossa jalalla koreasti 😀 Yhtä hauskaa ei ollut kotiinpaluu kun ikkuna olikin kiinni. Isä katteli ikkunasta kun istuin kädet puuskassa pihakeinussa tunnin, toistakin kun en halunnut/uskaltanut mennä sisään. Viimein isä tuli minut hakemaan, eikä ollut edes vihainen. Häntä huvitti lopulta koko tilanne.
Oikein mukavaa viikkoa sinulle ja perheellesi!
Täällä hymyilen metrossa tätä lukiessa, ihan mahtava tuo imuri juttu. En tiedä mikä siinä on että monen teinin huone on sikolätti. Sama muuten täällä, mummi siivosi lopulta huoneeni, kun ei kestänyt enää katsoa.
Uskon, että isääsi huvitti ja ehkä muisteli omia teiniaikoja samalla. Kunpa omatkin teinit ymmärtäisi, että äiti on käynyt saman läpi, kyllä me tajutaan teinejä.
Oikein ihanaa viikkoa Hanna ja kiitos päivän piristyksestä.😍😍
Takerruin tuohon nachovuokaan. Se on huippua! Mutta en tee siihen mitään erillistä kastiketta. Paistan vain jauhelihan tacomausteella ja lisään nestettä siihen joukkoon. Se toimii samalla nesteytyksenä nachoille. Parasta ruoka on seuraavana päivänä tai pakkasesta otettuna, jolloin se on päässyt kunnolla "imeytymään" myös nachoihin. Juustoa tulee minulla vain hieman päälle raasteena koristeeksi ja maun antajaksi.
Niin ne riidat. Eipä niitä ollut. Kilttinä pidin kaiken sisälläni, kun äiti oli nuoruusvuosinani masentunut enkä halunnut häntä rasittaa sanoin tai teoin. Toisaalta on hyvä ettei nuoruuden typeryyksiä tarvitse muistella, mutta toisaalta ei ollut helppoa olla vaan tyytyväinen kaikkeen, kun sisällä myllersi salaa.
Hyvä tuo juustovinkki, ei enää juustokastiketta. Mutta eikö nachojen rapeus katoa, me kun tykätään niistä rapsakkoina.
Sinulle tuosta teiniajasta herkästi voi tulla kiltin tytön syndrooma. Olisi tärkeää, että lapsi saisi kapinoida turvallisessa ympäristössä. Teini-ikään kuuluu itsekkyys jonka olet joutunut laittamaan syrjään.
Täältä isot halit ja rapsutukset kisuille. 💗💗💗
Jauheliha"kastike" toimii hyvin, kun et laita liikaa nestettä kuitenkaan siihen. Silloin pysyy rapsakkana.
Kissoille rapsut!
Loistavaa, tätä vinkkiä kokeilen. Kiitos kovasti emännälle. <3
Ehkä jonkinlainen riita tai isän hämmästys oli se, kun hän näki minut ensimmäistä kertaa tukka siileksi nyrhättynä ja punaiseksi värjättynä ja kireissä nahkahousuissa, koska olin ensimmäisen polven punkkari. Ei siitä kunnon riitaa – niin kuin aina isän kanssa – tullut. Naljailua sitäkin enemmän. "Ei pojat tykkää tuollaisesta siilipäästä, pitkät hiuksesi oli nätit." Isää vähän huvitti myös punkmusiikki. "Eihän nuo osaa edes soittaa." En edes muista pahaa riitaa lapsieni kanssa. Toinen tytär jätti – oli tosin jo 18v – tulematta kotiin yöksi. Ei vastannut kännykkään. Viesteihin olisi kuulema vastannut, mutta minä digiblondi en silloin vielä osannut laittaa niitä. Tyttö kuuli kunniansa kotiin palattuaan. Minä en ollut juuri nukkunut yöllä. Olin huolesta sekaisin. Mielessä pyöri kaikenlaiset hirveydet, mitä nuorelle naiselle voi sattua.Hän vastasi aamulla jotakin että olin ystävän kanssa ja ilta vähän venyi, en jaksanut ajaa kotiin aamuyöstä.Kerroin, mitä uhkakuvia olin yöllä mielessäni pyöritellyt. Tytär kehtasi nauraa, että minulla on vilkas mielikuvitus. Hermostuin ja sanoin, että bensaan ei tule rahaa kahteen viikkoon! Se teki hänen ilmeestään vähän vakavamman. Hyvää viikonalkua sinulle!
Ihana punkkarinuoruus ja ihana isän suhtautuminen. <3
Kyllä kahden lapsen kenkien tulemista eteiseen on valvottu monet yöt ja tässä vielä odottellaan, että seuraavan kahden lapsen kanssa sama homma. oi mahdotonta.
Ihanaa loppuviikkoa Marja. <3
Nachovuoka on meidän suurta herkkua, nam. Pikkuriidat on aina joskus paikallaan ja meilläkin äyskitään kyllä kun teinejä kaksinkappalein. Siivouksesta ja muista kotitöistä saa aina riitaa aikaiseksi, etenkin kun meidän aikuisten mielestä asiat pitäisi tapahtua tänään tai mieluiten eilen ja teinien mielestä ehtii huomennakin. Tärkeintä on aina sovinto, muistutan aina ettei auringon saa antaa laskea vihan ylle.
Mukavaa uutta viikkoa Tiia ♥
Hih täällä lähti riita silmätipoista. 😉 On tää tätä, mutta huoneen siivous on ehdottomia lempiaiheita. .)
Näin on, aina pitää selvittää, en voisi ikinä ajatellakaan, että menisin nukkumaan niin, että lapsen kanssa olisi riita, en kestäisi ollenkaan.
Ihanaa loppuviikkoa Maikku. <3
Mun mielestä riidat teini-ikäisten kanssa kuuluu asiaan, vaikkei se silloin mitenkään "asiaankuuluvalta" tuntunut, kun omien tienieni kanssa skabasin (enemmän oikeastaan toisen kanssa) vuosia sitten;) Itselläni oli tapana pistää kova kovaa vastaan (kuten näemmä sinäkin teit), koska teinin kanssa ei voi olla hölläkätinen silloin, kun on sanonut tälle, että mitä häneltä odotetaan tai mitä pitää tehdä. Monesti oli aikoinaan aika hankaliakin tilanteita, että jöön pitäminen kävi toisinaan niin rankaksi, että kävin salaa vessassa itkemässä ja sitten jatkoin taas jöön pitämistä. Voi niitä aikoja, heh, heh, ei silloin kyllä naurattanut;)
Sinullakin näyttää olevan hyvin rakkaudelliset välit tyttäriisi riidoista huolimatta.
Nuorempi poikani, jonka kanssa enemmän jouduin aikoinaan käymään tahtojen taistoa, nykyään toisinaan laittaa minulle viestejä "Äiti, mä rakastan sua", se tuntuu niin sykähdyttävältä että<3
Kivaa viikkoa Tiia<3
Niin kuuluu ja se on sitä vanhemmista irrottautumista eli elintärkeä prosessi. 🙂
Teinin kanssa ei voi olla kaveri, pitää olla vahva vanhempi eli lujasti lempeä. 🙂
Sama juttu ja myönnän, että kyllä sitä autolla ajaessa muutama kyynel vierähti. 😉
Oi ihana saada tuollaisia viestejä. Aikusiltakin lapsilta olen saanut niin paljon kauniita sanoja, että niillä elää loppuelämän, ei niitä tarvitse koko ajan sanoa, riittää, että tiedän miten ajattelevat. Helpottaa tieto, että näin käy varmasti näiden teinienkin kanssa vielä, kun tuosta aikuistuvat.
Ihanaa loppuviikkoa Sari. <3
Lämminhenkinen elämänmakuinen postaus <3
Iloa uuteen viikkoon <3
Ps. Ihanat kuvat!
Kiitos ihanuus, pus <3
Riidat kuuluu myös nuorella osana kasvuun ja kehitykseen ja jos ei koskaan riitelisi, niin ei nuori osaa pitää puoliaan tai kestäisi sitä, kun jonkun kanssa tulee riita. On hyvä ohjata siihen, että asiat aina riidan jälkeen sovitaan ja riitely ei vähennä toisesta välittämista. Mutta näinhän sä just teit:)
Eihän se riitely kivaa ole, mutta välillä se puhdistaa ilmaa ja nuoren kanssa tuntuu, että ne haluaa testata, joten sen jälkeen taas kaikki on ok. Pääasia, että on hyvät välit ja varsinkin puhevälit lapsien kanssa, jotta ne voi aina tulla murheiden kanssa puhumaan asioista, jotka painavat. Äitiys on välillä yhtä tunnemyrskyä ja muistan kuinka meilläkin on välillä naama punaisena huudettu, mutta sitten taas sovittu ja kaikki on ollut ok. Huh, nykyisin ei enää ole tätä, lähinnä pohdiskellaan yhdessä asioita:) Niin ja mä naputan siivoamisesta:D
Näin on juuri, riidat auttaa aikuisuuteen ja mikäs sitä on turvallisessa ympäristössä riidellä ja irrottautua vanhemmistaan.
Juuri näin ja kyllähän ne nuoret testaa, kuka määrää kaapinpaikan ja se turvallisuus tulee juuri siitä, että vanhemmat määrää ja ovat vahvoja vanhempia, ei lasten kamuja, mutta lasten kanssa voi puhua, lasten älykkyyttä ei saa aliarvioida, ymmärtävät kyllä hyvin kaiken.
Siivoaminen on se ikuisuus aihe, vaikka tällä kertaa riidan aihe oli silmätippojen laitto, ne nyt kun vaan siihen silmätulehdukseen pitää laittaa. 🙂
Ihanaa loppuviikkoa Minna. <3
Ihan piti äidiltäni tarkastaa, että mistä riideltiin kun olin teini. Äidilleni aika on kullannut muistot, koska hän ei muistanut mitää isoja riitoja ainakaan. Kuulemma saatettiin kinata kotiintuloajoista, mutta muuten olin kuulemma helppo teini 🙂 Oman pojan kanssa ollaan välillä tahkottu asioita, tytär on ollut teininä helpompi.
Ihana Nalle Puh kuva <3
Kivaa viikkoa sinulle Tiia <3
Ihana sinä, oot vaan niin kiva Outi, supertyyppi. <3
Ihanaa loppuviikkoa Outilainen. <3
Kauniita kuvia ja elämältä kuulostava postaus.
Aika kultaa muistot. Olen joutunut pyytämään monesti anteeksi. Äitini kanssa olin jatkuvasti sotajalalla.
Lasteni kanssa olemme riidelleet mm. rahankäytöstä, kotiintuloajoista ja kotitöistä, minkä lapset väittävät unohtaneensa.
Kaikkea ihanaa viikkosi Tiia <3
Anteeksi on maailman kaunein sana. <3 Riitely on inhimillistä ja normaalia ja sillä monesti saavutetaan hyviä asioita ja se tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan. Kunhan ei sanota liian painavia sanoja, ei kirjoiteta kiveen vain hiekkaan.
Ihanaa viikkoa Kirsti Kaija <3
Voi, kotoista riitelyä <3 itse muistan omat riitani äipän kanssa, joka oli sekä rajoja antava että niistä pisetään kiinni- äiti. Minä yritin rikkoa, en tahalleni mutta levoton luonteeni, niitä sitten vähän vahingossakin välillä- liftaamalla Lohjalle tms, seikkailemalla milloin missäkin, talvella täyspakkasella ilman pipoa Nuuksioon mopon kyydissä yms…notta hups, kun kotona sitten laitettiin syystäkin ruotuun! Oma asenne oli näkyvästi: tylsät tyypit, sisällä: ne rakastaa mua 🙂 Eli rajat ja muut…otin rakkautena ja välittämisenä. Nimimerkillä: äärettömän levoton ja seikkaileva teini, selvisin äipän ansiosta hengissä 😀 Ihanaa viikoa sinne <3 Ihanuus <3
Rakkautta ja välittämistä. <3 kuulostat olleen ihan normaali teini, vaikka tiedän, että syyllisyyttähän siitä syntyy, kun aiheuttaa rakkaille vanhemmilleen huolta. Ollaan armollisia itsellemme ja meidän teinipersoonille. <3
Ihanaa, että oot. <3 Muiskuja loppuviikkoon. <3
Onhan tuota tullut jonkin verran riideltyä vanhempien kanssa, mutta enemmän se taisi olla sellaista möksähtelyä ja omaan huoneeseen linnottautumista 🙂 Mutta ihana, kun saitte sovittua <3
Linnottautuminen kuulostaa kovin tutulta ja samaa näkee täällä nyt omissa teineissä. 🙂 Kivaa loppuviikkoa Katja. <3
Juu.. kyllä ne muistaa, mutta en viitsi muistella 😉 parempi vain sovinnon jälkeen sijoittaa mappiin "käsitellyt asiat" ja se siitä… nokka kohti uusia törmäilyjä osaston "ei enää niin teinit" kanssa <3 Toivottavasti olet pukeutunut elämän pakkasiin kuin Puh…lämpimästi 🙂
Hih ihana ja näin on, unohdettuja on omat nuoruuden toilailut ja pitää olla itselleen armollinen. <3
Ehdottomasti Puhin tyylillä mennään. 😉
Kivaa loppuviikkoa Onneli. <3
Phuuh, meillä tuiskahdellaan koko ajan suuremmin tai pienemmin, kun ollaan kaikki vissiin vähän äkkiä syttyviä. Suurempaa kaunaa ei onneksi ole jäänyt kellään hampaankoloon ja kaikki kolme poikaakin myöntävät auliisti vielä olevansa äidin muruja 🙂
Minä olenkin aika vahvasti sitä mieltä, että on parempi purkaa kiukut ulos kuin jättää muhimaan. Joskus ne kuitenkin sieltä purkautuvat ihmisten ilmoille ja mieluummin kotona äyskimällä kuin jossain pahempaa vahinkoa aiheuttaen.
Ihanat äidin murut. <3 Kivahtelut kuuluvat asiaan, pelottavampaa olisi asua villasukkatehtaassa, luonnotonta.
Ihan samaa mieltä, patoa ei tunteita kannata ja ne saattavat tosiaan välillisesti sitten iskeytyä ihan ulkopuolisiin ihmisiin.
kivaa viikon jatkoa Minna. <3
Perunaleivos onkin oikein klassinen leivari, muistan itsekin nuoruusvuosita. En tosin seinältä vaan ihan omasta suusta. Äidin kanssa kyllä otettiin yhteen muutaman kerran, hän tosin hävisi kun alkoi hermostuksissaan kiroilla, siinä vaiheessa minä nousi ja ilmoitin etten kiroilua kuuntele… vaikka olisin ollut kuinka väärässä.
Niin on ja se oikea on se Fazun, jossa on ne strösselit vaikka ihan yes on se toinenkin, jossa on jotain valkoista töhnää sisällä, tietty tälle herkkupeffalle menee molemmat. 🙂
Hih ihana eli vanhemmat eivät saa kiroilla, näinhän se oikeasti onkin. <3
Ihanaa loppuviikkoa Tuuli <3
Olin aika kiltti lapsena ja en muista äkkiä mitään kamalaa. Omien lasten kans oon riidellyt kyllä milloin mistäkin… Oon tehnyt melkein samaa ruokaa, mutta oon käyttänyt valmista purkki juustokastiketta. Lapsille se maistui. Hyvä ja helppo herkku 👍Ihania kuvia taas 😍
Kokeilen ehkä ensikerralla valmista juustokastiketta, luulen, että tuo cheddar oli liian tujua lapsille. 🙂
Oletkin niin ihanan kultainen. <3 Muiskuja loppuviikkoon. <3
Juuri hetki sitten mietin, kuinka tykkään leppoisista blogeista, joissa elämä ei aina ole kuitenkaan niin auvoisaa, vaan pilvelläkin on rosoreunansa. Aivan kuin omassa elämässäni. Ja sitten avasin blogisi =D
Oi, nuo arkiset perheriidat ovat niin tuttuja. Olin itse aivan kauhean kova riitelemään murkkuna, onneksi omat teinini eivät ole yhtä kovia ottamaan kanssani yhteen. Esikoinen ja kolmas ovat kuitenkin perineet minun tulistuvan luonteeni ja heidän kanssaan tulee yhteenottoja enemmän. Välillä mädät avokadot ovat lennelleet seiniin ja niitä on yhdessä itkien siivottu. Ja sen jälkeen halattu.
Mukavaa viikonloppua <3
Ihana Ei-Leen <3 Juu ja vaikka elämässä on kohokohtia, niin enemmänhän se on tätä arkea ja johon mahtuu vielä kaikkea riitaisaakin mukaan. Arvaa nauroinko noita mätiä avokadoja, on mahtanut läjähtää kivasti seinään, ehkä jopa nautinnollisesti, hih. 😉
Kivaa viikonlopun jatkoa Ei-Leen <3
Juuri hetki sitten mietin, kuinka tykkään leppoisista blogeista, joissa elämä ei aina ole kuitenkaan niin auvoisaa, vaan pilvelläkin on rosoreunansa. Aivan kuin omassa elämässäni. Ja sitten avasin blogisi =D
Oi, nuo arkiset perheriidat ovat niin tuttuja. Olin itse aivan kauhean kova riitelemään murkkuna, onneksi omat teinini eivät ole yhtä kovia ottamaan kanssani yhteen. Esikoinen ja kolmas ovat kuitenkin perineet minun tulistuvan luonteeni ja heidän kanssaan tulee yhteenottoja enemmän. Välillä mädät avokadot ovat lennelleet seiniin ja niitä on yhdessä itkien siivottu. Ja sen jälkeen halattu.
Mukavaa viikonloppua <3