Mikä ihana päivä, mutta aivan erityisen spessu siksi, että sai nähdä ystävää. Tiedätte kaikki varmasti sen tunteen, että viikkojen, jopa kuukausien tauon jälkeen, kun näkee ystävää, se tuntuu erityiseltä.

Eristyksissä olo herkisti miettimään, mitä jos tämä tilanne kestää kuukausia ja kuukausia, milloin näemme ystäviä ja sukulaisia. Ystävät ja sukulaiset nousivat ihan uuteen arvoonsa fiiliksillä, ei sovita treffejä ”sitku” ja sellaista kuin ”paras meno on peruuntunut meno”, ei enää ole. Hehe.

Ollaan tunnettu vuodesta 1975, saman korttelin ja koulun tyttöjä Töölöstä. Neljän kopla meitä oli, mutta yksi meistä menehtyi 14-vuotiaana. Me kaikki kolme olemme edelleen erinomaisia ystäviä ja lapsuudenystäviä kohtaan sitä on aivan erityisen läheinen side.

Ei ole edes väliä, ollaanko samanlaisia vai erilaisia, kunhan ollaan vaan, koska olemme niin läheisiä, jotenkin yhteen kasvaneita. Sitä ne vuodet teettää, juurruttaa ihmiset toinen toisiinsa kiinni.

Jännää kuitenkin kyllä, että kaikki me kolme olemme hyvin samanlaisia ja kaikilla meillä on samanlainen arvomaailma ja mm. huumori. Joten kai sitä nuorena ollaan valittu toisemme intuition kautta. Sillä olisihan sitä voinut valita toisinkin.

Aina samaa jauhan, mutta jos ja kun tulette Porvooseen, niin kannattaa poiketa Cafe Cabriolessa. Ihana tunnelma ja ne kakut ja leivokset, huikeita! Porvoosta eikä lähimainkaan löydy muita yhtä hyviä, vannon.

Vadelmaista sitruunajääteetä ja ruusulimukkaa, ah.

Sydän itkee verta, sillä sushibuffat eivät vaan aukene. Käytiin sitten tilaamassa ovelta ja nautittiin puiston penkillä sushit. Nyt oikein edullisia eli 10kpl Sakura sushissa ja 10e. Sydän itkee myös verta näiden yrittäjien puolesta. Ennen oli tupa täynnä ja nyt pari hassua noutoruoan hakijaa.

Cafe Cabriole löytyy Porvoon bussiasemaa vastapäätä ja löydät sen näin kauniista sisäänkäynnistä.

Kupponen oli tummaa kahvia täynnä piripintaan, kun yritin taikoa mukaan vähän maitoa, niin johan läikkyi yli Tiian tapaan.

Tälläinen hyvin erilainen vene porvoolaisella miehellä ja veneen nimi on ”Maverick.” Uniikista unelmasta voit lukea lisää täältä, jos kiinnostaa.

Ne vanhat talot. <3

Koskaan ei ole tullut tehtyä retkeä Runebergillä ja ukkelin kanssa mietittiin, jos tänä kesänä ehtisi. Stadiin ja stadissa päivä ja Runebergillä takaisin. Olisi kivaa.

Pieniä shoppailuja tuli tehtyä. Citymarketeissa myytävä L’Orealin Cannes kokoelma ja puna lempisävyssä ”303 Rose Tendre”. Ensin näytti siltä, että kaikki kokoelman punat oli myyty loppuun, mutta niin vaan kamuseni löysi tämän yhden ainokaisen Cannes kokoelman punan ihan väärästä hyllystä.

En tiedä kuinka montaa eri huulipunasävyä tässä kokoelmassa on, mutta ainakin hyvin kauniin punainen sävy kuuluu myös kokoelmaan. Eli jos näitä puna kaunottaria mielitte itsellenne, niin nyt kiitolaukkaa Cittarin kosmetiikkaosastolle. Ripsiväri tulee myös tälläisessä kauniissa hylsyssä.

Lindexiltä löytyi kolme paitaa todella edulliseen hintaan, n. 10e maksoi kipale.

Cath Kidstonin Viidakkokirja mekko pääsi ulkoilutukseen ensimmäistä kertaa Suomen kamaralla. Tämä mekko löytyi Lontoosta myöskin sattumalta. Disney vaatteet oli jo siivottu pois ja kysyin myyjältä epätoivoisena, eikö teillä ole enää mitään Viidakkokirjasarjasta. Varastosta löytyi vielä tämä yksi mekko ja oikeassa koossa. Elämä on joskus todella hassua ja onnenkantamoisia tapahtuu.

Miten olette tavanneet ystäviä tai oletteko tavanneet vielä ollenkaan? Onko Cafe Cabriole tuttu tai Porvoo? Tarinoita lapsuudenystävistä olisi kivaa kuulla.

Oikein sydämellistä päivän jatkoa kaikille. <3