Keho-karva-ikä-finni-ryppypositiivuus ja empatia?

Keho-karva-ikä-finni-ryppypositiivuus ja empatia?

Nyt tulee hirmuisen ristiriitainen blogipostaus, josta ei välttämättä kukaan saa otetta, koska en tästä saa tolkkua itsekään. On vain pakko tunnustaa, ihminen on ristiriitainen olento ja voi olla hyvin eriä mieltä asioista, riippuen kuun asennosta, hormonikierrosta, millä jalalla on herännyt aamuisin ja millä päällä mennyt illalla nukkumaan.

Hirmuisen paljon tänä päivänä kirjoitetaan keho-karva-ryppy-kilo-positiivisuudesta ja hyvä niin, jos ei puhuttaisi, mikään näistä asioista ei edistyisi. Olen todella vahvaa ja samalla heikkoa mieltä näistä asioista, sillä ei ole mitään ongelmaa kulkea karvakoipineni kaupungilla, käydä leffassa, istua töröttää meikittä vatsa pömpöllä, mennä vaikka aamutohveleissa elokuviin. Olla vain minä, mitään miettimättä, vähän niin kuin mökkilook kesät talvet kärjistettynä sanottuna.

Silti jos lähden jonnekin vaikka stadiin tai tapaamaan ihmisiä tai laitan kuvia someen, siloitan niitä. En näytä säärikarvoja, kuluneita kynsilakkoja varpaankynsissä, sitä salaattia hampaanvälissä tai mielelläni pömppömahaanikaan.

Miksi toimin näin, koska toisaalta olen hyvin sinut itseni kanssa ja julkisella paikalla ei hävetä lainkaan olla sellainen kuin olen. Noh tunnustettakoon, kun ovesta lähden ulos, hiukset kampaan aina ja olen puhdas. Puhtaus on todella tärkeä ja miellyttävä asia.

Miehen kanssa naurettu, olen karvoineni kaikkineni oman elämäni ”Chewbacca”.

En mieti liikkuessani vaikka täällä Porvoossa, että törmäänkö tuttuihin tai enkö törmää, luonnollinen säärikarvainen ja meikitön minä on fakta, jonkalainen jokainen meistä loppupeleissä on.

Paitsi ”oudot” karvattomat lapsemme, joilla ei ole edes kainalokarvoja. Onko tämä karvattomuusihanne menossa jo näin pitkälle, ettei lapset saa karvoja vai onko tämä uusi mutaatio ihmisen siirtyessä yhä kauemmaksi luolanainen vaiheestaan, syvimmästä olemuksestaan ja yhteydestä luontoon, onko se katoamassa?

Oli miten oli, luonnollisuus on täysin ok ja siloiteltu totuus on täysin ok. Olen ajatellut omien kauneusihanteiden kautta, että ihmisille on kenties miellyttävämpää olla katselematta somessa karvakoipiani tai vaikka ihokraatereitani. Mutta mistä tämä kauneusihanne ja kauneusajatus kumpuaa. Yhteiskunnan pakottamasta muoti-ilmiöstä, johon tahdottomana myönnän asettuvana itsekin, mitään miettimättä, että miksi, ketä tässä yritän miellyttää, muita vai itseäni.

Edelleen sanoitan, että karvojen, kilojen, iän ja kaiken tasa-arvon puolesta tulee taistella niin kauan, ettei näistä tarvitse puhua enää. Niin että pääsemme olotilaan, kroppa on vain kroppa, karvat on vain karvoja ja ketään ei ällötä, kaikki saavat olla täysin omia itseään, ei ole ikää, on vain ihmisiä. Syntyykö tälläinen yhteiskunta ikinä, vaikea sanoa, ehkä se on vain utopiaa, mutta taistelutta ja mykkämielisenä se ei ainakaan synny.

Silti haluaisin vetää ilmastointiteipillä kokonaan kropan läpi niin, että vain hiukset, kulmakarvat ja ripset saisi jäädä. Silti peitän primerilla ihokraatereita, meikkaan, raidoitan hiukset, ajelen säärikarvat, käytän koruja, valkaisen hampaita, käytän itseruskettavaa ja vaikka mitä.

Pitääkö naiset täysin vapauttaa tästä kaikesta vai tykätäänkö me aidosti tästä puurtamisesta, itsemme kaunistamisesta? Ajoittain tykkään aidosti ja joskus on ihanaa laittautua ja valmistautua juhlaan. Lakatut siistit varpaankynnet ja ajellut sääret saavat huolitellun olon, enkä edes kyseenalaista tätä koko asiaa, sillä kaiketi olen yhteiskunnan ja mainonnan uhri, nainen vailla omaa syvempää ajatusta, miksi kaunistaudun?

Paljon on somessa hyvää kampanjaa siitä, että laitetaan meikittömiä kuvia, käsittelemättömiä kuvia someen. Tämä on todella hyvä asia, etenkin näyttää epävarmoille nuorille, ettei täydellisyyttä olekaan, ettei some ole pelkkää kiiltokuvaa.

Näillekin kuville olisi kuitenkin yksi pyyntö, älkää sivulauseessa tuomitko niitä, jotka käsittelee kuvia tai kaunistautuu. Tälläinen itsensä nostaminen ei palvele ketään vaan on taas tyypillistä sitä, että nainen on naiselle susi. Olen parempi ihminen, koska kuvani ovat aitoja, olen meikitön, olen sitä ja tätä.

Sinut itsensä kanssa ihminen oivaltaa, että kaikki eivät ole ensinnäkään niin itsevarmoja ja kaikki eivät mahdu samaan muottiin, sen oman kauneusihanteen kanssa. Jos joku on epävarmempi ja käsittelee kuvia, pitääkö se yleisesti ääneen alleviivata se toisen ihmisen epävarmuus. Ehkei se edes ole epävarmuutta vaan kohteliaisuutta, aikuisten satua, estetiikan tarjoamista seuraajille?

Hirmu vaikeita asioita. Mielestäni olisi fantastista, että niitä meikittömiä, karvaisia, ryppyisiä ja kaikenlaisia kropan kuvia voitaisiin laittaa tekemättä niistä numeroa. Sillä tällöin olisi päästy iso askel kohti vapautta, ilman että syyllistetään niitä, jotka eivät ole vielä siellä. Olla vaan se aidoin minä, ilman puheita.

Mutta kun puheitakin tarvitaan, asioiden puolesta puhujia vai tarvitaanko? Mitä jos kaikki alkaisi vaan äänettä laittaa kuvia ei siloitellusta itsestään ja tästä normaalista ihmisyydestä tulisikin muoti-ilmiö? Olisi varsin optimaalista, mutta tuskin tulee tapahtumaan.

Kaikkeen tasa-arvoon ja ihmisen oikeuteen olla oma paljain minä, tarvitaan äänitorvia ensin, ärsyttää se tai ei. Kun äänitorvia ei enää tarvita, on vihdoin saavutettu ihmisten välinen tasa-arvo kaikessa, niin iässä, kiloissa, rypyissä, karvoissa, sukupuolessa, seksuaalisessa, uskonnollisessa ja poliittisessa suuntautumisessa.

Loppupeleissä kaikki olemme vain ihmisiä ja aika pitkälle meillä kaikilla voi yhteen päiväänkin mahtua kosolti itsevarmuutta ja läjäpäin epävarmuutta ja sekin on rikkaus, olla niin hitsin monimutkainen ja ristiriitainen.

Oi mutsi mutsi Elsa sanoitti Instassaan pari viikkoa sitten hyvin, missä näkee plus-malleja, joilla on suuri maha tai missä näkee vanhempia malleja, jotka ova xl-kokoa. Jos näet vanhemman naisen mainoksessa, yleensä näitä vanhempia naisia on vain yksi eli ”kiintiövanhus” ja hän on superkaunis ja aina laiha. Jos näet xl-malleja uimapuvuissa, yleensä heillä on suuret rinnat ja leveän kaunis takapuoli, mutta ei valtavaa pömppömahaa.

Eli itse asiassa nämä molemmat mallityypit eivät taida oikein markkinoida tavallisella suomalaisella naiselle vai mitä olette mieltä? Kyllä keski-ikäinen nainen on jo siinä mielessä fiksu (nuoremmatkin totta kai, mutta puhun nyt omalla keski-ikäisellä suulla), että ymmärtää ettei ole sadun toivekuvaa itsestä, että minustakin tulisi minulle mainostavan mallin kuvajainen, jos ostan mallin päällä olevan mekon tai vaatteen. En pysty samaistumaan näihin malleihin ja vaatteet jäävät kyllä hankkimatta.

Tähän kaikkeen kaipaisin muutosta niin kovin, mutta ei kai se muutos tapahdu, kun en itsekään uskalla näyttää valkoista pömppömahaani somessa ja uima-rannallakin peitän sen uimapuvulla. Olen itse itseni pahin vanki ja yhteiskunnan kauneusihanteiden, eikä niitä todellakaan tarvitse hyväksyä, ääntä saa pitää ja itseään saa näyttää ja olla vaan minä.

On tämä aivan himputin ristiriitaista olla nainen, joka on asetettu jo sukupolvien ketjussa tiettyyn normiin, tiettyyn kauneusihanteiden vankilaan. Joka on ammennettu jo vauvalusikalla mieleen, niin ettei näitä asioita koskaan ole tullut edes nuorempana kyseenalaistettua, on vaan tullut ajeltua ne karvakoivet ja käytettyä jopa kuristavia kalsongeja sun muita ”muka hoikentavia” puristussukkahousuja, jotta sitä olisi rakastettavampi itselleen vai muille ihmisille?

En ole vieläkään valmis laittamaan karvakinttujani someen tai paljastamaan heikkoa kohtaani, taikinaista valkeaa massuani yleiselle kansalle eli kaivan kuoppaa itseltäni ja tasa-arvon edistymiseltä. Olen kyllä valmis tunnustamaan nämä ominaisuudet itsessäni julkisesti ja ehkä se on sitten pieni askel eteenpäin olla vaan minä itseni, myös somessa.

Ainakin täällä hämärtyy se seikka, mikä on oma kauneusihanne ja mikä on aitoa kohteliaisuutta muita kohtaan, olla huoliteltu. Ehkä se sitten on jotain sitä välimaastoa, mutta tätä varmaan tulee pohdiskeltua sinne hautaan saakka eikä valmista välttämättä tule. Niin pitkään kuitenkin aivoilleni on syötetty tiettyä kauneusihannetta ja tästä kauneusihanteesta on vaikeaa pyristellä pois.

Mutta tarviiko sitä pyristellä, jos se on pyristelyä? Mitä jos hyväksyisi itsensä sellaisenaan kuin on, epävarmana ja itsevarmana.

Jos jotain olemme lapsillemme halunneet opettaa, se on empatia. Kykyä asettua muiden asemaan, tuntea empatiaa kaikenlaisia ihmisiä kohtaan ja kykyä myös olla empaattinen itselleen ja rakastaa itseään, olen hyvä näin. Enkä koskaan kiusaa tai naura muille, oli ihminen minkälainen tahansa, sillä kaikki me välillä olemme ontuvia ja koomisia ja teemme virheitä. Olemme epätäydellisiä ja oman epätäydellisyyden myöntäminen on ennemminkin matka kohti ”täydellisyyttä” eli mielenrauhaa.

Muistaa olla tuomitsematta muita, koska koskaan ei voi tietää minkä alla ihminen kipuilee. Miten vaikka ”kuori” tai kaunistellumpi totuus voi olla pakokeino elämää jäytävältä tuskalta. Itseensä tyytyväinen ihminen ei moiti muita, koska ymmärtää oman epätäydellisyytensä.

Joten jos ollaan tasa-arvon asialla tai millä tahansa hyvällä asialla, ollaan sitä itsemme kautta, syyllistämättä muita. Hyvä roolimalli tuo rohkeutta muillekin ja vetää mukanaan hyvää energiaa.

Epätäydellisyyden myöntäminen on matka kohti täydellisyyttä, jota ei koskaan saavuta, mutta on kuitenkin pyrkimys maaliin.

Tämän oman balanssin ylläpitämiseksi on kaksi Instagram tiliä (@koivusalo), joista toki tämäkään ei ole täydellinen ja monen mielestä liian värikäs, liian lapsellinen, mutta mitä sitten, se on minunlainen. Toinen (@varjoinsta) on käsittelemätön vaikka vieläkään sielläkään ei valkoista massua näy, eikä kynnysmattokoipisääriäni. Ehkä jotkut asiat vaan haluaa pitää itsellään ja sekin on ihan ok.

Nämä kaksi tiliä ovat itselleni tärkeitä siinä balanssissa, että ihminen saa hakea estetiikkaa ja ihminen saa samalla myös olla se aidoin minä sitä mitenkään selittelemättä. Ihminen saa olla ristiriitainen ja monimutkainen. Mikä meistä loppupeleissä muistetaan on kuitenkin se, miten kohtelemme muita ihmisiä.

Yritämmekö olla parempia, nostaa omaa jalustaa vähättelemällä muita vai annammeko vilpittömästi kaikkien kukkien kukkia. Ei edes se ulkoinen vaan se sisäinen sydämen kauneus, se on kauneinta kauneutta, ei kadoteta sitä vaikka olisimme meikittömiä luomuja tai täynnä botoxia, kuristavia korsetteja, geelikynsiä, irtoripsiä, me kaikki olemme vain ihmisiä ja niinhän se raamatullisesti menee se tärkein oivallus, kenelläkään meistä ei ole oikeutta heittää ensimmäistä kiveä tai alentaa muita ylentämällä itseään.

Joten ulkonäköä tärkeimpiä arvoja on sisäinen kauneus, ylistetään sitä.

Loppuun asian vierestä:

” In the end, we will remember not the words of our enemies, but the silence of our friends.”

Loppupeleissä emme muista ”vihollistemme” sanoja vaan ystäviemme vaikenemisen. Ja annetaan armo myös niille vaikeneville, sillä koskaan emme tiedä mitä taisteluja he taas ovat käyneet läpi elämässään ja miten heidän täytyy toimia itseään suojellakseen.

Eli ei edes ne kiusaajien sanat vaan ystävien ja läheisten tuki, että olemme hyviä juuri näin ja rakastettuja juuri sellaisina kuin olemme. Koska osittain kai haluamme näyttäytyä kauniina, ettei meitä pilkata, ettei meille naureta.

Siinä on naiseuden voima, eikä siinä, onko massu esillä, säärikarvat pitkät vai onko keho puleerattu läpikotaisin. Loppupeleissä sisin ratkaisee. Tästä syystä myös se empatian taju on tärkein arvo ja ominaisuus mitä vanhempina voimme lapsillemme opettaa, kun on empatiaa, on kaikki, ihminen on tällöin kaunis ihan aina. <3

Mitä mietteitä teksti herättää? Miksi kaunistaudut, mietitkö sitä koskaan vai onko se vain normi olotila. Tykkäätkö kaunistautua? Eikö olekin ok, että sitä voi kaunistautua ja ystävä voi olla vaikka täysin luomu, molemmat saa olla omia itseään sellaisina kuin haluaa?

Onko nainen naiselle susi vai onko se vain joissain tilanteissa, onko kaikki naisten välistä kilvoittelua vai yhteiskunnan opettama tapa, jota ei osaa edes kyseenalaistaa eli normi?

Miten empatia, tapaatteko paljon ihmisiä, joilla ei ole empatiaa ja minkälainen on teidän mielestä empaattinen ihminen tai ei empaattinen ihminen?

Mitä vaan jutustelua asian tiimoilta olisi kiva kuulla, sillä kuten tekstistä voi päätellä valmista ei tule, mutta muiden mielipiteet voi voimaannuttaa (taas tuo inhoamani sana, mutta on se kätevä sana) omaa hapuilua.

Ollaan hyviä toisillemme, siinä loppupeleissä kaikki. <3


Related Posts

Mielipiteeni Pride-viikosta

Mielipiteeni Pride-viikosta

Olen nyt muutaman päivän aikana törmännyt kovin vastakkaisiin mielipiteisiin, koskien Pride-viikkoa ja vaikka varmasti kaikki kirjoittamani on jo moneen kertaan sanottu, olen sitä mieltä, ettei Pridestä ja todellisesta tasa-arvon saavuttamisesta voi puhua liikaa.  Joitain on ärsyttänyt liika kohu ja Priden ympärille tänä vuonna merkittävästi lisääntynyt […]

Nolo ja syyllisyyden soimaama mutsi

Oma pää on ollut viime päivinä hieman ruuhkautunut, kun olen selvitellyt näitä toiminimeen liittyviä kirjanpitopalveluja. Luulin pankkitaustan auttavan selviämään näistä kepeästi, mutta sijoitustausta ei auta pätkääkään kirjanpito asioissa, vaikkakin ne ovat omalta osalta hyvinkin yksinkertaisiakin tai mitä huijaan, eivät todellakaan ole yksinkertaisia.  Sitten tuo hamsterin […]



25 thoughts on “Keho-karva-ikä-finni-ryppypositiivuus ja empatia?”

  • Koto-oloissa vietän aina rumapäivää. Jos siis on tiedossa etten lähde mihinkään, en jaksa laittautua. Roskat ja koirat voin tietenkin viedä ja kaupassa käydä, mutta ns. ihmisten ilmoille mielelläni en. Miksi? Koska olen useamman kerran saanut naturaalilookistani kommenttia ”oletko kipeenä” tai ”oletko valvonut”. Juuen, olen vain täysin väritön. Lisäksi alasvaluva naama näyttää helposti masentuneelta ja nuhjuiselta, joten olisi kiva edes meikata silmät päähän, vaikka hamsteripusseille ei mitään voisikaan. Jos vaikka sädehtivät silmät veisivät huomion. 😀

    Olisi ihanaa voida olla meikittä ja silti näyttää hyvältä. Niitäkin päiviä on, jolloin olisi ihanaa näyttää edes meikissä hyvältä. ;D Menee tuhottoman kauan elämästä aikaa, jotta näyttäisi siltä kuin ei olisi oikeastaan laittautunut lainkaan. SE on meinaan taidelaji.

    Mutta joo, onhan se kaikenlainen naisellinen härpäke myös kivaa ja kiinnostavaa. Kynsilakat, silosääret, hyvät tuoksut, raikas meikki ja ainakin sinnepäintukkapäivä. Voi sujuvasti unohtaa, ettei ole geenilotossa ihan terävimpään kärkeen ulkoisilla avuillaan sijoittunut. Puhun siis itsestäni.
    Sitten on taas mukavaa paahtaa metsässä tukka takussa ja saappaanvarret mustikanvarpuja saalistaen.

    Halit <3

    • Hauska sana tuo rumapäivä, ei varmasti sellainen aidosti ole, mutta meillä on sellainen tunne, kun emme ole jotenkin huoliteltuja

      Tuo on ikuisesti mielekiintoista, miten jotkut ihmiset päästelevät sammakoita toisten ulkonäöstä. Kun ei tule mieleenkään, ellei ole jotain hyvää sanottavana. Ihmiset on hassuja kyllä. Mutta kyllä nuo jää mieleen ja sitä jää miettimään, jos noin muutkin sanoo, näin on pakko olla asianlaita.

      Nuorena taisi olla noin, että saattoi olla meikittä kaunis, mutta sitä ei valitettavasti silloin oivaltanut vaan samojen ongelmien kanssa tuli painiskeltua. Nykyään sitä näyttää väsyneeltä, kiitos iän ja toki siihen kaipaa parannusta.

      Niin totta, ei ole vain pintaa tai yhteiskunnan meille sanelemaa, voi olla myös nautinto ja iloinen asia tuo kaunistautuminen vilpittömästi.

      Se on juuri näin, kun saa olla molemmat, on varsin hyvä näin.

      Halit Nelina. <3

  • Mehevä & mielipiteitä varmasti kirvoittava aihe jälleen kerran! Niitä ihmisiä varmasti aina piisaa, joiden mielestä kaunistautuminen, meikkaaminen tai laittautuminen olisi jotenkin pinnallista tai aikaa vievää, itse voin myöntää olevani aidosti innostunut ja kiinnostunut esim. meikkaamisesta, se on kuin hampaiden pesu aamulla tai ihonhoitorutiinit iltaisin, siis todella selkäytimestä lähteviä, ei mitään pakkopullaa. Oikeastaan ihanaa hommaa ja jos en vaikka mökillä muuta laita, niin ainakin huulikiiltoa tai huulipunaa on oltava! Samoin tuoksua ja hiukset edes jollakin tavalla nutturalla. En vaan ollenkaan nauti räsyliisaolosta, vaikka olisin aivan yksin ilman mitään silmäparia lähistöllä. Eli siis itse tykkään laittautua ja vaikka kaveri olisi ihan naturellielllinä, ei haittaa, sillä kukin tyylillänsä!

    Omien karvojen suhteen olen kyllä ehdoton, eli aina löytyy aika epiloida karvat, niin olen tehnyt jo 12-vuotiaasta asti ja ne jotka enää kasvavat, saavat kyytiä. Tämäkin on ihan omassa päässäni, kukin saa kulkea vaikka missä tahansa reuhkissa, mutta itse tykkään olla karvaton. Tämä tulee taas niin selkäytimestä, kukaan ei käske minua ajamaan karvoja vaan teen sen omasta tahdostani, sillä en vaan yhtään tykkää niistä.

    Kaikessa tässä x-positiivisuudessa on ok myös olla se, joka laittaa mahdollisimman nätin kuvan itsestänsä someen (ehkä se epävarmuus tai ei niin hyvä itsetunto), silottelee selfiekuvia tai laittaa aina vimpan päälle pakkelit tai irtoripset kuvaan. Ei se tee minusta parempaa millään mittakaavalla, jos esittelisin meikitöntä nassua, karvoja tai omaa pömppömasua, jotkut asiat voi pitää ihan itsellänsä tai vaatteiden alla. Jollekin se sopii ja onhan upeata nähdä hehkuvia luonnon kauniita kasvoja, mutta kun oma tarvitsee vähän enemmän laittamista, niin minusta otetut kuvat tulevat jatkossakin olemaan ”meikillisiä”.

    Samoin se särähtää korvaan, jos pitää alleviivata sitä, että #nofilter tai #nomakeup, miksi ihmeessä? Miksi tehdä niin iso numero…voisi todellakin olla vaan se aito ”minä” ilman sivulauseita tai puheita.
    Siitä muuten aasin silta tuohon empaattisuuteen. Aidosti empaattinen ihminen mielestäni on juuri se (kuten kirjoititkin) joka ei naura ”kauneusvirheille” tai sellaisille muille seikoille ulkonäössä, joille ei voi mitään, joita ei meikillä tai vaatteilla voi peittää. Ei kiusaa tai pilkkaa, on pyyteettömästi auttava ja aidosti kuunteleva, joka ei pidä ääntä itsestänsä…

    Tällaista nopeaa ajatuksen virtaa täältä, ehkä vähän pomppoilevaa mutta joku pointti tästä selvinnee, heh! Kauniita heinäkuun päiviä sinne <3

    • Kyllä kaikenlainen kaunistautuminen on myös ihan esteettisyyttä ja kaikilla on omat harrastuksensa. Avaruusperspektiivistä ei tässä kenenkään touhuissa ole päätä eikä häntää. Miksi toisen harrastus tai tekeminen olisi jotenkin parempi.

      Sama juttu tuo karva asia, mutta vaikka se tulee ns. selkäytimestä, mistä se ajatus on sinne selkäytimeen tullut ja tässä kohden päästään mielenkiintoisille ajatuspoluille, sillä kyllähän tässä seikkaillaan sitten jo yhteiskunnan asettamissa kauneusihanteissa, jotka olemme nielemettä nielleet. Mikä olisi todellinen kauneusihanne tai toiminto, jos yhteiskunta ei markkinoisi eikä painostaisi mihinkään, jos kauneusbusinesstä ei olisi?

      Ihan juuri näin, joillekin sopii ja kukin tavallaan, jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on, luomuna tai meikattuna. Tämän asian pitäisi saada olla luontevaa ja rauhoitettu asia.

      Juuri tuollainen on aidosti kaunis ihminen ja siinä jää ihan toissijaiseksi, käyttääkö meikkiä vai ei.

      Ihanaa ajatusvirtaa ja juu sain ihan kaikesta kopin.

      Aurinkoa päivään Heli. <3

  • Empatia on kyllä katoava ominaisuus maailmassa ja suomalaisethan on tunnetusti maailman vähiten empaattista kansaa ja sen kyllä huomaa, juuri somekommentoinnin tasossa. Edes vähän empaattinen ihminen ei päästäisi sellaista saastaa ulos, mitä somessa näkee nykyään jatkuvasti. Se on äärimmäisen surullista.

    Empaattisuus yhdessä toisten huomioon ottamisen kanssa ovat mielestäni ehkä kaksi isointa asiaa, mitä ihmisellä voi olla ja ne molemmat on asioita, joita voi myös lapsille opettaa. Joten toivoa, ei ole sen suhteen ikinä menetetty.

    • Somekommentointi on järkyttävää, mutta taitaa se valitettavasti olla ihan samanlaista kaikkialla maailmassa. Pahinta siinä kommenteissa on aivan armoton sokeus ja laput silmillä viestintä. Ei minkäänlaista kokonaisvaltaistai näkemystä asioista tai kykyä asettua toisten asemaan. Sitä omaa jankkausta, miten minä, minä, minä ja minä teen asiat paremmin.

      Juuri näin ja on tärkeääkin lapsille opettaa ihan pienestä pitäen ja jaksaen aina muistuttaa asiasta, että asetupa toisen asemaan. Tästä syystä sisarukset ovat myös hyviä empaattisuuden opettajia.

      Ihanaa päivää Jonna <3

  • Olipa puhutteleva kirjoitus! Minulla on niin, että laittaidun tai olen laittautumatta ihan itseni takia, tämä on ihan päivästä kiinni! Minusta tuntuu, että somessa huutelu ja ilkeily on lisääntynyt viime vuosina. Nimettömänä on ”mukava” tulla toista mollaamaan ja nostamaan omaa itseään toista ylemmäksi…minä en ainakaan tekisi noin kuin sinä teet tai itse teen tämän kyllä paremmin kuin sinä. Joten todella alhaista toimintaa, jota en voi ymmärtää. Harva miettii, että sanoisiko toisella livenä samat asiat? Sanatkin voivat satuttaa, varsinkin kun et tiedä, että millainen on ihmisen elämä oikeasti siellä blogin arkipuolella. Minä olen omille lapsilleni opettanut saman, mikä minulle kotona opetettiin…jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään! Empaattisuutta ja toisen positiivista huomioimista voi harjoitella oli ikää sitten 3 tai 100 vuotta.
    Ihanaa iltaa sinulle, minun silmiini täydelliselle Tiialle <3

    • Juu jos jaksaa laittaa, niin sehän on kivaa hommaa. 🙂 Joskus on pakko laittautua ja se on mielestäni kohteliaisuutta muita kohtaan.

      No ei sanoisi livenä, kun pitää ”anonyyminä” eli pelkurina sanoa, koska ei kestä itsekään että tulisi julkisesti tunnustettua olevansa ilkeilijä, kiusaaja tai vainoaja. Eihän kukaan sellaista addiktiota itsestään halua ääneen tunnustaa vaan salaista puuhaa tämä. Noloa ja kehittymättömän lapsen tasolle jääneen persoonan toimintaa.

      Sepä juuri, vaikka kuinka näyttäisi somessa ilonaamaa, taustalla voi olla vaikka mitä ja siihen vielä kiusaaminen. Olisi hyvä, että kiusaaja aidosti saisi kokea toisen tuskan. Mutta uskon, että kiusaaja on jo saanut kokea omalla kohdalla ja tästä syystä kiusaa, ei onnellinen ja tasapainoinen ihminen yritä olla parempi kuin muut. Hyvin oma mieskin näihin aina kuittaa, eipä ole kateellinen tai sitä sun tätä, noh miksi on muuten tarve kommentoida noin rumasti. Ilmiselvää.

      Ihanaa päivää ihanalle Outille. <3

  • Olipas mielenkiintoista pohdintaa. Minä toisaalta uskon, että kaunistumisen halu on sisäsyntyistäkin. Jo kivikaudella ihmiset koristelivat itseään. Ja näin on ollut läpi historian. Kaikenlaista muotia ja kauneuden vaalintaa. Tietty nuoruutta ihaileva kulttuuri syöttää ihanteita myös vanhemmille naisille. Suututtaa noiden mainosten kiintiövanhat. Laskelmallisuus. Itse en paljon meikkaa, mutta kun lähden niin sanotusti ihmisten ilmoille meikkaan jonkin verran, silmiä en edes jaksa. Empatia on niin tärkeää. Uskon, että rakkaus pelastaa maailman. Tämä on Dostojevskin ajatus.

    • Sama juttu, esteettisyys on eräänlaista viisauttakin, kauneuden tajua.

      Kyllä Dostojevski on oikeassa, kaiken takana on rakkaus, rakkaus itseään ja lähimmäisiään kohtaan. <3

      Ihanaa päivää viisas ja sielukas Marja. <3

  • On tämä nykyaika veikeää. Tosin minä olen nyt antanut kainalo- ja säärikarvojen rehottaa, kulmatkin ovat olleet nyppimättä. Ei jaksa. Kun kynsiä ei lakkaa ei tarvitse murehtia lohkeilevaa kynsilakkaa. Alkaa olla ehkä turhankin naturel-lookki.

    Se hyvä puoli vanhenemisessa on, että lähinäkö oikuttelee ja itse ei edes kaikkia ryppyjä näe. Peilistä katsoo edelleenkin siis aika rypytön nainen. Jotenkin ne rypyt sitten näkyvät valokuvissa 🙂

    • Välillä pitää antaa rehottaa ja talvisin aniharvoin ajelen säärikarvat. Inhaa ja kutisevaa puuhaa ja vahaukseen en ole ikinä rohjennut mennä.

      Hihi allekirjoitan tämän, likinäkö on selvästi annettu meille armeilaisuudesta. 😉

      Ihanaa päivää Johanna. <3

  • Onpa hyvää pohodintaa ja ajatuksia herättävää tekstiä☺
    Arkina kotona ihan luomuna, Mutta ihimisten ilimoolle kun meen, niin tottakai vähän pilikettä silimähän ja säihkettä huulehen ☺ Muistan kun jo lapsena sipaasin vesiväriä ripsihin, kun en viä ollu keksiny, jotta on olemas ripsivärit, hih, hih ☺☺
    Onhan tämä someaika saanut ihmiset, jopa kymmenien vuosien aikaaset ”ystävätkin” päästämähän niitä kuuluusia sammakoota suustaan. Enpä tiä, onko kateudella osuutta ?
    Mikä satuttaa eniten, kun kuulee kolmannen osapuolen kautta, itteään mollatun. Vielä kun asia on niin vähäpätöinen, mistä ison mollauksen saa aikahan.
    Olisihan helpompi puolustaa itteään, (jos sais jotakin sanottua) kun sanottais suoraan, eikä kuulisi joltakin sivulliselta. Tämänkin kokenut.

    Hui, Chewbaccaa !
    Mutta niin ihanat kuvat sinulla ja Dianakin sielä taas virkeänä osallistuu ♥♥

    Ihanaa viikonloppua Sinulle Tiia ihanuus ♥♥

    • Ihanuus ja sinä taiteilija jos kuka, niin vesivärillä. <3 Mukava tarina, kiva kun jaoit sen tänne. Juu olen hieman samaa mieltä, että on kohteliaista muita ihmisiä kohtaan nyt ainakin olla puhdas ja siisti ja siitä sitten kukin haluamalla tavallaan ripsiin räpsyä jos niin haluaa. Mielenkiintoisin ilmiö on se, että vieraat ihmiset luulottelee itselleen, että heillä on joku sanavalta toiseen ihmiseen, oli kyseessä läheinen, tuntematon, julkisuuden henkilö tai vaikka bloggaaja. Ei kenelläkään ole toimivaltaa toiseen ihmiseen ja jos vaikka oma perhe on tyytyväinen ja ei ketään loukkaa, niin ei kuulu sitten muille ihmisen toiminta, meikkaa tai ei tai mitä tekee.

      Niin totta ja tuttua, mollijoilla on paha olla itsellään vaikka kyllä se molliminen aina kirpaisee. <3 Ihmisiä kun ollaan ja meilläkin on ne heikot hetkemme, kuten kaikilla ihmisillä.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa kultainen Marja-Terttu. <3

  • Olipa hyvä postaus!! Itse en ole enää moneen vuoteen jaksanut miettiä muiden ulkonäköä, jotenkin se tuntuu niin toisarvoiselta asialta verrattuna siihen, minkälainen se ihminen on. Kaunis (ja haha, karvaton) ihminen voi olla todellinen pissapää ja sitten taas vähemmän viehättävä (mitä tämä sitten kellekin tarkoittaa) ihminen voi olla maailman ihanin. Omaa ulkonäköä tulee väkisinkin mietittyä opettajan työssä; jotenkin ajattelen, että opettajan pitää olla siisti ja mielellään aika neutraali ulkonäöltään. Neutraalilla tarkoitan nyt sitä, että jos esim. mun ikäinen viisikymppinen vähän pulska naisopettaja pukeutuisi liian lyheen minihameeseen ja napapaitaan, se veisi kyllä vähän uskottavuutta multa. PAITSI, jos kokisin tuollaisen asun itselleni sopivaksi ja oisin siinä kuin kotonani siellä luokan edessä, ehkä se silloin ei haittaisi!? Ääh, toi kuulosti nyt kirjoitettuna vähän tyhmältä… jokainen tietenkin pukeutuu kuten haluaa, mutta tuo ei olisi MINULLE luontaista ja näinollen vaikuttaisi myös mun olemiseen siellä luokan edessä. Saitko kiinni, mitä ajan takaa?

    Empatia. Ikävä kyllä aika harvinainen taito monella, siis ihan semmoinen aito empatia. Jos yhdestä asiasta olen ylpeä elämässäni, niin se on se, että olen itse empaattinen, mutta mikä vielä tärkeämpää: olen saanut (mieheni kanssa yhdessä tietenkin) opetettua tuon tärkeän taidon myös lapselleni. Eikä se itse asiassa ole taito, mitä voi opetella, vaan siihen ajattelutapaan opitaan. Meillä tätä tapaa ajatella ja suhtautua muihin ihmisiin on käyty läpi lapsen koko elämän ajan ja onneksemme olemme siinä onnistuneet.

    Ihanaa viikonloppua sulle Tiia ❤❤❤

    • Niinpä ja se on, ihmisten tulee kohdata toiset sielun tasolla, eikä ulkoisten seikkojen kautta.

      Totta kai koska toimit esimerkkinä ja varmasti myös joillekin nuorille esikuvana, niin on tärkeä hieman miettiä, miltä näyttää ja onhan se kohteliaisuutta myös ihan työympäristöä kohtaan.

      Ymmärrän hyvin sua ja tämähän oli juuri se asia, mitä ei itselleen salli, niin se arveluttaa muillakin. Mutta ei meille syyttä ja suotta ole luotu tiettyjä pukeutumiskoodeja, eli ihan kaikkeen ja kaikkialle ei sovi kaikki. 🙂

      Empatia huokuu blogistasi ja kaikesta mitä aina kirjoitat ja empaattinen ihminen yleensä kasvattaa lapsensa empaattiseksi ja tämä on sitä hyvän kierrettä.

      Mitä ihaninta loppuviikkoa kultainen Emma. <3

  • Kirjoitit taas niin asiaa! Korona-aikana en ole pahemmin peiliin katsonut, enkä sitä mitä olen päälleni pukenut. Yhtenä päivänä kävin etätöiden päätteeksi apteekissa, kaupassa ja kahvilassa. Olin vetänyt kotona jalkaani ihanan pehmeät ja löysät housut. Mitään meikkiä ei tietenkään ollut naamalla. Kotona sitten huomasin, että ihanat housuni olivat takamuksesta puhki! Niin sitä oltiin menty pitkin kaupunkia pikkupöksyt vilkkuen. Voi jestas, että nauratti. 😀

    Tämän viikon olen ollut konttorilla töissä, koska loma-aikana jonkun täytyy olla paikalla, jos joku eksyy osastolle kyselemään jotain. Sunnuntaina ajelin rehottavat säärikarvani, koska olin päättänyt laittaa hameen päälleni töihin. Töissä tosin katsoin jalkojani ja totesin, että täynnä on punaisia paiseita, luomia ja ties mitä muuta maksaläikkää jne. Siis ihan kamalat, vaikka säärikarvat olikin ajettu. Kaiken lisäksi tajusin keskiviikkona, että koko viikko töissä oli mennyt meikittä. Huulipunaa laitoin huuliini, kun huulet tuntuivat kuivilta. Ei siis edes ripsiväriä. Vähän olin puuteria laittanut töihin tullessani naamaan, koska soijaa pukkasi. Tuli vain mieleen, voisiko naturellia mallia jatkaa jatkossakin.

    Mutta se, että minua itseä ei häiritse muiden vatsamakkarat ja säärikarvat, koska ei tarvitse kuin katsoa peiliin, niin sieltä löytyy samat ominaisuudet. Tosin en voi sietää säärikarvoja, naamakarvoja, enkä kainalokarvoja itselläni. Se on tämä yhteiskunta, joka tämän on opettanut. Ja se on oikeasti syvältä.

    Ihanaa viikonloppua sinulle Tiia. <3

    • Juu korona ja moni muu tälläinen ns. etäily ja kotoilu kyllä on teettänyt ”luhistumista ja lahoamista” ja vaatekoon suurenemista. 😉 Hih en kestä sua ja arvaa onko tuo käynyt täälläkin eli onneksi ei olla yksin ja osataan nauraa näille kömmähdyksille. 😉

      Säärikarvojen ajelu on muuten maailman rasittavampaa puuhaa, etenkin tälläiselle apinalle, kuin meikäläinen. Suurinpiirtein yksi miesten Gillette Mach per kerta menee eli kallistakin on hitsi tämä homma. Sitten tulee aina niitä paiseita vaikka kuinka olisi uusi terä ja kutittaa vietävästi. Naturelli malli säästää niin paljon aikaa.

      Allekirjoitan tuon vikan lausekkeen täysin, ei kyllä haittaa muiden karvat pätkääkään, enkä ihmettele onko ihmisillä ajellut vai ei ajellut koivet. Mutta se yhteiskunnan paine saa ajamaan omani ja se on viheliäistä.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa Mannilainen ja tsemppiä tähän kaikkeen kurimukseen, mitä naisen kropan huoltaminen vaatii.

  • Pohdintasi ihan ymmärrettävää!En minäkään allejani halua esitellä ja vältän hihattomia koska omasta mielestäni näytän kamalalta paksuine käsivarsineni,vaikkakin osa minua!
    Todella hyviä ajatuksia sinulla!

    • Juu sama juttu, jos on hihaton, niin yleensä kun lähden jonnekin, niin on sitten joku neule tai shaali. Jos on allit esillä, silloin on niin hirveä helle, ettei vaan auta muu. Mutta mieluiten lyhythihainen mekko.

      Kiitos niin paljon Tuovi ja aurinkoa sinun viikkoon. <3

  • Hieno postaus! Tärkeintä mielestäni on, että postaa itselleen hyvältä tuntuvia postauksia kuvineen, se on tärkeintä. Viimeisenä vuotena olen alkanut nauttia vähän enemmän no filter postauksista, mutta totta mooses on välillä ihana näyttää retusoitua puoltaan.

    Muistetaan, että jokainen meistä on kaunis, upea ja ihana just filttereillä ja ei filttereillä, ihan miten jokainen valitsee- kaikki on just jees. Ja empaattisuus rulettaa, aina vaan. muiskuja ihana <3

    • Juuri näin ja kukin tavallaan ja just kun luonnolliset kuvat on niin ihania ja ei niitä tarvitse välttämättä alleviivata mitenkään. Toisaalta Madame Dragonfly tuolla viisaasti kirjoittaakin, että kun vapautuu tietyistä kauneusrutiineista: ehkäpä keinotekoisista jutuista, jotka olleet persoonan suojana, on ihanan vapauttavaa laittaa #nofilter hastag ja alleviivata asiaa.

      Ihanasti kirjoitat, juuri näin ja jokaisella on omat motiivit toimia kuten toimii ja ei siihen muilla ole sanomista. Nautitaan naiseudesta <3

      Ihanaa viikkoa Taru. <3

  • Hyvää pohdintaa!
    Aivan ihana suuntaus on ollut tämä viime vuosina ilmaantunut luonnollinen look. Kukin saa olla sellainen kuin on ja ylpeästi julkaista tai olla julkaisematta mitä tahansa ja minkänäköisenä tahansa.
    Monet ”tähdet” poistattavat täytteitään ja tekoripsiään. Ja huomaavat, että niin onkin hyvä. Moni mainitsee myös, että haluaa olla esimerkki tyttärelleen.

    Tuntuu, että aletaan palata sinne luonnonlapsi-hippiakselille. Tervetullutta!

    Niin samaa mieltä kanssasi siitä, että ”ihmisten ilmoille” toki laittaudumme huolitelluiksi, tilanteen luonteesta riippuen ja kukin niinkuin itselle ja persoonallisuudelle sopii.
    Omassa ystäväpiirissä ja onnekseni työyhteisössänikin ollaan rennosti huoliteltuja joko täysin meikittä tai kevyesti meikaten. Saa olla oman persoonan mukainen! Se on suuri rikkaus.

    Kun mietin tuota ydinkysymystä ”kenen vuoksi oikeasti laittaudun?” vastaus on täälläkin: oman itseni. Totta, teemme sen kunnioituksesta toisia (asiakkaat, työtoverit, muut ihmiset, juhlien kutsun antaja jne.) kohtaan, mutta, mutta… tosiasiassa kun sitä mietin tarkemmin, teen sen kuitenkin koska silloin minusta tuntuu itsestäni paremmalta.
    En voisi hyvin vaikkapa juhlissa kulahtaneissa verkkareissa, tukka sekaisin ja naama värittömänä kuin haamu, silmänaluset kuin pandalla. Omalle itsetunnolle ja -kunnioitukselle tärkeää on sisäisesti ja ulkoisesti tuntua hyvältä, oikealta, arvokkaalta. Ja se kunnioittaa myös niitä joiden keskuuteen jalkaudun. (ha, rakastan sanaa jalkaudun)

    Ymmärrän myös niitä, joilla on tarve merkata kuviaan #nofilter . Jos oma identiteetti on rakentunut vuosien ajan ns. täydellisyydelle, muokatulle kauneudelle, vaatii rohkeutta ja paljastetuksi tulemista näyttää millainen oikeasti alunperin ollaan. Sallittakoon se hänelle. Jokainen kasvaa omaan tahtiinsa. Jollekin tuo muokkaamaton kuva voi olla käänteentekävä askel oman itsetunnon löytymisessä.

    Blogit ovat monelle lukijalle vähän niinkuin naistenlehdet, pakoa arjesta, pilkahdus vaikkapa luksukseen, toisenlaiseen elämään ja todellisuuteen. On kiva, että niistä löytyy molempia: sekä huikeita juhlien kuningattaria että hassuja kassialmoja! Vuoron perään! Onhan elämässä paljon kerroksia, joskus kipaistaan lähikauppaan aamutakissa, joskus käy kutsu gaalaillallisille.

    Kiitos kun tuot näitä tärkeitä teemoja esiin! Ja olet upea just sellaisena kuin kulloinkin olet!

    • Ihan samaa mieltä. Välissä oli aika huikeakin keinotekoinen suuntautuneisuus, mikä omaan silmään näyttää jopa hieman epäluonnolliselta ja siis ketään arvostelematta. Muistan hyvin kun lapsena sanoin kauniille tädilleni, että olet paljon kauniimpi ilman meikkiä ja täti siihen vähän tuhahti. Silloin jäin pohtimaan ymmärtämättä, että miksi täti otti lauseen jotenkin itseensä tai negatiivisena: miksi ehostautua, jos kerran on kauniimpi sellaisenaan. Mutta kaikki on toki suhteellista, mutta ymmärrän lapsen silmin, että se aitous on ollut juuri sitä kauneinta ja nähdä täti sellaisena kuin on. Korostettakoon, että täti on hyvin luonnollisesti meikkaava, eikä siihen aikaan käytetty ripsienpidennyksiä sun muita. Kaikki kunnia ripsienpidennyksille, mutta omaan silmään ne näyttää keinotekoiselta, miksi meikkaaminen ei sitten näytä, tätä en ymmärrä eli kai se on mihin ihminen on tottunut.

      Ihana tuo, että työympäristössä saa olla tai ei olla meikkiä, ettei ole mitään pakotettua normia. Sillä mielestäni myöskin se on juuri rikkaus, että jokainen saa olla sellainen kuin on , jotkut pitävät meikattua olemustaan outona, eivätkä tunnista itseään eli kukin tavallaan. Ja kyllä, itse tykkään laittautua mennessä ihmisten ilmoille, olla kaiketi sitten se ”parhain” versio ulkonäöllisesti vaikka tämäkin on oman pään sisällä oleva juttu. Toki yhteiskunta ja tietyt tilanteet tuovat vaikka juhlan tuntua, kun olet laittautunut.

      Jalkautua on oikein hyvä sana, ei lainkaan ärsyttävä. 🙂 Ja juurikin sama juttu, että juhlan tuntu tulee tietystä arvokkuudesta ja sitä, että on huoliteltu ja se on myös kunnianosoitus juhlien järjestäjää kohtaan ja tilanteen arvokkuutta kohtaan.

      Ihan samaa mieltä tuosta, että sallittakoon #nofilter tai naturellius tai botox tai mikä vaan, ymmärretään, että ensinnä muiden ulkonäkö ei oikeastaan edes kuulu meille, emmekä voi tietää toisten motiiveja mihinkin. Siksi ymmärrys on tärkeää. Ymmärrän hyvin, että tuo #nofilter voi olla hyvinkin rohkea teko ja tietynlainen naamion riisuminen.

      Se on juuri näin ja mielestäni on kiva, jos on molempia vaikka nautin kyllä lukea ihan sellaisia kauniitakin blogeja, joissa on nähty vaivaa ulkonäköön, visuaalisuuteen, kuvaustilanteeseen ihan kaikkeen. Mielestäni tälläiset bloggaajat ovat hyvin taitavia ja luovat suorastaan juuri naistenlehtien omaista taidetta jopa.

      Kiitos sinulle sydän kultaa ja viisautta pullollaan oleva ihminen viisaista ja kauniista sanoista. <3 Mitä ihaninta viikon jatkoa. <3

  • ”On tämä aivan himputin ristiriitaista olla nainen, joka on asetettu jo sukupolvien ketjussa tiettyyn normiin, tiettyyn kauneusihanteiden vankilaan. Joka on ammennettu jo vauvalusikalla mieleen, niin ettei näitä asioita koskaan ole tullut edes nuorempana kyseenalaistettua, on vaan tullut ajeltua ne karvakoivet ja käytettyä jopa kuristavia kalsongeja sun muita ”muka hoikentavia” puristussukkahousuja, jotta sitä olisi rakastettavampi itselleen vai muille ihmisille?”

    Todella hyvin sanottu! Annetaan kaikkien olla, mitä ovat ja mitä tahtovat olla. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud