Lady Di’s ladies room

Lady Di’s ladies room

Pieni söpöyspläjäys viikonloppuun. Uusi siivoustyyli, siivoa yksi huone kerralla. Kätevää vielä aloittaa talon pienimmästä tilasta eli pikkuvessasta, jossa vissiin on kenties koko kodin ”romanttisin sisustus.”

Siinä kahvia hörppiessä ja pölyhuiskan huiskiessa mukana menossa tietenkin meidän Diana. Jotenkin alkoi naurattamaan ”ladies room ja Lady Diana” yhdistelmä.

En ole Dianan nähnyt ikinä oleilevan pikkuvessassa, mutta alkaahan moinen tila kiinnostaa, kun emäntä siellä niin kovin viettää aikaa ja puleeraa laastaripurkkeja sun muita. Lavuaari piti testata ja joka kulma käydä läpi.

Ihanan Kitin korulaatikko, jossa oli aikanaan Kitiltä saamani koru. Aikaa ennen kuin Kiti oli Tanhupallo. Mielenkiintoista muuten on, kun jostain ihmisestä tulee yhtäkkiä koko kansan tähti, on vaikea olouttaa omaa olomuotoaan toisen kanssa. Tulee olo, jos tykkää Facessa toisen päivityksistä ja vaikka kommentoi, ajatteleeko toinen, että nyt mielistelen kun on koko kansan tähti. Hirveää tälläinen ylipohtiminen, jos jotkut muuttuukin elon tiellä, ei ainakaan Kiti sydämellinen ja aito pakkaus.

Tämä kuitenkin sai vessassa pölypalleroita metsästäessä miettimään, ettei tähdillä ole helppoa. Kolikon toisella puolen he joutuvat miettimään, ketkä pitävät heistä aidosti ja ketkä ei. Noh ainakin varmasti ne, jotka ovat olleet elämässä aina ennenkin.

Ellei sitten iske jotain kateus momenttia tai alemmuuden tunteita. Tai juurikin tälläisiä aivan turhia pohdintoja, eiköhän tähtipölyä saavuttaneetkin toivo, että heitä kohdellaan aivan normaalisti kuten ennenkin, jotta saavat tuntea sitä aitoutta myös muilta ihmisiltä.

Vessassa tuli myös mietittyä monenmoista: miten hyvin juuri nyt perheen kaikilla lapsilla on asiat, voi vähän ns. huokaista, olla ainakin hetken sillä tavalla relaten. Mutta ihmismielen murehtiminen taitaa olla vakio, kun jostain murehtimisesta luopuu, on tilaa toisen murheen tulla tilalle. Joten olen tullut siihen tulokseen, että murehtimisen määrä on suht vakio vaikka toki elämässä on hetkiä, ettei ole muuta kuin murhetta. Mutta se sellainen turha murehtiminen, aina pitää jotain mielessään pyörittää.

Miksi pitää niin kauheasti stressata ja murehtia etukäteen, kuten elämä on jo entuudestaan näyttänyt, että joskus eteen tulee päiviä, ettei elämä enää koskaan näyttäydy kuin eilen ja näitä päiviä ei vaan voi murehtimalla ennakoida. Kun liikaa murehtii, velloo tilassa, että elämä on surullista jo siinä murehtimisen hetkessä.

Ennakoiminen, sitä se turha murehtiminen varmaan on, turvatyyny, puskuroida itsensä valmistautumaan kaikkein pahimpaan, tietämättä silti, että se kaikkein pahin tuntuu kuitenkin aina paljon pahemmalta kuin on ikinä osannut ennakoida.

Joten kyllä pikaisesti pikkuvessassa pölyjä pyyhkiessä tulin siihen tulokseen, että kannattaa miettiä iloisia asioita: sushipötkäleitä joissa on täydellisen pehmeä riisi, mutta silti riittävän kova, että sushi pysyy koossa, juuri korkatun limonadin runsasta hiilihapporyöpsähdystä, Toblerone huipun napsautusääni, mahdollisuutta kesällä nukkua makuuhuoneen ovi auki ja altistaa aivosolut happiryöpyille, tyttären iloista nassua saadessaan eilen mopokortin ja hankittua ajokoulun ja skobon omilla rahoilla, se itsensä arvostamisen tunne, kun omilla rahoilla on hankittu ja se ilo ja onni nuoruus ja vapaus, toisen tyttären onni ja ilo hiusten kasvattamisprojektin sujuessa mallikkaasti ja elämän ollessa vielä kovin huoleton, aikuisen tyttären muutto miehensä kanssa unelmien kotiin, pojan opiskelupaikka ja se, että tässä mutkikkaassa maailmassa on elossa ja jokainen uusi päivä on toivon täyttämä kunnes toisin todistetaan.

Vilpittömästi asia on niin, että keskittymällä negatiivisiin ajatuksiin, sitä voi tulla negatiivisten ajatusten vangiksi ja alkaa pyörimään ajatusten ympärillä kehää, mutta vahvistamalla positiivisia ajatuksia ja välillä suorastaan pakottamalla näkemään mikä elämässä on hyvää, niin kyllähän se hyvä aina voiton vie. Joten hyvin ajatuksin kohta nukkumaan ja toivottavasti hyvin ajatuksin aamulla herätään.

Parasta Dianan mielestä oli kuitenkin kaulakorun heiluttaminen. Piti laittaa kuitenkin stoppi tälle iloittelulle, koska kohta olisi koru ollut mennyttä kalua.

Kastemekko, jossa on jo oma vaarini kastettu ja molemmat meidän tytöt. Ja toki monen monta muuta suvun lasta. Joskus ystävältä saadut sydämet ja joitain koruja, jotka olen tyrkännyt vessaan roikkumaan. Tuo nallepussi on muuten rakas, meinaan on polttaripussi ja siihen piti kerätä tämän polttarikalun rahaa, mutta enää en muista mitä temppuja jouduin tekemään. Kissaksi taisivat meikäläisen pukea.

Ihanasti heiluu korunen.

Sitten vain lisää sumppia koneeseen, kun on talon yksi ”huone” siivottuna meidän ylhäisyyden Dianan kanssa. Joka kävi tällä viikolla läpi sterilisaation ja kaikki on mennyt mutkitta ja toinen on ollut hyvin reipas toipilas.

Miten siellä on mennyt viikonloppu, miten teillä menee, miten vahvistatte positiivisia ajatuksia, murehditteko liikaa ja mitkä keinot auttaa, olla liikoja murehtimatta? Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille. <3



24 thoughts on “Lady Di’s ladies room”

  • Kyllä sitä tulee murehdittua aina välillä vähän liikaa, mutta onneksi ei sentään koko ajan. Tulevan suunnittelu auttaa minua ajattelemaan positiivisesti.
    Ihana siivousapulainen sulla on siellä ollut.
    Kauniita unia ja ihanaa loppu viikonloppua ❤️

    • Ihana pieni Diana-pantteri ❤️

      Mieheni on tavannut lukemattomia julkkiksia presidenteistä laulajiin ja näyttelijöihin telkkariohjelmia kuvatessaan. Hän usein toteaa, että lyeensä mitä tunnetumpi on, sitä pienemmät tähden elkeet. Hetken tosi-tvjulkimot voivat sitten vähän diivaillakin. Tähdetkin ovat tavallisia ihmisiä iloineen ja huolineen ja, valtaosa heistä haluaa sellaisena tulla kohdelluksikin.

      • Diana kiittää. <3

        Ihan niin totta, kaikki me olemme tavallisia ihmisiä ja juuri se on varmasti kauheinta, kun ihmiset ja tutut ihmiset alkavat kohdella eri tavalla.

        Ihanaa uutta viikkoa Tuuli. <3

    • Näin se menee, johtunee kai jostain äitiysgeeneistä, että pitää pitää kaikista ja kaikesta huolta. Onneksi on paljon valonpilkahduksia myös.

      Ihanaa uutta viikkoa Outi. <3

  • Ihana pikkuvessa teillä! Niin paljon kaunista katseltavaa, että tuskin malttaisin tulla sieltä pois. Täällä käsi pystyssä yksi murehtija lisää. Murehdin menneet, nykyiset ja tulevat asiat. Eniten pelkään aina, että lapsille sattuu jotain kamalaa. Olenkin oikea kanaemo, hermostumiseen asti neuvomassa ja ohjaamassa mukuloita. Pakko on ollut hieman hellittää tytön osalta, kun toinen menee jo lukion toiselle luokalle ja alkaa itsenäistymään pikkuhiljaa.
    Just nyt olen superonnellinen meidän onnistuneesta keittiörempasta ja siitä, että elokuu on alkanut aurinkoisena ja lämpimänä. Hyviä elokuun päiviä koko perheellesi <3

    • Teija ihana, kiitos niin paljon. <3

      Näin se menee, äitien huoli on loputon ja ikuinen ja on vaan pakko päästää irti. Esim. tuo mopokortin saaminen on aiheuttanut monia unettomia öitä, mutta nyt kun näen miten toinen on onnellinen ja vielä omista saavutuksista samalla, kun itse on kaikki hankittu, niin pitää hellittää ja päästää irti.

      Ihanaa ja pitääpä tulla blogiin kurkkimaan, onko siellä kuvia tästä uudesta keittiöstä.

      Ihanaa alkavaa elokuuta Teija. <3

  • Ihana postaus ☺ kera söötin Dianan ♥ kuin myös ihana kastemekko ♥
    Murehtija ja kaiken märehtijä täälä tunnustautuu. Tosin mulla on niin järkevä tuo poikaystävä, joka aina näköö asiat vähä toiselta kantilta ku mä. On aina sanomas, jotta ei kannata haaskata aikaansa sellaasehen murehtimisehen, jolle ei mitää voi ☺Positiivisten ajatusten vahvistaja hän ♥ Mutta minkäs sitä tuolle luonteellensa sitte voi.
    Eileen ehtoo oli kyllä taas oikeen huikaasevan mukava. Ystävillä kyläs, hyvin syötihin ja ehkä vähäkö saatettihin juodakki, muutaki kun kaffetta. Naurusta ja ilonpidosta on nyt sitte vattalihakset kipiänä ☺
    Tänään taitaa olla sitte ihan ”soffapäivä ” elokuvien paris. Täälä nimittäin tuloo välillä vettä ihan kaatamalla ja ukkoonenki jyrätelöö ☺
    Ihanaa pyhäpäivää SinulleTiia Ystäväin ♥

    • Lämmin kiitos ihana Marja-Terttu. <3

      Niin se on niin syvällä luonteessa ja varmaan äitiysgeenissä. Miehet osaavat paljon enemmän rationalisoida asioita vaikka omat murheet ja stressin aiheet on heilläkin.

      Oi itku ystävien tapaaminen piristää ja antaa voimaa pitkään. <3

      Toivottavasti oli oikein ihana soffapäivä. <3 Mukavaa uutta viikkoa Marja-Terttu. <3

  • Aina joskus huomaan murehtivani turhaan, se iskee kyllä ihan yllättäen ja juuri silloin kun sellaista ei oikeastaan osaa odottaa ollenkaan. Itse tykkään siinä kohdassa alkaa kirjaamaan kaikkea paperille, jotnekin saan ne jäsenneltyä paremmin ja sitten ovatkin murehtimiset poissa hetkeksi kun on ne jonnekin kirjannut.

    Ihanainen apulainen sinulla siellä!

    • Sepä, ihan yllättäen ja monesti yön pikkutunneilla, mikä on raivostuttavaa. Hirmu hyvä idea tuo paperille kirjaaminen, enpä ole tehnyt vastaavaa, se saattaisi kuten sanot auttaa jäsentämään ajatuksia, eikä niin, että ne leijuu ilmassa häilyvänä mössönä.

      Diana kiittää. Ihanaa uutta viikkoa Satu.<3

  • Minäkin olen harrastanut tätä yhden huoneen siivousta. Salaa kyllä haaveilen, että joskus olisi koko talo puleerattu.

    Kyllä kai murehtimisen määrä on vakio. Yksi huoli väistyy ja toinen alkaa. Siksi kai kissat ja koirat ovatkin niin ihanaa seuraa, kun eivät kauheasti näyttäisi tulevista huolivan.

    Iloa elokuuhusi!

    • Hihi tällä tyylillä kehä kiertää ja kun kaikki saa valmiiksi, voikin taas aloittaa alusta. 😉

      Niin totta ja eläimet auttaa ihmisiäkin rentoutumaan.

      Ihanaa uutta viikkoa sinne Johanna. <3

  • Ihana Diana ja ihanat pikkuesineet. Oli pakko tulla kommentoimaan, että minulla on käytössä Prickly Heat ruusutalkkipurkki. On aivan mahtavaa talkkia helteillä, kun soijaa pukkaa ihan hulluna. Ruusun tuoksu ei kuitenkaan ole liian voimakas. Kylppärissä on jokin toinenkin purkki, mutta on vielä avaamaton ja jotain muuta tuoksua. 🙂

    Ja täytyy myöntää, että murehdin liikaa. Yritän ajatella asioita järkevästi, mutta aina jostain ilmestyy jokin mörkö.

    Ihanaa sunnuntai-iltaa sinulle Tiia. <3

    • Oi onko ja en muuten tiennyt tai muista tietäväni, että tuota talkkia saa ruusun tuoksuisena myöskin. Tämä vinkki lähti nyt korvan taakse itselle ja ruusun tuoksua rakastavalle tyttärelle. <3

      Ne möröt on inhoja, mistä lie aina luikertelevat mieleen.

      Mörötöntä viikkoa Mannilainen. <3

  • Olen viime vuosina opetellut positiivisuutta. Kirjoitit hyvin, vaikka nyt en jaksa sitä allekirjoittaa. Kirjoitin pitkän vastaukset, mutta poistin sen ennen julkaisua.
    Toivon sinulle hyvää elokuun alkua ja kaikkea hyvää muutenkin! Kiitos, kun olet siellä! <3

    • Oi ei, toivottavasti kaikki on hyvin siellä, jäi nyt askarruttamaan minkä mörköjen kanssa ihana Marketta taistelet. Paljon lämpöisiä ajatuksia täällä ja ihanaa, kun sinä olet siellä. <3 Voimahali <3

  • Voi, miten sievä pikkuvessa teillä onkaan ja sinulla suloinen siivouskaveri. Hyvää elokuun alkua sinulle!

  • Niin söpö Diana ja ihana vessa!
    Kyllä sulla olikin taas pohdittavaa ja ehdit kaikenlaista miettiä tuossa ajassa.
    Mutta totuus on, että ihminen murehtii aivan liikaa ja turhista asioista!!
    Pitäisi osata relata ja tietää kuinka asiat kyllä hoituvat eivätkä ne murehtimalla parane.

    Ihanaa elokuuta!!

    • Kiitos niin paljon Susanna ja sydämellistä päivää sinne. <3 Niin pitäisi ja jos jotain vanhuksena katuu, niin turhaa murehtimista, voi miten paljon aikaa siihen käyttääkin.

      Ihanaa elokuuta. <3

  • Mikä ihana söpöyspläjäys taas sinulta Tiia! <3 Ja nuo purkit, aaah.. vitsit, miten oletkaan löytänyt noin kivat purkit ja korulaatikot ym. tuonne veskiin!! Lienevätkö muut Britannian reissuiltasi..paitsi tuo Kitin laatikko?

    Ja, juu: positiivisuus ja positiiviset ajatukset ja sanat aina kannattaa! <3 Mutta, tuo murehtiminen; huokaus, kun sitä aikuistenkin lasten kohdalla tulee tehtyä liian paljon ja liian usein (lue: päivittäin).. Voi että.. Täytyy päästä irti siitä, kun ei se mitään anna eikä kanna.

    Ihanaa viikkoa ja koko elokuuta! <3

  • Kiitos niin paljon Thea Ester. Välillä vähän söpöilyä maailmaan tarvitaan. 🙂 Nuo isot purkit on Suomesta ja muuten moni juttu kirpparilöytöjä ja lahjoiksi saatuja. Lavuaarin yläpuolella tosiaan on aimo rivi juurikin Briteistä eri reissuilta hankittuja pikkupurkkeja, mutta sielläkin lahjaksi saatuja ja kuten on myös nuo saippuapeltilaatikot , lahjoja. Ystävät ja sukulaiset tietää hyvin maun. Ja seinällä olevat taulut postikortteja Tukholmasta ja Ikeasta ostin niihin kehykset.

    Sepä juuri, äitiys ei katoa koskaan eli huoli ja murhe pysyy aina. Silloin kun on hetki, että kaikilla lapsilla on elämä mallillaan, niin jestas miten kepenee mieli.

    Niinpä täytyy päästää irti on pakko ja jos muistaa omaa huoletonta nuoruuttaan ja sitä on kaikesta huolimatta pärjännyt, niin niin ne lapsetkin pärjää ja aikuisista lapsista saakin olla niin ylpeä, että oksat pois, miten heidän elämä on asettunut uomiinsa. Kaikista lapsista toki yhtälailla ylpeä, mutta jotenkin sitä huokaisee, kun lapset löytää ihanat empaattiset puolisot ja elämä kukkii. Teineistä on vielä huolta.

    Oikein ihanaa viikkoa Thea Ester ja elokuun alkua. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud