Hulluttelua vuoden harmaimpana päivänä

Hulluttelua vuoden harmaimpana päivänä

Lapsuudenystävä, jonka syntymäpäiväkakkuun purskahti joskus limukat, koska nauratti ystävän synttäreillä niin. Se häpeä vieläkin helmeilee otsalla, kun muistelen asiaa. Mutta toisaalta olisiko juuri nuo synttärit jääneet niin kovin mieleen, jos ei olisi tullut mokattua.

Meillä on ystävän kanssa jo perinne, Porvoo-päivä sushiövereineen ja tällä kertaa kakkuvajareineen. Tässä muikean tyytyväiset hymyt, sillä kaikki on vielä edessä eli sushiahminta. Joskus olen miettinyt, että se hetki ennen h-hetkeä on juuri se kaikkein paras.

Tosin ollaan analysoitu, että addiktio on ohi, yöuniin ei tule enää sushipötkylät, sushi ei enää valtaa mieltä, kaikki muu ruoka ei tunnu valjulta sushin rinnalla. Sushimassutkin ovat alkaneet mököttämään, eivätkä vedä enää niin montaa pötkylää kuin ennen. Mutta kuten eilen yhteen ääneen todettiin, ”hyvältä ne puikulat silti maistuu.”

Kamu teki niin hienon ja tyylipuhtaan loikan, niinpä päätin myös yrittää. Nousiko jalat peräti 2cm, yllättävän raskas on keski-ikäisen keho.

Mutta kun nähtiin tämä kuva, olisi tenoja tarvittu, nauroin jopa niin, että kuului pelkkää outoa vinkunaa, kun ei happi kulkenut. Miten hullulta ja kömpelöltä voi ihminen näyttää, miten hiuskiekuratkin ovat mustekalan lonkeroilla, miten fyysisesti haastavaa on hypätä.

Miten itse asiassa pelottavaa on hypätä. Olla nolo julkisella paikalla. Tai napata se oma rakas vaikka tanssin pyörteisiin kesken arkisen kokkauksen. Hullutella, vapauttaa itsensä, olla piittaamatta, että on hölmö, laittaa itsensä kokonaan alttiiksi. Antautua ja olla vähän lapsi jälleen, olla yhtä ihastunut kuin sinä ensimmäisenä päivänä.

Mutta ai, että miten himskatin hyvää hulluttelu tekee, etenkin kun ystävä on samalla aaltopituudella. Tai kun se oma rakas antautuu tanssiin ja kokkaus jää kesken. Kun on vain se hetki siinä. Sellainen hetki joita oli paljon enemmän nuorena, mutta joihin on kaipaus jäänyt. Miksipä ei, miksi ei pompittaisi useammin, otettaisi varastettuja tanssihetkiä enemmänkin.

Parin viime viikon aikana olen sanonut kaikkeen ”kyllä” ja onpa ollut antoisaa. Paljon ihmiskohtaamisia, sielujen kohtaamisia, hulluttelua, vapautuneempi mieli.

Miksi sitä usein porisee mielessään, että jonkin merkillisen estymän takia pitää sanoa varoiksi ”ei.” Jotta säästyy joltain, mutta miltä? Kai omilta peloilta. Ja juu ei sitä hölmö tarvitse olla tai alati hullutella ettei muutu hömelöksi. Mutta pieni hulluttelu aika ajoin tekee hyvää.

Silloin on toisen seurassa turvallista olla, kun voi jutella ilman käsijarrua, pomppia se 2cm ilmaan ja huutaa ”iiks nyt tarttis tenat.” Nauraa käkättää massut kippurassa, eikä olla yhtään nolo vaan kumpaisellekin toinen näyttäytyy supertyyppinä.

Viime aikoina on ollut synkkiä päiviä, koska pimeys ja korona ja koska olen antautunut synkkyydellä. Viime päivinä on ollut monia hyviä päiviä, koska olen päättänyt olla antautumatta synkkyydellä. Sanoa hassuihin juttuihin ”kyllä” ja ai että olen nauranut parin viime viikon kanssa ystävien kanssa ja oman rakkaan kanssa.

Ei se elämä ole tehty synkisteltäväksi, liikaa murehdittavaksi (vaikka nämä kaksi asiaa sujuu meikäläiseltä erityisen mallikkaasti.) Elämä on tehty niinä synkimpinä päivinäkin näkemään se valonhiukkanen ja nappaamaan siitä kiinni.

Yksi parhaimpia valonhiukkasia on nauru, eikä mikään liimaa ihmisiä paremmin yhteen, eikä jaetut naurun hetket ikinä unohdu.

Joten nauretaan, pompitaan (vaikka keski-ikäisten naisten ei enää pitäisi), hullutellaan, sanotaan ”kyllä” edes joka kolmas kerta, kun tekee mieli sanoa ”ei.”

Tehdään jotain extraa omien rakkaiden eteen, jos sellainen on päässyt arjessa unohtumaan.

Rakkaudellista sunnuntain jatkoa ja tulevaa uutta viikkoa kaikille. Ja kiitos ystäväni, että olet ollut mun ystävä jo vuodesta 1975 ja tämä matka sen kuin paranee. <3



34 thoughts on “Hulluttelua vuoden harmaimpana päivänä”

  • Ihana hyvän tuulen postaus. <3 Ystävien kanssa on kyllä ihan parasta. Hulluttelu, naurunremakka ja välillä vähän synkemmistäkin asioista puhuminen. Kaikki se tuo elämään hyvää oloa. Tosin itse olen ollut todella huonosti ystävien kanssa tekemisissä lähiaikoina. Naisten mökkiviikonloppu oli lokakuun alkupuolella ja viime viikolla näin yhden ystäväni, jolle sain purkaa sydäntäni mieltä painavista asioista.

    Ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle Tiia <3

    • Kyllä, ihan kaikki kerrokset, sitä on hyvä ystävyys ja, että voi olla rennosti ja vaikka hiljaa. <3

      Hyvä, että sait purkaa ystävälle sydäntä. Toivottavasti ajat tästä paranee.

      Halaus Mannilainen. <3

  • Ihana hyvän mielen postauksesi, tästä ei voi tulla kuin hilpeälle tuulelle ja tämä pimiä sekä harmaus lentää taivahan tuulihin ♫
    Täälä kun ollahan jo keski-ikä aikoja sitte ohitettu, mutta yhä nauretahan , hullutellahan ja viä vähä pompitahanki ☺kuten 20kilsan pyörälenkki, mennes vastatuuli, mutta olihan makoosa myötätuuli kotiapäin☺Toki murehtijaksikin tunnustaudun ☺

    Ilon ja rakkauden täyttämää alakavaa viikkoa Sinulle Tiia ♥♥

    • Ihana pyörälenkki siellä ja varmasti pomppujakin siihen mahtui ja vauhdin hurmaa.

      Oikein ihanaa uutta viikkoa sinulle Marja-Terttu ihana. <3

  • Hymy tarttuu! Sekin, että mielikuvissaan hymyilee rentouttaa kehon. Tuon olen oppinut MBSR -kurssilla, kun olen sinnikkäästi opetellut pysähtymään tietoisesti hetkeen ja nauttimaan mindfulnessin tuomasta levollisuudesta mielessä.
    Hassuttelu on superkivaa! Täytyykin kokeilla tuota hyppyä, vaikka riskinsä siinä on, mutta niitähän elämä on pullollaan muutenkin. Tänään, kun hurautin polkupyörällä kylätietä alamäkeen koin vauhdin hurmaa ja vapautta samaan tapaan kuin koululaisena kotokunnailla. Kiirehdin ja olin ajoissa paikalla paikassa, jossa pitikin olla vasta ensi kuussa. Onneksi oli kaveri, jonka kanssa nauraa erheelle.
    Hymyhuulin, Tuija

    • Hetkeen keskittyminen ei aina ole niin helppoa. Paitsi pientä lasta, kissanpentua, merta tai tähtitaivasta voisi tuijottaa äärimmäisyyksiin.

      Ihana, kun kerroit tämän. Ihan saman tunteen sain viime kesänä mökkipoluilla juostessa, jokaisen puunoksan, kannon ja kiven, kun muistaa ulkomuistista, minne jalat laittaa.

      Ihanaa tiistaita Tuija. <3

  • Ai miten ihana hyppykuva, ihan alkoi naurattaa ja varsinkin kuin luin tekstiäsi, niin höröttelin täällä ääneen. Se, että olet sanonut asioille kyllä kuulostaa hyvältä.

    Kaikkea hyvää ja kaunista marraskuuhusi. Ja paljon hauskaa ja naurua <3

    • Juu kyllä naurettiin niin, että henki pihisi. Tuntui, että monta möykkyä vapautui sieltä samalla.

      Kaikkea hyvää sinulle ihana Birgitta. <3

  • Teillä on ollut mukava päivä. Ja allekirjoitan: jotenkin kroppa ei samalla tavalla enää kohoa maanpinnasta. Mun teoria on, että maanvetovoima lisääntyy ikävuosien (ei esimerkiksi massan) mukaan. Toinen julmetus on, kun pienen pompun jälkeen maan kamaralle palatessa nivelet valittavat. Ei ymmärrä.

    Sushi on hyvää ja meillä on lähikauppa, josta saa erinomaista tuoretta sushia kohtuuhintaan. Ennen korona-aikaa kävin joskus aasialaisisa buffeteissa ja onhan se huikeaa, kun sushia saa syödä vatsansa täydeltä miettimättä kustannuksia.

    Iloa alkavaan viikkoosi! Ei tässä auta synkistellä, vaikka en nyt juuri mikään ilotykki olekaan.

    • Juu kyllä tässä jokin massaongelma on, kun ei kunnon pomppuun enää pysty ja tällainen pienikin hyppy tuntui jo jännittävältä. 🙂

      Oi lähikaupasta sushia. Meillekin on koronan myötä tullut sushit kyllä kauppoihin, mikä on ihana asia sinänsä.

      Samaa yritetään vaikka pimeys, harmaus ja kaikki yrittää lannistaa. Pitää päättää pysyä positiivisena.

      Ihanaa tiistaita Johanna. <3

    • Kyllä mä pönötän, vieläkään ei tunnu mukavalta olla kuvissa. Ihqua viikkoa Minna. <3

  • Oi että miten ihania heittäytymisiä näkyy kuvista. Oot niin ihanan oma itsesi näissä. Teistä on tullut ystäviä minun syntymävuotenani, wautsi!
    Minä nauroin eilen niin paljon, kun olin työkavereiden kanssa leffassa, että pelkäsin, että lirahtaa housuun. Pitää varmaan alkaa tenoja käyttämään aina kun heidän seurassaan olen…eli ainakin viitenä päivänä viikossa 😀
    Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle Tiia <3

    • Ihana leffahetki teillä. Kyllä se on niin, että nauru pidentää elämää taatusti, niin monta möykkyä ulos tulee naurun myötä.

      Kiitos ihana Outi ja mukavaa tiistaita. <3

  • Just noin – tämä elämä maistuu paremmalta kun sen höystää huumorilla ja naurulla! Etenkin tällaisina aikoina pitää uskaltaa heittäytyä – rajoitukset pitävät huolen siitä, että ihan kaikkea pöhköä ei tämäkään hömelö lady pysty tekemään;)
    Hyvää syksyn jatkoa , Tiia <3

    • Justiinsa näin, saa pitää hauskaa ja joskus olla hölmö, mutta ei tyhmä.

      Ihanaa tiistaita Lady. <3

  • Mahtavan rempseä heittäytymisen meininki kuvissa! Nyt kyllä pitää pistää kaikki huumori ja naurun aiheet peliin, että jaksetaan kirmata (toivottavasti) kohti valkoisempaa maisemaa ja sitten joulua : ) Naurun & ilon hetkiä myös tähän viikkoon!

    • Justiinsa näin ja tämä oli vain ystävän kanssa sellainen pieni hetki, mutta josta tulikin päivän suurin.

      Ihanaa viikon jatkoa Heli. <3

  • Tää ” Yksi parhaimpia valonhiukkasia on nauru, eikä mikään liimaa ihmisiä paremmin yhteen, eikä jaetut naurun hetket ikinä unohdu.” Niin totta, me leikittiin eilen äidin luona ranskattaria siskon tytön kanssa baskereine kaikkineen, ja se oli niin parasta. Nauru pidentää ikää , varsinkin näinä hulluina aikoina 🙂

    • Ihanat leikit teillä. <3 Kyllä ja nauru poistaa paljon kuonaa, tulee helpottuneempi olo.

      Ihanaa päivää sinne Taru. <3

  • Mä oon kyllä niin kade, että asut Porvoossa, se osaa olla joulutunnelmainen jopa ilman lunta, kun katsoo niitä kuvia. Kun katson täällä Riksussa ulos ikkunasta, niin saa joulumieltä hakemalla hakea, onneksi on toi kuusi pystyssä oman olohuoneen nurkassa. 😀

    Mukavaa viikkoa Tiia. <3

    • Totta kyllä tuo, satumaista tunnelmaa täältä löytyy. <3

      Ihanaa viikon jatkoa Jonna. <3

  • Ihana tuo hyppy, kuin hyppy hyvää tuuleen. Ja olit vielä niin hassun näköinen, että täälläkin hymyilytti. On hyvä päästä välillä irti järkevästä puolestaan. Ystävien ja perheen kanssa se onnistuu. Ihanaa viikonalkua sinulle!

    • Hihi kyllä hassun näköinen. Voi mahoton.

      Kyllä juuri näin, samalla lähtee kontrolli, mikä vapauttaa.

      Ihanaa tiistain jatkoa Marja. <3

  • Tämä postaus ihanine kuvineen on parasta piristystä harmaan päivän iltaan.
    Rakkaus ja ystävyys syvenee, kun voi yhdessä hullutella ja nauraa 😀
    Olisi masentavaa, jos leikittelylle olisi yläikäraja.
    Oikein ihanaa viikkoa sinulle ja läheisillesi!

    • Niin totta tuo, ikärajoja ei saa olla, vain ihmisiä. <3

      OIkein ihanaa viikon jatkoa sinulle Kirsti Kaija ja perheellesi. <3

    • Kiitos niin paljon Noora ja tällä sun kummontilla jaksaa pitkään. Kiitos ihan mielettömän paljon ja ihanaa päivää Noora. <3

  • Ihanat, iloiset kuvat.
    Hyvän ystävä kanssa on aina mukava tavata.
    Ollaan monesti miehen siskon kanssa naurettu julkisella paikalla vedet silmissä ääneen. Vielä en ole huomannu paheksuva katseita. 😂. Tapaamisen jälkeen poski lihakset on kipeinä. Johtuu siitä, että suu on käynyt, kuin singerin kone ja nauru säestänyt puhetta. Tosin joskus myös kurkkua on kuristanut jokin surullinen asia, joka on ollu puheenaiheena. Joka tapauksessa, ilman ystäviä elämä olis paljon harmaanpaa.
    Kivaa viikkoa sinne.

    • Hihi juu ja sitä on silloin niin ilon kuplassa, että jos joku hassu paheksuvasti katsoisi, ei sitä edes huomaisi. Se on kyllä ystävyydessä parasta, voi jakaa kokemuksia, surua ja iloa ja voi olla vaikka ihan hiljaa.

      Sydämellistä viikon jatkoa Leena. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud