Suuret kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, niin blogiin, Whatsapp:llä, Messengerillä ja Insta directillä, sillä viestejä tuli paljon, mikä oli aivan huikeaa. Kyllä hei me naiset pidämme toistemme puolia, sen sai taas oikein suurella lämmöllä tuntea. Moni jakoi todella arkoja omia kokemuksiaan ja kertoi miten ja mistä ovat saaneet apua.

Kaikkia miltei yhdisti yksi asia ja se on hormonikierukka eli miltei kaikki liputti hormonikierukan puolesta. Huonointa palautetta tuli hormonikierukasta henkilöltä, jolla hormonikierukka ei ollut oikein asennettu. Eli jäin miettimään, johtuisiko hänen osalta kaikki hormonikierukkaan liittyvät vaivat siitä, olisiko se muuten voinut toimia? Mene ja tiedä ja faktahan on, ettei hormonikierukka voi tietenkään kaikilla toimia.

Mutta summa summarum, johtopäätöksenä voisi todeta, että hormonikierukan hyödyt ovat haittoja suuremmat. Hormonikierukan kerrottiin auttavan ihon kuntoon, mieleen, kosteuteen, kuukautisten poisjäämiseen, ahdistukseen ja yleisesti ottaen parantaen fiilistä kokonaisvaltaisesti eli paluuta normaaliin minään.

Olen tehnyt virheen siinä, että olen ottanut kunkin oireen yksittäisenä oireena: jatkuva vessassa ravaaminen, univaikeudet, ahdistuneisuus, murehtiminen ja alakulo, olen vaan ajatellut, että jaa olen mennyt nyt jotenkin sekaisin ja nämä fyysiset ja mielen vaivat kuuluu elämään.

Teidän vastaus oli, eivät kuulu ja apua on saatavilla. Nyt odotan juuri lääkärin soittoa ja olen jotenkin mieli totaalisen paljaana. Kun soitin lääkärikeskukseen jo todella miellyttävälle puheluun vastanneelle, tilitin, että pelottaa, on kauhea kynnys, olen niin pienenä, ettei ole voimia, tarvitsen apua.

Tätä tarkoitin sillä, missä oma rohkeus on eli viittaan aiempaan postaukseen. Joskus muinoin reippain mielin gynekologille ja ei pelottanut yhtään. Tässähän on synnytetty kaksi kertaa, ei kai hormonikierukan laitto voi olla mitään niihin verrattuna. Mutta kun on se pelko, mitä jos sekään ei auta, mitä jos mikään ei auta.

Sain eräältä bloggaajalta mahtavan vinkin eli Kuumat aallot podcast ja josta kuuntelin ensimmäisenä tämän jakson. Haluaisin antaa krediitit sille, joka tämän vinkkasi, mutta en ole varma haluaako hän, että hänen omista kuumista aalloista täällä kerrotaan, joten jätän mainitsematta.

Eilen kuuntelin kyseisen jakson ja tapahtui suuri valaistuminen, kaiken takana on estrogeeni. Kun n. 45-vuotias nainen ja siitä yli (tätä ei kannata kuitenkaan tulkita kirjaimellisesti, on toki muunlaistakin ahdistusta ja masennusta), menee lääkärille hakemaan apua univaikeuksiin ja ahdistuneisuuteen, määrätään uni-ja masennuslääkkeitä.

Täällä ollaan tässä tilassa niin pitkällä, että kävin terveyskeskuksessa hakemassa apua univaikeuksiin ja olen varannut psykologille ajan, millä päästä murehtimisesta ja alhosta. Masennuslääkkeitä ei ole määrätty, mutta pitkäkestoista melatoniinia yöuniin, joka ei kyllä auta riittävästi. Toki en enää kuku ja murehdi öisin, mutta nukun koiranunta eli olo ei ole vieläkään levännyt.

Kun tosiaan kaiken takana voikin olla estrogeenin puute!

Aiempaan postaukseen tuli myös kommenttia, että kun löytyi hyvä gynekologi, niin troppeja vaihdettiin jopa parikymmentä kertaa, jotta löydettiin oikea cocktail. Eli helppo rasti tämä ei välttämättä ole.

Joillakin apu saatiin pelkästään hormonikierukasta, joillain on kierukan kanssa käytössä myös laastari, pillerit tai estrogeenigeeli.

Tietenkin avasin sydäntä myös omalle miehelle ja miten se, että puhuu miehelle, ystäville ja jopa täällä blogissa, koska kaikkien teidän vertaistuki avasi silmät, että toivoa on, puhuminen auttaa ja ongelmien tunnustaminen todeksi.

Ehkä eniten on syönyt tämä viidakko, että on normaalit kuukautiset ja on esivaihdevuosioireet. Moni on sanonut, että itse vaihdevuodet olivat tämän ajanjakson jälkeen helpotus.

Viikonloppuna teimme mieheni kanssa pienen ex tempore miniloman Vantaan Flamingo Sokos Hotelliin ja juuri eilen naurettiin, että oli oudoin hotelliloma ikinä. Meikäläisellä kauhea siitepölyallergia (koronatestissä kävin varulta ja oli negatiivinen), olo pöhnäinen ja lähdettiin pakkaamalla kassit 5-minuutissa, meikkaamatta, verrareissa, täysin paineetta vaan olemaan.

Yleensä hotellilomiin sun muihin liittyy latausta, eli meikit nassuun, käkerrän hiukset, laitetaan siistiä päälle, lähdetään ikään kuin lomalle. Mutta olipa rentouttava tällainen hullu äkkipäätös. Lisää hulluutta elämään. Joskus olin enemmän hullu, mutta esivaihtarit ovat vieneet senkin dynamiittipötkylän sisimmistäni ja tehneet sellaiseksi aremmaksi ja möhjömmäksi, aikaansaamattomammaksi.

Koko ajan ei voi elää siinä mielentilassa, että vitsi miten lasi on täysi, kaikilla on nyt juuri kaikki hyvin eli miksi murehtia. Jos jokin näistä onnea tuottavista asioista vietäisiin pois, heräisinkö sitten ymmärtämään miten hitsin hyvin asiat juuri nyt on.

Silti väitän, että tämä en ole minä, tämä olento, joka kärsii ilmeisesti hormonien puutteesta ja on tuonut jonkun oudon sivupersoonan esiin.

Siltikin olo on nyt paljon parempi, koska olen tarttunut härkää sarvista ja siitä on kyllä ihan kaikkia teitä kiittäminen, teidän viestien voimalla sain taas potkua tehdä tälle asialle jotain ja jos ei heti toimi, kohta iskee pelko, mitä jos en huomenna enää jaksakaan tehdä asialle mitään.

Joten nyt on valoa tunnelin päässä ja apua haettu jälleen kerran. Lupaan pitää ajan tasalla miten menee.

Hauskaa muuten tuossa Kuumat aallot podcastissä oli tai hauskaa ja hauskaa, mutta se, että meidän likinäköisyys, vaivat, kuukautisten loppuminen, kaikki viestii luonnon sanelemana siitä, että meidän olisi aika mennä jo, kuten kivikauden aikaan.

Mutta tässä saattaa jopa olla puolet elämästä vielä edessä, niin ei kannata kärvistellä ja elää millään tavalla laadutonta elämää. Toki kyllä mietin, jos täytyy yksityisellä gynekologilla käydä 20x aina etsien uutta cocktailia, niin kyllähän tuo tulee aivan älyttömän kalliiksi.

Monesti sitä laittaa rahaa hömppään, mutta ei omaan terveyteen, siitä nipistää ihan viimeisenä, kun oman terveyden pitäisi olla numero 1.

Kevät kauneimmillaan, kesä tulossa, valoa tunnelin päässä löytää taas se oma joskus hullu, joskus iloinen ja joskus jopa hauska minä.

Yksi asia olisi hyvä muistaa, tämäkin on vain vaihe, joka selätetään kyllä vaikka tämä vaihe on kestänyt jo muutaman vuoden. Tosin nuoruuteen ei ole palaaminen ja ikääntyminen jännittää tässä mielessä, että talttuuko tämä vaihe, löytyykö taas se vatsanpohjasta pulppuava ilo ja se oma vahvempi minä vai onko elo tietyssä iässä vähän sellaista tasaisempaa suoraa?

Älkää ymmärtäkö väärin, vuoristoradan kyytiin en enää hyppäisi, tietty tasaisuus ja seesteisyys on tervetullutta ja ihanaa, mutta siis sellainen jatkuva vetämättömyys, hitaalla käyminen, siitä olotilasta en tykkää lainkaan.

Jos on aiheeseen lisää kerrottavaa, niin luen enemmän kuin mielelläni. Aurinkoisia ajatuksia kaikille ja kun on asioita mielen päällä tai hormoneista johtuvaa, muistakaa hakea apua ja puhua läheisille. <3