Essie kynsilakat ja Balmuir huivi saatu, risotto Foodora pr-lähetys ja * alin mekko Alice Ellos Instagram kaupallinen yhteistyö. *Mainoslinkki

Moneen kertaan miettinyt, että kirjoitin ennen viikon kohokohdista blogiin ja aihe on jäänyt minkäs muun kuin vaihtareitten jalkoihin. Pahimmassa mutakuopassa kohokohdat eivät tuntuneet kohokohdilta, mutta nyt taas tuntuvat, jee.

Hitsi piti tänään olla hyvän ystävän kanssa tärskyt Porvoossa, mutta sääolosuhteitten eli ajokelin vuoksi päätettiin siirtää treffejä. Vuodenaikakuvan aika olisi ollut ja se olisi ollut meidän kolmas talvikuva.

Mutta hei just ehdin puolilleen Mickeyn kanssa käkertää hiukset. Tämä kuva on mielestäni sellainen mainio arkikuva, ihana Mickey.

Essie Valentine’s kokoelma näyttää tältä ja aika jännä, ettei ole turvallisia punaisia sävyjä mukana tällä kertaa. Oranssit täydellisiä kesään ja syksyyn ja ihastuin tuohon vasemman puoleiseen”No-Expectations” violettiin sävyyn ja sitä sutaisin tänään kynsille.

Eilisessä Balmuirin pr-tilaisuudessa kerroin haaveilevani punaisesta Kid Mohair -huivista ja kerroin sävyn olevan lemppari ja unelmieni täyttymys ja sanoin, että jos sellainen tulee joskus valikoimaan, tulen olemaan ensimmäisenä Balmuirin oven takana sitä ostamassa😍

Sain kuulla, että vuonna 2018 on ollut valikoimissa unelmieni huivi ja lupasivat laittaa korvan taakse toiveeni, sillä Balmuir kuuntelee mielellään asiakkaitten toiveita.

Iltapäivällä sain viestiä, @mieskin Juri joulutonttuna välissä, että Balmuir liikkeessä odottaa yllätys. Ettekä usko, Balmuirin showroomilta oli löytynyt täydellisen punainen huivi vuodelta 2018 ja se ojennettiin halausten kera pr-lahjana. Mukaan sain myös Mohair Brush -mohairharjan, jolla pääsen pitämään hyvää huolta kaikista Kid Mohair -huiveistani.

Punainen on nro 1 ja syytkin ovat selvät, punainen on lempiväri, mutta ei sekään vaan tämä ihme, joka kertoo aidon ”jouluisan” ihmetarinan ja miten tämän tarinan muistan aina. Balmuir ja Balmuirin ihmiset, sydän laulaa ja on ihmeissään.

Itse tilaisuus koski taasen Balmuirin ja Mifukon yhteistyömallistoa ja jos pyyhitte kuvia, voitte bongata upean korilaukun.

”Balmuir ja Mifuko lanseerasivat yhteistyössä lifestyle-malliston, jossa käsityöperinne ja sen taidon ylläpitäminen ovat keskiössä. 

Malliston tuotteet valmistetaan käsityöperinteitä kunnioittaen vahvasta, aikaa kestävästä elefanttiheinästä, joka kasvaa villinä Pohjois-Ghanassa. Tuotteet valmistetaan perinteisillä punontatekniikoilla, jonka ansiosta tuotteet ovat hyvin kestäviä. Mifukon ympäristöystävälliset, käsin punotut tuotteet rohkaisevat paikallisia naisia yrittäjyyteen ja itsenäisyyteen sekä antavat mahdollisuuden itsenäiseen tulonhankintaan. Jokainen tuote sisältää kortin, jonka on allekirjoittanut tuotteen valmistanut artesaani.

Balmuirin tilaisuuteen mennessä, metro äkkijarrutti ja näin hätääntyneitä vartijoita joka puolella. Iski ällöttävä olo ja pelko, että nyt on tapahtunut jotain pahaa. Poliisiautoja ja ambulansseja ilmestyi paikalle ja sisuksissa kiehui järkytys. Mutta kerrankin onnekkaita uutisia, oli väärä hälytys.

Vehreää päällä, koska oli hitsin harmaa keli.

Kynttilät ja kirkasvalolamppu ovat auttaneet helmikuun ahdistukseen, sillä helmikuu on vuoden kuukausista ainoa inhokkini. Huomaan mehujen olevan lopussa ja väsyttää tavallista enemmän. Kummasti maaliskuussa alkaa sydän innosta läpättämään ja virtaa taas riittää.

Sai Foodoralta ystävänpäivälähetyksen ja syntyi mielettömän herkullinen veriappelsiinirisotto ja halusin jakaa reseptin teille täällä, sillä kannattaa kokeilla, vie kielen mennessään.

Veriappelsiinirisotto

300 g risottoriisiä
1,5 dl oliiviöljyä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
1 litra kasvislientä: 1 kasvisfondi litraan vettä
100 g Parmesan juustoa
20 g ruohosipulia
50 g rucolaa
Suolaa ja pippuria, jotka unohdin, mutta tuli hyvää silti.

Kuullota sipulit oliiviöljyssä
Lisää risottoriisi ja sekoittele
Kuullota 5 min. Kunnes riisi läpikuultavaa. Lisää puolikkaan veriappelsiinin mehu ja kuoriraaste.

Sekoittele välillä n. 20 minuuttia, kunnes neste imeytynyt. Lisää loput veriappelsiinin mehut ja anna hetki haihtua. Risotto saa jäädä löysähköksi.

Lisää ranskankerma ja raastettu parmesaani. Mausta suolalla ja pippurilla.

Naapurin kissa ja meidän Rommi järkkäsivät viikon jännittävimmän ja viihdyttävimmän leffan, kun pälyilivät toinen toisiaan ikkunan kautta. Leffan voit kurkkia täältä.

Wsoy:n Instassa oli tämän päivän syntymäpäiväsankarille Eeva Kilvelle onnittelut. Tämä Eeva Kilven runo koskettaa, sillä tältä just tuntuu. Olen tämän päivän ikääntynyt ja hitaammalla tempolla elelevä minä, mutta silti sisälläni asuu lapsuuden pieni ja haavoittuva tyttö, nuoruuden hullutus ja kaikkea siltä väliltä. Muistot ja ajatukset siintää kaikissa aikakausissa ja ne ovat tuoneet siihen, mitä olen nyt.

Sain kutsun Siskot ja Jäbät keskustelupaneeliin ja kyselin ja tutkailin mieltäni, onko tämä nyt oman näköinen juttu, olenko paikan iäkkäin, puhutteleeko nuorten ajatukset viisikymppistä ja ennen kaikkea olenko epämukavuusalueella ja hävettääkö, jos olen joukon vanhin.

Päätin kuitenkin mennä, koska olin sopivasti muutenkin stadissa ja takaraivossa kutkutteli uteliaisuus, koska kun sanoo ”kyllä” voi tapahtua ihmeellisiä asioita.

Istahdin tilaisuudessa pöytään ja laitoin miehelle samalla viestiä, että ”apua olen joukon vanhin ja istuukohan kukaan viereeni.” Tuli juuri se pesäpallotunti mieleen ala-asteelta, jolloin valittiin vikana joukkoon.

Jonkin ajan päästä kuulin iloisen äänen ”saako tähän istahtaa.” Alan höpöttelemään nuoren naisen kanssa, joka kertoi olevansa näyttelijä. Meillä sielut ja ajatukset kohtasi sellaisella tasolla, että huh missä sfääreissä käytiin ja miten tällainen kohtaaminen on äärimmäisen harvinaista. Ensimmäisenä paljastimme miten molempia jännittää ja mistä syystä. Pian juttelimme itsensä rakastamisen peloista ja lopulta paljastimme todella syviä ajatuksia omasta elämästä ja avaten ihan pahimpia kipupisteitä.

Tilanne oli kerrassaan merkillinen. Olen aina ajatellut, että ihmisiin ”ihastuu” ja tässä kohden meillä tapahtui sielujen kohtaaminen ja puheesta ei olisi tullut loppua. Iällä ei ole mitään merkitystä, kun sielut kohtaavat.

Mielenkiintoisen paneelin jälkeen teimme ryhmätehtäviä ja pöytään istui neljä muuta nuorta. Kaikki avauduimme, osa itki, osa kiitteli miten sai toiselta apua ja uutta näkökulmaa omaan tilanteeseen ja vaikeisiin kohtaamisiin rakkaiden ihmisten kanssa.

Tilaisuuden jälkeen olo oli hämmentynyt, mitä juuri tapahtui. Kohtasin ihmisiä tasolla, joka on äärimmäisen harvinaista, kaikki puhuimme uskaliaasti peloista ja häpeästä. Ehkä juju oli juuri siinä, että tähän tilaisuuteen hakeutui tietynlaisia ihmisiä, joilla on tarve puhua sydämensä sopukoista ja myös ihan niistä pahimmista peloista ja käänteistä mitä elämässä on kohdannut.

Onneksi menin, sain tilaisuudesta paljon ja myös sen ymmärryksen, että tämän päivän nuoret ovat rohkeita, haluavat kehittää mieltään, katkaista totuttuja ajatusmalleja, sielukkaita, avoimia, sydämellisiä ja ihan hitsin viisaita.

Kun itse heidän iässään makasin baari-illan jälkeen kankkusessa, söin roskaruokaa ja katselin leffoja, eikä ollut huolen häivää. Noh tämä ei tietenkään ole aivan totta, mutta näin kärjistettynä pakko se vaan on todeta, että uusi sukupolvi on paljon uljaampi.

Haluan joku kerta tehdä ihan oman postauksen ajatuksista mitä on kummunnut viime aikoina aiheista häpeä ja itsensä rakastamisen taito.

Tässäpä vielä Elloksen mekko Alice ja alekoodi TIIAJAN23 taitaa olla vielä muutaman päivän voimassa, jolla saa 5% lisäalen Elloksen aletuotteista ja 33% alen normihintaisista.

Mitä teidän viikkoon kuuluu ja onko ollut joku kohokohta, miete, ruoka, leffa tai mikä tahansa, joka on tällä viikolla riemastuttanut sydäntä ja saa toki jakaa suruja myös. <3