Essie kynsilakat ja Balmuir huivi saatu, risotto Foodora pr-lähetys ja * alin mekko Alice Ellos Instagram kaupallinen yhteistyö. *Mainoslinkki
Moneen kertaan miettinyt, että kirjoitin ennen viikon kohokohdista blogiin ja aihe on jäänyt minkäs muun kuin vaihtareitten jalkoihin. Pahimmassa mutakuopassa kohokohdat eivät tuntuneet kohokohdilta, mutta nyt taas tuntuvat, jee.
Hitsi piti tänään olla hyvän ystävän kanssa tärskyt Porvoossa, mutta sääolosuhteitten eli ajokelin vuoksi päätettiin siirtää treffejä. Vuodenaikakuvan aika olisi ollut ja se olisi ollut meidän kolmas talvikuva.
Mutta hei just ehdin puolilleen Mickeyn kanssa käkertää hiukset. Tämä kuva on mielestäni sellainen mainio arkikuva, ihana Mickey.
Essie Valentine’s kokoelma näyttää tältä ja aika jännä, ettei ole turvallisia punaisia sävyjä mukana tällä kertaa. Oranssit täydellisiä kesään ja syksyyn ja ihastuin tuohon vasemman puoleiseen”No-Expectations” violettiin sävyyn ja sitä sutaisin tänään kynsille.
Eilisessä Balmuirin pr-tilaisuudessa kerroin haaveilevani punaisesta Kid Mohair -huivista ja kerroin sävyn olevan lemppari ja unelmieni täyttymys ja sanoin, että jos sellainen tulee joskus valikoimaan, tulen olemaan ensimmäisenä Balmuirin oven takana sitä ostamassa😍
Sain kuulla, että vuonna 2018 on ollut valikoimissa unelmieni huivi ja lupasivat laittaa korvan taakse toiveeni, sillä Balmuir kuuntelee mielellään asiakkaitten toiveita.
Iltapäivällä sain viestiä, @mieskin Juri joulutonttuna välissä, että Balmuir liikkeessä odottaa yllätys. Ettekä usko, Balmuirin showroomilta oli löytynyt täydellisen punainen huivi vuodelta 2018 ja se ojennettiin halausten kera pr-lahjana. Mukaan sain myös Mohair Brush -mohairharjan, jolla pääsen pitämään hyvää huolta kaikista Kid Mohair -huiveistani.
Punainen on nro 1 ja syytkin ovat selvät, punainen on lempiväri, mutta ei sekään vaan tämä ihme, joka kertoo aidon ”jouluisan” ihmetarinan ja miten tämän tarinan muistan aina. Balmuir ja Balmuirin ihmiset, sydän laulaa ja on ihmeissään.
Itse tilaisuus koski taasen Balmuirin ja Mifukon yhteistyömallistoa ja jos pyyhitte kuvia, voitte bongata upean korilaukun.
”Balmuir ja Mifuko lanseerasivat yhteistyössä lifestyle-malliston, jossa käsityöperinne ja sen taidon ylläpitäminen ovat keskiössä.
Malliston tuotteet valmistetaan käsityöperinteitä kunnioittaen vahvasta, aikaa kestävästä elefanttiheinästä, joka kasvaa villinä Pohjois-Ghanassa. Tuotteet valmistetaan perinteisillä punontatekniikoilla, jonka ansiosta tuotteet ovat hyvin kestäviä. Mifukon ympäristöystävälliset, käsin punotut tuotteet rohkaisevat paikallisia naisia yrittäjyyteen ja itsenäisyyteen sekä antavat mahdollisuuden itsenäiseen tulonhankintaan. Jokainen tuote sisältää kortin, jonka on allekirjoittanut tuotteen valmistanut artesaani.
Balmuirin tilaisuuteen mennessä, metro äkkijarrutti ja näin hätääntyneitä vartijoita joka puolella. Iski ällöttävä olo ja pelko, että nyt on tapahtunut jotain pahaa. Poliisiautoja ja ambulansseja ilmestyi paikalle ja sisuksissa kiehui järkytys. Mutta kerrankin onnekkaita uutisia, oli väärä hälytys.
Vehreää päällä, koska oli hitsin harmaa keli.
Kynttilät ja kirkasvalolamppu ovat auttaneet helmikuun ahdistukseen, sillä helmikuu on vuoden kuukausista ainoa inhokkini. Huomaan mehujen olevan lopussa ja väsyttää tavallista enemmän. Kummasti maaliskuussa alkaa sydän innosta läpättämään ja virtaa taas riittää.
Sai Foodoralta ystävänpäivälähetyksen ja syntyi mielettömän herkullinen veriappelsiinirisotto ja halusin jakaa reseptin teille täällä, sillä kannattaa kokeilla, vie kielen mennessään.
Veriappelsiinirisotto
300 g risottoriisiä
1,5 dl oliiviöljyä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
1 litra kasvislientä: 1 kasvisfondi litraan vettä
100 g Parmesan juustoa
20 g ruohosipulia
50 g rucolaa
Suolaa ja pippuria, jotka unohdin, mutta tuli hyvää silti.
Kuullota sipulit oliiviöljyssä
Lisää risottoriisi ja sekoittele
Kuullota 5 min. Kunnes riisi läpikuultavaa. Lisää puolikkaan veriappelsiinin mehu ja kuoriraaste.
Sekoittele välillä n. 20 minuuttia, kunnes neste imeytynyt. Lisää loput veriappelsiinin mehut ja anna hetki haihtua. Risotto saa jäädä löysähköksi.
Lisää ranskankerma ja raastettu parmesaani. Mausta suolalla ja pippurilla.
Naapurin kissa ja meidän Rommi järkkäsivät viikon jännittävimmän ja viihdyttävimmän leffan, kun pälyilivät toinen toisiaan ikkunan kautta. Leffan voit kurkkia täältä.
Wsoy:n Instassa oli tämän päivän syntymäpäiväsankarille Eeva Kilvelle onnittelut. Tämä Eeva Kilven runo koskettaa, sillä tältä just tuntuu. Olen tämän päivän ikääntynyt ja hitaammalla tempolla elelevä minä, mutta silti sisälläni asuu lapsuuden pieni ja haavoittuva tyttö, nuoruuden hullutus ja kaikkea siltä väliltä. Muistot ja ajatukset siintää kaikissa aikakausissa ja ne ovat tuoneet siihen, mitä olen nyt.
Sain kutsun Siskot ja Jäbät keskustelupaneeliin ja kyselin ja tutkailin mieltäni, onko tämä nyt oman näköinen juttu, olenko paikan iäkkäin, puhutteleeko nuorten ajatukset viisikymppistä ja ennen kaikkea olenko epämukavuusalueella ja hävettääkö, jos olen joukon vanhin.
Päätin kuitenkin mennä, koska olin sopivasti muutenkin stadissa ja takaraivossa kutkutteli uteliaisuus, koska kun sanoo ”kyllä” voi tapahtua ihmeellisiä asioita.
Istahdin tilaisuudessa pöytään ja laitoin miehelle samalla viestiä, että ”apua olen joukon vanhin ja istuukohan kukaan viereeni.” Tuli juuri se pesäpallotunti mieleen ala-asteelta, jolloin valittiin vikana joukkoon.
Jonkin ajan päästä kuulin iloisen äänen ”saako tähän istahtaa.” Alan höpöttelemään nuoren naisen kanssa, joka kertoi olevansa näyttelijä. Meillä sielut ja ajatukset kohtasi sellaisella tasolla, että huh missä sfääreissä käytiin ja miten tällainen kohtaaminen on äärimmäisen harvinaista. Ensimmäisenä paljastimme miten molempia jännittää ja mistä syystä. Pian juttelimme itsensä rakastamisen peloista ja lopulta paljastimme todella syviä ajatuksia omasta elämästä ja avaten ihan pahimpia kipupisteitä.
Tilanne oli kerrassaan merkillinen. Olen aina ajatellut, että ihmisiin ”ihastuu” ja tässä kohden meillä tapahtui sielujen kohtaaminen ja puheesta ei olisi tullut loppua. Iällä ei ole mitään merkitystä, kun sielut kohtaavat.
Mielenkiintoisen paneelin jälkeen teimme ryhmätehtäviä ja pöytään istui neljä muuta nuorta. Kaikki avauduimme, osa itki, osa kiitteli miten sai toiselta apua ja uutta näkökulmaa omaan tilanteeseen ja vaikeisiin kohtaamisiin rakkaiden ihmisten kanssa.
Tilaisuuden jälkeen olo oli hämmentynyt, mitä juuri tapahtui. Kohtasin ihmisiä tasolla, joka on äärimmäisen harvinaista, kaikki puhuimme uskaliaasti peloista ja häpeästä. Ehkä juju oli juuri siinä, että tähän tilaisuuteen hakeutui tietynlaisia ihmisiä, joilla on tarve puhua sydämensä sopukoista ja myös ihan niistä pahimmista peloista ja käänteistä mitä elämässä on kohdannut.
Onneksi menin, sain tilaisuudesta paljon ja myös sen ymmärryksen, että tämän päivän nuoret ovat rohkeita, haluavat kehittää mieltään, katkaista totuttuja ajatusmalleja, sielukkaita, avoimia, sydämellisiä ja ihan hitsin viisaita.
Kun itse heidän iässään makasin baari-illan jälkeen kankkusessa, söin roskaruokaa ja katselin leffoja, eikä ollut huolen häivää. Noh tämä ei tietenkään ole aivan totta, mutta näin kärjistettynä pakko se vaan on todeta, että uusi sukupolvi on paljon uljaampi.
Haluan joku kerta tehdä ihan oman postauksen ajatuksista mitä on kummunnut viime aikoina aiheista häpeä ja itsensä rakastamisen taito.
Tässäpä vielä Elloksen mekko Alice ja alekoodi TIIAJAN23 taitaa olla vielä muutaman päivän voimassa, jolla saa 5% lisäalen Elloksen aletuotteista ja 33% alen normihintaisista.
Mitä teidän viikkoon kuuluu ja onko ollut joku kohokohta, miete, ruoka, leffa tai mikä tahansa, joka on tällä viikolla riemastuttanut sydäntä ja saa toki jakaa suruja myös. <3
Siis toi Balmuir-tarina oli niin ihana ❤️ Jospa sun innoittamana punainen palaa uudestaan – ehdottomasti haluaisin hankkia äidilleni, joka on aina rakastanut punaista!
Aina kannattaa yrittää sivuuttaa häpeä tai nolous, jos vähänkin on innostunut tai kiinnostunut. Suurimmalla osalla meistä on varmaankin samansuuntaisia pelkoja tai häpeän tai noloilun tunteita… olenko liian vanha tai nuori, olenko liian äänekäs tai hiljainen, innokas tai ujo, liian lihava tai liian pitkä, liian näkyvä tai huomaamaton ja MITÄ NE MUUT AJATTELEE MUSTA?!! Niin paljon jää maailmasta upeaa kokematta ja ihmisiä tapaamatta, jos jumittuu omiin ennakkoluuloihin tai -pelkoihin. Pois siis kaikki ennakkoluulot molemminpuolin; iän varsinkaan ei tarvitse olla erottava tekijä, sillä kaikenikäisillä löytyy yhdistäviä asioita, samoin kuin eri-ikäiset voi oppia paljon toisistaan ja toisiltaan.
Oma viikko on jostain syystä tuntunut tosi pitkältä ja raskaalta. Olen oikeastaan tehnyt työpäivän ja sen jälkeen vaan möllöttänyt mitään tekemättä, ei ulkoilua eikä liikuntaa, syönyt vaan sokeria ja rasvaa – ei hyvä! Odotin viikonloppua ja vähän reipastumista, mutta jaksoin tänään vaan raahautua ruokakauppaan, tehdä ruuan ja edelleen pötkötellä ruutua tuijotellen… Harmittaa, mutta ehkä vaan täytyy hyväksyä, että just nyt on tarve tehdä näin ja toivottavasti huomenna aktiivisempaa fiilistä. Iloa sain tällä viikolla muutamista ystävänpäiväviesteistä, miehen kaupasta vielä löytämistä Fazerin Runebergin tortuista, keltaisista tulppaaneista sekä tietysti arvontaonnesta eli ihanista yöpaidat sekä leffalipuista. Nyt onkin tiukassa harkinnassa mitä mentäis katsomaan – ideoita/suosituksia? (Meille ei sci-fiä eikä fantasiaa 😊)
Ihana Sari kiitos ja toivottavasti Balmuirille tulisi taas punaisia huiveja, niin saisit äidillesi sellaisen. <3 Kuulemma värit vaihtuvat aina, mikä on kyllä sinällään aika kiva juttu sekin. Mutta toivotaan punaista!
Just samaa moneen kertaan kuiskin itselleni, kun mietin mennäkö vai eikö mennä. Arvasin myös oikein, että olin joukon vanhin, toisaalta otettu siitä, että oli ajateltu, että paneeli voisi juuri minua kiinnostaa ja kiinnosti kylläkin. Toki jotkut nuorten jutuista oli sellaisia, jotka on tullut käsiteltyä jo pitkän matkan parisuhteessa, mutta mielestäni oli mieletöntä, että tämän päivän nuoret ovat hyvin viisaita ja haluavat ns. koko ajan kehittyä paremmiksi ja käsitellä vaikka traumoja ja kipeitä tunteita. Kun olin nuori, niin ei ollut kauheasti terapiaa. Esimerkiksi yhden parhaimman ystäväni kuolemaan en saanut minkäänlaista tukea ja kyllähän asia on kummitellut ihan nelikymppiseen asti. Nykyään ihmiset osaavat käsitellä asioita ja se on fantastista. Eli paljon on itsellä myös opittavaa.
Eli ihan samaa mieltä, meillä kaikilla on annettavaa toisillemme. <3
Voi ei, ikävää kuulla ja olisiko niin, että talvi vie jo voiton, täällä ainakin tuntuu nyt siltä. Toisaalta pitää olla itselleen armollinen, jos nyt soffailu ja suklaa kutsuu, niin pian taas toisin. <3 Paljon on ilonaiheita voi vitsi, mahtavia arvontavoittoja siellä myös, ihanaa ja ansaittua Sari.
Ei scifiä ja fantasiaa, hih haasteellista, mutta parit vinkit silti löytyy: Babylon oli uskomaton pläjäys elokuvan tarinasta ja vaikka leffassa on ällöjä kohtauksia ja irrallisia, leffa on sellainen, että kannattaa katsoa, koska on elämys. Whitney Houston elokuva mielenkiintoinen tarina Whitneyn elämästä, tosin kiillotettu, mutta hei Whitneyn musiikki, ihan mieletöntä. A Man called Otto on aivan loistava elokuva, jos et ole nähnyt alkuperäistä ruotsalaista versiota, niin tätä suosittelen, pieni suuri kertomus ja sydämellinen sellainen. Rakkaani merikapteeni ja The Banshees of Inisherin ovat myös listalla, ulkona siis tästä fantasiagenrestä, sillä eniten itse odotan, että pääsen katsomaan Avatar-leffan.
Ihanaa sunnuntaita Sari. <3
Siis tuota Man called Otto mietin, mutta onko se kökkö jos originaali ruotsalaisversio on nähty ja tykätty. Kovasti selailin ohjelmistoa ja tuo The Banshees of Inisherin oli myös mun listalla… Miksiköhän olen ohittanut tuon Babylonin ihan kokonaan? Kai sitä voisi siis mennä katsomaan oikeastaan mitä vaan, mutta mua niin ärsyttää jos leffa ei olekaan hyvä! Makuasioitahan nämä aina on, kuka tykkää mistäkin – mutta suosituksia on aina kiva kysellä, niin voi sit laittaa jonkun muun syyksi jos ei tykkääkään 😂
Babylon in sellainen runsaudensarvi ja pläjäys ja josta ei välttämättä kaikki pidä, itse pidin kyllä. Tuo Otto, jos olet nähnyt aiemman, niin siinä tapauksessa ehkei, hyvin samaa kaavaa noudattaa, ainoastaan jenkkiversiossa oli omaan makuun parempi loppu.
Leffailoa Sari. <3
Ihan täydellisen punainen tuo huivi, selvästi sinulle tarkoitettu sanoisin!
Ihanaa tuo kohtaaminen tuolla tapahtumassa. Minä olen töissä enemmän nuorempien kanssa kuin oma ikäisteni, koska he ovat avoimempia sekä ihanan hulluttelevia, rennompia jopa. Olen oikein otettu kun minua kutsutaan työmamaksi 🙂
Nuoret ovat niin valveutuneita ja viisaita nykyään. Ehkä me olimme silloin nuorena, meidän aikakaudella samanlaisia.
Huippuna tällä viikolla eiliset juhlat ja iloinen mekkoyllärini.
Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Tiia <3
Kerroit että helmikuu on kuukausista vaikein, mulla on ollut koko alkuvuosi tosi tahmea ja tuntunut ikuisuudelta. Pitkään jatkunut väsymys K:n jälkeen ja tuhruiset kelit. Juuri kun alkoi pellot vihertää täällä lähimökin maisemissa, tulikin taas roppakaupalla lunta. Onhan se kaunista, mutta en enää jaksaisi, kun oli jo hienoinen lupaus keväisemmästä.
Huivisi on todella kauniin punainen ja on niin sun väri! <3 Mieletön ajatus Balmuirilta!
Olit kunnioitettavan rohkea mennessäsi Milttonin tilaisuuteen; loikkasit reippaasti mukavuusalueen ulkopuolelle ja se on huippua. Minusta ei olisi löytynyt tuohon tilaisuuteen uskallusta, vaikka monenlaisia muita asioita olenkin tehnyt avoimin mielin. Moni saisi ottaa oppia sun rohkeudesta ja täysillä elämisestä <3
Kivaa viikkoa Tiia <3 (ja kisuvideo oli ihana!)
No nyt on käynyt kyllä naapurin kisu erittäin tuttavalliseksi. 😅 Kohta livahtaa kesällä sisätiloihin asti.
Muistan ikuisesti kun teininä istuttiin kavereiden kanssa Pariisissa metrossa ja se yhtäkkiä pysähtyy. Kuulutukset ranskaksi, jotka ei meitä auttaneet. Kaikki nousee ylös ja poistuu. Alko sydän hakkaan,, sit yks mies osasi vastata meillä vihdoin englanniksi, et hypätkää toiseen metroon, et joku hypännyt alle ja menee aikaa. Samalla reissulla Lontoossa metro pysäytettiin pommiuhan vuoksi ja käskettiin meneen kiertoreittiä. Vieläkin mietin miten lungisti me lopulta noi teineinä otettiin. En tiedä päästettäisiinkö kielikurssilla enää ilman aikuista liikkumaan. Silloin oli tosi vapaata. Piti vaan kertoa mihin mennään ja milloin tullaan ja kun tultiin ilmoitettiin itsemme saapuneiksi. 😅
Kivaa viikkoa Tiia. ❤️
Huhhuh mitä kokemuksia Jonna. Nuorena sitä varmaan osaa ottaa jotenkin iisimmin, eikä osaa pelätä samalla tavalla oman henkensä puolesta. Kielikursseillakaan ei varmaan enää sama meno. Joku keskiväli olisi hyvä näissä hommissa, nykyään kaikki mennyt äärimmäisyyksiin.
Ihanaa viikonloppua. <3
Huh, monenmoista on viikkoosi mahtunut. Ihastuttava tarina tuosta Balmuirin kaulaliinasta. Nykynuoret ovat todella rohkeita, keskustelevaisia, itseään pohtivia, avoimia…Kiva kun menit tilaisuuteen.
Niin on, ovat kyllä paljon viisaampia, kun sitä itse oli joskus. Ihanaa viikonloppua Marja. <3
Huikian kuuloinen on viikkosi ollut.
Totta , tämä helmikuu se on niin masentavaa, kuin on ollut koko syksy.
Mutta päivä kerrallaan on mentävä ja tarvottava, niin kuin ”mummo lumessa”☺
Antoisaa viikon alakua Sinulle Tiia ♫♥
Ihanasti sanottu ja ei kun etiäpäin. Ihanaa viikonloppua Marja-Terttu <3