Ai hitsi olen kaivannut blogin pariin, mutta mieli on ollut liian levoton viime kuukaudet, enkä ole osannut pysähtyä blogin äärelle. Kun käydään kierroksilla, sitä käydään urakalla kierroksilla.
Aika on soljunut sen verran vikkelään, että en enää muista milloin muuttopäätös Porvoosta Helsingin keskustaan tehtiin. Viisi vuotta asiaa kuitenkin miehen kanssa työstettiin eli päätös oli tavallaan meidän mielissä taputeltu valmiiksi. Toisaalta kun mies alkoi asiasta toden teolla puhumaan, en tuntenut oloani valmiiksi ja asia herätti mielessäni kauhua ja pelkoa.
Kun huomasin, että mies, sekä perheen kuopus oli innoissaan ja kotona vielä tuolloin asuva lapsi nro 3 oli myös innoissaan muuttamassa omaan kotiin, aloin sopeutua ajatukseen. Muilla mieli hyvin, perheen äidillä mieli hyvin.
Lopulta meille tuli samana päivänä kaksi muuttoa, tyttären ja meidän oma muutto. Mikä oli ehkä parhain ratkaisu, sillä muuten olisin itkenyt silmät päästäni ja jäänyt tuijottamaan tyttären tyhjää huonetta. Nyt oli muuta ajateltavaa napanuoran katkaisun tilalla.
Itse muuttoprosessi oli pitkä, sillä muuttaminen 206 neliön omakotitalosta 90,5 neliöiseen kerrostaloon on tavaroiden suhteen aika paukku. Olen luonteeltani keräilijä, joten moni luuli etten pystyisi luopumaan mistään, mutta päinvastoin. Olin työstänyt ajatusta tavaroista luopumisesta viisi vuotta ja olin enemmän kuin valmis. Kaikki mistä luovuin tai no miltei kaikki, oli jo valmiiksi mietitty. Talonpoikaissohva ja Latviasta ostettu kulmakaappi, niistä luopuminen kirveli hieman.
Koko muutto karsimisineen vei noin 8 viikkoa. Pyysin kaikkia läheisiä käymään ja hakemaan kirjoja, joita oli hurja määrä. Tavaroita jakelin niin ystäville kuin sukulaisille ja tuli hyvä mieli, miten paljon tavaraa pääsi tuomaan iloa muille ihmisille. Annoin paljon ja muutamia arvokkaampia, niitä myytiin edullisesti.
Tytär auttoi myymisessä ja sai siitä taskurahaa omaan kotiin. Lisäksi pari ystävää auttoi aivan hurjan paljon tavaroiden hakemisessa ja myymisessä. Täti kävi pari päivää pakkaamisapuna ja olisi varmasti käynyt vaikka kuinka monena päivänä, mutta sitä ei halunnut rasittaa ihmisiä. Aikaa onneksi oli ja sai tehdä karsimista pieteetillä.
Mieli on nyt hurjan paljon selkeämpi. En ole minimalisti, mutta meillä ei ole mitään ns. turhaa ja just ne ihamimmat ja rakkaimmat esineet matkasivat mukana. Pääsivät jostain syystä myös paremmin esille tässä kokonaisuudessa.
Onnellinen olen myös, että stadin keskustassa saan ostettua lempileipää ym. lähikaupoista. En tarvitse autoa vaikka autoni vielä tyttären käytössä on tämän kesän. Tykkään kulkea julkisilla tai kävellen, enkä ikinä ole mitenkään erityisesti tykännyt autoilusta.
Marimekon mansikkavuoret pääsi myös valtaamaan kotia ja oli kiva saada uudet lakanat uuteen kotiin.
Smeg on vihdoin arvoisellaan paikalla, eikä nurkassa kyhjöttämässä. Isän isän äidin lapsuudenkodin mansikkalamppu, jota rakastanut pikkutytöstä asti, on vihdoin katossa.
Meillä on muutto myös sujunut hyvin ja on paljon ihmeteltävää. Ollaan kyllä tultu läheisemmiksi, koska tukeuduttiin muuton alussa toinen toisiimme ihan eri tavalla. Ensimmäinen vuorokausi oli aika pelottava.
Terkuin Haru ja Rommi
Vaarin ja suvun kastemekko.
Muutto on aikamoinen elämänmuutos ja olihan tässä hommaa, mutta noin viidessä päivässä koti oli asuttava ja kamat paikoillaan. Jarrua elämiseen toi kodinkoneiden joukkoitsemurha ja kun netti ei toiminut. Kaikki pikkujutut jotka vaan voi mennä pieleen, meni pieleen, mutta laitetaan muuttohäslingin piikkiin.
Tykkään siitä, ettei tarvitse lähtemällä lähteä kävelylenkille, tykkään myös siitä, että maisemat ovat vaihtuneet vaikka tutut ja rakkaat maisemat onkin.
Ilta-Sanomat teki jutun tavaroiden karsimisesta ja jutussa on yksi lapsus, en ole koskaan omistanut satoja koriste-esineitä, mutta satoja mukeja kylläkin. 🙂
Miten siellä, minkälaisia tunteita muutto herättää teissä ja onko muita Marimekko mansikkavuoret-faneja?
Onnea uuteen kotiin,näyttää.tosi viihtyisältä ha kauniita esineitä Voin kuvitella että oli suuri työ karsia tavaroita;itse olen muuttanut aika monta kertaa,ja etenkin toiseen maahan muuttaessa tavaroita piti kunnolla karsia,mikä oli vaikeaa .Nyt on itselleni taas kertynyt tavaraa sen verran että pitäisi karsia kunnolla.Pienen osan olen laittanut kiertoon,mutta en tarpeeksi.Kaunista tulevaa viikkoa Tiia🍓🍓
Kiitos Jael kovasti. <3 Ulkomaille muutto on kyllä hurja rutistus. Muutoissa on kuitenkin just se hyvä, että sitä hilloamaansa tavaraa tulee karsittua. Kaikenlaista tuli säästettyä ja nyt en edes muista mitä ne tavarat oli.
Ihanaa ja aurinkoista viikkoa Jael. <3
Melkoinen urakka teillä ollut. Neljä vuotta sitten organisoin seitsemän viikkoa äidin muuttoa 80 neliöstä 38 neliöön. Ihan kauhea homma, hän tosin paljastui vielä pahemmaksi hamstraajaksi kuin luulin.
Pitäisi kyllä kotonakin raivata. Tänään juuri vein kassillisen vanhoja silmälaseja Specsaversiin, Joukossa oli pokia jopa 90- luvulta saakka niksiköhän olin niitä kaikkia säästellyt?
Jestas sentään Tuuli ja juuri tuo, että sitä vaan tavaraa kertyy, ihan jo huomaamatta. Pitäisi aina välillä muuttaa, siinä saa katsoa omaa hamstraamistaan silmästä silmään.
Jaa-a, en osaa sanoa miksi olet niitä säästellyt, mutta olisin voinut kysyä ihan samaa vaikka minkä oman roinan edessä.
Ihania kesäpäiviä Tuuli. <3
Paljon onnea uuteen kotiin !Jätitten sitten ihanan Porvoon, mutta ehkä Hesa onkin tässä tilanteessa parempi Teille. Haru ja Rommi olivat varmasti ihmeissään ja jppa kauhuissaankin muutosta ja kaikesta hösselistä mitä siihen liittyyy. Ihana kuva heistä, paljon silityksiä heille. Mihin mukisi joutuivat.?Varmasti on pitänyt karsia tavaraa kovalla kädellä. Itselläni ei tavara muuton vuoksi paljon vähennyt kun tuli miehen ja tämän talon mukana tulleet ja kotitalosta tulleet pelastettavat ja omasta asunnosta, Mutta kyllä alussa oli vähän avarampaa eikä olisi raskinut täyttää tilaa millään rojuilla.
Kiitos paljon Irja. <3
Näin teimme ja se sopii levottamalle sielulle ja kaivattiin muutosta ja muutos on helppo, kun palaa omille syntymäkulmille, joissa kuitenkin on tullut vietettyä elämästä suurin osa.
Paljon mukeja lahjoitin, Optimistia ja energiaa Katjalle lähti Tampereelle iso läjä Disney-mukeja, sitten ystäville, lapsille jne. Mutta paljon nyös jäi ja osa on kaapeissa ja käytössä ja sitten rakkaimmat Disney-mukit ovat säilytyslaatikossa sängyn alla. 🙂 Hehe sainpas tilaa niille.
Toivon samaa, että avaruus säilyisi tai avaraa ja avaraa, en ole minimalisti, mutta että turhaa tavaraa ei enempää kerry ja että osaisin jatkossa luopua paremmin.
No on teilläkin siellä ollut monenlaista kuviota ja näinhän se on, kotitalojen aarteet ovat rakkaita ja tärkeitä.
Ihania kesäpäiviä Irja. <3
Kotinne näyttää niin ihanalta ja ihan teidän tyyliseltä, vaikka on noinkin paljon karsittu. Mietin monesti sitä, että miten itse pystyisin luopumaan näistä muutamista talonpoikaishuonekaluista… Voisi olla vaikeaa. Itse asiassa nyt rempan ollessa meneillään mies ehdotti että luovuttaisiin talonpoikaissohvasta, mutta ainakin nyt tunnen, että sen voi luovuttaa vain lapsille tai sitten lastenlasten ekaan kotiin (jos huolivat), muttei vieraille 💔
Ajattele miten paljon enemmän askeleita sulle tulee, kun kävelet paikasta toiseen! On varmaan ihanaa kun kaikki on lähellä ja voi tehdä extempore-asioita.
Ja kisulit halailee toisiaan kaupungista riippumatta 😻
Ihanaa viikonloppua Tiia ja paljon onnenhetkiä uuteen kotiin! 💓
Kiitos paljon Maarit, värejä meillä edelleen piisaa, elän ja hengitän niistä. Ymmärrän sua täysin ja kyllä se kirpaisi, kun talonpoikaissohva lähti, mutta onneksi rakkaille ystäville ja pääsen sohvalle monet kerrat vielä istumaan. Loppupeleissä uudessa kodissa en ole miettinyt mitään vanhoja tavaroita, se luopumisen hetki on vaan se kirpaiseva.
Ihan totta, askeleita on kertynyt ihan eri tavalla nyt, joka päivä kipittelen jonnekin ja askeleita tulee luonnostaan.
Haru ja Rommi näyttävät viihtyvän, etenkin kun saivat uuden raapimispuun, jossa on monta makuupaikkaa mistä valita.
Kiitos paljon Maarit ja ihania kesäpäiviä. <3
Ihanan persoonallisen näköinen koti! Miusta on mahtavaa, kun ihmiset uskaltavat käyttää värejä ja sisustaa muullakin kuin Ikean huonekaluilla ja lampuilla. 😊 Mansikkavuoret näyttävät hauskalta yksityiskohdalta. Muutot ovat aina raskaita, viimeisimmät kaksi muuttoa ovat olleet ihan kamalia – ensin muutimme miehen kanssa yhteen (molemmilla oli kaksiot) ja sit ostettiin talo 11- vuotta sitten. Se tavaran määrä oli järkyttävä ja hankala päättää mistä luovutaan, kummalta jää mitäkin yhteiseksi. Kieltämättä osa muuttolaatikoista on vieläkin aitassa, kun niitä ei tarvinnut purkaa. 😁 Noh, täällä asumme edelleen ja onneksi ei ole tarvinnut muuttaa enää kertaakaan 11- vuoteen! ❤️
Oi kiitos paljon Milla. <3
Rakastan värejä ja elän niistä, saa energiaa. <3
Mansikkavuoret ovat kyllä pirteät ja sitruunalakanat toiset lempparit.
No huhhuh on teilläkin siellä ollut muuttoa jos jonkinlaista ja muutot ovat aina ihan kauheita, toki uudessa kiva, mutta kaikki se esityö ja myös se luopuminen ja minne luovuttaa sitä tavaraa.
Ihanaa kuulla ja hei teille löytyi täydellinen ja rakas koti, mikäs sieltä muuttaessa. <3
Ihania kesäpäiviä Milla. <3
Onnea uuteen kotiin, muuttamisessa onkin kova homma !!
Kiitos paljon Suvi ja aurinkoisia kesäpäiviä .<3
Kyllä on hirmuisen rankka muutto ollut teillä! Onnea uuteen kotiin!
Kiitos niin paljon Marja ja ihania kesäpäiviä. <3
Ihanaa että blogiin pariin olet päässyt takaisin.
Facessa ihastelin tuota mansikkalamppuasi.
Onnea uuteen kotiinne 🙂
Oi miten kiva kuulla Mari ja olen kaivannut tänne ja olisiko nyt taas aikaa. 🙂
Kiitos paljon ja ihanaa, jos lamppu viehättää.
Aurinkoisia kesäpäiviä. <3
Onnea uuteen kotiin! ❤️ Näyttää tosi kivalta, ihan sun näköiseltä, vaikka kevyemmin sisustetulta kuin entinen.
Kiitos paljon Jonna kauniista sanoista ja ihanaa uutta viikkoa. <3