On se vaan hyvä, että on kännykässä kamera ja kameralla tulee aika pitkälle kuvattua kaikki nautitut herkut. Tammikuuhan on monella laihdutuskuukausi, kuukausi jolloin kuntosalit menevät aivan tukkoon ja vakikävijät odottavat kuulemma helmikuuta, jotta uuden vuoden lupaajat poistuvat kuntosaleilta.
En tälläkään kertaa luvannut uutena vuotena mitään, koska kohdallani homma ei toimi kovin suvereenisti niin. Lupauksista tulee paineita, paineista ahdistusta ja tiedättekö mitä, ahdistuksesta tulee ruokahimo.
Tammikuu ei ole ollut aivan niin herkkujen kyllästämää, vaikka näistä kuvista voisi niin päätelläkin. Silti on tullut syötyä liikaa herkkuja, koska talvikuukaudet omalla kohdalla ovat energiattomia. Lisäksi olen ollut miltei kaksi viikkoa kotini vanki, sillä ensin lapsi oli todella kipeä miltei viikon ja flunssahan tarttui tietenkin minuun. Mitä sitten teen, kun energiatasot ovat alhaalla, no syön kakkusia!
Lisäksi mieltäni on vaivannut merkillinen sushi/wasabi/soyahimo jo marraskuusta, enkä saa sushista tarpeekseni vaan mietin sushia päivittäin!
Aion kohta mennä taas sushille… Myönnän olen heikko.. Laihdutus täällä ei katso vuodenaikaa vaan mielentilaa. Silloin kun paletti on kasassa, unet normaaleja, ei flunssia, on tasapainoinen olo, silloin laihdutus sujuu miltei jopa kuin tanssi. Juuri nyt ei kuitenkaan ole tuollainen olo vaan sellainen, että ansaitsen sushit ja ehkä hieman jopa lisää kakkusia, koska tammi-ja helmikuu ovat mälsiä kuukausia ja haen kakkusista lisävirettä.
Kirjoitin muuten viime viikolla kateudesta ja nyt tulee tunnustus, olen hirvittävän kateellinen juuri nyt kaikkia hoikkia ihmisiä kohtaan. En siis nuoria, koska olin itsekin ennen synnytyksiä hoikka, vaan minun ikäisiä laiheliineja kohtaan. Koen juuri nyt heitä kohtaan huonommuutta en ulkonäön puolesta vaan siitä, että hoikkeliineista saa mielikuvan, että heillä on koko elämä hallinnassa. Hoikka keski-ikäinen on sinut itsensä kanssa, hirmuisen Zen, raakapuristaa oikeastaan kaiken, joogaa, miettii ainakin tunnin päivässä universumia ja omaa osaansa siinä. Kun taas pallero, kuten minä, häsää ympäriinsä ajatukset sotkeutuneena, unet huonoina, aloittaa elämäntaparempan ja syö vain lisää kakkusia elämäntaparempan riuduttavuuden vuoksi. Kyllä tämä naisen elo on välillä ihan hirveätä!
Joten ei, mieli ei ole nyt aivan balanssissa, sillä sushi ja kakkuset täyttävät ajatukset, mutta onhan päivä vielä huomennakin…
Miten teillä, alkoiko tammikuussa elämäntaparemppa, miten se on lähtenyt käyntiin, mistä teillä ruokahimo kertoo? Miksi väsyneenä ja pienesti flunssaisena tekee mieli syödä koko maailma?
Pirtsakkaa maanantaita ja kevättä, valoa ja toivottavasti kapeampaa uumaa kohti kohottelen täältä.
*Kolme ylintä kuvaa on napsinut Pinkit korkokengät Maiju
Ihanan värikkäitä herkkukuvia sinulla. suorastaan huokuvat tunnelmaa "Ota minut". Tuollaisten edessä jos näppinsä pitää kurissa, niin on valtavasti itsekuria. Hatun noston paikka. 😉
Sinä olet kaunis ja normaalivartaloinen nainen. Tokihan se laihuus ja paino lähtee itsestä ja kun on sinut itsensä kanssa, on tavoittanut sen ihannepainonsa. Siihen ei ulkopuolisilla ole sanomista. Onneksi maailmaan mahtuu kaiken kokoisia ja mallisia ihmisiä.
Niin ei siinä vaan voi vastustaa, kun moiset herkut silmä bongaa!
Kiitos kovasti, sait ajatukset järkiin ja mielestäni normaalivartaloinen on todella kaunis sana. <3
Viisaasti myös toteat, kun on sinut itsensä kanssa on tavoittanut ihannepainonsa. Näin on näreet! <3
Meillä osuu tähän alku vuoteen parit synttäri, sit tulee vielä Runebergin päivä ja laskiainen jne. Ei pysty laihduttamaan…
Mun mies syö kaikenmoista moskaa eilä liho yhtään, vaikka varaa todellakin olisi. Mä en oo kateellinen, geeneistä tuo johtuu. Tosin syutän ehkä vähän miestäni omista kiloistani, koska siinä sivussa itsekin tulee suötyä mitä sattuu… Miehen puolustukseksi täytyy tosin sanoa, että mimä syön ne herkut, hän enemmän sitä rasvaista ja suolaista 🙂
Taemppiä Tiia helmikuuhun. Ollaan edelleen tyytyväisiä itseemme juuri tällaisina kuin olemme <3
Kylläpä oli kirotusvihreitä, kun on kännykällä kommentoinut 😀
Tää on juuri sitä sitku, niin tuttua. Vuosi sitten päätin, että stop ja hyvinhän se sujui aikansa, kunnes herkut ujuttautuivat taas mielen sopukoihin. Suklaa ei enää nappaa, mutta kaikki mitä keksin suklaan korvikkeiksi sitäkinenemmän. Voi meitä. Ja juu miehet pääsee helpommalla!
Täällä tulee aina kirjoitusvirheitä, kun en uudelleen lue näitä vastauksia. Ei väliä semmoiset ja tykätään itsestämme tälläisinä kuin olemme. <3
"Yritys hyvä kymmenen" tai no rehellisesti sanoen yrityskin taisi jäädä nelosen kanttiin – eli eipä tässä taas mitään ole terveellisten elämäntapojen taholta saanut tehtyä. Voihan rähmäkäpälä. :/
Kaikesta huolimatta ihanaa viikonalkua 😀
Tää on niin tätä Mira <3 Samoin sinulle <3
Tammikuussa aloitin sitruunaveden juonnin aamuisin ja tanssitreeneissä käynnit. Harmi vaan kun en joka viikko niihin pääse töiden takia.
Itsellä sama homma, en ole sinut oman kroppani kanssa vaan jotain on tehtävä mutta vaikeeta tulee olemaan 😀
Hienoa kuitenkin, että olet tehnyt asialle jotain mikä painaa mieltä. Tää on niin tätä, naisen elämää. <3
En tehnyt uuden vuoden lupauksia tänäkään vuonna. 5:2-paasto jatkuu mtta "normaalipäivinä" on tullut syötyä ehkä vähän liikaakin, pikku petraus olisi paikallaan. Onneksi valon määrän lisääntyessä alkavat raikkaat ja kevyemmät ruoat houkuttaa enemmän!
Löysin muuten jännittävän uutuuden eilen ihan Lidlin yrttihyllystä; Järvikylän wasabi-rucola, maistuu voimakkaasti wasabilta. Sitä salaatin joukkoon, vähän lohta ja ripsaus soijaa = kevyt sushisalaatti, ilman riisiä.
Lumo tuo on hyvä tuo teidän 5:2 ja yritin sitä noin vähän yli vuosi sitten, mutta en oikein osannut vaan tai ei riittänyt jaksamisia. Kun oli muutenkin se elämäntaparemppa päällä.
Se Järvikylän Wasabi-Rucola on jännä tuote, maistuu aivan Wasabille ja on vielä todella vahvaa. :9
Nam sushisalaattia <3
Minä rakastan ruokaa ja leivonnaisia ja sen mukainen onkin sitten ulkomuoto. Ulkomuodon suhteen olen jo antanut periksi, mutta nyt tuo keskivartalolihavuus alkaa jo vaikuttamaan terveyteen. Jotain pitäisi tehdä, mutta hyvä päivä aloittaa on aina huomenna. En yhtään tiedä, että miten saisin kasvatettua selkärangan itselleni.
Ilmeisesti pakko yrittää elämäntapamuutosta sitten, kun ulkomaiset marjat ja kasvikset saapuvat kauppoihin. Nyt siellä ei ole kuin mauttomia tomaatteja ja raakoja hedelmiä ja pullatiski notkuu laskiaispullia ja Runebergin torttuja, jolloin ei voi valita raakaa päärynää. Eikös ollutkin hyvin perusteltu, että miksi elämäntapamuutos ei ala edes huomenna vaan vasta toukokuussa? 😀 😀
Juu silloin jos tulee terveydellisiä ongelmia, silloin tulisi hieman hillitä, mutta miksi se on niin vaikeaa. On täälläkin istuessa möhömaha ärsyttävästi painamassa, se ei tunnu lainkaan hyvältä olotilalta.
On muuten helpompaa, kun saa marjoja ja keväällä tekeekin enemmän raikkaita asioita mieli.
Tuo oli niin hyvin perusteltu ja lähdin siihen imuun nyt mukaan. 😉
Aaaa, toi Fazun brunssi 😛 😛
Sano muuta, en kestä! <3
Mun tammikuu alkoi hyvin ja rapistui loppua kohti, Nyt aloitan taas uusin voimin helmikuun, sillä jos saan edes puolet kuukaudesta syötyä fiksusti niin lopputulos ei voi olla ihan katastrofi 😀 Ja nyt aion palata taas siihen yhden asian muuttamiseen kerrallaan. Muistetaan olla armollisia itsellemme, Tiia <3
Niinpä ja miten olisi malli, viikolla kuirailet ja viikonloppuna saa hieman herkutella? Juu en pysty montaa asiaa muuttamaan kerrallaan, täällä siitä tulee katastrofi ja kaikki luhistuu. Jotain pitää olla mistä pitää lohtuna kiinni. <3
Muistetaan Marika se, vaikka aina tuleen iitä itseinhon päiviä, mutta tulee myös niitä ilonpäiviä. <3
Ihana Tiia ja kakkuset <3 Useimmiten tulee syötyä pikkkulapsen kanssa terveellisesti ja säännöllisesti. Sitten niitä kakkusia ja pikkusuolaista tekee mieli, jos se lämmin ateria jää välistä ja sitten tulee känkkiskin esiin, ihan ku lapsilla 😀 On kyl aika herkut kuvat!
Totta tuo, jos syö lämpimän aterian ja vielä hiilareilla, niin ei tee niin mieli niitä kakkusia. 🙂 Hih ja känkkishän se sieltä tulee. 😉
Täällä yksi flunssan kouriin joutunut, ja joka tosiaan haluasi syödä koko mailman..ha ah haa. Onneksi kaapissa on kuitenkin vain valo ja näkkäriä. Niillä ei juhlita :(. Mun elämäntaparempat kestää yleensä viikon ;))
Ihanaa ja herrrkullista maanantaita Tiialle <3
Mutta näytät niin upealta, ehkei tarvi niin paljoa remppailla, olet syönyt viisaasti. <3 Kovasti zemppiä flunssaan ja ihanaa keskiviikkoa Maarit <3
Olet sinä Tiia niin ihana! Niin tykkään lukea, mitä kirjoitat. Ei ole minunkaan tammikuu ollut ihan balanssissa. Flunssat ja muut niin samat kilot vaikka joku piti lähteä. Ei kun uutta kuuta kohti ja mitä se tuokaan tullessaan 😊 Täältä töistä minä Riitta toivottelen ihanaa helmikuun alkua sinulle! 💗 ps. Minä kun en osaa vaihtaa minun nappi nimeä 😕
Tuli ihme kysymysmerkkejä, kun en ole aiemmin uskaltanut kirjoittaa…
Mobiililla jos kurkin viestiäsi, niin näen kaiken mitä kysymysmerkkien taakse kätkeytyy. <3 Riitta olet niin ihana ja valoisa aina, ai että tykkään susta. <3
Juu jos tulee flunssaa ym.niin heti menee kaikki sekaisin. <3 Nappinimi on ihana ja nyt tiedän kuka sen merkin takana on. <3
Tuli ihme kysymysmerkkejä, kun en ole aiemmin uskaltanut kirjoittaa…
<3
Mums, mitä ruokakuvia 🙂 Lounastin hetki sitten nyt tuli taas nälkä.
Ikävä juttu tuollainen flunssakierre ja ei silloin todellakaan voi laihduttaa tai tarkkailla syömisiään kun olo on kurja ja hakee siihen helpotusta. Älä soimaa itseäsi tästä turhaan Tiia <3
Sushi himo on iskenyt minullekin joten kerran viikossa on saatava.
Kakkusia en juurikaa ole syönyt – okay laskiaispullan ja eilen mazarinin. Kun valon määrä nyt lisääntyy kohisten jää kyllä makeanälkä siihen.
Tsemppiä ja toipumista <3
Juu flunssassa, erityisesti sellaisessa puolivillaisessa tekee kaikkea lohduksi mieli… Sushia on kyllä saatava koko ajan, täällä ei edes kerran viikossa riitä, kauhea vitsaus, toivon todella, että menee pian ohi!
Totta makeannälkä erityisesti kuuluu pimeään aikaan.
Kiitos kovasti Marjo <3
Voi kun saisin sut innostumaan siitä neljän viikon PH-ruokavaliosta. Sillä oli mulle niin käänteentekevä vaikutus varmasti ihan koko loppuelämän (joka toivottavasti sen avulla jatkuu piiiiitkään :)) kannalta, että niin toivoisin kaikille sen hyvän ja tasapainoisen olon, joka siitä tulee. Ei tee enää mieli luopua siitä ikinä. Koska niin se on, että silloin kun elimistö on hapan, tekee mieli vuoroin suolaista ja makeaa ja rasvaista. Ja mitä enemmän niitä mättää, sitä huonommaksi olo muuttuu ja sitten tulee sellainen "mitäs tässä enää millään on väliä, kun kerran jo on niin turpea ja paha olo"-fiilis, että ei enää pääse alkuun missään, kun ei muista miltä muunlainen olo tuntuu. (Puhun ihan kokemuksesta, en lämpimikseni. Mullakin kun tollainen vaihe on ollut).
En ole vielä ehtinyt siitä kirjoittaa, mutta kävin viime vuoden keväällä kehonkoostumusmittauksessa ja se oli sen sortin järkytys, että tajusin, että tässä ei nyt ole peilikuvalla tai ulkonäöllä mitään merkitystä, vaan terveydellä. Kaikki sisäinen kauheus (sen paremmin kuin kauneuskaan) ei valitettavasti näy päälle päin. Mutta se PH-dieetti, joka oli mun viimeaikaisen elämäni ehdottomasti paras 4-viikkoinen kaikinpuolin sattui niin hyvään saumaan, että sillä pääsin ihan kokonaan uuden elämän alkuun, jota nyt jatkan lihaskuntoharjoittelulla, koska mittaus kertoi myös sen, että muutaman vuoden reenitauon (josta 2,5 vuotta johtui kroonistuneesta kipuhelvetistä) jälkeen mun lihasmassa on kutistunut olemattomiin. ja se ei enää tässä iässä vetele, vaan siihen tarvitaan muutos. Ja ne muutoksen avaimet on ihan omissa käsissä. Ainakin itse oon sellainen, että pitää ärsyyntyä itseensä niin paljon, että lopulta menee kuppi nurin ja alkaa tehdä asioille jotain. ja kun siihen tekemiseensä sitoutuu, sitä ei voi kukaan ulkopuolinen pysäyttää (sen paremmin kuin saada alkuunkaan).
kirjoitan varmaan tosta jahka on sopivasti aikaa ja sopiva mielentila. Työt vähän häirii :).
PS. Sushi on kyllä paljon parempi himotuksen kohde kuin moni muu. kakkusista en sano mitään 🙂
Nostan niin hattua ja kaikki kuulostaa kovin järkevältä ja houkuttelevalta. Varmaan tarvisi tulla juuri joku stoppi tai joku lääkärijärkytys, sillä silloin tosiaan kun menee kuppi nurin, silloin alkaa tehokuviot!
Kolesterolikin kun on 4,7 ja muutenkin verenpaine suorastaan matala, hyvät geenitkin saanut, mummi eli 102v ja toinen jo 94, niin jotenkin sitä vaan ei saa itselleen selitettyä, että no nyt.
Mutta jos tuohon kipuhelvettiinkin on auttanut koko tuo sinun muutos, niin kyllähän tuo on todellakin varteenotettava ja aivan mieletön asia. <3
Sushi on hyvää. <3
Joo kyllä se on niin epistä kun toiset voi syödä lihomatta, mulla on ollu jo pitkään huono ruokahalu mutta paino ei silti laske yhtään, syön ainakin liian harvoin… Lääkärissä tuli ylimääräinen sydämen muljahdus kun lääkäri nosti antibioottiannostusta vilkaistessaan mua ja sanoi että se menee painon mukaan, ei riitä…
Voi Minna tuo lääkärin sutkautus, se on sellainen, että maa vajoaa alta ja näitä on kyllä välillä kuultu.. Voi että. <3 Voi meitä kovasti zemppiä ja pää pystyyn, joohan. <3
Alkoihin se ruokaremppa vuoden alussa, mutta onneksi tammikuu on nyt ohi ja voi olla taas ihan vapaasti oma itsensä. Siis sortua herkkuihin. Olen huomannut, että on vaan parasta hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Noita ruokakuvia katsellessa tuli taas nälkä!
Ihana sinä <3 Hih voi että ja anteeksi, mutta sain tästä kovasti lohtua. <3 Näin on koitetaan hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme, se juuri on viehättävää. 🙂
Voi, miten herkullisia ruokakuvia! Annukka tuossa kirjoittaa PH-ruokavaliosta, toivottavasti ehtii siitä pian kirjoittaa. Mielenkiintoinen. Mutta itseni tuntien… minun juttuni taitaa olla se kohtuus kaikessa. Minullakin on jonkinlainen Sushi-himo iskenyt. Ne vain ovat niin hyviä.
Ja uuden vuoden lupaukseni ovat pitäneet. Lupasin juoda vettä enemmän ja pyörittää hulahulavannetta päivittäin 😀
Reipasta helmikuuta!
Sori kun nyt tänne "sekaannun", mutta olen Tuula kirjoittanut siitä PH:sta viime keväänä. Löytyy 3 tekstiä tunnisteella "PH-dieetti". (Nyt mun on ollut tarkoitus kirjoittaa siitä kehonkoostumusmittauksesta ja mitä siitä sitten seurasi, mutta katsoo nyt).
Enempää en varasta Tiian palstatilaa täällä. Kiitos ja anteeks 🙂
Kiitos Annukka tiedosta! Ja annetaan Tiian jatkaa 🙂
Ihanat te ja saatte "melskata" täällä sydämen kyllyydestä höpsöt. <3 Hulahulavanne on niin mahtijuttu, sillä varmasti vyötärökin kapenee. 🙂 Sushi ooh taas tekee mieli, ei tästä kyllä tule mitään. Puspus teille molemmille. <3 <3
Ihania herkkukuvia <3 On tullut napsittua itsekin kaikkia herkkuja ja ruokia alkuvuosi jo ihan kiitettävästi, tänä aamuna tehtiin koko perheen kesken sopimus karkittomasta helmikuusta mutta luulen että minulle se on vaikeinta…kun se suklaa vaan on niin hyvää 🙂 Mukavaa helmikuuta <3
Karkiton helmikuu, juu en pysty, hermostuttaa jo ajatuskin, mutta aivan hirmuisesti zemppiä teille <3
Mä olen nyt yrittänyt pitää karkkipäivää lasten kanssa, perjantaina pääsee aina herkuttelemaan. Nyt on taas lipsuttu kun ollaan koko porukka kotona flunssassa. Mies kävi lääkärissä ja haki samalla vähän limpparia ja kakkusia. Ens viikolla sitten taas virallinen karkkipäivä 🙂
Karkkipäivä on fiksu idea tai, että herkuttelee enemmän just viikonloppuna ja viikolla kuirailee. <3 Flunssassa ei vaan voi välittää mistään, vaan tulee huidottua suuhun mitä lähellä on ja mikä maistuu! <3
Voi hyvät hyssykät, mitä ihania annoksia. Ihan vesi kielellä, vaikka justiinsa, kun kotiuduin, söin pari paahtoleipää päälle makaronia ja tonnikalakastiketta, niin ja jälkkäriksi kolme palaa tummaa suklaata kahvin kans ☺☺
Vuosi sitten tammikuussa tein sen karkkilakon, joka kesti juhannukseen, mutta totesin ettei siitä seurannut mitään sen kummempia tuloksia, niin nyt en tehnyt sitten mitään lupauksia☺
Ihanaa maanantaita Sinulle Tiia ♫~♥~♫
Ooh leivän päälle makaronia, tuo on uusinta uutta, mutta kuulostaa herkulliselta! <3 Kolme palaa tummaa suklaatakin kuulostaa erittäin järkevältä. 🙂 Tuo oli hyvä tutkimusmatka ja jos siitä ei ollut mitään hyötyä, niin miksi kieltäytyä?
Ihanaa keskiviikkoa <3
Olipa herkkuja! 🙂 Juu, ei ollut timmikuu täälläkään, sairastelu esti liikkumisen (ja estää edelleen) ja keskivartalo kasvaa. Saas nähdä mihin mittoihin sitä enää kakkosen jälkeen palaakaan, eipä tuota auta miettiä nyt. Pähkään täällä juuri ostaako vai eikö illan leffaan karkkia, ehkä pitäisi skipata… 😀
Juu älä mietin nyt, syöt vaan terveellisesti ja välillä kuitenkin herkkuakin saa nauttia. Uskon, että sinun treenaamisinnolla kaikki mitä nyt tulee, niin lähtee. <3 Mitenhän kävi, karkkia vai ei? 😉
No et kyllä ole mikään pallero ��.Hyvin meni dieetti ja nyt on hieman orpo olo, kun ei ole niin tarkkoja määräyksiä kun tammikuussa. Silloin kaikki oli niin selkeää ja helppoa, ei poikettu ohjeista. Nyt on vaan itsestä kiinni ja pelko repsahtamisesta. Kyllä tää välillä on vaan niin vaikeeta ��
Välillä vaan on niin vaikeaa ja juuri miten pitää balanssi dieetin jälkeen, se on vaikeaa. Voi meitä ja kiitos ja jos näkisit uikkareissa, että huhhhuh. 😉
Tuo ruuan kuvaaminen olisikin hyvä juttu, niin ei tarvisi muistella mitä on tullut syötyä!
Suklaasta olen päässyt erilleen, mitä nyt pari kertaa viikossa on pakko syödä. Minulla tämä herkkujen syönti on kausittaista, välillä menee pitkäkin aika ettei tee mieli herkkuja ja toisinaan niitä pitää popsia koko ajan…
Mutta niin kauan kun mahdun vanhoihin vaatteisiini, en aio huolestua 😉
Aurinkoista helmikuuta <3
Sama täällä, suklaasta päästy, mikä on kyllä suuri ihme. Mutta kun on niin paljon muuta!
Niin kauan kuin mahdut, niin ole vaan tyytyväinen, sillä vaatteet ovat hyvä mittari. 🙂
Ihanaa helmikuuta Ellen <3
Ihania ruokakuvia. Just tänään mietin, että pitäis haastaa taas itsensä johonkin… vaikka kuukauden lankutustreeni tai kyykkytreeni tai jotain… Onneksi päivä pitenee ja aurinko näyttäytyy pitempään niin tulisi lähdettyä edes ulos reippailemaan.
Mukavaa viikon alkua ♥︎
Uijui, mutta tänään katsoin juuri viimeisimän videosi ja näytät aivan mielettömän hyvältä! Ehkä johtuu sitten niistä lankutuksista ja muusta. 🙂
Lenkit kyllä maistuu pian taas ihan eri tavalla, eikä tarvitse mm. pelätä liukastumista.
Ihanaa viikkoa <3
Voi kiitos, mutta edellisestä lankutuksesta on niin kauan aikaa, että siitä se ei voi johtua 😀
Ehkäpä se johtuu geeneistä.
Voi Tiia Voi Tiia. Sinä olet niin ihana <3
"olen hirvittävän kateellinen juuri nyt kaikkia hoikkia ihmisiä kohtaan…. vaan minun ikäisiä laiheliineja kohtaan. Koen juuri nyt heitä kohtaan huonommuutta en ulkonäön puolesta vaan siitä, että hoikkeliineista saa mielikuvan, että heillä on koko elämä hallinnassa. Hoikka keski-ikäinen on sinut itsensä kanssa, hirmuisen Zen, raakapuristaa oikeastaan kaiken, joogaa, miettii ainakin tunnin päivässä universumia ja omaa osaansa siinä."
Hmmm…En tiedä pitäskö mun edes sotkeutua tähän, kun olen just tuo sun *kateuden Kohde* 😉 Tosin mun Zen on nanosekunnin tasapainossa. Minulla ei ole (vielä) mehulinkoa, mutta muuten syön ehkä siten mitä tuolla tarkoitata 🙂
Universumista ei tule mieleen kuin elokuva studiot ja niiden tunnari…oman osuuden miettiminen loppuu yl ajatukseen..Mitä He***tiä mä täällä teen(siis jossain paikassa.) En siis mietiskele, en ole balanssissa..Olen aina ollut sutjakka ja silti kärsin ulkonäkö-ongelmista. Minua 'haukutaan' luuviuluksi, laiheliiniksi jne…Olen aina ollut urheilullinen ja liikunnallinen. Olen sairastanut nuorena bulimian, ollut melkein anorektinen ja siksi syömiseni edelleen on 'vahdittavissa', yksinkertaisesti unohdan syödä! Kokkaan ja leivon, mutta en minä niitä suuhuni pistä. Maistan kyllä, mutta siihen se sitten jää. Myös minun suhteeni ruokaan on väärisynyt, kuten ylilihavien. Jos syön vaikka kakkua, nään edelleen silmissäni vanhan balettiopettajan huutamassa 'liiasta löysästä'. Vaatteet ostan lasten osastolta, tissejä ei ole ja ilman meikkiä ja uniseks vaatteet päällä menisin kundista 🙂
Viimeiset 2 v on mennyt raahatessa painoni alipainon puolelta normaalipainoon ja pieni flunssa tms vastoinkäyminen ja paino putoaa humps, kun en pysty syömään. Minulla on ruokapäiväkirjat jne kokeiltu, tehty 'dietti-ohjelma', mutta kun en pysty syömään ohjeen mukaan….kulutan enemmän kuin syön..Tasan ei mene onnen lahjat!
Ja en missään nimessä sitten loukkaantunut eikä tarkoitukseni ole loukata ketään. Kerron vain millaista on olla *kateuden kohteesi* 🙂
Ihanasti taas kirjoitit. Tsemppiä helmikuuhun <3 Kaikille!
Voi ei sinä ihana Satu ja ymmärrän hyvin, että apua postaus olisi voinut jopa loukata, sillä entä juuri hoikat, jotka eivät taas millään liho. Mutta oma postaukseni oli jälleen kerran subjektiivinen kokemus omasta elämästä, kuten tämä sinun kommentti.
Olen aina miettinyt miltä tuntuu olla ihminen joka unohtaa syödä, juu olin itsekin sellainen ehkäpä sanotaanko parikymppiseksi, mutta siitä lähti rakkaus ruokaan ja eihän se ensin missään näkynyt vaikka luulin olevani silloinkin pallero, eli vääristynyt minäkuva oli. Nyt ei ole vääristynyt vaan liiankin realistinen..
Se että syömisesi on vahdittavissa on varmasti raskasta ja aiheuttaa henkistä taakkaa. Ehkä sitten tämä ns. kateuden kohde tarkoittikin sitä, että miten jotkut ihmiset pystyvät ns. syömään järkevästi ja pitää itsensä hoikkana. Se on taitolaji ja se on sitten eri tavoin hieman sinulla kuin minulla hukassa. <3<3
Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi ja täältä lämpöinen hali sinä ihana. Kiva kun sinne sinunkin blogiin kirjoitin tästä, että yksi asia on meissä sitten on eriä. Voi minua ja anteeksi. <3
Tsemppiä sinnekin <3
VOi Tiia, et todellakaan loukannut, päinvastoin näytit ymmärtävän pointtini!Kuten minä ymmärsin sinun. Kummankin ongelma on paino, vaikka eri määreissä, mutta vaikuttaa kummankin omaan elämään!
Onneksi Me jokainen olemme erillaisia ja painimme omien ongelmiemme kanssa. Päältäpäin on vaikea kertoa, mikä/mitä toinen oikeasti on.
Syömisestäni Meillä mies muistuttaa ja muksutkin oppineet kysymään ja muistuttamaan, että äiti oletko syönyt? ( taas yksi pointti, mitä syyttää sitten kun lapsuuden traumojaan käsittelevät:))
Voit huoletta kommentoida kuten haluat 🙂 olen jo sinut ko. asian kanssa,enkä enään korvaani letkauta, mutta kieltämättä välillä käy säliksi elimistöäni, kun minun syömisiäni joutuu sietämään;)
Tuohon järkevästi syömiseen ja hoikkuteen vielä on pakko sanoa; Ne ovat ihan oma ihmisrotu 🙂 työkaveri on fittness-kilpailija ja oikeesti sen elämä ja puheet pyörii vain lihasten=ulkonäkö ja ruuan ympärillä…..mieluumin kuitenkin valitsen oman elämäni <3
Niin se kaiken takana on se minäkuva ja tyytyväisyys siihen. Se on niin vaikeaa meillä naisilla…
Minä silloin kun blogiisi kommentoin tuumin, että olet oikea aktiiviurheila ja niin hyvässä kunnossa, en tiennyt tarkemmin taustoja. Näin tämä maailma menee, kuten kateuspostaukseen kirjoitin, että koskaan ei tiedä toisen huolia.
Hui olisi pelottavaa, jos omasta kehosta tulisi ns.uskonto…
Olet ihana, täältä valtaisa hali <3
Just vedin Runebergintorttua, joten juu ei aloitettu laihista, eikä muutakaan remppaa. 😀
Mut noiden pöytien ääressä en yhtään ihmettele, että lankeaa, ei ole helppoa, ei…
<3
Ei ole helppoa ei ja pitääkö sitä alati hakeutua noiden pöytien ääreen. <3 Runebergin tortuista ja laskiaispullista en tykkää, mutta nyt mietin koko ajan yhtä paljon Ellen Svinhufvudinkakkua ja sushia…
<3
Juuei, ei sovi ei. Siis mikään uudenvuoden lupaus ainakaan laihtumisen tai elämäntaparemontin kannalta. En tiiä, mut mulla on sama vika kuin sulla. Pitää saada herkkuja, naminam. Sitten kohta harmittaa, kunnes taas tekee mieli. Kun sinnittelee muutaman päivän, niin tulee kauheita vieroitusoireita: kuola valuu ja kädet tärisee. Ei pysty kaupassa herkkuhyllyjen äärellä heikko ihminen pysymään vahvana. Sitten kassalla melkein nolottaa, kun omia ostoksia katsoo. Mutta niin, siis ku ruoka on ihanaa ja syöminen niin kivaa. Niin, minusta tuntuu nykyään, että mulle käy kaikki. Ruoka ja herkut. Nytkin vedin perunoita kermaviilikastikkeen kanssa ja kyllä oli hyvää. Oikein naurattaa itseänikin, että kuinka sitä voi olla näin pöhkö 😮 😀
Aivan sama juttu kaikessa ja kyllä jos on muutaman päivän ilman, niin ihan vallanmeinaa pyörtyä!
Perunat ja kermaviilikastike aah ja ruoka on ihanaa ja syöminen! Hih pöhköä, miksi ei voi muka itse päättää mitä tekee, on se hassua. 🙂
Minulla toimii se valkoisten jauhojen ja sokerin välttämäminen – joulun aikaan ei toiminut ja slltä se tuntuikin. Nyt on lautasella taas paljon vihreää ja sekin tuntuu heti 🙂 mutta odotappas kun tulee laskiainen ja mantelimassapullat – silloin lähtee käsistä – 🙂 kunnes palaan taas ruotuun 😉
Jauho ja sokeri, ne väsyttää, turruttaa ja tekee hetken hirveän onnelliseksi. 🙂 Onneksi laskiaispullat ei ole mun juttu, no mitä onneksi ja onneksi, höh aina jotain muuta suuhuni löydän. 😉
Mää en ees yritä laihuttaa… 😀 Ei mulla riitä energiat semmoseen itsekidutukseen. Syön ku syön ja zilleen. Hmm, ja toi sun sushin himo on hiipiny tänne Ouluunki. Oon monesti miettiny viime aikoina sushin syöntiä… 😀
Onko se hiipinyt sinnekin, sushihimo on ihme juttu, tuntuu että se on kaikkien huulilla. ,)
Yritin sokerilakkoa ja vaikka mitä mutta ei vaan mistään tule nyt mitään. Jouluherkuttelu jäi päälle, pöh.
Miten kuulostaa joka sana nyt tutulta. <3
Siis onneks ei hengailla, koska oltas lounailla, illlallisilla ja aamupalalla sushilla, koska tääl kans sellanen sushihimo päällä ettei mitään rajaa! Huh!
Hih aattele meitä, jos oltaisiin vaikka samassa työpaikassa, voihan sushi sentään jo pekkä ajatus. 😉
Siis voiko sanoa että perse sentään. Olen alkanut tarkkaan katsomaan mitä suuhuni laitan ja mitä en. Syksyn aikana haalin mukaani hurjat kuusi kiloa ja mahdun enää vain muutamiin vaatteisiini. Olo on epämiellyttävä ja itkettää koko painon nousu. Laukon jumpalla, juoksemassa, hiihtämässä jne ja siltikään ei paino lähde laskemaan. Varmaan pitää aloittaa sellainen dietti missä ihan tosissaan nähdään nälkää.
Voi sanoa ja hyvin paljonhan se tuonne peppuun liittyykin nämä asiat… Hööhh… Helposti tullut ja ei millään lähde, voi miten tuttua ja mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeampi. Eikä nälässäkään voi olla, sitten tulee kärttytiia…. VOi suru meitä. <3
Ihania herkkuja – ihan keveän näköisiäkin 😉
Hih ja eikö niin olekin, jos on vähän painava herkku, se ei lihota. 😉
That food looks amazing!
Mila thank you so much and so nice that you are here. <3 Have a lovely day <3
Mä en yleensä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle, mutta tänä vuonna ajattelin olla ilman limua ja karkkia. En muutenkaan ole hirveän perso makealle, mutta kyllä se käsi sinne karkkipussiin eksyy jos mies on karkkeja ostanut.
Mun tammikuu meni oikeastaan aika hyvin. Limuja en juonut yhtään, en ole oikeastaan yli puoleen vuoteen muutenkaan hirveästi limuja lipittänyt ja nyt saldo oli pyöreä nolla. Karkkia teki pari kertaa mieli, mutta ei tullut syötyä. Kerran söin jäätelöä jossa oli myös suklaata ja pari kertaa käytiin juhlimassa miehen kummitytön synttäreitä joissa ekalla kerralla söin pari pullaa ja toisella pienen palan kääretorttua. Kahviin en laita muuta kuin maitoa. Kotona oon juonut jotain mehuja jonkun verran, mutten niitäkään joka päivä tai litralotkulla.
Hienoa tuo limulakkokin, sillä olen myös limuriippuvainen, juon joka pv limua, light limua, mutta limua kylläkin. Olen riippvainen…
Hienoa, että tammikuu meni noin hyvin ja se on varmaan niin, ettö kun jonkun asian päättää, niin sitten se onnistuu. Päätökseen tarvitsee vain voimaa ja se täältä nyt uupuu. Mutta kaikki tämä tuki auttaa. <3
Moikka Tiia 🙂
ehdinpäs vielä jotain raapustamaan tämän vuorokauden puolella.(Opiskelu häiritsee nyt harrastusta todella pahasti!) Tärkeintä on se hyvä olo, ei se kuinka laiha sinä olet!
Elämästä pitää nauttia. Annukka kirjoitti tuossa edellä todella hyvin. Nythän paljon jo kirjoitetaan siitä, että ne laiheliinit ovat usen huonommassa kunnossa kuin vähän pyöreämmät ihmiset. Kyllä meidän iässä ratkaisee, niin paljon se myös miten sinä voit korvien välissä. Ajattele, nyt onko se elämää, jos joutuu koko ajan laskemaan ja kärvistelemään. Minun tuttavapiirissäkin on näitä ja valitettavasti muutaman on sairastunut vakavasti.
Let´s enjoy life ja pidetään kohtuus! Pienin askelin kohti muutosta mutta elämäniloa ei saa kadottaa.
BTW nuo ruokakuvat ovat todella makeita!
Ihana Tuulaanneli <3
Kiitos kun raapustit, luin tämän jo aamulla, sitte tupsahti se korttihässäkkä, johon olisin muuten tarvinut palan kakkusta, mutta nyt täällä. <3 Sain meinaan tästä valtavasti voimaa, nautitaan elämästä, se oli tärkeä lause. Miksi juuri se aina unohtuu. Kerran täällä eletään ja nauttiakin pitää. 🙂
Niin totta tuokin, laihuus ei ole autuus, eikä terveden tae.
Kiitos tästä niin paljon, erittäin viisaita sanoja <3
Huomenta! Näin susta unta! ♡ Unessa oli niin hauskaa 😀 Aamulla oli niin pirteä olo, kun hoksasin, että sinä olit unessa mukana 🙂 Meillä oli kesä ja pihalla oikea uima-allas, jossa polskuttelimme. Ihme uni 😀 Mulla alkoi eilen dietti, ei voi mitään. Joulun aikaan kuukauden loma ei tehnyt mulle hyvää…nyt on ollut niin turvonnut olo….Pakko siis puuttua asiaan….Ei tästä muuten tule mitään. Minäkin olen välillä kade hoikille ihmisille. Niillä on selkärankaa, joka multa puuttuu näköjään….Ihanaa päivää ihanuus ♡
Iiiihaaanaa uni, ehkä se joskus toteutuukin vielä, ei yhtään mahdotonta. <3
Ymmärrän tuon turvonneen olon, mutta sinä oikeasti näytät aivan vietävän hyvältä. Ne Lappihotellikuvatkin, olet upea pakkaus, äläkä vaan mieti ettet olisi. <3
Ihanaa iltaa <3
Meidän pitää harjoitella vielä niitä itsensähyväksymisharjoituksia. Itse en jaksa enää stressata kiloja. Mietin nykyään miltä musta tuntuu. Tosin kun en käytä oikein sokeria enkä usein mitään epäterveellistä, niin tuntuu hyvältä. Mä vielä niin tsemppaan sut mun herkkuihin 🙂
Se tässä kuule ongelma, kun ei olla nähty! Niin itsensähyväksymisharjoitukset ovat jääneet unholaan…
Ihana sinä ja zemppi ja reippaampi olotila olisi tarpeen. <3
Se tässä kuule ongelma, kun ei olla nähty! Niin itsensähyväksymisharjoitukset ovat jääneet unholaan…
Ihana sinä ja zemppi ja reippaampi olotila olisi tarpeen. <3
Kyllähän se taas tänäkin vuonna alkoi, elämäntaparemontti, mutta toteutus on ollut kohtuullisen heikkoa, myönnän! Nyt vaan olisi otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä oikeasti asialle jotain… teinkin , viikonloppuna, vadillisen laskiaispullia!
Niin aina on jokin vaihe, joulu, laskiainen, synttäreitä, kaikkea mahdollista. Vaikeaksi tehty nämä hommat. <3 Voi meitä. <3
Niin aina on jokin vaihe, joulu, laskiainen, synttäreitä, kaikkea mahdollista. Vaikeaksi tehty nämä hommat. <3 Voi meitä. <3
Mun laihdutus tössähtää aina siihen, että runebergintortut tulee kauppoihin. Ykkösherkku niin niitä tulee syötyä harva se päivä. Sen jälkeen tuleekin laskiaspullat. Kuukauden ehtii sulatella, kun vuorossa on pääsiäsherkut, josta päästäänkin sulavasti vappumunkkeihin. Joka vuosi yrittänyt, mutta ei näillä eväillä kesäkuntoon ole päässyt 🙂 Syksyllä on sentään muutama herkuton kuukausi ennen joulutorttuja 🙂
Jani en kestä, olet aivan huippu, siinähän se on, tuo lista minkä luettelit, voi mahoton, miten niitä kaikkia voi vastustaa, no ei mitenkään!
Juu syksyllä voi syödä sieniä. 😉 Heh.
Juurikin näin. Liikuntaa lisää ja vähän katsotaan mitä suusta alas laitetaan 😀 Mukavaa viikkoa Tiia ♥
Siinä ne on ne oikeat eväät elämään. <3 Oikein ihanaa viikkoa <3
Great art!
Here is my blog, hope you like and follow it 😀
https://danicampoy.blogspot.com.es/
Hi Dani, thank you so much for the compliment. I will definetly check your blog soon. Have a lovely evening. 🙂
Miksi et hakisi hyvää oloa mieluummin liikunnasta kuin sokerista? 🙂 sokerista tulee vain huono ja väsynyt olo 🙁 yhtenä päivänä viikossa herkuttelen itsekkin sokerilla, mutta muuten herkuiksi käy hedelmät ja marjat.
En kyllä koskaan ole kokenut liikuntaa ns.mukavaksi puuhaksi, muuta kuin juuri lenkkejä ulkona. Toki kun olen jumpannut tai käynyt salilla, aikanaan enemmän, niin jälkikäteen on niin hyvä olo. Totta myös tuo, että sokeri turvottaa ja on väsynyt pöhnä. Miten sitä onkaan niin tyhmä, että koko ajan toimii itseään vastaan ja syö niitä kakkusia, kun ovat niin houkuttelevan hyviä. Heikkouttaan ilman muuta.
Viisaita neuvoja, kiitos niistä. <3
Nam, mitä kuvia! Eihän tuollaisten edessä kukaan voi vastustaa kiusausta – minä en ainakaa voisi. Tammikuu on niin tylsä kuukausi, että jos herkuttelu siitä edes hieman mukavamman, antaa palaa vaan. Täytyyhän sitä jostain nauttia! Niin ja helmikuussa sitten voi olla muita hyviä "syitä", heh.
Ihana sinä ja niin voi huoahhh ja huokaus, hieman näin juuri ajattelen, vaikka sisimmissäni hieman syytän itseäni mielen heikkouesta. 😉 <3
Hei sushihulluttelija siellä niin! Sushihan on terveellistä, siitä ei pidä potea huonoa omaa tuntoa 🙂 Voin kertoa, että itse olen saman hullutuksen vallassa, vaikkei se mikään hullutus ole, hyvää ja kevyttä slurps! Olen nimittäin käynyt tällä viikolla jo kahdesti sushilounaalla ja tälle viikkoa on mennyt vasta kaksi lounaspäivää 😀 Jee 🙂 Tänään otan jotain muuta, yritän ainakin!
Kakkuset olen onnistunut välttämään (paitsi sillä Fazun brunssilla ;)) mutta laskiaispullia mieleni tekevi! Haluaisin vielä itse tehtyä pullaa, jossa kunnon raesokeria päällä eikä mitään höttötomua ja kunnon kermavaahto vattu- tai mansikkahillolla pullan välissä ISO nammmm!! Näillä mennään 🙂
Tsemppiä viikkoon ja susheiluun ja kakkusteluun tai ei! Sallitaan itsellemme kuitenkin herkkujakin, ei siitä muuten mitään tule. Aijoo, mähän olen syyskuusta lähtien vähän kirjaillut ylös, mitä milloinkin tulee suuhun laitettua, sen seurauksena on 4-5 kg lähtenyt, mutta en aio olla liian tarkka ja herkuttelenkin, mutta koitan ainakin kohtuudella 🙂
Hih en ole ihan varma sen soijan terveellisyydestä, kun uitan kaiken siinä.. Mutta muuten kyllä, paitsi että täällä Porvoossa on susheja joiden päälle on mm.friteerattuja jättikatkarapuja, uijui… Me niin mennään varmaan ensi kerralla sushille, kun ei kerran meillä ole muuta mielessä, hih.
Onneksi en tykkää Runebergintortuista, enkä laskiaispullista, huh jotain edes mikä ei nyt joka hyllyllä houkuttle.
Wau ihan mieletöntä miten on lähtenyt, eikä tuon enempää tarvi enää lähteäkään. Juu jos kirjaa ylös, ei voi itseään huijata. Pitäisiköhän munkin, 30palaa sushia tänään, kakkusia ja heh siinä se. Mun sushi on ollut aamupala, päivällinen ja illallinen, enpä ole sitten muuta syönyt, kuin sen kakkusen. Oma ongelma on se etten syö välttämättä niin paljoa, vaan syön armottoman väärin.
Hyviä susheilua ja halit <3
Sama, aika vähän tulee syötyä aika oikeinkin, mutta sitten jos sortuu herkkuihin, niin niistä tuleekin sitten ihan järjetön määrä kaloreita kerralla! Sen oon vaan huomannut tässä kcal-laskuja suorittaessa. Esim. saarioisten jauhelihakeitto 120 kcal/annos, jonka vetelen usein myös lounaaksi. No eilenpä oli joku onneton tuonut työpaikan keittiöön Tobleronen, sellaisen jättiTobleronen, niin katsoin, että yhdessä kolmiossa, siis YHDESSÄ KOLMIOSSA on kaloreita jotain 170!! For real?! Ei kummakaan, että ne kroppaan jämähtävät kalorit tulee niin salakavalasti. No, otin sen kolmion, mutta se oli kaikesta muusta sit eilen pois, että pysyin rajoissa 🙂 Huh sentään. Mutta kun tähän laskentaan pääsee sisään, niin on ihan kivaa, mielenkiintoista ja tuotteliastakin 🙂
Halit Tiiuskalle <3
Hei yksi juustosiivu, paljon on kaloreita! Hui, jos alkaisi laskemaan, niin johan aukenisi ymmärrys, miksi kroppa vaan laajenee..
Yhdessä kolmiossa 170kaloria, jestas!!!! Niitä pystyin aikanaan syömään 3 eli kolme isoa huippua eli huh sehän ois sama, kun söis 100g suklaata, onko siinä 100g, varmaan siinä on sitten. Järkyttävää. Onneksi en pysty syömään niitä enää, suklaa ei vaan tipu alas ja arvaa mitä olen oikein vielä yrittänyt syödä sitä. Harmillista vaan monet on korvikkeet…
Juu joskus muuten tein tuota laskentaa niin, että laskeminen jäi pitkäksi aikaa muistiin, lopulta unohdin ja kroppa pullahti…
Haleja paljon ja jei hyvä sinä. <3