Älkää kiinnittäkö siihen mitään huomiota, että itse voileipä on pahinta mahdollista valkoista leipää, tänään ei kaapissa ollut muuta. Normaalisti jos paahtelen tai teen kerrosvoileipiä, se on Taika leipää. Niin paljon kuin Lidlistä tykkäänkin, tuohon kyseiseen valkoiseen paahtoleipään on kyllä ujutettu muumiogeeni, sillä se ei vanhene ikinä!
Eräs blogikollega kun oli viime viikolla unhoittanut ripsiinsä viideksi tunniksi ripsien värjäysaineen, mikä on täysin ymmärrettävää, kun on pienen vauvelin äiti. Unhoitin muuten kysyä onko ripset vielä tallella… Joka tapauksessa tuumin, että oma elämä on aina tuollaista, oli vauvaa tai ei. Tänään sain kerta kaikkiaan solmun mahaan ja pukkasi pientä ahdistuksen kipinää, koska hukkasin voileipäni. Lisäturhaumaa voileivän etsimiselle aiheutti Samukoira, mutta koska lautastakaan ei näkynyt mailla eikä halmeilla en voinut sijaiskärsijää syyttää vaan saatoin syyttää jälleen kerran vain itseäni.
Voileipä lopulta löytyi lautaskaapista, enpä hoksannut sieltä ensimmäisenä etsiä. Yleensä lautanen otetaan kaapista ulos, eikä laiteta lautasta leipineen takaisin sisään. Samalla jäähtyi kahvi ja pehmeni Fittnessmurot, hyi olkoon miten vikkelään nekin kehtaa muuten pehmentyä. Hyvä kun ehdit lusikoida muroja loppuun, niin loppu on jo yhtä klimppihyhmärettä.
Olen miettinyt kaikki nämä piskuiset vastoinkäymiset niin, että meillä asuu kotitonttuja, sellaisia kuin Harry Potter leffojen lepakonkorvainen Dobby, mutta meillä asuu niitä useampia ja haluavat aina keksiä ukkelin ja meikäläisen päänmenoksi kaikkea jäynää, jotta saavat pitkät päivänsä kulumaan neljän seinän sisällä kotitonttuina. Ehkä tontut myös hieman lumimaastoutuvat ulkosallekin ja käyvät säpälöimässä ajoittain meidän autojakin? Harmillisia otuksia kuitenkin ja arki olisi niin paljon silkkisemmän soljuvaa ilman kapuloita rattaissa, joita tonttuset rattaisiin heittävät.
Miten teillä, asuuko teillä Dobbyn kaltaisia kotitonttuja, jotka tuovat harmaita hiuksia ja heittävät eteen kaikenlaista jäynää?
Hah huomasitteko muuten, pääsinhän lopulta syyttelemään muita. 😉Leppoisaa maanantaita ja älkööt teidän voileipänne karkoittuko!
I love Dobby!! <3 Naurattaa ihan kauheesti sun teksti 😀
Hih Dobby on niin suloinen, mutta aika veitikka <3
Hih…jälleen kerran ihanaa tekstiä <3
Avaimeni löytyi kerra jääkaapista, Sukan tekeleeni hattuhyllyltä, kahvimuki aina jossain muualla kuin minä ja kun teen ahaa-löydön on se jo kylmää..lista on loputon..En minä niitä hukkaa, vaan meidän Kalle-kummitus, joka koluaa, paukkaa ja availee ovia vanhassa talossa, sekä ystävänsä Saunatonttu…yhdessä kujeilevat kustennuksellani! Siis Dobbyn sukulaisia meillä varmasti asustaa….Koiratkin välillä katsovat 'tyhjyyteen' ja murisevat tai heiluttavat häntäänsä ja mielistelevät, vaikken minä näe mitään missään….
Jee hyvä sinä, olet kyllä niin monella tavalla kaltaiseni, että oksat pois. Hyvä, kaamea ja hermostuttava meininki, vai mitä ja hei pahemmaksi muuttuu, koska me vanhetaan päivä päivältä. <3 Hih ja koirat mielistelevät, varmaan pysyvät näin välilöissä Dobbyn kanssa. <3
HIH…olenkin monesti jo lapsiani varoitellut ja kohottanut jo sitä dementtiapaikkaa etsimään tai ainakin vetämään pitkää tikkua tai tekemään suunnitelmakalenteria kuka sitten joutuu mlloinkin hoitamaan ja perään katsomaan 😉
Minulla on myös kyltti keittiössä jossa lukee: I only want to live long enough to be a problem to my kids. Tavoitetta kerrakseen…
Kyllä meilläkin tuollainan Dobby asustelee, milloin on pistänyt leivät jääkaappiin ja maidot vehnäjauhojen paikalle yms. ärsyttävää…
Juu ne maidot jauhojen paikalla, siitä en tykkää kun Dobbyt sellaisia häärii 😉
Hauska postaus. Vähän samaa meininkiä täälläkin.
Hih huojentavaa kuulla <3
Meillä Milo on sijaiskärsijä ja tuo leivän hukkaaminen olisi ihan voinut sattua mullekkin 😀
Niin Samppaa minäkin täällä olin heti syyttämässä, mutta missä putipuhdas lautanen. 😉
Samaa tapahtuu täälläkin silloin tällöin. Mukava lukea, että monella on samoja "kotitonttuja" jotka tekevät jäynää!
Mukavaa maanantai päivää sinulle!
Näköjään Dobbyja on sikinnyt joka puolelle! Onko tuo edes sana tuo sikinnut, apuva. 😉
( Yritetäään kommentointia uudelleen, saapa nähä monta sataa kommenttia nyt tulee, kun aina kun pääsen painamaan nappia julkaise niin netti huutaa erroria ja mä revin hiukseni päästä pois :DD )
Samaistun niin täysillä!
Siis viimeiset kaksi päivää olen ns. sekoillut aivan täysin, hukannut tavaroita ja ottanut vääriä tavaroita.
Lähden viemään roskia, otan avainta pöydältä ja havahdun ulkona että avainta ei näy missään vaan kädessä on Massun tutti..
Milloin tuttipullon korkin sijasta koitan laittaa korvikepurkin korkkia.
Ja tänään vielä pesukonekin rupesi huutamaan jostain epätasaisesta linkoamisesta, hittolainen :DDD
Meillä asuu siis hyvä ja kiltti tonttu ja sen lisäksi joku kodinelektroniikka syöjä tonttu.
Mukavaa alkavaa viikkoa!<3
Ps. Itselläni jää usein aamulla leivät paahtimeen, ja jossain kohti päivää ihmettelen että onpa nälkä, mutta olin syöväni aamupalan :DD
Apua niin ärsyttyävää, joskus kannattaa mennä nuolella taakse päin, jos pystyy, niin kommentti säilynee siellä, jos säilyy. Riippuu onko netti Dobby liikenteessä. 😉
Voi ei Massun tutti, arvaas vaan kuinka symppaan, sillä kun on pieniä vauvoja, se on tuollaista ihan taukoamatta. Täällä tuo kodinkonetonttu myös ja autotonttu!
Hih voi ei leipäongelmia, ja pienten lasten äitihän aina syö ruuan kylmänä.
Zemppiä, jos saat vaan nukuttua, niin ehkä huom.helpottaa, täällä ei ole helpottanut sittenkaan. 😉
Kyllä meillä asuu juurikin tuollaisia kotitonttuja, tosin niitä meidän tonttuja voisi lapsiksikin sanoa. Etenkin neidit ovat tässä lajissa kunnostautuneet.
Hih niin tuttua, mm.luottokortti ollut patterin välissä ja kirjan välissä ja niitä kuoletettu. 😉
Ai että on tutunkuuloista : ) Täällä asuu oikea tonttuarmeija. Ihan omaa huolimattomuuttaan tavarat menevät outoihin paikkoihin sekä kyllä joskus tapahtuu hieman yliluonnollisiakin asioita.
P.s. Ripset jotakuinkin pysyivät silmissä, iho hieman värjääntyi ja kulmat kuin hiilellä piirretyt! Onneksi oli Revitalishin jämät, jota olen nyt viikon verran sivellyt ripsiin. Ihmeainetta, näyttää jo paljon tuuheammalta, vaikka kai ne ripset hiukka kärsivät tuosta yliajasta…; )
Juu ei aina voi Dobbya syyttää. 🙂
Uuh onneksi ei ripset kärtsänneet ja tuo hiilihomma koettu, se on hurja näky hih ja anteeksi tuo hih, mutta koettu on ja ihan latvialaisen ammattilaisen toimesta. Ehkä ne oli muotiakin silloin 2000 luvun alussa Latviassa ja minä en vaan ymmärtänyt. 😉
Revitalahs on siis uskomaton tuote, kiinnostaa!
Hih hih =D Päivän parhaat naurut, (helpottuneet sellaiset), sillä myös meillä asuu joitain kummallisia olioita, jotka vievät milloin huulirasvani, silmälasini yms. tärkeää kummallisiin lymypaikkoihin =) Juu, itse minullahan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, e-hei suinkaan…=)
Ei kyllä se Dobby on, on rillidobby, on avaindobby, huulirasvadobby jne. Luulen, että ne keräilevät niitä. 😉 Aarteita katsos. 🙂
Hauska juttu! =D
Kiitos Marketta <3
Katoin, että onpas hyvän näköinen leipä ennen kuin aloin lukemaan tekstiä 😀
Hih ja kyllähän se hyvältä maistuikin, jos ei ajattele sitä muumiogeeniä. 😉
Voi ei Tiia:) No, sattuu minullakin ja yleensä höösään ja yritän tehdä monta asiaa yhtäaikaa, niin noin voi käydä. Aamulla olin hukannut avaimet ja vaikka kuinka etsin avaintelineestä en niitä löytänyt. Tarvitsin siihen tyttäreni, joka rauhallisesti otti ne esiin toisten avaimien alta. Höh:) Vähän nolotti oma sokeus!Mutta kaikista mukavinta on syyttää muita:D
Juu höösäys on naisten vika ja olen huomannyt, että kun ikää pukkaa, niin alan muuttumaan mieheksi eli yksi asia kerrallaan. 😉
Hih ihana cool tytär <3
Paljon mielen päällä, niin sattuu ja tapahtuu. Meillä ei Dobbyjä ole, mutta kaksi vikkeläkinttuista kissaa, jotka keksivät jäynäleikkejä. Tänään aamulla, kun vielä olimme sängyssä, kuului pöydällä raahausääniä, kolahdus ja epätoivoista vierittämisääntä. Kyllähän se suolasirotin täytenä liikahtelee lattialla, kun tarpeeksi tassulla viskelee. 😉
Millon häviää stanssit, millon mustekynät ja millon mitkäkin. Juomalasitkin ovat yksi suosikki C:lle. Ja jos siinä vettä on, ei passaa kääntää katsetta, sillä hyvin nopeasti kissa löytyy pää edellä juomalasista. Huh. Ja ei, meillä EI saa olla kissat pöydällä. Silti he ovat nopeita ja uhmakkaita välillä
Teillä on niin suloiset kissat että! Hih vai on suolasirotin kiva lelu, tuo on ihan uutta, sisus ei varmasti kuitenkaan maistunut. 😉
Juu täällä Osku aina juo yöpöydältä ja kaatelee laseja, ei ole Oskulla öisin pääsyä makkariin enää.
<3
Meillä kyllä asuu myös muutama Dobby. Aina on kateissa jotain ja yleensä ne ei löydy ollenkaan silloin kun pitäisi. Sitten kun menee hermot ja unohdat jo koko jutun se ilmestyy todella näkyvälle paikalle kodissa. En usko yhtään, että se olisi ollut siinä koko ajan.
Tsemppiä sinne teidän Dobbyjen kanssa taisteluun 🙂
Juu joskus sitten vaan odottelen milloin Dobby suvaitsee palauttaa. 😉
Zemppiä myös sinne <3
Buahahha! LOL! Voileipä kateissa :)). Mä en ehkä hirveän usein laittele tavaroita väärille paikoille, mutta sanat menee sitäkin enemmän sekaisin! On meinaan tuhat ja yksi asiaa mielessä ja välillä voin miettiä jotain ja sanoa sen ääneen, vaikka puhutaan ihan jostain muusta! Eh!
Hih juu sanat myös todellakin, mutta luulen, että siitä saan syyttää itseäni, mutta kaikesta muusta Dobbya! Hih ja voi meitä. <3
Meidän tonttu on nimeltää Joku, ja eniten se siirtelee meidän neidin tavaroita paikasta toiseen 🙂
Onneksi Samu välttyi nuhteilta – ihanaa uutta viikkoa Tiia <3
Voi Joku sentään, Jokua on hyvä syytellä, tärkeintä ettei ole minä itse. 😉
Ihanaa uutta viikkoa Tuija sinne <3
En ikinä laita tavaroita väärille paikoille vaan hyvään talteen. Niin hyvään etten itsekään muista. Pikkusen tuppasi hikeä muutama hetki sitten, kun talon papereita ei löytynyt. Yritin kyllä ujuttaa syylisyyden taakan talon toisen aikuisen harteille vaikka olikin paha aavistus, että syyllinen löytyisi peiliin katsomalla. (Kun paperit löytyi, arvaa kerroinko millaisessa jemmassa olivat vaan väitin kirkkain silmin, että huolimattomasti oli hän toinen tutkinut niiden normisäilytyspaikan ;D)
Ai hurja ja juu parasta on syyttää miestä 😉 Huhheijaa mahdoitte olla hermona, mutta onneksi löytyi. Paperit ovat aina kateissa, ovat niin himskatin ohuita. 😉
Ihana maanantai-kevennys 😀 meillä asuu varmasti myös joku tonttu joka käy sotkemassa taloa siellä täällä 😀
Juu kyllä kaikilla sellainen tonttu asuu kyllä. 😉
Meilläkin asuu joku tonttuja tai joskus niitä taitaa olla useampiakin koska siirtelevät tavaroitani yhtenään. Laitan illalla rannekellon eteisen kaapin päälle mutta aamulla se ei olekaan siinä vaan kylpyhuoneessa pesukoneen päällä. Jääkaapista on löytynyt sokerikulho ja sukatkin se tonttu usein piilottaa tai ainakin toisen niistä. Kun olin viimeksi lähdössä työmatkalle etsin kuumeisesti kännykän laturin pistorasia päätä mutta sitä ei ollut missään vain pelkkä johto sohvalla. Avasin jo matkalaukun ja olin purkamassa sitä kun huomasin pistokeosa olevan kiinni pistorasiassa seinässä. Nämä kotitontut kyllä vaikeuttavat meidän elämäämme ihan hirveästi. Täälläkin syytetään pientä viatonta russeliriiviötä kun sukat kateissa.
Annetaan ilmaiseksi ilkeä kotitonttu kavereineen uuteen perheeseen 😀
Se samainen tonttu myös varastaa kirjaimia kun näpyttelen eli siksi em. tekstissä niin paljon typoja 😉
Luulen että tekevät sukista vaatteita… Juu ei tontut halunneet, että lähdet, kun menivät vohkimaan laturin ja laittoivat takaisin seinään, vikkeliä mokomia ovat.
Täälläkin varastaa kirjaimia, mm. at merkin, sitä ei löydy enää lainkaan, huh niitä ryökäleitä, mitä tekevätkään kaikella?
Meillä on kotitonttuja. Tavaroita katoilee melkein lopullisesti ja sitten ne löytyvät jostain erittäin kummallisesta paikasta 🙂 Tuttu ongelma 😀
Kyllä eivät ole koskaan siellä minne ne jättää! Voihan Dobby sentään <3
Mua vieläkin naurattaa tää. 😀 Mä en hukkaa muuta kuin mun avaimia, tai mulla on yksi paikka missä pidän niitä ja jos ne ei ole siellä, iskee ihan tajuton paniikki. 😀
No sitten taatusti soijaa pukkaa! Juu meni kirotun kauan löytää se leipä. 😉
Ihana tietää, että kaikista auto-ongelmista voi syyttää tonttuja. Meidän alkuvuosi autojen suhteen oli suorastaan karmaiseva. Noista ripsistä sen verran, että itse en niitä uskalla alkaa värjäämään. Siinä ei kyllä hyvä heiluisi, mutta kulmia värjätessä on useamman kerran käynyt samoin ja olen näyttänyt ihan uudesti syntyneeltä Brezhnev'iltä 😀
Sama täällä ja jatkuu vaan!Hahaa no täälläkin on oltu Brezhnevinä, voi maar se oli näky, aattele jos kaikilla meillä olisi yhtä aikaa ja treffattaisiin jossain? 😉
Meillä asuu lauma Dobbyja, jotka lähes päivittäin (joskus jopa useampaan kertaan) piilottelevat tavaroita ihmeellisiin paikkoihin. Ne ovat joskus onnistuneet piilottamisillaan niin hyvin, ettei tavaroita ole löytynyt koskaan sen jälkeen – ei edes muuton yhteydessä. Kaiken kukkuraksi nämä vintiöt seuraavat mua kaikkialle ja piilottelevat tavaroita missä sitten olekin.
Juu sama, esim.yhdet korvikset olleet kateissa vuosia ja vuosia ja tiedän etten ole hukannut niitä. Luulen, että Dobbyt ovat niin ihastuneita niihin, että eivät enää palauta!
<3
Sinä sen kerroit! Täälläkin asuu muutamia Dobbyja. Aikookohan ne vallata koko Suomenmaan? Täytyy yrittää pitää silmänsä auki, jos vaikka joskus näkisi silmästä silmään syyllisen.
Ihanaa viikkoa! <3
Kyllä ne valtaa, sieltä briteistä on tainneet mokomat tulleet ja ties jo milloin, varmaan vuonna yksi ja kaksi. 😉
Upeaa uutta viikkoa <3
no näitä Dobbyja taitaa olla jokaisessa taloudessa 🙂
Hei oli todella kiva treffeta perjantaina 🙂 aina on niin kiire mutta pääasia, että treffataan!!!! Kivaa viikkoa sinulle!
Sua on aina ilo treffata, ihanuus. Aurinkoista viikkoa <3
Meillä kotitontut vievät mun hiuspinnit 😀 Ja silloin kun teininä asuin vanhemmillani, tonttu mokoma kehtasi viedä mun housut. Hyi tonttua!
Hiuspinnit ovat kyllä katoava luonnonvara ja sehän on selvä kuka ne napsii
<3
Kotitontuthan ovat ihan mukavia, järjestävät kivoja yllätyksiä päivän piristykseksi. Jännempi siivotakkin paikkoja, kun ei koskaan tiedä mitä tulee vastaan. Meillä on löytynyt aikuisen pojan vierailun jälkeen voileipä sängystä tyynyn alta, omat tärkeät silmälasini jääkaapista ja paljon muuta. Paras kuitenkin kun laatikosta alushousujeni seasta löytyi 50 euron seteli. Kivoja tonttuja kun rahaakin laittavat minulle löydettäväksi =)
Oi sinun Dobby rakastaa sinua hyvin paljon, tuo 50e setelikin sen osoittaa. Ehkä rillitkin olivat jääkaapissa, jotta samalla muistaisit ottaa itsellesi vaikka sen voileivan. 🙂
<3
Meilläkin asuu kotitonttuja (meidän kahden lisäksi) ☺ Välillä on hukassa, joskus kännykät ja joskus jopa kukkarot ja kukkaro onkin paha, kun siihen ei voi soittaa hih hih ☺☺ Niinkun ei voi soittaa voikkuleivän peräänkään ☺☺
Mukavaa ehtoota tai huomenta Sinulle Tiia ♫~♥~♫
Hihih miten me saataisiin kehitettyä soiva kukkaro, hei onko yhtään keksijää kuulolla, tässä olisi vallan patentoiva idea. 🙂
Ihanaa päivää <3
Minä hukkasin kerran kampani… Löysin sen viikon päästä jääkaapista! Ihmettelin sitä kaverille ääneen ja hän sano "joo mää näinkin sen sun jääkaapissa, mut unohin kysyä miksi se on siellä" :'D on sitä joskus haropää.. Tämänkin ikäsenä 😉
Hihi ihanat sinä ja ystävä, heh tuo on niin mahtavan hassua meininkiä ja juu mene ja tiedä, sillä oli varmaan joku tarkoitus, ainakin kotitontun perspektiivistä. 😉
Ihanaa päivää <3
Voihan voileipä! 😀
Haha sanopa muuta, kehtasi kahvikin jo jäähtyä sitä etsiessä. 😉
<3
=)
<3
Voi sua – kiitos päivän piristyksestä ja lohdutuksesta.
Ja ei – meillä ei asu kotitonttuja vaan Koriston kummitus (Koristo on se kaupunginosa, jossa asumme), joka siirtelee tavaroita, piilottelee niitä ja sotkee paikkoja. Ja valitettavasti tuo kummitus jäi meille asumaan senkin jälkeen, kun lapset muuttivat omilleen…
Huijui ja ooh, teillä on Koriston kummitus, taitaa olla todella kiintynyt teihin, kun ei lähtenyt tyttöjen matkaan. Kaikenlaista keksivätkin meidän pään menoksi.
Ihanaa päivää ihanainen Lady <3
Tää oli kyllä mahtava aloitus päivälle 🙂 Sai hymyn kasvoille.
Hihi kiitos paljon terkuttaa Dobby, kiva että me tontutkin saadaan joskus ansaitsemaamme huomiota, koska yritämme juurikin huomiota herättää jekuilla. ;=)
Ihanaa että nuoremmillakin tämä esiintyy… heh
Mun luona asuu kähveltäjä ja piilottaja (taitaa olla yks ja sama olio). Joskus ihan nolottaa avata esim. jääkaapinovi, joskos sinne olis kätketty.. no onneksi ei ihan vielä. Usein tavara sit löytyy ihan silmien edestä, sitä ei vaan huomaa.
Hihi vai kähveltäjä ja monestihan jääkaappiin on tullut kätkettyä vaikka mitä, mutta sitä ei vaan löydä. Voi meitä. 😉
Onneksi teillä on vain Dobby, ajatelkaas jos oliskin Riesu, minkälaista arki mahtaisi olla räyhähengen kanssa ;-D.
Huijui juu onneksi ei ole Riesu, Dobbyhän on niin kiltti ja suloinen. 😉
Kivaa iltaa Merja 🙂