Mitä ystävyys merkitsee?
Olen onnekas, on aina ollut pienestä pitäen hyviä ystäviä vaikka Sipoon mökillä olinkin kaiket kesät orpo piru. Joka soutuveneellä souteli ympäri saaria ja pyörällä polki ympäri Sipoon mökkiteitä, löytääkseen ystäviä. Tietenkin niitä ystäviä sitten löytyi lopulta kesämökkien naapurustoista siinä kohden, kun hiljakseen en teininä enää viihtynyt mökillä.
Mutta hei ilman noita yksinäisiä kesiä, en olisi lukenut niin monia kirjoja ja seikkaillut seikkailuja oman pääni sisällä. Nikkaroinut milloin puulaudoista leipälautoja, piirrellyt yön pikkutunneille, rakentanut majaa kusiaispesään ja paljon muuta. Tiedän mitä väliaikainen elämä ilman ystäviä on, päivät voi olla pitkiä ja välillä lohduttomiakin.
Toki en tiedä mitä totaalinen yksinäisyys on ja yksinäisiä ihmisiä on tullut tänään väkisinkin mietittyä. Ystävänpäivä on heille varmasti hyvin surullinen juttu, joka korostaa vain heidän yksinäisyyttään. Siksi tänään tunnen ristiriitaisia tunteita. Iloitsen ystävistäni ja ymmärrän samalla miten etuoikeutettu olen.
En tiedä mitä olisi olla kokonaisvaltaisesti ilman ystäviä ja tästä olen ikuisesti kiitollinen, että ystäväni ovat valinneet juuri minut ystäväksi, en nimittäin ollut se ulospäinsuuntautunein muksu, enkä ainakaan pätkääkään cool.
Täytyykin jutella lapsuudenystävien kanssa, että mikä oli se taika, joka saattoi meidät yhteen. Huomenna muuten näen lapsuudenystävää, jonka kanssa olemme olleet ystäviä 45 vuotta, päästään heti ystävyyden asian ytimeen kiinni.
On lapsuudenystäviä, jotka ovat löytyneet kerrostalon rapusta, on työn kautta löytyneitä ystäviä, on koulun kautta tulleita ystäviä, on sukulaisia joiden kanssa myös ystävyys kukkii ja viimeisenä löytänyt omat ihanat pikkuserkut molemmin puolin sukua, miehen kautta löytyneitä ystäviä ja viimeisenä blogin kautta löytyneitä ystäviä ja unohtamatta rakkaita eläinystäviä. On menetettyjä ystävyyssuhteita, joista muistelen niitä parhaimpia hetkiä, joita olemme kokeneet yhdessä.
On menetettyjä ystäviä, joiden kanssa emme ole osanneet klikkikohdista keskustella ja ystävyys on vaan päättynyt. On ystäviä, jotka ovat hiipuneet taka-alalle, koska elämä on vaan vienyt eri suuntiin, mutta oi millä lämmöllä muistelen näitä yhteisiä koettuja hetkiä. Välillä mietin, että ehkä tiemme kohtaavat vielä ja ollapa monta elämää, jotta ehtisi olla kaikkialla ja kaikkien ystävien kanssa.
Ystävyys merkitsee vastavuoroisuutta ja vastavuoroisuus voi olla monenlaista, mutta ihan ensimmäisenä, että kumpikin kuuntelee myös toista, välittää toisesta. Henkilöt jotka vain puhuvat itsestään ovat aina jääneet mietityttämään mieltä, mistä se juontaa, ettei toisen asiat kiinnosta ja mistä syntyy kuvitelma, että toista kiinnostaa pelkästään itsestään puhuvan asiat. Tämä menee antaja ottaja kategoriaan.
Ystävät eivät myöskään ajattele negatiivisesti vaan näkevät sen parhaimman toisistaan. Jos joskus suusta tulee sammakko, ystävä ei loukkaannu turhia, hauku muille ystäville, mökötä vaan ystävä tietää etten tule ketunhäntä kainalossa ja asiasta voidaan keskustella, hölmölle lipsahdukselle jopa nauraa. Tämä kaikki pätee puolin ja toisin.
Olen teininä menettänyt ystävän onnettomuudessa ja tämä ystävä ilmestyi uniin 40 vuotiaaksi saakka. Unessa kaikesta hänen kanssaan sai jutella, mutta ei kysyä, minkälaista on olla kuollut. Sama uni toistui 25 vuotta. Lopulta toinen lakkasi ilmestymästä ja tätä olen miettinyt, että mikä vaikutti siihen, että unet loppuivat. Ehkä viimein hyväksyin, ettei toista enää ole.
Ystävä on myös sellainen, jolle voi soittaa vaikka yöllä, jos tulee suuri hätä. Soiteltua ei tosin tule, koska toki sitä ajattelee, ettei herätä ystävää. Mutta riittää jo se tunne, että ystävä on siellä, jos joskus tulee oikein kova hätä.
Ehdottomasti oma rakas on kuitenkin se tärkein ystävä vaikka välillä mietin voiko omaa miestään kutsua ystäväksi, sillä oma ukkeli on luonnollisesti myös paljon enemmän. Mutta jos jollekin ensimmäisenä soitan, se on omalle miehelleni ja päinvastoin. Toinen on paras sparraaja, huikein keskustelukumppani ja juurikin näkee sen parhaimman puolen minusta.
Hupaisinta on, että meidän molempien mielestä juuri se toinen, se meidän vastakappale on se parempi puolisko meistä. Me todellakin näemme toisistamme sen kauneimman ja ne on vaan ne pikkuasiat, ne mitättömät asiat, jotka välillä ovat kärpäsen surinaa toistemme korvissa, esimerkkinä mistä kohdasta sitä hammastahnaatuubia puristetaan, ratkaisu omat tuubit.
En olisi minä ilman kaikkia näitä ihmisiä ja ihmissuhteita, eikä blogini olisi mitään ilman teitä siellä. Aina jankkaan samaa, mutta ihminen ei vaan ole ihminen ilman toista ihmistä. Toinen ihminen on se paras peili, paras opettaja, paras tuomaan uusia ulottuvuuksia omaan suppeaan ajatteluun, laajentamaan mieltä ja sydäntä.
Kiitos teille kaikille siellä blogiystävät ja lukijat, olette kultaa. <3 Pieniä tarinoita ystävyydestä olisi tänään ihanaa kuulla kommenttikentässä ja ilman muuta, jos joku rohkenee jakaa tarinoita yksinäisyydestä niin aivan yhtä mielellään niitä otetaan vastaan. Sillä ihmisten joilla on ystäviä, olisi hyvä muistaa, kuinka hieno asia on oma ystävä, eikä lainkaan itsestäänselvyys.
<3 Sydämellistä ystävänpäivää kaikille. <3
Postaus sisältää random kuvia ystävistä ja näitä olisi voinut laittaa ihanista ihmisistä tänne vaikka kuinka.
<3
