Onko tavaran kerääminen tyhjyyden täyttämistä vai muuten vain kivaa hommaa?

Onko teillä jonkinlainen keräilyvimma? Olen kerännyt vuosien aikana kaikenlaista, mm.jääkaappimagneetteja, Disney klassikkomukeja, Muumimukeja ja nostalgia/vintagepeltipurkkeja.

Välillä olen pysähtynyt miettimään miksi keräilen, miksi olen tälläinen Muumien Nipsu. Ystäväni kerran totesi, että täytät keräilylläsi sisäistä aukkoa, tyhjyyden tunnetta ja onhan se hyvinkin mahdollista, kyllä aina välillä ”henkisiä” aukkoja elämässä on ollut.

Vaikkapa silloin kun olen laihdutuskuurilla, hermostuttaa ja hieman ahdistaakin ja näen suklaan täyttämiä unia, joissa suurin haaveeni täytetään ja pääsen Fazerilaan päiväksi. Tai silloin kun löydän unelmien mekon, joka on muodoiltaan ja värimaailmaltaan juuri täydellinen, mutta napa näkyykin mekon ohuesta kankaasta läpi!

Olen joskus sivusilmällä nähnyt televisiosta tulleen ohjelman, jossa ihmiset hamstraavat asuntonsa täyteen tavaraa ja tavara on valloittanut tavaran omistajan elintilan. Olen ymmärtänyt että tämän kaltaisessa hamstrauksessa on kysymys vakavasta sairaudesta ja pyydän nyt anteeksi, mutta olen omalta osalta huojentunut ettei kyseinen sairaus sittenkään koske minua.  Minä nimittäin osaan lopettaa.

Olen saanut suurta ilontunnetta keräillessäni vuosia nostalgia-aiheisia jääkaappimagneetteja. Erityistä iloa ovat tuottaneet reissuilta ostetut magneetit, sellaiset joita ei saa Suomesta ja myönnän ostohetkellä olen tuntenut tyydystä ja peräti riemua ja unohtanut jopa nälän/suklaatin.

Jääkaapin ovi täyttyi viime kesänä Lontoosta löydetyillä magneeteilla ja valehtelematta tunsin huojennusta, nyt jääkaapin ovi on valmis. Eli keräily orjuuttaa jollain tavalla kuitenkin vai oliko se vain puhdasta iloa, että nyt tuli valmista?

Viimeiset ja miltein ne suosikit Beatles, Star Wars, London Olympic Games ja Winston Churchill ihan huippulöytö, joka täydellisti jääkaapin.

On raskasta ja valitettavaa, että jopa niinkin pientä asiaa kuin keräily tulee psykoanalysoitua, joskus kiva voi vain olla kivaa, eikä juonna lapsuudesta, epäonnistumista ym. On vain kiva rakastaa kaikkea hauskaa ja nättiä. Keräily voi olla myös opittua ja tässä tapauksessa totisesti on kyseessä sukuvika 😉

Loppukevennyksenä lainkaan analysoimatta. Laitoin eilen kalman kalpeille kasvoilleni pienen rusotuksen toivossa hieman itseruskettavaa. Itseruskettavia olen käyttänyt jo vuosia, täydentämään rusketusta, saamaan poskiin punotusta ja viemään huomiota dekoltee alueelle tulleilta jättirypyiltä. Itseruskettaminen on kuitenkin tarkkaa puuhaa ja normaalisti pyyhin kosteuspyyhkeillä rajat, eilen jostain syystä viimeistely unohtui ja tässä on valitettava tulos.

Nyt tuli mokattua ja pahasti itseruskettavalla… Saakohan tätä kuorittua pois….

Mutta mitä muuta voi odottaakaan naiselta joka koko päivän kulkee kellokin väärinpäin ja kauhistelee pyörälenkillä, että ei hitsikseen onko kello jo noin paljon! Voi mahoton sentään.
Lempi itseruskettava, hinta-ja laatusuhde huippu, tuoksuu hyvältä, todellakin toimii, kuten näette otsasta, mutta tarkkana sen sivelyn kanssa.

Ei haittaa otsaläikkä kun lapselta saa tälläisen kirjeen. <3 Ja muutenkin painun mökille piiloon…. Hyvää Jussia siis, jos näette mökkiseutuvilla kirahvia muistuttavan pään, moikatkaa ihmeessä. 


2 thoughts on “Onko tavaran kerääminen tyhjyyden täyttämistä vai muuten vain kivaa hommaa?”

  • Kyllähän sitä kaikenlaista tulee keräiltyä, mutten tunnusta sen yltyneen samanlaisiin mittasuhteisiin kuin sinulla, että koko jääkaappi pitää vuorata magneeteilla 😉 Tosin oman keräilyni kohteet eli vanhat esineet ja jopa huonekalut ovat usein itsessään niin suuria, että valtaavat tilaa nopeastikin.

    Nuo lasten kirjoittamat viestit ovat niin liikuttavia, että säilytän kalleimpana aarteenani pojan vuosia sitten raapustamaa lausetta Äi-ti on kuk-ka <3 Kyllä, tavuviivoineen kaikkineen 🙂

  • Äi-ti on kuk-ka ihan sydän läikehtii, voiko enää kauniimmin sanoa. <3 Lasten rakkaus, niin kauan kuin se noin ehdottomana kestää on jotain niin suurta, etten uskonut aiemmin koskaan osakseni sellaista saavani.

    Oli heti alussa selvää, että vuoraan, kuorrutan, stailaan, peitän ruman valkoisen jääkaapin oven kokonaan nostalgiamagneeteilla, se oli juuri se juttu minulle ja osittain siinä oli juuri keräilyn iloakin.

    En ole aivan varma kumpi jääkaappi on lopult tullut kalliimmaksi meillä, punainen Smeg vai magneeteilla vuorattu. Rakastan kumpaakin jääkaappia.. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud