Reuhkastani tuli polkkatukka ja juttuni pääsee Tenakirjaan!

Jo useita viikkoja muhittanut, että reuhkalleni tulisi tehdä jotain. Perjantaina mieli ei antanut enää piiruakaan periksi, enkä yhdenkään yön yli olisi enää kestänyt. Kun päätän, että kampaajalle on päästävä, se on päästävä heti, jo siksikin että mieli voi muuttua matkan varrella useaan kertaan. Painuin nasta laudassa kampaamoon puuskuttaen ja ulvahdin, että pääseekö täällä heti hiustenleikkuuseen ja olen valmis odottamaan kunhan vaan pääsen pörröpäästäni eroon.

Kauhea epätasainen Fiskarseilla saksittu reuhka. 

Pirteä nuori pinkkihiuksinen tyttö tuli iloisena vastaan ja pyysi istumaan kampaamontuolille. Olin jotenkin sekä tilanteen onnistumisesta että pitkäaikaisen päätöksen loppuunsaattamisesta kovin kiihdyksissäni, joten taisin aluksi rupatella kampaajalle aika kiihkeään tahtiin.

Aiemman kampaamokäynnin nolottamana, tapahtui vuosi sitten, olin viisastunut jo sen verran, että läjäytin koko stoorin heti ensitöikseni tiskiin kampaajalle. Kyllä olen raidoittanut itse hiukseni, kyllä saattaa päältä näyttää ihan hyvältä, mutta läppien alta on ihan tiikeri.

Mukava kampaajatyttönen nauroi iloisesti ja yhdessä hyväntahtoisesti naurettiin kauhealle pörröiselle kirjavalle pehkolleni. Olin kuitenkin askeleen liian hidas jälleen kerran, koska kampaajaneito ennätti kysyä, ”oletko myös leikannut hiukset itse”, kyllä vaan vastasin, takaa Fiskarseilla vetelin, yhtenä päivänä ärsytti maan mahottomasti kun huomasin hiukseni kasvaneen piirteitä laahavan pitkäksi ja samantien nappasin Fiskarsit kouraan ja napsaisin.

Taas naurettiin yhdessä iloisesti ja minulle tuli oikein hyvä ja lämmin fiilis tästä kampaajaneitokaisesta. Hänen käsittelyyn tohtisin antautua kirjavine täplikkäinen raitoineni ja sahalaitamaisine latvoineni. Päänsäryn olin kiihdyksissäni ehtinyt kampaamokäynnille kehittää, koska moinen hemmottelu on ensinnäkin jo ylellisen virvoittavaa ja toisekseen osa minussa häpesi, että julkisesti tunnustin mielipuolisia omaperäisiä kampaamokikkailujani kaikkien kampaamossa olijoiden kuullen.

Mutta jos jotain olen tässä elämässä oppinut, nauru auttaa ja itsensä voi laittaa likoon, jos on jossain surkimus niin sitten on, sen voi myöntää, ei sitä tarvitse piilotella. Jos saat ihmiset sillä oikealla ja hyväntahtoisella tavalla nauramaan itsellesi, ainakin olet huumorintajuinen.

Hiustenpesun yhteydessä sain ihanan päähieronnan ja jo siksikin oli hyvä että olin kiihtyneessä mielentilassa saanut itselleni päänsäryn. Päänsäryn takia päähieronta tuntui maksimaalisen hyvältä. Jonkun hopeahiusmaskin halusi kampaajaneitonen minulle päähän laittaa ja siinäkin nieleskelin, voi hitsi vieköön, en sitten tajunnut kaikkien tunnustuksieni lomassa kuitenkaan ilmaista, että tiedän että hiukseni ovat pissanväriset. Pääsin kyllä maskikyselyn yhteydessä tämänkin tiedostuneisuuden ilmaisemaan, joten koin etten ollut niin kovin montaa askelta jäljessä kampaajan aatoksista.

Kuulostaako mielipuoliselta touhulta, enkä tarkoita sitä että kurvailen Fiskarseilla latvat vaan sitä, että minulle tärkeintä on ennättää tunnustaa heikkouteni ennen kuin toinen pääsee niistä sanomaan. Tällä tavalla koen etten ainakaan ole ihan hölmö, koska tiedostan ja tunnustan pönttöyteni. 🙂 Pahinta minulle olisi jos joku tulisi sanomaan, että tiedätkö että nenässäsi kasvaa kilometrin pituinen karva, enkä minä itse sitä ole huomanut.

Täytyy kyllä antaa isot kiitokset Porvoon Harlekiinin pinkkihiuksisille tytölle, joka ymmärsi heti minkälaisen leikkauksen tukkaan haluan ja osasi nauraa iloisesti kauheille tukkatarinoille, ikään kuin hänelläkin olisi kivaa kun pääsi leikkaamaan ja siistimään minun kuontaloni. Sellainen on asiakaspalvelijalta suurenmoinen taito, saada minut tuntemaan hyväksi vaikka reuhkani olikin ainutkertaisen tökerö.

Ja tukkani näyttää nyt tältä.

Arla aamupalahetki, mummi 93v oikealla, Krista tytär, täti Tuula ja keski-ikäinen.  

p.s. sain keski-ikäisen sähköpostiin tänään ensimmäisen viestin, jännitti kun näin että yksi viesti oli saapunut. Tuumin onko anonyymilta joka haukkuu eiliset aamiainen kirjoitusvirheet tai jotain muuta kamalaa. Mutta sainkin mainosviestin Keventäjiltä, kappas vaan blogini kuuluu kohderyhmään, hih osui ja upposi

TENA palkitsi  meikäläisen stoorin ja pääsen pisutarinoineni Tenan kirjaan!

Ja oikeasti hihii sain tänään 30:n euron lahjakortin Tenalta Stadiumiin omalla tarinallani Älä anna minkään estää sinua. En rohkene jakaa tarinaani tässä, ymmärtänette varmaan miksi. 😉

Lisää Tenan tuotteista voit lukea täältä, tärkeää asiaa.

http://www.tena.fi/naiset/

Kampaamo Harlekiinista lisää infoa löytyy täältä, sain siellä pinkkihiuksiselta tytöltä ihanaa nauravaista palvelua.

http://www.hairlekiini.fi/index.php/porvoo



8 thoughts on “Reuhkastani tuli polkkatukka ja juttuni pääsee Tenakirjaan!”

  • Vautsi, sinulla tapahtuu ja olet räväkän rohkea! Vakuutan, että sinulla on myös lupaavat geenit, sillä mummi, 93 vee, näyttää ikäistään paljon nuoremmalta.

    Tiedätkö, minullakin on nykyään käytännössä pitkä polkka, sillä vaikka kuinka pidän pitkistä hiuksista, niin kuvista huomasin, että ellen laittanut hiuksia kiinni, jolloin ne menivät ihan littaan, pitkät hiukset antiliftasivat piirteeni. Polkkani raja on nyt niin, että saan kokatessa hiukseni ponihännällälle, sellaiselle pienelle tupusulle. Luovuin myös muutaman vuosi sitten otsatukasta, vaikka sen niin väitetään nuorentavan. Ehkä olen nyt matkalla kohti sitä laddy-lookia, jota kaipasin jo kauan sitten;)

    Hiuksesi näyttävät nyt upeilta!

    • En tiedä rohkeudesta, mutta näköjään moneen olen itseni änkenyt. 😉 Mutta kivoja juttujahan nämä ja ei se kotiäidin arki todellakaan ole aina näin auvoista. Tenakirjaan pääsy on vertaistukena mieletön saavutus. 🙂 Minä tykkään, tärkeä asia. 🙂

      Taas olen prikuulleen samoilla linjoilla kanssasi, nimenomaan pitkät hiukset anliftasivat minunkin piirteet alas. Polkka jotenkin teroittaa ilmettä ja kenties kohottaa alas valuvia piirteitäni. Otsatukka kyllä mahottoman hyvin peittäisi otsaryppyni, mutta kun ei se tälläiselle matalaotsaiselle sovi… 🙁

      Kaunis lady olet, kaiketi meidän noin nelikymppisten kuuluukin hieman ladyjä olla vai mitä. Vanhennutaan arvokkaasti ja tyylillä, vaikka sitten TENAT pöksyissä.

      Kiitos hiuskehuista, ovat ne kyllä paremmat kuin itse leikkaamat. Vielä kun ammattilainen värjäisi, niin sitten voisi jo puhua tyylilyylistä. 😉

      Mummi on kyllä nuorekas ja asuu yksin, siivoa ja kokkaa. Oikea tehomummi!

      Aurinkoa päivään ihanalle Leenalle. <3

    • Ai niin minäkin sanoin kampaajalle, että pienelle tupsulle pitää saada hiukset laitettua, suihkussa, kokatessa ja aurinkoa ottaessa. Sama juttu tässäkin, meillä paljon yhteneväisiä ajatuksia kauneudenhoidosta. <3

  • Penkki hytkyen lueskelin kampaamo seikkailuasi, aivan ihana rempseä ja mukaantempaiseva kerronta! Itse huomaam joskus tekeväni samaa; luettelen puutteeni nopeasti ennenkuin toinen osapuoli ehtii niitä edes huomata 😉

    • Hei ihana Maikki, arvaa vaan saitko noin ihanalle ja iloiselle palautteella tiistaiaamun hyvällä tuulella alkamaan, sateista huolimatta. Niin miten me naiset niin herkästi aina puutteemme tuommekin esille, tosin tuossa "tiikerikampaustilanteessa" oli aivan pakko, jotta en ihan tietämättömänä kulje Tikruna. 😉

      Vieläkin kerään rohkeutta ottaa yhteyttä bannerin suhteen. 🙂

      Ihanaa päivää ihana Maikki. <3

      Lämpimin terkuin Tiia

    • Kiitos Viltsu, kyllä kaikki arat asiat ovat vertaistukena tärkeitä, että niitä jaetaan. 🙂

      Kiitos ihanasta kommentista, tuli hyvä mieli.

      Tiia

  • Kyllä tuli hyvännäköinen tukka! Ja noin minullekin aina käy kampaajan kanssa – pitäisi päästä just sillä siunaamalla! Onnea jutusta. Olet sinä aikamoinen pakkaus;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud