Älä oleta

Yön pikkutunneilla olen möyhinyt ja miettinyt pieniä ihmisten välisiä klikkejä, klikkejä jotka jäävät hiekanjyvän tavoin hiertämään, vaikka joskus voisi jopa antaa asian vain olla. Mutta jos jokin hiertää ja herättää jopa yöllä pohtimaan, olisikohan silloin hyvä hetki avata suu, kysyä, ei olettaa.

Luulen, että suurimmat riidat lähtevät väärinkäsityksistä eli olettamuksista. Ihmiset voivat olla itse asioiden kanssa aivan samaa mieltä, mutta asian tulkinnat ovat täysin erilaiset ja näin ihmiset eivät kohtaa. Monesti on helpompi vain olettaa oman ajatusmaailmansa kautta, kuin vain suoraan kysyä. 

Miksi kysyminen on niin vaikeaa ja asioista oikeilla nimillä puhuminen, miksi on pelottavaa tuoda omat ajatukset julki ja yrittää tulla kuulluksi? Omalla kohdalla koen, että pelkään riitoja, klikkitilanteita, puhumattomuutta ja tilannetta, mitä jos toinen ei siltikään ymmärrä kantaani.

Hyvissä ihmissuhteissa voidaan olla eriävääkin mieltä, kunhan kumpikin tulee kuulluksi ja kunnioittaa toista. Huomaan, että taakse ovat jääneet juuri ne ihmissuhteet, joissa minusta oletettiin helposti kaikkein pahinta, syyllistettiin ja jos yritin selittää omia tuntemuksiani, toinen suuttui. Ihmissuhteen katkeaminen ja menettämisen pelko on hirveää, mutta raskaista ihmissuhteista vapautuminen on huojentavaa.

Huomaan tänä päivänäkin tekeväni liikaa asioita muiden mieliksi aivan huomaamatta ja huomaan ärtyväni, jos toinen ei tee samoin takaisin tai ei osaa tulkita tilannetta, että miksi hän ei jousta miksi minä joustan. Varmasti hän kokee toisissa asioissa minusta juuri samoin. Kun ei suoraan puhuta asioista, syntyy jälleen kerran olettamia puolin ja toisin. 

Otetaan esimerkkinä tämän aamuinen pieni klikki ihan oman mieheni kanssa. Olin juuri kertonut miehelleni millä ja miten aion tänä iltana mennä Helsingin keskustaan. Keittiössä mies kysyikin minulta, että moneltas lähdet tänään liikenteeseen? Jolloin minä hieman liian väkevällä äänenpainolla kivahdin, että ”enkös minä sen jo sanonut tuossa aiemmin”. Tähän mies heti totesi, että ”miksi pitää sanoa noin ikävällä äänenpainolla”, niinpä miksi piti, siellä sisimmissä asui jokin sellainen ikävä marttyyri, joka pohti eikö ollut tullut aiemmin kuulluksi.

Naulankantaan, miksi piti heti tiuskia. Omalta kohdalta tuo tiuskiminen lähti siitä, että eikö tuo mies ollenkaan kuunnellut mitä olin aiemmin sanonut, mies taas ei pohtinut lainkaan aiemmin kertomaani iltamenoa, vaan päiväohjelmaani ja koiran lenkitystä. Jos tätä asiaa ei olisi heti siinä hetkessä puitu, olisi syntynyt väärinkäsitys eli olettama. 

Olettamia kun alkaa kertyä syntisäkillisen verran, olettamat alkavat kovertamaan ihmissuhteita. Mieheni kanssa onneksi kaikki puidaan aina heti siinä hetkessä ja kyllä pyysin äreää äänenpainoani myös anteeksi. Anteeksi pyytäminen on myös aivan välttämätön taito, vaikka joskus kovin pelottavaa on sekin torjumisen pelossa. Mutta juuri vieraammissa ihmissuhteissa on välillä vaikeaa pukea ajatuksiaan sanoiksi klikkitilanteissa, sillä itse tilanne on jo itsessään niin pelottava ja sitä helposti vetäytyy ja jää sanattomaksi.

Perheen kuopus on peloton, hän sanoo ystävilleen, jos ystävät ovat epäreiluja ja ystävät sanovat myös hänelle asiansa suoraan ja kaikki on siinä hetkessä heti heidän välillä hyvin ja unohdettu. Perheen kuopuksella on myös paljon ystäviä ja uskon asian johtuvan siitä, että vaikka kaunainen asia sanotaankin julki, niin silloin kun se puetaan rehellisyyden asuun, eikä ilkeyteen, ei kukaan voi toiselle loukkaantua.

Minulla on siten vieläkin aika matka opetella tyttäreni kaltaiseksi, siihen miten rehellistä puhetta ja suoruutta on mahdollista harjoittaa ilman, että se tulkitaan loukkaukseksi. Sillä se on juuri se pahin pelkoni, että jos ilmaisen omat tarpeeni, loukkaan toista. Tulisi luottaa enemmän, että ihmissuhteet kyllä kantaa ja jopa syvenee, kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Joten itselleni tässä muistutukseksi, ihmisillä on aivan varmasti halu ymmärtää toinen toisiaan, mutta kaikilla meillä on omat kokemuspohjamme joiden kautta peilaamme tunteita ja ihmissuhteita ja joskus  toisen ymmärtäminen on vaikeampaa.

Monia pohdintoja unettomina öinä, monia eri tulkintoja, asioiden veivausta, hukkaan heitettyä energiaa, kun yksinkertaisesti voisin vain ilmaista ”miten ajattelen asiasta tai kysyä toiselta miten sinä ajattelet asiasta tai miltä sinusta tuntuu?” 

Tänä vuonna lupasin itselleni olevani rohkeampi ja tämä postaus on jälleen muistutus siitä, että rohkeus myös tarkoittaa omien tunteiden ilmaisemista, eikä niiden pidättelemistä. Jos joku toimii minua kohtaan tavalla mistä en pidä, voin hyvin suoraan kysyä, mitä tuolla tarkoitit ja sanasi tuntuivat minusta tältä ja minulle ei tullut niistä hyvä mieli. 

Aina kun olen rohjennut kertoa omista tuntemuksista avoimesti ja kuunnellut toisen kannan yhtä avoimesti, on jälkikäteen tulvahtanut suuri helpotus ja myös ymmärrys, että oletan asioita liikaa ja ymmärrän helposti asioita väärin. Ihmissuhteet ovat suoraan puhumisen arvoisia ja koskaan ei voi olettaa, mistä toinen tulee.

Miten siellä, onko helpompi välillä sortua olettamaan asioita toisesta ihmisestä, kuin alkaa puimaan jotain asiaa ja erityisesti onko vaikeaa ilmaista suoraan miten kokee ja tuntee?

Lempää tiistaita kaikille. <3



Related Posts

En vieläkään uskalla olla oma itseni

Pitkällisessä vatsataudissa tai olisikohan ollut norovirus, oli tilanteita ettei voinut tehdä mitään muuta, kuin kärvistellä. Yleensä silloin ei pysty ajattelemaankaan, mutta jostain kumman syystä vellovissa pohjamudissa salaman kirkkaana iski mieleeni yksi ajatus, en vieläkään uskalla olla täysin oma itseni. Varmasti vatsatauti korostaa tietyissä hetkissä itsesäälin […]

Lumene osa 2 ja naiset pitää puoliaan

Lumene osa 2 ja naiset pitää puoliaan

”Miksi Lumene ja minä emme ole enää bestiksiä” postaus herätti valtavasti huomiota ja kommentointia eri somekanavilla, joten ehdottomasti haluan pitää teidät ajan tasalla, koska tarina on saanut jatkoa ja mitä luultavammin vielä kolmaskin osa ottaa syntyäkseen.  Ihan mielettömän paljon haluan kiittää kaikkia kommentoijia, niin täällä […]



31 thoughts on “Älä oleta”

  • Kyllä, ihan totta…olettaminen voi johtaa usein väärille poluille sekä ihmisistä että asioista. Meillä enempi mies olettaa, itse olen yrittänyt päästä siitä irti. Toki, välillä "sortuu" ja olettaa asioita mutta kun käännän sen niin, että omasta käytöksestäni voisi olettaa vaikka mitä niin en voi sen perusteella olettaa..ah, kun tuli vaikeasti ja toivottavasti saat kopin! 😀 Nykyään siis kysyn ennenkuin oletan… ja toivon, että sama tehtäisiin minulle. Ehken tosiaan jo siksi, että sivusta seuranneena muutaman ihmisen välit ovat menneet ihan vaan olettamalla toisesta jotain, ilman sen enempiä faktan tarkistuksia. Ja mitä taas sitten tulee minuun, niin en avaudu enää niin helposti uusille ihmisille ja aivan varmana voi saada sellaisen kylmemmän kuvan kun olen. Mutta, kysymällä pääsee eteenpäin ja olettamus voi mennä metsään 🙂 No nyt sitä ajatusta tulisi vaikka ja kuinka paljon! Huh.. eli ihanaa päivää ihanuus <3 Muiskuja <3

    • Ihan kaikki niin totta, amen Maarit. Olettamus on välillä omalla kohdalla laiskuutta, etten jaksa syventyä, niin ei pitäisi toimia, vaan ennemmin kysyä aina toiselta, mitä oikein tarkoitit jne.

      Muiskuja sinun viikonloppuusi ihanuus <3

  • Pyrin siihen, että kysyn kun joku alkaa hiertämään, ensisijaisesti oman voinnin vuoksi 🙂 Ja toisaalta riidankin pelossa pyrin avaamaan suutani, että voisin olla mahd vapaasti itseni kanssa. Toisaalta joidenkin asioiden sanominen pelottaa torjutuksi, hylätyksi tulemisen valossa, mutta jos siinä pelossa elää, jää osa totuutta, minua, kokemuksiani tulematta ulos.

    • Niin hienosti kirjoitettu ja niin totta, jos jää pelkäämään, ei koe, ei kuule, ei saa omaa kaikkea ulos. Näin se on ja aina kun olen kysynyt, ei minua yleensä ole syöty. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Katja <3

  • Mun elämä on niin miesvaltaista, että mun on aina pakko eliminoida kaikki mahdolliset oletukset jo ennakkoon tai oletettavasti miehet tekee kaiken just päinvastoin kuin itse olisin olettanut/toivonut :). Esim. töissä karsin kaikki "tehdään" tai "pitäisi tehdä"-tyyliset jutut pois paperilta tai puheista, ja varmistan, että täsmennetään, kuka tekee ja mitä tekee, koska muuten kaikki olettaa, että se on aina joku toinen, joka tekee….

    Mutta samalla kun kirjoitan tän, tiedän, ettei ollut sitä, mitä ajoit takaa. Ja ihan tosissani kyllä pohdin sitä, harrastanko oletuksia tai kohdistuuko niitä muhun itseeni tuntemieni ihmisten taholta, mutta kyllä se taitaa tosta mun elämän miehisyydestä tulla, että mulla ei ole tapana olettaa mitään, vaan kaikki puhutaan reilusti ja perinpohjin auki, jos on pienintkään epäilystä siitä, miten asia oikeasti on. Oli aihe kuinka helppo tai vaikea hyvänsä. Ja olen siitä kyllä tosi kiitollinen, koska olen sun lailla mestari pohtimaan kaikenlaista juurikin iltaisin ja öisin, jolloin ei varsinkaan pysty tekemään asioille mitään.

    Ja tunnistan niin ton sun äänenkorotuksen, koska olen kanssa yliherkkä sille, että ukkeli kysyy multa ihan uutena asiaa, jonka just olen vähän aikaa sitten kertonut. Grrrr… Mutta silti voisin harjoitella pysymään tyynenä, koska en taida aina itsekään nykyään kuunnella häntä kunnolla..

    <3

    • Hyvin sanottu, helposti sitä moni muuten olettaa, että se joku tekee, täällä kotona kutsun sitä jokua kotitontuksi, hih. 😉

      On kyllä hienoa ja toivon, että oppisin itsekin rohkeammin kysymään, eikä sortumaan olettamaan. Koska ne yöt, ne yö ja niin paljon turhaa valvomista.

      Hih juu miehet on monesti kuuntelevinaan, mutta eivät taida kuunnella kuitenkaan. 😉 No mutta samaa vikaa, etenkin iän lisääntyessä. 😉

      Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua Annukka <3

  • Kyllä ne asiat täytyy puida heti tuoreeltaan eikä jättää sisälle muhimaan, opeteltu tämäkin asia niin kantapään kautta. Meikäläistäkin muuan ihmissuhde mietityttää kun en saa mitään otetta että mikä hänen sisällään muhii kun välit ovat menneet oudoksi.Sitä alkaa sitten olettamaan jos jonkinlaista syytä. Kai se on sitten niin että minun tulee hyväksyä se hänen umpimielisyytensä ja että hän ei tarvitse meikäläistä elämäänsä. Olen onnellinen että elän parisuhteessa jossa puhutaan ja käsitellään vaikeatkin asiat tai se olen kyllä useimmiten minä joka nostaa "kissan pöydälle". Kumppanini on senverran herkkä että aistii heti mielentilani, en siis voi näytellä minkään vertaa vaikka en ehkä haluaisi rasittaa häntä pienemmillä murheillani.

    • Se on paha, jos toinen ei puhu ja hautoo sisällään. Siinä syntyy kaikenlaisia väärinkäsityksiä. Tai näin ainakin oletan.

      Kuulostaa tutulta, sama täällä, miehelleni en pysty feikkaamaan, hän huomaa ihan kaiken ja sama minä hänessä. Tunnetaan toisemme niin läpikotaisin. Mutta hyvä niin, sitten tulee helpommin kerrottuakin ne murheet. .

      Ihanaa viikonloppua Pihakeiju ja ota rohkeasti puheeksi ihmissuhteessasi, jossa teillä on nyt sellainen hiljainen hetki ja molemmat varmasti puntaroitte mitä toinen pohtii.

      <3

  • Ihanaa pohdintaa! Itsekin huomannut tuon, että tietyistä ihmissuhteista luopuminen vapauttaa energiaa. Olen myös joutunut opettelemaan sitä, että sanon rehellisesti mielipiteeni ääneen, ettei syntyisi niitä vääriä olettamuksia ja väärinkäsityksiä. Joissain tilanteessa se on kiusallista, mutta samalla helpottavaa.

    • Se on kiusallista ja sitä saattaa kipuilla sen sanomisen kanssa pitkät tovit ja ne valvotut yöt, mutta sitten kun saa sanotuksi, kuinka vaikea asia tahansa onkaan, niin suuri helpotus tulvahtaa kyllä. 🙂

      Totta myös tuo, että jotkut ihmissuhteet tuovat energiaa ja jotkut vievät eli ei kaikkien kemiat vaan kohtaa, ei tarvitse edes olla mitään vikaa kenessäkään.

      Sinä oot super ja annat niin positiivista energiaa ja ihanaa, kun kommentoit täällä.

      Aurinkoista viikonloppua Ville <3

  • Minusta on toisen ihmisen kunnioittamista, että kysyy, sanoo suoraan. Eikä pyörittele huonoja tunteita mielessään. Sitä ikään kuin ajatuksissaan "vehkeilee" toista ihmistä vastaan. Anteeksi pyytäminen on ihmeellisen tärkeää. Riidassa sanomisiaan voi pehmentää sanomalla ensiksi sanat "minusta tuntuu". Eikä suoraan mitään syytöstä tai muuta sellaista. Mukavaa tiistaita sinulle!

    • Olet niin oikeassa Marja, sinä ihana viisas nainen. Tuntuisikin kamalta, jos toinen pyörittelisi minunkin suhteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja pelkäisi minua vielä niin, ettei uskaltaisi kysyä. Hirveä ajatuskin.

      Anteeksi pyytäminen on niin tärkeää ja jännä, miten yksi sana voi muuttaa niin paljon.

      Olet niin oikeassa, tuo minusta tuntuu on hyvä päänavaaja, syyttämällä ei mennä, kuin soppa sakeammaksi.

      Ihanaa viikonloppua Marja <3

  • Totta, että olettamalla tai arvaamalla toisen sanomisia tai jopa ajatuksia voi asiat mennä totaalisen solmuun ja onpa ihmissuhteitakin lähipiirissä kariutunut, kun asioista ei puhuta vaan oletetaan. Olen aiemmin ollut tosi huono ottamaan ikäviä asioita puheeksi. Ikävuosien karttuessa olen onneksi oppinut yhä useammin selvittämään ja keskustelemaan asiat auki, niin ettei puolin ja toisin jää väärinymmärryksiä tai epäselvyyksiä. Uskallusta ja itsetsemppiä se tosin monesti vaatii, mutta jälkikäteen olen aina ollut tyytyväinen, kun olen rohjennut tehdä sen. Myönnän, että kyllä minäkin sorrun edelleen olettamuksiin, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kivaa tiistaita Tiia!

    • Juu kyllä sitä sortuu, mutta koko ajan vähemmän ja se, että yrittää muistaa kysyä, päättää kysyä, on hirmuisen helpottavaa. 🙂

      Ihanaa viikonloppu Belladonna <3

  • Aivan upeat kuvat. Aihe koskettaa meitä kaikkia.
    Toisen ajatuksia ei näe, eikä niitä kannata lähteä arvaamaan. Aina kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein. Rehellisyys maan perii, sanotaan. Rehellinen voi olla, olematta ilkeä. Kun ikää tulee silläkään ei ole merkitystä, tulenko torjutuksi, jos älyän pyytää anteeksi. Valitettavasti en vieläkään aina älyä. Jos joku jättää minun sanomiset huomioimatta, alan olettaa. Oletan, ettei minun mielipiteeni ole hänelle tärkeä. Siinä olisi rohkaistumisen paikka, että kysyisin kuuliko hän, mitä sanoin.
    Mukavaa tiistai-iltaa Tiia <3

    • Niin hienosti sanottu, rehellinen voi olla olematta ilkeä, se miten sanat asettelee ja miten ne sanotaan, sillä on valtava merkitys.

      Kuulostaa hyvin tutulta tuo olettama ja sama täällä, joskus voi vaan toisella olla ajatukset muualla tai omia murheita, eikä tarkoita mitään, vaikka ei kuuntele.

      Oikein ihanaa viikonloppua Kirsti Kaija <3

  • Minusta on vaikeaa pukea omia tunteita sanoiksi, ainakin sellaisille puolitutuille ihmisille.
    Eniten minua kuitenkin ehkä häiritsee ihmiset, jotka tekevät olettamuksia toisista ihmisistä ja sitten yrittävät laittaa kolmannen henkilön selvittämään, että onko se oletus totta vai ei. Sellaisena välikätenä en enää suostuisi olemaan. Niin usein menin tuohon lankaan nuorempana ja sain siitä vihat päälleni. Hyvää ja asiallista pohdintaa taas kerran Tiia <3 Leppoisaa tiistai-iltaa sinulle <3

    • Tuo on muuten ärsyttävää tai että olettaman vuoksi haukutaan toisia ihmisiä, pelkän päätelmän, se on suuri vääryys.

      Niin totta, nuorena sitä yritti miellyttää kaikkia, mutta niinhän siinä sitten kävi, että sanansaattaja aina ammuttiin.

      Ihanaa viikonloppua Outi <3

  • Tuo aamuepisodi miehesi kanssa kuulostaa kyllä tutulta; isäntä saattaa kysyä samaa asiaa montakin kertaa ja sekös ärsyttää! Toisaalta itse osaan olla samassa huoneessa hänen kanssaan ja antaa puhua pälpättää ja hetken päästä huomaan etten ole kuunnellut ollenkaan;) Me kyllä tunnemme toisemme niin hyvin ettei olettamia juurikaan pääse syntymään – ja itse olen niin suorapuheinen, että kysyn ja tarkennan jotta varmasti ymmärrän. Sitä, ymmärtävätkö muut minun suorapuheisuuteni oikein, en taas aina ymmärrä tarkistaa – ja syytä varmaan olisi. Vaikka sanookin suoraan, ei aina silti osaa valita sanojaan niin, ettei niistä joku loukkaantuisi vaikkei haluaisi ilkeä tai arvosteleva olla ollenkaan. Onneksi osaan myös anteeksipyytämisen taidon. Mutta sellaisiin ihmisiin, joilta ei muuta vastakaikua kuin vihjailevia kommentteja saa, en jaksa enää panostaa. Elämä on liian lyhyt!
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, pohdiskeleva ystäväni <3

    • Hih miehet <3 Mutta tuttua itselläkin, eritoten nykyään ikääntyessä. 🙂

      Uskon, että ne jotka sinut tuntevat, ymmärtävät sinut kyllä ihan oikein. <3

      Totta tuo, että vihjaileva piikittely on kyllä katala laji, siitä en tykkää ollenkaan eli korkkiruuvi kieli. Sellaista ei jaksa enää yhtään, se on sellaista salaista ilkeyttä, jos et ymmärrä, olet huumorintajuton.

      Ihanaa viikonloppua sinulle ihana Lady ystäväin <3

  • Olipa hyvä kirjoitus. Harmi, että olet joutunut näitä asioita miettimään yön pikkutunteina.

    Itse olen usein ollut se, joka ei rohkene heti oikaista vääriä käsityksiä, mutta vanhemmiten olen rohjennut. Olen huomannut, että työpaikallani on nakertaja, joka nakertaa joka päivä pienen palan pientä ihmistä. Aliarvioi ja heittelee yleisiä "totuuksia" palavereissa kaikkien kuullen. Olen alkanut sanoa vastaan ja kertomaan oman mielipiteeni. Tänään esimerkiksi en lähtenyt mukaan siihen, kuinka hän "opasti" sähköpostien kirjoitustyyliä. Sanoin vain, että olen sen verran opiskellut liikekirjeenvaihtoa, että asian pitää tulla kerralla ymmärretyksi. Ei jätetä asioita puolitiehen ja roikkumaan ilmaan ikään kuin vastapuolen pitäisi tietää, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Meni hiljaiseksi, mutta varmaan huomenna minusta nakerretaan isompi pala. Tällainen aiheuttaa ikävää kitkaa, josta en tykkää yhtään.

    Mutta ei ajatella nakertajia. Ajatellaan kauniita asioita ja selvitetään välit heti, kun tuntuu, että sukset menevät ristiin.

    Ihanaa viikon jatkoa <3

    • Nooh yön pikkutunteina tulee mietittyä turhanpäiväisikiän. 🙂 Kiitos kovasti Mannilainen <3

      Hui kauhistus eli jos sanoo vastaan, hänestä tulee vielä kostajanakertaja. Ei kiva ja tuttu ihmistyyppi, huonolla itsetunnolla varustettu, joka pätee muiden mokia ym. alleviivaamalla. Kurjaa, koska tämä ihmistyyppi ei ymmärrä sitä, että paljastaa itsensä, ettei itsetunto ole kohdillaan.

      Tämä ihmistyyppi myös luo niin paljon negatiivista ympärilleen, miksi joillekin on niin vaikeaa sanoa positiivisia asioita toisesta, se ei ole itseltä pois ja se aidosti antaa niin paljon takaisin, moninkertaisesti. Mutta tätä he jäävät vailla, eivätkä ymmärrä miksi muilla on niin kivaa ja heillä ei ja he vaan katkeroituvat lisää.

      Kurjaa kuulla, että työpaikallasi on tälläinen negatiivinen energiasyöppö, sen kestäminen on taatusti raskasta.

      Näin juuri toimitaan ainakin muissa ihmissuhteissa niin ja nakertajat yleensä tukkivat hiljakseen suunsa, jos ei suostu nielemään sitä kaikkea mitä he suustaan päästävät, vaan sanoo vastaan. Silti se on ärsyttävää, että jotkut ihmiset toimivat noin.

      Aurinkoista viikonloppua Mannilainen <3

  • Huikeita kuvia! Juu, tuttu juttu. Kerron usein miehelle pitkät tarinat (joskus lyhyemmätkin) ja pian käy ilmi, ettei ole kuunnellut sanan palaakaan. Kyllä se tunteisiin menee… Kivaa tiistaita, Tiia!

    • Hih tuttua täälläkin ja ihan itselläkin, vaikka tällä kerralla oletinkin väärin ja toinen oli kuunnellut.

      Ihanaa viikonloppua Satu <3

  • Ihana postaus! Minäkin olen liian kova olettamaan asioita, mutta niin taitaa olla aika moni muukin… Pitäisi tosiaan selvittää asioita eikä olettaa. Lapsilta voi oppia monia asioita ❤️ asiasta viidenteen. Ystäväni Suvi juuri kehui että oli voittanut sun blogista ison meikkipaketin. Hyväö yötä Tiia 💓

    • Eikä voi kuinka ihanaa, menikö sinun ystävälle voitto, voi vielä kovasti onnea hänelle. <3

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos niin paljon Jaana <3

  • Suoruus on tärkeää, jotta turhia olettamuksia ei tule. Ajatusten pyöritys johtaa usein vain omiin tulkintoihin ilman todenperäisyyttä. Ajatustulvan voi hiljentää harjoittelemalla olemaan läsnä hetkessä, nyt ja tässä. Se ei ole helppoa, vaatii harjoitusta. Meillä on tapana "syynätä" toista ja olettaa, kunnes tajuamme että se on peili meistä omasta itsestämme. Siitä on hyvä oppia 🙂
    Iloa ja hyvää tuulta keskiviikkoon <3

  • Moni ihmissuhde perustuu oletuksiin. Että tuon täytyy toimia ja ajatella näin, ja koska tuo toimiikin ja ajatteleekin näin, oletan että se tarkoittaa…

    Oletukset ovat mielestäni myös odotuksia. Ja vanha sanontahan menee, että me emme koskaan pety ihmisiin vaan odotuksiimme heistä. Ehkä oletuksista luopuminen ihmissuhteissa siksi onkin niin vaikeaa?
    Kiitos, tästä ajatusvirrasta sain taas oivalluksia. Usein niin käy, kun alkaa viattomasti ihan vaan kommentoida. 😀

    <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud