Olen aikaisemminkin joskus täällä blogissa kertonut ystävästäni, johon tutustuin lukion toisella luokalla. Meidän eilinen Whatsappailu innosti kirjoittamaan tästä ystävyydestä hieman lisää. Korostan myös, että olemme molemmat erittäin eläinrakkaita ja kyseessä on meidän keskinäinen huumori ja yhtäkään koiraa ei ole vahingoitettu näiden keskusteluiden tiimoilta. :O
Ystävällä muutto alla ja meikäläinen eilen taas imuroi yhden muovipussillisen koirankarvoja, vaikka olin viimeksi imuroinut kodin maanantaina. Joskus potuttaa koirankarva, ei niinkään koira. 😉 Joskus väsyttää kaikki se siivous, joskus koko elämä. Vihreällä kirjoitetut ovat kirjoittamaani tekstiä, jos askarruttaa. Totuuden nimissä meille ei myöskään enää tule koiraa, sillä en aidosti jaksa suurta osaa elämästäni imuroida koirankarvoja, oli koira miten ihana tahansa. Kissoja ehkä tulee olemaan kuitenkin aina.
Pari tuhmaa sanaa piti sensuroida, koska blogissani ei koskaan kiroilla, mutta hyvän ystävän kanssa voi vähän kiroillakin.
Tämä meidän viestittely loppui kuin seinään yhtä yllättäen kuin alkoikin. Ei siinä toivotettu mitään ”kivaa iltaa” tai ”hyvää yötä.” Ei selitelty, että nyt pitää mennä hommiin tai iltapalalle tai joku lapsista kaipaa jotakin. Meidän ystävyys ei kaipaa täytesanoja, ei selittelyjä. Toinen on takuuvarmasti siellä, kuten on ollut vuodesta -87 tai jotain sinne päin ja kuten on nyt.
Tämä vapauden hurma on aina siivittänyt ystävyyttämme. Ensimmäisen kerran kun menin ystäväni kanssa bilettämään Hietsun biitsille, niin aika pian ystäväni katosi. Meni siis omia menojaan. Olin aika äimän käkenä, mutta eipä siinä mitään, tulevien vuosien aikana katosin minä ihan yhtä lailla moneen kertaan sanomatta toiselle mitään tai toinen minulle. Bilevuosina saatoimme vain yhtäkkiä lähteä kotiin, eikä siinä heippoja tarvittu, toinen ymmärsi yskän, että toista oli alkanut väsyttämään.
Muistan hyvin kun oli synttärijuhlani ja bileet jo kovassa käynnissä. Soitin ystävälleni, että ”milloin tulet”, heh aika omistavaista käytöstä minulta, niin ystäväni vastasi, ”tulen kun olen vetänyt eka tirsat.” Muistan, että olin ihan aaha joo asia selvä, ei siinä sen kummempaa.
Koskaan emme ole tunteneet painetta toisiimme päin, pitääkö soittaa, nähdä, tulla mennä, antaa synttärilahja, ei antaa lahjaa, jos sovittu meno peruuntuu, minkäänlainen lupauksen rikkominenkaan ei riko sitä tietoisuutta, että toinen on siellä aina.
On hämmentävää miten jokin ystävyyssuhde voi olla niin eleetön ja silti niin sitova, ilman kahleita. Kaikkihan oikeasti perustuu vapaaehtoisuuteen ja se jokaisen meistä olisi hyvä muistaa niin avioliitossakin, että suhde perustuu jokaisen päivän tahtotilaan olla toisen kanssa nyt ja aina. Jokainen päivä pitää tavallaan lunastaa uudelleen. Sitä ei voi käyttäytyä miten vaan, mutta aivan välttämätöntä on, ettei mikään perustu pakkoon, ei velvollisuudentunteeseen.
Siksipä mekin ystävämme kanssa vitsailemme, että sovitaan treffit ja toivotaan, että ne peruuntuu, sillä tiedämme, ettei peruuntuneet treffit tai vuodenkaan tauko toisen näkemisessä ole meidän ystävyydessä minkäänlainen katkos, sillä henkisellä tasolla ystävyytemme on luja ja vankka kuin vaikkapa 300-vuotta vanha puu.
Oli aika mainiota toisenkin ystävän kanssa, kun hän laittoi viestiä lauantai-iltana, että jaksatko jutella, vastasin vapautuneesti ”voidaanko jutella aamulla, nyt jo väsyttää.” Aamulla kun laitoin taas ystävälle viestiä, että ”mikä meno, mikä meininki”, ystävä vastasi, että ”on väsynyt eikä jaksa jutella juuri nyt.” Ah miten vapauttavaa voida sanoa suoraan miten asiat ovat.
Sairaan hyvä ystävyys on henkilökohtaisesti sitä, että nähdään kun molemmilla on aidosti hyvä hetki ja vaikka peruttaisiin kymmenen kertaa treffit ymmärretään, että syy ei ole meissä vaan siinä elämän hetkessä.
Ei ole epävarmuutta vain varmuutta ystävyydestä, varmuutta siitä, että ystävyys kestää vaikka ei jaksettaisi jutella, ei vastata puhelimeen ja vaikka silloin kun lopulta näkisimme toisiamme, voisimme maata ihan hiljaa ja nauttia hiljaisuudesta. Sillä hyvän ystävän ja oman aviomiehen kanssa hiljaisuuskaan ei ole hiljaisuutta vaan sekin on yhteinen jaettu hetki.
Ei ole epävarmuutta vain varmuutta ystävyydestä, varmuutta siitä, että ystävyys kestää vaikka ei jaksettaisi jutella, ei vastata puhelimeen ja vaikka silloin kun lopulta näkisimme toisiamme, voisimme maata ihan hiljaa ja nauttia hiljaisuudesta. Sillä hyvän ystävän ja oman aviomiehen kanssa hiljaisuuskaan ei ole hiljaisuutta vaan sekin on yhteinen jaettu hetki.
En väitä etteikö meillä olisi ystäväni kanssa maratonpuheluja ja kun näemme niin päivän ja yön pikkutunneille kestäviä keskusteluja, mutta meillä on myös vapaus olla puhumatta, perua näkemiset ilman syyllisyydentunteita ja olla jaksamatta puhua puhelimessa niitä näitä, jos siltä ei tunnu. Siltikin jos jommalla kummalla hätä iskee, voidaan puhua vaikka koko yö.
Olen luopunut syyllistävistä ystävyyksistä, joihin liittyy omistavuutta, syyllistämistä ja mustasukkaisuutta, koska puolisonikaan ei ole sellainen, niin miksi ystäväni saisivat olla?
On vapauttavaa, että tässä kohtaa elämää kaikki ystävyyssuhteeni perustuvat isoon tilaan, jossa hengittää. Tarvitsemme toisiamme, mutta emme ole riippuvaisia toisistamme, siinä on se sairaan hyvän ystävyyden juju.
Miten siellä, mitä ajatuksia tämä herätti ystävyydestä, onko kertoa omia tarinoita omistavista ystävyyssuhteista ja sellaisista, joissa on tilaa hengittää. Näitä tarinoita olisi erittäin mielenkiintoista kuulla <3
Mitä mukavinta uutta viikkoa kaikille. <3
Aivan kuin omasta elämästä tekstisi, ihan parasta kun ystävän kanssa saa olla joskus ihan pihalla, ei tarvitse täytesanoja tai selitellä, eikä ikinä tuntea syyllisyyttä jos on putkiaivofiilis tai ei ole runoilupäällä. Itseltäkin ovat karsiutuneet sellaiset "raskaat" ystävyyssuhteet, joissa ei ole ollut tilaa hengittää. On rikkaus, että omassa elämässä on ystäviä monelta vuosikymmeneltä, joidenkin kanssa on nähty tyyliin v. 2002 ja 2017, silti juttu on sujunut heti, eikä tule pakkoa heti sopia uutta tapaamista, kun tietää että ystävyys kestää vaikka treffattaisiin vain facessa!
Heli just tämä: jos on putkiaivofiilis tai ei ole runoilupäällä. Hyvä ystävä on kuin perhe, voi olla täysin oma itsensä. <3
Sellainen tyttöjen välinen omistava ystävyys kuuluu ala-asteelle, olen sitä mieltä. Ei aikuisten elämään.
Ihanaa tiistaita Heli <3
Ihana ystävyys <3 Mua niin nauratti toi "sovitaan treffit ja toivotaan, että ne peruuntuu" 😀 😀 Mä olen kyllä (kai?) sosiaalinen, mutta en läheskään aina, eikä etukäteen voi tietää millä tuulella sattuu olemaan. Silloin on ihanaa, jos treffit voikin perua ja kamu ymmärtää. Onneksi mulla on just tällaisia ystäviä, joiden kanssa välillä vuoron perään viesteillään tyyliin, että "emmä jaksakaan tänään nähdä, voidaanko perua". Ja ihaninta on, kun se toinen ymmärtää eikä ota itseensä.
Ystävyydessä parasta on just se, että siinä on tilaa hengittää, toinen ei syyllistä, ei nipota turhia eikä ota joka nokkiinsa jostain ihmeellisistä asioista, joita mä en ole tajunnut edes ajatella…
Ihanaa alkanutta talvista viikkoa! <3
Haha keski-ikäisen paras meno on peruttu meno. :=0 Mutta oikeasti kuten omassa blogissasikin kirjoit ruuhkavuodet nielee, mutta uskotaan siihen, että jonain päivänä on aikaa enemmän, tosin voi olla, että silloin koti kutsuu vieläkin enemmän.
Sellainen painostava ja syyllistävä ystävyys on raskasta, missä toinen ottaa omaan itseensä, ymmärrän toki, että peruminen voi tuntua pettymykseltä. Mutta jos toisella on vankka oma elämä, niin ei silloin perumisessa pitäisi olla mitään. Mutta jos toinen on yksinäisempi, niin ymmärrän sen, ettei peruminen ole sitten niin kivaa. Mutta minkäs teet, minun täytyy saada hengittää niin parisuhteessa, kuin ystävyyssuhteissa. Tuntuu, että olen joskus sietänyt edesmenneiltä ystäviltäni huonompaa käytöstä, kuin omalta mieheltäni. Vaikka vähättelyä ja nauramista minun kustannuksella, kun sellaista en ikinä sallisi parisuhteessa. Eli jänniä nämä miten jotkut ystävyydet menee väärään suuntaan ja toisella on "valta" ja toinen yrittää miellyttää. Ei enää sellaisia.
Oikein ihanaa viikon jatkoa Tuula ja tuntuu, että meissä on todella paljon samoja piirteitä <3
Hienosti kuvattu, Tinde. Lämmitti.<3
Terv, tylli
Tylli rakas. <3 Pus terkuin Tinde. <3
Mä olen huono käyttään täytesanoja , pileistä tai muista juhlista mä vaan häviään 🙄🙄
Tekstiviesteihin vastailen milloon vaan.
Mutta tässä vaiheessa kaikki tietää mun tyylin jo……😊😎
Ulrika oot ihana ja esikuva, just näin. <3 Kun tietää tyylin, ei voi kukaan loukkaantua ja jokaisen tulee saada olla sellainen kuin on.
Pusuja päivään. <3
Paineeton ystävyys on parhautta. Olet onnekas, että sulla on aito ja teeskentelemätön ystävyyssuhde. Ihanaa viikkoa Tiia <3
Ps. kyllä muakin välillä ärsyttää tuo pikkukoiruus, joka vielä kakkii ja pissii sinne tänne 😀
Näin on ja vielä erityisesti siitä, että kaikki nykyiset ystävyyssuhteeni ovat juuri tälläisiä, paineettomia ja niin huippuja. Enää ei ole tuhatta ystävää vain ne kultakimpaleet. <3
Hih koirat osaa olla ärsyttäviä, no tietty, ollaanhan me ihmisetkin välillä ärsyttäviä.
Ihanaa tiistaita Taru <3
Tämä postaus kertoo juurikin aidon ystävyyden ytimestä! Jes <3
Ihanuus oot paras, pus Nina. <3
Oikea ystävyys on juuri tällaista. Aitoa ja ilman teeskentelyä 🙂
Hyvä ystävyys kestää pieniä kolhujakin ja se jalostuu koko ajan.
Mukavaa uutta víikkoa Tiia <3
Niin totta, joskus tulee klikkejä ja niiden selvittämisestä ystävyys vaan vahvistuu, kun pystytään puhumaan syyllistämättä kaikki auki ja ymmärtää mistä toinen tulee. Samaa mieltäkään ei tarvitse olla vaan joskus tulee tyytyä, no tämä on näin ja näillä mennään, mutta ystävyyden jatkuminen on yhteinen tahtotila. Näissä tilanteissa ystävyys vaan jalostuu.
Ihanaa talviviikkoa Marjo <3
Tuonkaltainen ystävyys on ihan parasta ♥ Ihanaa maanantaita Tiia!
Niin on. <3 Ihanaa tiistaita Maikku <3
Parasta lajia ystävyyttä. Aitoa. Hyväksyy molemminpuolin senkin, ettei toinen joka kerta voi, jaksa tai halua. Eikä tarvitse syitä siihen.
Läheisin ystäväni sai eilen aivoverenvuodon. Nyt hän on teholla nukutettuna ja hengityskoneessa. Juuri kun ajattelin häntä intensiivisesti, hänen tyttärensä soitti ja kertoi mitä hänen äidilleen oli tapahtunut. Poika soitti tänään. Lapset ajattelivat äitinsä haluavan, että minut pidetään ajantasalla. Toivon tietenkin parasta.
Hyvää maanantaita sinulle Tiia <3
Kirsi Kaija, että tuli surulliseksi teidän puolesta ja jotenkin vielä juuri nyt, kun minä täällä hehkuttelin tätä ystävyyttä. 🙁
Toivon parasta ja kaikkea hyvää sinulle ja ystävällesi. <3
Ajatukset on mukana. <3
Sydämellistä tiistaita Kirsti Kaija ja kiitos, että jaksoit tulla kommentoimaan tänne silti. <3
Tällaista sen ystävyyden kuuluukin olla. Karkkilan Mian kanssa ollaan oltu ystäviä kohta 35 vuotta ja ollaan tajuttu, että meidän "suhde" on pidempi kuin moni parisuhde lähipiirissä 🙂 Meillä on sellainen oma juttu, että kun puhelut alkavat venyä päälle tunnin mittaisiksi, silloin pitää jo nähdä livenä. Tänään Mia juuri soitti minulle, että kuule, tässä on nyt mennyt pari viikkoa kun nähtiin ja nyt taas on ikävä, että tuutteko viikonlopuksi kylään. Meilläkään ei ollut mitään, joten Karkkilaan suuntaamme taas viikonlopuksi.
Ystävyys on vaan niin <3 Olen muuten hurjan onnellinen myös meidän ystävyydestä, kiitos siitä sinulle <3
Ihanat te ja nyt on taas jee mitä odottaa, Karkkila-blogipostaus ne on mun lemppareita. <3
Olette ihanat ystävykset ja olen onnekas, että olet huolinut mut sun ystäväksi Outi ihana. <3
Pusuja päivään. <3
Kyllä tommoinen ystävyys onkin sitä parasta.Itselläni on ikävä paria edesmennyttä ystävääni,toisen kanssa puhuttiin maratonpuheluita ja toinen joka asui tässä ihan lähellä latkittiin teetä kannutolkuilla ja parannettiin maailmaa. Olen ihminen jolla ei niin paljon ystäviä olekkaan mutta nuo muutamat ovatkin sitten aitoja.Mikä onkaan kivempaa kun ystävä soittaa ja kysyy että mitä sinulle kuuluu? Jotenkin olen kai niin vanhanaikainen etten osaa pitää oikein ystävänä ihmistä jonka kanssa kommunikoidaan vaan kirjottamalla,haluan ihmissuhteeni livenä.
Olen samaa mieltä, ettei mikään voita aitoa ihmiskohtaamista, ei mikään. <3 Oi ei, missä nämä sinun ystävät nyt on, ei kai heille ole sattunut jotain vai asuvatko he kauempana?
Oikein ihanaa päivää sinulle Pihakeiju <3
Juu,nämä kaksi hyvää ystävääni ovat edesmenneitä eli kuolleet muutama vuosi väliä,sairastivat samaa tautia kun minäkin eli syöpää,minä olen saanut elää kuitenkin.:-)
Oi ei onpa tosi ikävä kuulla. Paljon halauksia Pihakeiju. 💗
Whatsapp viestit❤😂Kivaa tiistaita Tiia
Haha ja mä olin kirjoittanut Whatsupp! En kestä itteäni.
Ihanaa tiistaita Kristiina. <3
Mun pitkäaikaisin ja paras ystävä on ehdottomasti oma ukkeli, josta saa aina halutessaan seuraa mihin ja minne vaan. Kun kysyn, että "Voitaisko..", niin vastaa jo, että "tottakai" tai "miks ei", vaikkei vielä edes tiedä, mitä olen aikeissa ehdottaa :).
Itselläni on tossa parantamisen varaa, koska en aina ihan sekunnissa ukkelin omista ehdotuksista innostu, jos olin ehtinyt päässäni pyöritellä jotain muuta. Tarvin aina pienen harkintahetken, mutta sillä homma on yleensä selvä ja sitä tehdään tai sinne lähdetään, mitä tai minne toinen toivoo.
Ystävällistä mieltä tulee täältä <3
Sama täällä, ehdottomasti kaikkein paras on oma ukkeli. Joka tuntuu samanalaiselta, kuin sinun, aina suostuu ja on valmis tekemään, siivoamaan, remppaamaan, innostuu ideoista ja on aina energiaa täynnä. 🙂 Ihan parhaat miehet. Juu ja kyllä minäkin sanon liian helposti ei. Kait taisi uuden vuoden lupaus vuonna 2016 olla, että lupaan sanoa useammin kyllä. Miten mä nyt sen lupauksen olen mokoma mennyt unohtamaan. Apua.
Oikein ihanaa päivää ystäväin siellä. <3
"Keski-ikäisen paras meno on peruttu meno" Repesin! 😂
Kai ne ystävyyssuhteet näillä ikärenkailla alkaa olla löyhästi tiukkoja? Siis juuri tuollaista kuin kuvailit. Joskus parikymppisenä kaverisuhteet oli vielä aika symbioottisia, joskus melko sitoviakin, tavallaan. Ainakin muistelen näin.
Olis ihana mennä mun ysisten kanssa matkalle. Yhtä ihanaa olis pitkä illallinen. Mut se kaikkein huipuin juttu on, että ystävän kanssa voi sopia nopeat spontaanit pieruverkkarit-villasukat treffit, joissa vaan vedetään takki niskaan ja auto käyntiin ja ajetaan toisen luo sohvannurkkaan istuskelemaan. Ja sitten taas voi olla pitkään ystävyys muutaman viestin varassa. Parasta.
Mukavaa päivää sinnen ❤
Hih ihanaa kun nauratti. <3
Näin on löysästi tiukkoja ja se nuoruuden tapa ei saa jäädä päälle, se ei vaan enää ole kivaa vaan omistavaa.
Oi miksi ei voi olla sellaista sädetintä kuten Star Trekissä. Ajattele miten kätevää, aina kun tulee ystävää ikävä, sädettää itsensä sellaisenaan toisen soffalle. Ois ihanaa. <3
Mukavaa päivä sinnekin ihana <3
Ystävyys on parasta silloon, kun ei tunne itseään kahlituksi ja voi pitää monta ystävää saman arvoisena. Ystävyyteen ei myöskään kuulu loukata toista ja vielä tehdä se yhä uudelleen.
Ystävä ei myöskään iloitse toisen vahingosta. Sitäkin olen kuullut, tosin ei omalle kohdalle sattunut.
Tuo poikaystävä tietysti paras, joka nytkin on hoivannut flunssapotilasta ☺
Kivaa tiistaipäivän jatkumoa ja kiitos Sinulle Tiia blogiystävyydestä ♥♥♥
Näin on ja viisaita sanoja. Olen törmännyt tähän vähättelyyn ja huumorin keinoin usein, se on toki ollut ystävän tapa nostaa omaa heikkoa itsetuntoaan minun kustannuksella, että hän olisi jotenkin parempi. Mutta eihän hyvä ystävä noin toimi vaan näkee ystävästään ne parhaat puolet. Mutta luonnollisesti tälläistä ajatusmaailmaa ei voi ymmärtää ihminen joka toimii miten toimii, ei tiedä muusta, ei osaa, ei ymmärrä.
Poikaystävä on tietty paras, niin täälläkin. <3
Kiitos sinulle blogiystävyydestä ihana Marja-Terttu joka aina ilahdutat kivoilla kommenteilla. <3
Ystävyys on niin ihanaa ja arvokasta, pidetäänhän ystävistämme hyvää huolta! <3
Ja, oi miten ihanat kuvat. Varsinkin tuo eka, laittoi suunpielet niin ylös. <3 Muistan tuon ajan kun itselläkin oli permis ja myös etuhiuksissa. 🙂
Voi elämän kevät noita kasari ja ysäri aikoja, oli niissä oma hauskuutensa todellakin.
Oikein ihanaa viikon jatkoa Kaisa. <3
Ihana ystävyys teillä, näinhän sen pitääkin mennä, pitää saada sanoa asiat niin kuin on ja olla puhumatta kun ei jaksa. Ja kumpikaan ei loukkaannu <3 Ihana sovitaan treffit ja toivotaan et ne peruuntuu 😀
Ihan niin kuin sunkin kanssa. Lasken sut hyviin ystäviin ihana Souliina. <3 Tiistaina nähdään. <3